Raamattu 1992 (KR92)
2

Saatana tahtoo yhä koetella Jobia

21Eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat taas koolle ja asettuivat Herran eteen. Myös Saatana oli heidän joukossaan. 2Herra kysyi Saatanalta: »Mistä sinä tulet?» Saatana vastasi: »Olen kuljeksinut pitkin ja poikin maita mantereita.» 3Herra kysyi: »Oletko pannut merkille palvelijani Jobin? Ei ole maan päällä toista hänen kaltaistaan, niin vilpitöntä ja nuhteetonta ja jumalaapelkäävää, ei ketään, joka niin karttaisi kaikkea pahaa. Yhä vain hän on pysynyt nuhteettomana, vaikka sinä olet yllyttänyt minut syöksemään onnettomuuteen hänet, viattoman miehen.»

4Saatana vastasi Herralle: »Hyvän kaupan Job on tehnyt: pelasti sentään oman nahkansa! 5Mutta ojennapa kätesi ja koske hänen lihaansa ja luihinsa. Saat nähdä, että hän kiroaa sinua vasten kasvoja!»

6Herra sanoi Saatanalle: »Hyvä on! Tee hänelle mitä haluat, mutta henkeä et saa häneltä viedä!»

Jobin uusi koettelemus

7Niin Saatana lähti pois Herran edestä. Hän meni ja runteli Jobia märkivillä paiseilla. Niitä nousi kaikkialle, päästä jalkoihin. 8Job kävi jätekasalle istumaan ja kaapi ruumistaan ruukunpalalla. 9Hänen vaimonsa sanoi hänelle: »Vieläkö sinä pidät kiinni hurskaudestasi? Kiroa jo Jumalaa ja kuole pois!» 10

2:10
Jes. 45:7
Valit. 3:38
Aam. 3:6
Job vastasi: »Hullun puhetta, vaimo. Kun otamme Jumalan kädestä hyvän, totta kai meidän on otettava myös paha.» Kaiken tämän keskellä Job ei sanallakaan kapinoinut Herraa vastaan.

Ystävät saapuvat lohduttamaan Jobia

11

2:11
Sananl. 27:10
Jobilla oli kolme ystävää: temanilainen Elifas, suahilainen Bildad ja naamalainen Sofar. Kun he saivat kuulla onnettomuudesta, joka oli kohdannut Jobia, he kävivät tapaamassa toisiaan ja päättivät mennä hänen luokseen osoittamaan hänelle myötätuntoa ja lohduttamaan häntä. 12
2:12
Joos. 7:6+
Jo kaukaa he näkivät hänet, mutta he eivät tunteneet häntä. Lähemmäs ehdittyään he alkoivat ääneen itkeä, repäisivät viittansa ja heittivät ilmaan hiekkaa, niin että se putosi heidän hiuksilleen. 13
2:13
Room. 12:15
He istuutuivat maahan hänen viereensä ja istuivat siinä seitsemän päivää ja seitsemän yötä. Kukaan heistä ei puhunut Jobille mitään, sillä he näkivät, miten kauhea hänen tuskansa oli.

3

Jobin ja hänen kolmen ystävänsä puheet

3—28

Jobin ensimmäinen puhe

Job kiroaa syntymänsä

31Seitsemän päivän kuluttua Job avasi suunsa. Hän kirosi syntymänsä päivän 2ja sanoi:

3

3:3
Jer. 20:14,15
– Kadotkoon jäljettömiin se päivä, jona synnyin,

yö, joka tiesi kertoa: poika on siinnyt.

4Haihtukoon pimeään se päivä,

älköön Jumala taivaassaan muistako sitä,

älköön aamun valo sitä koskettako.

5Kuoleman varjo vieköön sen mukanaan,

musta pilvi peittäköön sen,

auringon pimentyminen säikyttäköön sen pois.

6Nielköön synkkä pimeys sen yön,

niin ettei sitä lasketa vuoden päiviin,

että se katoaa kuukauden öiden kierrosta.

7Hedelmätön olkoon se yö,

ilosta tyhjä.

8Sen päivän lävistäköön kirous,

joka herättäisi itsensä Leviatanin3:8 Leviatan on meren alkuhirviö, joka kanaanilaisen uskomuksen mukaan herättyään nielee eli pimentää auringon..

9Pimetkööt sen aamun tähdet,

älköön se yö nähkö sarastuksen valoa,

turhaan se odottakoon päivänkoiton katsetta.

10Se päivä ja yö

ei sulkenut edestäni kohdun porttia,

ei kätkenyt silmiltäni

tätä kärsimystä.

Kuolema olisi elämää parempi

11

3:11
Job 10:18
Miksi en syntynyt kuolleena,

miksi en menehtynyt tultuani äidin kohdusta?

12Miksi äitini polvet ottivat minut vastaan,

miksi rinnat antoivat ravinnon?

13Minä lepäisin haudassa aivan hiljaa,

nukkuisin, minulla olisi rauha.

14Minä lepäisin kuninkaiden ja mahtimiesten seurassa,

noiden, jotka ovat jättäneet jälkeensä

muistomerkkejä, mahtavia raunioita.

15Minä lepäisin ruhtinaitten seurassa,

noiden, joilla oli kultaa,

jotka täyttivät palatsinsa hopealla.

16Niin kuin kuollut sikiö olisin poissa,

maahan kaivettu ja olematon,

niin kuin lapsi, joka ei päivänvaloa nähnyt.

17

3:17
Jes. 57:2
Ilm. 14:13
Siellä pahantekijöitten raivo lakkaa

ja itsensä uuvuksiin raataneet saavat levon,

18siellä pääsevät vangit vaivastaan,

piiskurien huudot eivät enää heitä ahdista.

19Yhtä ovat siellä pieni ja suuri,

orja on herrastaan vapaa.

Olemassaolon tuska

20Miksi hän antaa elämän valon

sille, jonka osa on kärsimys,

miksi niille, joiden elämä on täynnä katkeruutta?

21

3:21
Ilm. 9:6
He odottavat kuolemaa, mutta se ei tule,

he etsivät sitä enemmän kuin aarretta.

22Kun kuolema heidät korjaa, he iloitsevat,

heidän suurin riemunsa on hauta.

23

3:23
Job 19:8
Miksi hän antaa elämän valon

miehelle, joka on Jumalan saartama,

jolta tie on kadonnut?

24

3:24
Ps. 42:4,80:6
Minun leipääni on itku ja voihke,

veden lailla virtaa minun valitukseni.

25Mitä kammosin ja kauhistuin, se tapahtui,

mitä eniten pelkäsin, se kohtasi minut.

26Ei rauhaa, ei lepoa, ei tyventä hetkeksikään,

yhä uudelleen tuska lyö ylitseni.

4

Elifasin ensimmäinen puhe

Tee kuten muille neuvot

41Temanilainen Elifas alkoi nyt puhua. Hän sanoi:

2– Pahastutko, jos rohkenen puhua sinulle?

Kuka voisi kauemmin pysyä vaiti!

3Olet itse opettanut monia, ohjannut oikeaan,

olet tarttunut voimatonta kädestä.

4Sinun sanasi ovat auttaneet kaatuneen pystyyn,

sinä olet rohkaissut horjuvaa.

5Kun vastoinkäyminen tulee omalle kohdallesi,

et kestä hetkeäkään.

Kun se koskettaa sinua, joudut kauhun valtaan.

Koettelemuksilla on syynsä

6Sinun luottamuksesi perustana on jumalanpelko,

sinun toivosi perustana oman vaelluksesi puhtaus.

7Mutta sano minulle: milloin on viaton joutunut tuhoon,

milloin on oikeamielinen hukkunut?

8

4:8
Sananl. 22:8
Hoos. 8:7
Gal. 6:7,8
Ne, jotka kyntävät vääryyden peltoa

ja kylvävät pahaa,

ne myös korjaavat tuhon ja turmion,

sen olen nähnyt.

9Kun Jumala henkäisee, he tuhoutuvat,

hänen vihansa tuuli pyyhkäisee heidät pois.

10Leijona karjuu, nuori leijona ärisee,

mutta petojen hampaat murskataan.

11Saalista vailla jalopeura nääntyy,

pennut joutuvat hajalle, kauas toisistaan.

Voiko Jumala olla väärässä?

12Kuin varkain tuli jostakin sana,

minun korvani kuulivat kaukaisen huminan.

13Se tuli niin kuin uninäyt tulevat häilyen yössä

keskelle syvintä unta,

14se kouraisi minua, ja minä vapisin,

kaikki jäseneni tärisivät kauhusta,

15minä tunsin henkäyksen kasvoillani,

ihokarvani nousivat pystyyn,

16kun jokin pysähtyi eteeni, en tiedä mikä,

silmieni edessä outo hahmo.

Tuli hiljaista, ja minä kuulin äänen:

17

4:17
1. Kun. 8:46+
Voiko ihminen olla oikeassa ja Jumala väärässä?

Voiko ihminen olla puhdas Luojansa silmissä?

18Ei Jumala luota edes omiin palvelijoihinsa,

enkeleitäänkin hän nuhtelee virheistä.

19

4:19
Jes. 45:9
Jer. 18:6
2. Kor. 4:7
Kuinka hän luottaisi savimajan asukkaisiin?

Tomusta heidät on tehty,

hän voi musertaa heidät kuin koiperhosen.

20Aamulla ihminen herää,

illalla hän on poissa

ja unohdettu, ikuisiksi ajoiksi,

21hänen telttanuoransa kiskaistaan irti,

ja hän kuolee tietämättä, miksi.