Raamattu 1992 (KR92)
29

Job vetoaa Jumalaan

29—31

Jobin kymmenes puhe

Olisivatpa ajat niin kuin ennen!

291Job jatkoi vielä puhettaan ja sanoi:

2– Kunpa kaikki taas olisi niin kuin ennen,

kun Jumala vielä piti minusta huolen!

3

29:3
Job 18:6
Sananl. 13:9
Silloin hän antoi lamppunsa loistaa minulle

ja minä sain kulkea pimeyden lävitse hänen valossaan.

4Kunpa palaisi kukoistukseni aika,

jolloin Jumala suojeli majaani

5ja Kaikkivaltias viipyi minun luonani,

aika, jolloin oma väkeni vielä oli ympärilläni!

6Noina päivinä minä kahlasin kermassa

ja kallio tihkui minulle noroina oliivien öljyä.

7Kun menin kaupunginportille kokoukseen

ja asetuin paikalleni aukion äärelle,

8nuoret miehet väistyivät syrjään

ja vanhukset nousivat seisomaan.

9

29:9
Viis. 8:12
Kaupungin johtomiehet vaikenivat kesken puheen

ja panivat käden suunsa eteen.

10Ruhtinaatkin hiljenivät,

kuin kieli olisi jäänyt kitalakeen kiinni.

Minä autoin orpoa ja talutin sokeaa

11Ken sanani kuuli, ylisti onneani,

ken minut näki, vahvisti todeksi kaiken tämän:

12

29:12
2. Moos. 22:21
Ps. 72:12
Minä pelastin köyhän, joka pyysi apua,

ja orvon, jota kukaan ei auttanut.

13Epätoivoon vaipuneet siunasivat minua,

lesken sydämessä minä herätin ilon.

14

29:14
Jes. 11:5,59:17
Viis. 5:18
Ef. 6:14
Minä pukeuduin vanhurskauteen,

oikeudentunto oli viittani ja päähineeni.

15Olin sokealle silmä,

rammalle sauva.

16Köyhille minä olin isä

ja tuntematonta autoin saamaan oikeutta.

17Minä murskasin pahantekijän leuan

ja tempasin saaliin hänen hampaistaan.

Uskoin onneni kestävän

18Minä ajattelin: »Olen kuin tarun lintu.

Vaikka se tuhoutuu pesänsä kanssa,

sen päivät vain lisääntyvät.

19Minun juureni ovat vedelle avoimet,

yön kaste viipyy minun oksillani.

20Minun kunniani säilyy alati kirkkaana,

jousi ei kädestäni herpoa,

nuoli seuraa toista taukoamatta.»

Minun sanojani odotettiin kuin sadetta

21Minun sanaani odotettiin, sitä kuunneltiin.

Kun annoin neuvoja, muut olivat hiljaa.

22

29:22
5. Moos. 32:2
Kun minä olin puhunut, kukaan ei enää sanonut mitään,

minun sanani pisaroivat heidän ylleen.

23He odottivat niitä kuin sadetta,

ahmivat niitä kuin kevätsateen vihmaa.

24Kun he menettivät toivonsa, minä hymyilin heille,

ja minun valoisat kasvoni rohkaisivat heitä.

25Minä valitsin heille tien,

olin heidän johtajansa,

minä olin heidän keskellään

kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä.

Niin kuin hän lohduttaa surevia,

niin minä lohdutin heitä.

30

Nyt olen pilkan kohde

301

30:1
Job 29:8
Ja nyt he nauravat minulle,

miehet, minua nuoremmat –

nuo, joiden isiä en pitänyt minään,

en kelvollisina edes paimenkoirieni pariin!

2Mitä hyötyä heistä olisi minulle?

He ovat jo menettäneet voimansa,

3he riutuvat puutteessa ja ankarassa nälässä,

kaluavat kuivia varpuja autiossa maassa.

4He keräävät pensaikosta suolaheinää,

heidän leipänään ovat kinsterin juuret.

5Ihmisten parista heidät on ajettu pois,

niin kuin varasta heitä seuraavat vihaiset huudot.

6He asuvat rotkojen rinteillä

maakuopissa ja kallionkoloissa.

7Piikkipensaiden keskellä he ulvovat,

karhiaisten alle he sulloutuvat yhteen.

8He ovat nimetöntä hylkyjoukkoa,

piiskaniskuin heidät on karkotettu maasta.

9

30:9
Job 17:6
Ps. 69:12
Valit. 3:14
Ja nuo ovat tehneet minusta pilkkalaulun!

Heidän keskuudessaan minusta on tullut sananparsi.

10

30:10
Job 19:19Job 17:6
Jes. 50:6
He inhoavat minua, pysyttelevät minusta kaukana,

sumeilematta he sylkevät minua päin kasvoja.

11Jumala on katkaissut minun jouseni jänteen,

hän on lannistanut minut.

Siksi ei mikään heitä pidättele, kun he näkevät minut.

Lauma hyökkää kimppuuni

12

30:12
Job 19:12
Nuo käärmeensikiöt hyökkäävät kimppuuni,

he lyövät jalat altani.

Minun tuhokseni pystytetään rynnäkkövalleja.

13He ovat katkaisseet minulta pakotien.

Halukkaasti, apua pyytämättä

he ajavat minua perikatoon.

14

30:14
Job 16:14
He tulevat kuin muurin leveästä murtumasta,

he vyöryvät kohti ja tuovat tuhon.

15Kauhu saa minut valtaansa,

taivaan tuuliin katoaa arvoni ja kunniani,

ja minun toivoni häipyy tyhjiin kuin pilvi.

16

30:16
Ps. 22:15
Ja nyt, onnettomuudet tarttuvat minuun

ja elämä valuu minusta pois.

17Yön tullen tuska poraa luuni minusta irti,

kipu nakertaa minua, se ei koskaan nuku.

18Vaatteeni kiristyvät ympärilleni,

paitani kiertyy kuristamaan minua.

19Jumala on heittänyt minut maahan,

ja minä olen kuin tomua ja tuhkaa.

Sinä et vastaa minulle, Jumala

20

30:20
Ps. 22:3
Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa,

minä seison sinun edessäsi, mutta sinä vain tuijotat minua.

21Olet muuttunut julmaksi minua kohtaan,

rajusti sinun kätesi minua ravistelee.

22Sinä nostat minut ratsaille tuulen selkään

ja paiskaat alas, lyöt pirstoiksi.

23

30:23
Ps. 90:3
Minä tiedän, että sinä viet minut kuoleman käsiin,

paikkaan, mihin päätyy kaikki mikä elää.

24Eikö raunioihin hautautunut kurkota kättään,

eikö onnettomuuden uhri huuda apua?

25

30:25
Job 4:3,4,29:12–17
Enkö minä itkenyt yhdessä kovaosaisten kanssa?

Enkö minä surrut köyhien osaa?

26

30:26
Jer. 14:19
Hyvää minä odotin, mutta paha tuli,

odotin valoa, mutta tuli pimeys.

Minä kuljen suruvaatteessa

27Sisälläni kuohuu, sydämeni ei rauhoitu,

sillä jokainen päivä tuo vain tuskaa.

28Suruvaatteessa minä kuljen, aurinkoa ei näy.

Ihmisten keskeltä minä kohottaudun ja anelen apua.

29

30:29
Ps. 102:7
Miika 1:8
Sakaalit ovat minun veljiäni,

minun kumppaneitani kamelikurjet!

30Minun ihoni mustuu ja lohkeilee,

luitani korventaa kuumeen polte.

31Murhetta soi minun harppuni,

minun huiluni itkun ääniä.

31

En ole kulkenut vääryyden teitä

311

31:1
Sananl. 4:25,6:25
Sir. 9:8
Matt. 5:28
Olen tehnyt silmieni kanssa sopimuksen:

koskaan en katsele naisten puoleen.

2Minkä osan on Jumala taivaassaan minulle määrännyt?

Mitä on Kaikkivaltias korkeuksissaan minua varten säätänyt?

3Eikö onnettomuus ole sen osa, joka tekee väärin,

eikö tuho kohtaa sitä, joka tekee pahaa?

4

31:4
Job 34:21
Sananl. 5:21
Näkeehän Jumala kaikki tieni

ja laskee jokaisen askeleni.

5Olenko kulkenut vääryyden teitä,

ovatko jalkani kiiruhtaneet vilpin poluille?

6

31:6
Sananl. 16:2Job 13:18
Punnitkoon Jumala minut lahjomattomalla vaa’alla,

niin hän näkee, että olen viaton.

7Jos minun jalkani on poikennut tieltä,

jos minun sydämeni on taipunut silmieni viettelyyn,

jos käteni ovat vääryyden tahraamat,

8

31:8
3. Moos. 26:16
5. Moos. 28:38
syököön vieras sen, minkä minä olen kylvänyt,

ja revittäköön maasta minun peltoni oras!

9

31:9–11
5. Moos. 22:22
Jos sydämeni on syttynyt toisen miehen vaimoon,

jos olen vaaniskellut hänen ovellaan,

10jauhakoon oma vaimoni vieraan miehen jyviä

ja käyköön kuka tahansa hänen vuoteeseensa.

11Se tekoni vaatisi rangaistusta,

se olisi loukkaus lakia ja kunniaa vastaan.

12Se olisi tuli, joka syö ja tuhoaa,

se repisi juurineen maasta koko minun satoni.

Olenko loukannut palvelijani oikeuksia?

13Olenko loukannut palvelijani oikeuksia,

kun hänellä on ollut riita-asia minua vastaan?

14Jos niin olen tehnyt,

miten voisin puolustautua,

kun Jumala nousee tuomitsemaan,

mitä vastaisin, kun hän panee minut tilille?

15

31:15
Job 33:6
Sananl. 22:2
Luoja, joka äitini kohdussa antoi minulle muodon,

muovasi myös minun palvelijani.

Me olemme saman käden tekoa.

16Olenko kieltänyt avuttomalta avun,

sammuttanut lesken silmistä toivon?

17

31:17
Sananl. 22:9
Olenko syönyt leipäni yksin

ja jättänyt orvon vaille osaansa?

18

31:18
Job 29:16
Sir. 4:10
Ei, nuoresta pitäen olen ruokkinut orpoja kuin isä,

koko elinaikani olen pitänyt leskistä huolta.

19Olenko piittaamatta katsellut köyhää,

jolla ei ole ollut vaatetta ylleen,

tai kurjaa, jolla ei ole ollut millä itsensä peittää?

20Eivätkö hänen jäsenensä saa kiittää minua,

eivätkö minun lampaitteni villat anna hänelle lämpöä?

21

31:21,22
Job 29:12
Olenko uhkaillut orpoa

tietäen, että tuomioistuin on minun puolellani?

22Jos niin olen tehnyt,

vääntykööt olkapääni hartioista irti

ja katketkoon käsivarteni!

23Minä pelkään Jumalan rangaistusta.

Kuinka voisin kestää, kun hän nousee tuomitsemaan?

Olenko luottanut väärään voimaan?

24

31:24,25
Ps. 49:7
Sananl. 11:28
Sir. 5:1,31:8
Olenko pannut turvani kultaan,

olenko sanonut sille: »Sinuun minä luotan»?

25Olenko ylvästellyt suuresta omaisuudestani

ja kaikesta, mitä käteni on saanut aikaan?

26

31:26–28
5. Moos. 17:3–5
Olenko katsellut aurinkoa, kun se loistaa,

tai kuuta, kun se mahtavana kulkee tietään,

27

31:27
5. Moos. 4:19
niin että sydämeni on langennut salaa niitä palvomaan

ja käteni on lähettänyt niille suudelmia?

28Jos niin olen tehnyt,

olen ansainnut tuomion.

Olenhan silloin kieltänyt

Jumalan, joka on taivaassa.

En ole edes salaa tehnyt syntiä

29

31:29
Sananl. 17:5,24:17,18
Minä en ole iloinnut vihamieheni onnettomuudesta,

en ole riemastunut hänen vastoinkäymisestään.

30

31:30
Room. 12:14
En ole antanut kieleni tehdä syntiä,

vihamiehellenikään en ole toivottanut kuolemaa.

31

31:31
1. Moos. 18:7
Minun oma väkeni sanoi kiittäen:

»Ei kukaan ole jäänyt nälkäiseksi hänen patojensa äärellä!»

32

31:32
1. Moos. 19:2
Tuom. 19:20
Hepr. 13:2
Vieras ei joutunut yöpymään taivasalla,

minä avasin oveni matkalaiselle.

33En ole peittänyt syntejäni, niin kuin monet tekevät,

en ole kätkenyt niitä viittani salataskuun.

34Siksi en pelkää ihmisiä,

en kauhistu kansanjoukon pilkkaa,

en piileksi mykkänä taloni suojassa.

Vastaa minulle, Kaikkivaltias!

35Kunpa joku kuuntelisi minua!

Omalla nimelläni minä vahvistan puheeni.

Vastaa nyt minulle, kaikkivaltias Jumala!

Missä on syytekirja? Näytä se!

36Minä levitän sen viitaksi harteilleni,

kierrän sen seppeleeksi päähäni!

37Voin kertoa sinulle jokaisen askeleni

ja lähestyä sinua kuin ruhtinas.

38Jos oma peltoni minua syyttää,

jos kaikki sen vaot yhdessä itkevät,

39jos olen syönyt sen voiman

antamatta mitään tilalle

ja suututtanut sen,

40kasvakoon se ohdaketta, ei enää vehnää,

tuottakoon se ohran sijasta rikkaruohoa!

Tähän päättyivät Jobin puheet.