Raamattu 1992 (KR92)
28

Viisauden lähde

Ihminen kaivaa esiin maan aarteet

281Hopealla on lähteensä,

kullalla huuhdontapaikkansa.

2Rauta otetaan maan kamarasta,

kupari sulatetaan esiin kivestä.

3Ihminen lannistaa pimeyden,

hän tutkii kaiken pohjia myöten,

tutkii kallion pimeät uumenet.

4Kaukana asutuilta seuduilta hän louhii kaivoskuilun.

Missä ei ihmisaskel kulje,

siellä miehet ahkeroivat

köyden varassa riippuen.

5Maasta kasvaa leipä,

maan uumenissa myllertää voima kuin tuli.

6Kallioissa on lasuurikiveä,

maan hiekassa kultaa.

7On tie, jota ei korppikotka näe

eikä haarahaukan silmä erota.

8Sitä eivät astele vuorten pedot

eivätkä leijonat kulje sitä pitkin.

9Ihminen käy käsiksi kovaan kallioon

ja kääntää nurin vuoret, perustuksia myöten,

10hän louhii tunneleita kallioon,

ja niin tulevat maan aarteet ihmissilmien iloksi.

11Virtojen lähteetkin ihminen patoaa,

tuo päivänvaloon sen, mitä ei silmä ole nähnyt.

Viisautta ei voi ostaa

12

28:12
Bar. 3:15
Mutta viisaus – missä se on?

Missä asuu ymmärrys?

13Ihminen ei löydä tietä sen luokse,

tästä maailmasta sitä ei voi löytää.

14Syvyydet sanovat: »Ei viisaus ole täällä»,

ja meri sanoo: »Ei liioin täällä minun luonani.»

15

28:15–19
Sananl. 3:14,15,8:11,16:16
Viis. 7:9
Puhtaalla kullallakaan sitä ei voi ostaa,

hopeaa ei punnita sen hinnaksi.

16Sitä ei voi ostaa Ofirin kullalla,

ei kalliilla onykskivillä eikä safiireilla,

17ei kulta, ei kirkkain lasi vedä sille vertaa,

kalleimpiinkaan kultamaljoihin

sitä ei voi vaihtaa.

18Koralleista tai kristalleista on turha puhuakaan.

Pussillinen viisautta on enemmän kuin kaikki helmet.

19Nubian topaasit eivät vedä viisaudelle vertaa,

puhtain kulta ei riitä sen maksuksi.

Jumala yksin tuntee viisauden lähteen

20Mistä viisaus on lähtöisin?

Missä asuu ymmärrys?

21Se on kätkössä, kukaan ei voi sitä nähdä,

se on piilossa taivaan linnuiltakin.

22Kuolema sanoo, tuonela sanoo:

»Vain huhu siitä on kulkenut korviimme.»

23

28:23
Sananl. 8:22
Jaak. 1:5
Jumala yksin tuntee tien viisauden luo.

Hän yksin tietää, missä se asuu.

24Hän näkee maan ääriin saakka,

hän näkee kaiken, mikä on taivaan alla.

25Kun hän antoi tuulelle voiman,

kun hän osoitti vesille rajat,

26

28:26
Job 38:25
kun hän sääti määräajat sateelle

ja avasi ukkosen jylinälle tien,

27silloin hän näki viisauden, punnitsi sen,

otti sen palvelukseensa, piti sen kanssa neuvoa.

28

28:28
Ps. 111:10
Sananl. 1:7,9:10
Sir. 1:16
Ihmiselle hän sanoi:

»Viisautta on Herran pelko,

ymmärrystä se, että karttaa pahaa.»

29

Job vetoaa Jumalaan

29—31

Jobin kymmenes puhe

Olisivatpa ajat niin kuin ennen!

291Job jatkoi vielä puhettaan ja sanoi:

2– Kunpa kaikki taas olisi niin kuin ennen,

kun Jumala vielä piti minusta huolen!

3

29:3
Job 18:6
Sananl. 13:9
Silloin hän antoi lamppunsa loistaa minulle

ja minä sain kulkea pimeyden lävitse hänen valossaan.

4Kunpa palaisi kukoistukseni aika,

jolloin Jumala suojeli majaani

5ja Kaikkivaltias viipyi minun luonani,

aika, jolloin oma väkeni vielä oli ympärilläni!

6Noina päivinä minä kahlasin kermassa

ja kallio tihkui minulle noroina oliivien öljyä.

7Kun menin kaupunginportille kokoukseen

ja asetuin paikalleni aukion äärelle,

8nuoret miehet väistyivät syrjään

ja vanhukset nousivat seisomaan.

9

29:9
Viis. 8:12
Kaupungin johtomiehet vaikenivat kesken puheen

ja panivat käden suunsa eteen.

10Ruhtinaatkin hiljenivät,

kuin kieli olisi jäänyt kitalakeen kiinni.

Minä autoin orpoa ja talutin sokeaa

11Ken sanani kuuli, ylisti onneani,

ken minut näki, vahvisti todeksi kaiken tämän:

12

29:12
2. Moos. 22:21
Ps. 72:12
Minä pelastin köyhän, joka pyysi apua,

ja orvon, jota kukaan ei auttanut.

13Epätoivoon vaipuneet siunasivat minua,

lesken sydämessä minä herätin ilon.

14

29:14
Jes. 11:5,59:17
Viis. 5:18
Ef. 6:14
Minä pukeuduin vanhurskauteen,

oikeudentunto oli viittani ja päähineeni.

15Olin sokealle silmä,

rammalle sauva.

16Köyhille minä olin isä

ja tuntematonta autoin saamaan oikeutta.

17Minä murskasin pahantekijän leuan

ja tempasin saaliin hänen hampaistaan.

Uskoin onneni kestävän

18Minä ajattelin: »Olen kuin tarun lintu.

Vaikka se tuhoutuu pesänsä kanssa,

sen päivät vain lisääntyvät.

19Minun juureni ovat vedelle avoimet,

yön kaste viipyy minun oksillani.

20Minun kunniani säilyy alati kirkkaana,

jousi ei kädestäni herpoa,

nuoli seuraa toista taukoamatta.»

Minun sanojani odotettiin kuin sadetta

21Minun sanaani odotettiin, sitä kuunneltiin.

Kun annoin neuvoja, muut olivat hiljaa.

22

29:22
5. Moos. 32:2
Kun minä olin puhunut, kukaan ei enää sanonut mitään,

minun sanani pisaroivat heidän ylleen.

23He odottivat niitä kuin sadetta,

ahmivat niitä kuin kevätsateen vihmaa.

24Kun he menettivät toivonsa, minä hymyilin heille,

ja minun valoisat kasvoni rohkaisivat heitä.

25Minä valitsin heille tien,

olin heidän johtajansa,

minä olin heidän keskellään

kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä.

Niin kuin hän lohduttaa surevia,

niin minä lohdutin heitä.

30

Nyt olen pilkan kohde

301

30:1
Job 29:8
Ja nyt he nauravat minulle,

miehet, minua nuoremmat –

nuo, joiden isiä en pitänyt minään,

en kelvollisina edes paimenkoirieni pariin!

2Mitä hyötyä heistä olisi minulle?

He ovat jo menettäneet voimansa,

3he riutuvat puutteessa ja ankarassa nälässä,

kaluavat kuivia varpuja autiossa maassa.

4He keräävät pensaikosta suolaheinää,

heidän leipänään ovat kinsterin juuret.

5Ihmisten parista heidät on ajettu pois,

niin kuin varasta heitä seuraavat vihaiset huudot.

6He asuvat rotkojen rinteillä

maakuopissa ja kallionkoloissa.

7Piikkipensaiden keskellä he ulvovat,

karhiaisten alle he sulloutuvat yhteen.

8He ovat nimetöntä hylkyjoukkoa,

piiskaniskuin heidät on karkotettu maasta.

9

30:9
Job 17:6
Ps. 69:12
Valit. 3:14
Ja nuo ovat tehneet minusta pilkkalaulun!

Heidän keskuudessaan minusta on tullut sananparsi.

10

30:10
Job 19:19Job 17:6
Jes. 50:6
He inhoavat minua, pysyttelevät minusta kaukana,

sumeilematta he sylkevät minua päin kasvoja.

11Jumala on katkaissut minun jouseni jänteen,

hän on lannistanut minut.

Siksi ei mikään heitä pidättele, kun he näkevät minut.

Lauma hyökkää kimppuuni

12

30:12
Job 19:12
Nuo käärmeensikiöt hyökkäävät kimppuuni,

he lyövät jalat altani.

Minun tuhokseni pystytetään rynnäkkövalleja.

13He ovat katkaisseet minulta pakotien.

Halukkaasti, apua pyytämättä

he ajavat minua perikatoon.

14

30:14
Job 16:14
He tulevat kuin muurin leveästä murtumasta,

he vyöryvät kohti ja tuovat tuhon.

15Kauhu saa minut valtaansa,

taivaan tuuliin katoaa arvoni ja kunniani,

ja minun toivoni häipyy tyhjiin kuin pilvi.

16

30:16
Ps. 22:15
Ja nyt, onnettomuudet tarttuvat minuun

ja elämä valuu minusta pois.

17Yön tullen tuska poraa luuni minusta irti,

kipu nakertaa minua, se ei koskaan nuku.

18Vaatteeni kiristyvät ympärilleni,

paitani kiertyy kuristamaan minua.

19Jumala on heittänyt minut maahan,

ja minä olen kuin tomua ja tuhkaa.

Sinä et vastaa minulle, Jumala

20

30:20
Ps. 22:3
Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa,

minä seison sinun edessäsi, mutta sinä vain tuijotat minua.

21Olet muuttunut julmaksi minua kohtaan,

rajusti sinun kätesi minua ravistelee.

22Sinä nostat minut ratsaille tuulen selkään

ja paiskaat alas, lyöt pirstoiksi.

23

30:23
Ps. 90:3
Minä tiedän, että sinä viet minut kuoleman käsiin,

paikkaan, mihin päätyy kaikki mikä elää.

24Eikö raunioihin hautautunut kurkota kättään,

eikö onnettomuuden uhri huuda apua?

25

30:25
Job 4:3,4,29:12–17
Enkö minä itkenyt yhdessä kovaosaisten kanssa?

Enkö minä surrut köyhien osaa?

26

30:26
Jer. 14:19
Hyvää minä odotin, mutta paha tuli,

odotin valoa, mutta tuli pimeys.

Minä kuljen suruvaatteessa

27Sisälläni kuohuu, sydämeni ei rauhoitu,

sillä jokainen päivä tuo vain tuskaa.

28Suruvaatteessa minä kuljen, aurinkoa ei näy.

Ihmisten keskeltä minä kohottaudun ja anelen apua.

29

30:29
Ps. 102:7
Miika 1:8
Sakaalit ovat minun veljiäni,

minun kumppaneitani kamelikurjet!

30Minun ihoni mustuu ja lohkeilee,

luitani korventaa kuumeen polte.

31Murhetta soi minun harppuni,

minun huiluni itkun ääniä.