Raamattu 1992 (KR92)
27

Uskokaa minua, olen syytön

271Job jatkoi puhettaan:

2– Niin totta kuin Jumala, Kaikkivaltias, elää,

hän, joka on kohdellut minua väärin

ja katkeroittanut elämäni:

3niin kauan kuin henkeni on tallella,

niin kauan kuin sieraimissani liikkuu Jumalan henkäys,

4minun suuni ei totisesti puhu vääryyttä

eivätkä huuleni kuiskaile petosta!

5Ei! Ikinä en myönnä, että te olisitte oikeassa!

Puolustan syyttömyyttäni vaikka kuolemaan saakka.

6

27:6
1. Kor. 4:4
Minä olen oikeassa. Siitä en luovu, en tingi.

Omatuntoni ei minua syytä,

ei mistään, mitä elämäni päivinä olen tehnyt.

Rajumyrsky vie jumalattoman

7Käyköön vihollisilleni niin kuin käy pahantekijöille,

käyköön vastustajilleni niin kuin käy rikollisille!

8

27:8
Luuk. 12:20
Mitä toivoa on Jumalasta luopuneella,

kun hänen elämänsä päättyy,

kun Jumala ottaa hänen elämänsä pois?

9

27:9
Job 22:27
Ei Jumala kuule hänen huutoaan,

kun hän on ahdingossa.

10

27:10
Job 22:26
Ei hän voi riemuita Kaikkivaltiaasta,

ei vapaasti kääntyä Jumalan puoleen!

11Minä kerron teille, miten mahtava on Jumalan voima,

kerron, miten Kaikkivaltias toimii.

12Olettehan kyllä jo kaiken nähneet.

Miksi siis puhutte joutavia?

13Tällainen on Jumalasta luopuneen osa,

tällaisen palkan Kaikkivaltias maksaa armottomalle miehelle:

14

27:14
Job 18:19
Olipa hänellä lapsia miten paljon tahansa,

heidän kohtalokseen tulee miekka,

hänen lapsenlapsensa näkevät nälkää.

15

27:15
Jer. 22:18
Eloon jääneet surmaa rutto,

lesket eivät saa viettää valittajaisia.

16Jumalattomalla on hopeaa kuin maan tomua

ja vaatteita kuin meren mutaa –

17

27:17
Sananl. 13:22,28:8
Saarn. 2:26
hän hankkii ne itselleen,

mutta vanhurskas ne pukee ylleen,

ja hopean jakavat viattomat keskenään.

18

27:18
Job 8:14,15
Talo, jonka hän rakentaa, on hatara,

kuin seitti tai kuin vartijan maja pellolla.

19

27:19
Job 1:13–19
Rikkaana miehenä hän menee nukkumaan –

kun hän avaa silmänsä, kaikki on mennyttä.

20

27:20
Job 18:11,20:28
Kauhu tavoittaa hänet kuin tulva-aalto,

myrskynpyörre tempaa hänet mukaansa yöllä.

21

27:21
Job 21:18
Jes. 27:8
Itätuuli riuhtaisee hänet ilmaan, vie hänet pois,

sinkoaa hänet oudolle seudulle.

22

27:22
5. Moos. 32:23
Job 6:4
Ps. 38:3
Säälimättä se riepottelee häntä,

turhaan hän pyrkii pakoon.

23

27:23
Valit. 2:15
Pilkaten se paukuttaa hänelle käsiään

ja viheltää viedessään hänet pois.

28

Viisauden lähde

Ihminen kaivaa esiin maan aarteet

281Hopealla on lähteensä,

kullalla huuhdontapaikkansa.

2Rauta otetaan maan kamarasta,

kupari sulatetaan esiin kivestä.

3Ihminen lannistaa pimeyden,

hän tutkii kaiken pohjia myöten,

tutkii kallion pimeät uumenet.

4Kaukana asutuilta seuduilta hän louhii kaivoskuilun.

Missä ei ihmisaskel kulje,

siellä miehet ahkeroivat

köyden varassa riippuen.

5Maasta kasvaa leipä,

maan uumenissa myllertää voima kuin tuli.

6Kallioissa on lasuurikiveä,

maan hiekassa kultaa.

7On tie, jota ei korppikotka näe

eikä haarahaukan silmä erota.

8Sitä eivät astele vuorten pedot

eivätkä leijonat kulje sitä pitkin.

9Ihminen käy käsiksi kovaan kallioon

ja kääntää nurin vuoret, perustuksia myöten,

10hän louhii tunneleita kallioon,

ja niin tulevat maan aarteet ihmissilmien iloksi.

11Virtojen lähteetkin ihminen patoaa,

tuo päivänvaloon sen, mitä ei silmä ole nähnyt.

Viisautta ei voi ostaa

12

28:12
Bar. 3:15
Mutta viisaus – missä se on?

Missä asuu ymmärrys?

13Ihminen ei löydä tietä sen luokse,

tästä maailmasta sitä ei voi löytää.

14Syvyydet sanovat: »Ei viisaus ole täällä»,

ja meri sanoo: »Ei liioin täällä minun luonani.»

15

28:15–19
Sananl. 3:14,15,8:11,16:16
Viis. 7:9
Puhtaalla kullallakaan sitä ei voi ostaa,

hopeaa ei punnita sen hinnaksi.

16Sitä ei voi ostaa Ofirin kullalla,

ei kalliilla onykskivillä eikä safiireilla,

17ei kulta, ei kirkkain lasi vedä sille vertaa,

kalleimpiinkaan kultamaljoihin

sitä ei voi vaihtaa.

18Koralleista tai kristalleista on turha puhuakaan.

Pussillinen viisautta on enemmän kuin kaikki helmet.

19Nubian topaasit eivät vedä viisaudelle vertaa,

puhtain kulta ei riitä sen maksuksi.

Jumala yksin tuntee viisauden lähteen

20Mistä viisaus on lähtöisin?

Missä asuu ymmärrys?

21Se on kätkössä, kukaan ei voi sitä nähdä,

se on piilossa taivaan linnuiltakin.

22Kuolema sanoo, tuonela sanoo:

»Vain huhu siitä on kulkenut korviimme.»

23

28:23
Sananl. 8:22
Jaak. 1:5
Jumala yksin tuntee tien viisauden luo.

Hän yksin tietää, missä se asuu.

24Hän näkee maan ääriin saakka,

hän näkee kaiken, mikä on taivaan alla.

25Kun hän antoi tuulelle voiman,

kun hän osoitti vesille rajat,

26

28:26
Job 38:25
kun hän sääti määräajat sateelle

ja avasi ukkosen jylinälle tien,

27silloin hän näki viisauden, punnitsi sen,

otti sen palvelukseensa, piti sen kanssa neuvoa.

28

28:28
Ps. 111:10
Sananl. 1:7,9:10
Sir. 1:16
Ihmiselle hän sanoi:

»Viisautta on Herran pelko,

ymmärrystä se, että karttaa pahaa.»

29

Job vetoaa Jumalaan

29—31

Jobin kymmenes puhe

Olisivatpa ajat niin kuin ennen!

291Job jatkoi vielä puhettaan ja sanoi:

2– Kunpa kaikki taas olisi niin kuin ennen,

kun Jumala vielä piti minusta huolen!

3

29:3
Job 18:6
Sananl. 13:9
Silloin hän antoi lamppunsa loistaa minulle

ja minä sain kulkea pimeyden lävitse hänen valossaan.

4Kunpa palaisi kukoistukseni aika,

jolloin Jumala suojeli majaani

5ja Kaikkivaltias viipyi minun luonani,

aika, jolloin oma väkeni vielä oli ympärilläni!

6Noina päivinä minä kahlasin kermassa

ja kallio tihkui minulle noroina oliivien öljyä.

7Kun menin kaupunginportille kokoukseen

ja asetuin paikalleni aukion äärelle,

8nuoret miehet väistyivät syrjään

ja vanhukset nousivat seisomaan.

9

29:9
Viis. 8:12
Kaupungin johtomiehet vaikenivat kesken puheen

ja panivat käden suunsa eteen.

10Ruhtinaatkin hiljenivät,

kuin kieli olisi jäänyt kitalakeen kiinni.

Minä autoin orpoa ja talutin sokeaa

11Ken sanani kuuli, ylisti onneani,

ken minut näki, vahvisti todeksi kaiken tämän:

12

29:12
2. Moos. 22:21
Ps. 72:12
Minä pelastin köyhän, joka pyysi apua,

ja orvon, jota kukaan ei auttanut.

13Epätoivoon vaipuneet siunasivat minua,

lesken sydämessä minä herätin ilon.

14

29:14
Jes. 11:5,59:17
Viis. 5:18
Ef. 6:14
Minä pukeuduin vanhurskauteen,

oikeudentunto oli viittani ja päähineeni.

15Olin sokealle silmä,

rammalle sauva.

16Köyhille minä olin isä

ja tuntematonta autoin saamaan oikeutta.

17Minä murskasin pahantekijän leuan

ja tempasin saaliin hänen hampaistaan.

Uskoin onneni kestävän

18Minä ajattelin: »Olen kuin tarun lintu.

Vaikka se tuhoutuu pesänsä kanssa,

sen päivät vain lisääntyvät.

19Minun juureni ovat vedelle avoimet,

yön kaste viipyy minun oksillani.

20Minun kunniani säilyy alati kirkkaana,

jousi ei kädestäni herpoa,

nuoli seuraa toista taukoamatta.»

Minun sanojani odotettiin kuin sadetta

21Minun sanaani odotettiin, sitä kuunneltiin.

Kun annoin neuvoja, muut olivat hiljaa.

22

29:22
5. Moos. 32:2
Kun minä olin puhunut, kukaan ei enää sanonut mitään,

minun sanani pisaroivat heidän ylleen.

23He odottivat niitä kuin sadetta,

ahmivat niitä kuin kevätsateen vihmaa.

24Kun he menettivät toivonsa, minä hymyilin heille,

ja minun valoisat kasvoni rohkaisivat heitä.

25Minä valitsin heille tien,

olin heidän johtajansa,

minä olin heidän keskellään

kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä.

Niin kuin hän lohduttaa surevia,

niin minä lohdutin heitä.