Job vetoaa Jumalaan

29—31

Jobin kymmenes puhe

Olisivatpa ajat niin kuin ennen!

29¹Job jatkoi vielä puhettaan ja sanoi:

²– Kunpa kaikki taas olisi niin kuin ennen,

kun Jumala vielä piti minusta huolen!

³

ja minä sain kulkea pimeyden lävitse hänen valossaan.

⁴Kunpa palaisi kukoistukseni aika,

jolloin Jumala suojeli majaani

⁵ja Kaikkivaltias viipyi minun luonani,

aika, jolloin oma väkeni vielä oli ympärilläni!

⁶Noina päivinä minä kahlasin kermassa

ja kallio tihkui minulle noroina oliivien öljyä.

⁷Kun menin kaupunginportille kokoukseen

ja asetuin paikalleni aukion äärelle,

⁸nuoret miehet väistyivät syrjään

ja vanhukset nousivat seisomaan.

⁹

ja panivat käden suunsa eteen.

¹⁰Ruhtinaatkin hiljenivät,

kuin kieli olisi jäänyt kitalakeen kiinni.

Minä autoin orpoa ja talutin sokeaa

¹¹Ken sanani kuuli, ylisti onneani,

ken minut näki, vahvisti todeksi kaiken tämän:

¹²

ja orvon, jota kukaan ei auttanut.

¹³Epätoivoon vaipuneet siunasivat minua,

lesken sydämessä minä herätin ilon.

¹⁴

oikeudentunto oli viittani ja päähineeni.

¹⁵Olin sokealle silmä,

rammalle sauva.

¹⁶Köyhille minä olin isä

ja tuntematonta autoin saamaan oikeutta.

¹⁷Minä murskasin pahantekijän leuan

ja tempasin saaliin hänen hampaistaan.

Uskoin onneni kestävän

¹⁸Minä ajattelin: »Olen kuin tarun lintu.

Vaikka se tuhoutuu pesänsä kanssa,

sen päivät vain lisääntyvät.

¹⁹Minun juureni ovat vedelle avoimet,

yön kaste viipyy minun oksillani.

²⁰Minun kunniani säilyy alati kirkkaana,

jousi ei kädestäni herpoa,

nuoli seuraa toista taukoamatta.»

Minun sanojani odotettiin kuin sadetta

²¹Minun sanaani odotettiin, sitä kuunneltiin.

Kun annoin neuvoja, muut olivat hiljaa.

²²

minun sanani pisaroivat heidän ylleen.

²³He odottivat niitä kuin sadetta,

ahmivat niitä kuin kevätsateen vihmaa.

²⁴Kun he menettivät toivonsa, minä hymyilin heille,

ja minun valoisat kasvoni rohkaisivat heitä.

²⁵Minä valitsin heille tien,

olin heidän johtajansa,

minä olin heidän keskellään

kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä.

Niin kuin hän lohduttaa surevia,

niin minä lohdutin heitä.