Jobin yhdeksäs puhe
Hyvinpä olet auttanut voimansa kadottanutta!
261Nyt sanoi Job:
2– Hyvinpä olet auttanut voimansa kadottanutta,
ojentanut kätesi tukea tarvitsevalle!
3Miten oletkaan neuvonut neuvotonta,
opettanut hänelle viisautta ja ymmärrystä!
4
Kuka on sinulle antanut nämä sanat,
kenen henki sinussa vaikuttaa?
Niin, Jumala on mahtava
5Vainajien henget vapisevat
syvyyden vesien alla, syvyyden joukkojen alla,
6
Hepr. 4:13
sillä Jumalan edessä tuonela on alasti,
syvyyden kuilua ei häneltä mikään peitä.
7
Tyhjyyden päälle hän on levittänyt taivaan,
olemattoman varaan hän on ripustanut maan.
8Hän käärii veden pilviin,
eivätkä pilvet repeä sen painosta.
9Hän peittää näkyvistä valtaistuimensa,
levittää pilvensä sen eteen.
10Hän on piirtänyt rajaksi veteen taivaanrannan,
sinne, missä valo ja pimeys kohtaavat.
11Taivaan peruspylväät vavahtelevat pelosta,
kun hän ärjyy.
12
Voimallaan hän on taltuttanut meren,
taidollaan hän on murskannut itsensä Rahabin26:12 Ks. selitystä kohdassa 9:13..
13
Henkäyksellään hän pyyhkäisee taivaan kirkkaaksi,
hänen kätensä lävistää kiitävän käärmeen.
14Mutta kaikki tämä antaa vain aavistuksen hänen mahdistaan,
me kuulemme hänestä vain hiljaisen kuiskauksen.
Kuka voisi tajuta hänen koko mahtinsa pauhun?