Raamattu 1992 (KR92)
22

Elifasin kolmas puhe

Ei ihminen voi olla Jumalalle hyödyksi

221Nyt temanilainen Elifas alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:

2– Voiko ihminen olla hyödyksi Jumalalle?

Ei. Vain itseään viisainkin ihminen voi hyödyttää.

3

22:3
Job 35:7
Onko siitä jotakin etua Kaikkivaltiaalle,

että sinä elät oikein?

Onko hänelle hyötyä siitä,

että sinä vaellat nuhteettomasti?

4Jumalanpelkosi vuoksiko hän sitten sinua kurittaa,

senkö tähden hän kävisi oikeutta kanssasi?

Sinä olet tehnyt syntiä, Job

5

22:5
Job 4:17,15:14
Eikö sinun pahuutesi ole suuri?

Eivätkö sinun syntisi ole loppumattomat?

6

22:6–9
Job 4:3,4,31:16–23
22:6
2. Moos. 22:25,26
5. Moos. 24:12,13
Aam. 2:8
Olet aiheetta ottanut veljeltäsi pantin,

riistänyt häneltä hänen ainoan vaatteensa.

7

22:7
Sananl. 25:21
Uupuneelle et ole antanut vettä,

nälkäiselle et ole ojentanut leipäpalaa.

8

22:8
Jes. 5:8
Miika 2:2
Katsot, että maa kuuluu sille, jonka on valta,

vain hänen suosikkinsa saavat sitä asua.

9

22:9
2. Moos. 22:21
Jes. 1:17
Miika 2:9
Lesket saivat lähteä luotasi tyhjin käsin,

orpojen kädet sinä sysäsit syrjään.

10Ihmekö siis, että sinun ympärillesi on viritetty ansoja,

että yhtäkkiä joudut kauhun valtaan.

11Päivä pimenee, et voi nähdä mitään,

ja vedet vyöryvät sinun ylitsesi.

Ylimielisyys vie turmioon

12Eikö Jumala ole korkea kuin taivas?

Katso taivaanlakea ja tähtiä. Katso taivaan korkeutta.

13

22:13
Ps. 94:7
Silti sinä sanot: »Mitä Jumala voisi tietää!

Voisiko hän tuomita pilvien lävitse?

14Pilvethän peittävät hänet, ei hän tänne näe,

hän kulkee tietään kaukana taivaan äärillä.»

15Etkö sinä vaella niitä polkuja,

joita väärintekijät aina ovat vaeltaneet?

16Heidät on temmattu pois ennen aikojaan,

niin kuin talo, jonka perustukset virta on syönyt.

17

22:17
Job 21:14
He sanoivat Jumalalle: »Jätä meidät rauhaan!

Mitäpä Kaikkivaltias voisi meille tehdä?»

18

22:18
Job 21:16
Kuitenkin juuri hänen ansiostaan

heidän talonsa olivat täynnä kaikkea hyvää.

Väärämielisten suunnitelmat ovat vastoin Jumalan tahtoa.

19

22:19
Ps. 107:42
Oikeamieliset näkevät heidän tuhonsa ja iloitsevat,

se, joka itse on nuhteeton, voi nyt heitä pilkata:

20»Kas niin, heidän rikkautensa on mennyttä,

ja mitä jää jäljelle, sen nielee tuli.»

Tee sovinto Jumalan kanssa, Job

21Tee sovinto Jumalan kanssa, Job,

elä hänen tahtonsa mukaan,

niin saat jälleen onnen.

22Kun hän sinua opettaa, kuule häntä,

talleta sydämeesi hänen sanansa.

23

22:23
Job 11:14
Jos palaat Kaikkivaltiaan luo, hän nostaa sinut jälleen.

Jos karkotat vääryyden talostasi,

24jos puhdas kulta on sinulle pelkkää tomua

ja Ofirin kulta vain puron kiviä

25– onhan Kaikkivaltias sinun aarteesi,

kaikkea kultaa ja hopeaa arvokkaampi –

26

22:26
Ps. 37:4
Jes. 58:14
silloin Kaikkivaltias antaa osaksesi ilon,

saat kohottaa kasvosi Jumalaa kohden.

27

22:27
Job 12:4
Ps. 91:15Ps. 22:26
Sinä rukoilet häntä, ja hän kuulee sinua,

ja sinä saat uhrata hänelle

sen minkä olet luvannut.

28Mihin tahansa ryhdytkin, se onnistuu,

valo loistaa sinun teilläsi.

29

22:29
Sananl. 3:34
Jaak. 4:10
1. Piet. 5:5
Sen, joka kerskuu, hän painaa maahan,

mutta nöyrän hän nostaa.

30Syyllisenkin Jumala voi pelastaa.

Jos sinulla on puhtaat kädet, saat varmasti avun.

23

Jobin kahdeksas puhe

Olen etsinyt Jumalaa

231Nyt Job sanoi:

2– Tänäkin päivänä ajatukseni nousevat kapinaan.

Murehtiminen vie minulta voimat.

3Kunpa tietäisin, mistä hänet voin löytää

ja miten pääsen sinne, missä hän asuu!

4Minä esittäisin hänelle asiani

ja toisin julki kaikki todisteeni.

5Niin saisin kuulla, mitä hän minulle vastaa,

ja saisin tietää, mitä hän tahtoo minulle sanoa.

6Käräjöisikö hän kanssani valtiaan voimalla?

Ei, hän kuuntelisi minua.

7Hänen vastapuolenaan seisoisi nuhteeton mies,

ja tuomarini vapauttaisi minut syytteestä lopullisesti.

8Jos minä menen itään, ei hän ole siellä,

jos länteen – ei merkkiäkään hänestä!

9Jos menen pohjoiseen, en saa häntä silmiini,

jos etelään – en näe häntä!

10

23:10
Job 14:16,34:21Sananl. 17:3+
Hän tietää kyllä, millainen on ollut minun vaellukseni.

Koetelkoon minua niin kuin tulessa kultaa – minä kestän.

11

23:11
Ps. 17:5,119:1
Hänen jalanjälkiinsä olen sovittanut askeleni,

hänen tietään olen seurannut. En ole siltä poikennut.

12Hänen sanansa käskyjä minä tottelen,

minä pidän ne aina silmieni edessä.

Jumala on suuri ja ankara

13

23:13
Job 42:2
Ps. 115:3,135:6
Kun Jumala jotakin päättää, kuka voisi sen muuttaa?

Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.

14Hän panee toimeen sen minkä on minulle määrännyt,

eikä sitä ole vähän.

15Siksi minä pelästyn, kun hänet näen,

kun ajattelenkin häntä, minä vapisen kauhusta.

16Jumala on lannistanut rohkeuteni,

minä kauhistun Kaikkivaltiasta.

17Mutta pimeyskään ei saa minua vaikenemaan,

ei, vaikka se peittää edestäni kaiken.

24

Jumalattomien mielivalta

241

24:1
Luuk. 17:22
Minkä tähden vain Kaikkivaltias tietää tilinteon hetket,

miksi ne ovat salaisuus niille, jotka tuntevat hänet?

2

24:2
5. Moos. 19:14,27:17
Sananl. 22:28,23:10
Jumalattomat siirtävät rajakiviä,

ryöstävät karjaa, laiduntavat sitä kuin omaansa.

3

24:3
1. Sam. 12:3
He vievät mukanaan orvon ainoan aasin

ja ottavat pantiksi lesken härän.

4He sysäävät tieltään köyhät ja heikot.

Kaikki vähäväkiset pakoilevat heitä.

5Kuin autiomaan villiaasit

maan köyhät kulkevat arolla.

He etsivät syötävää,

ruokaa lapsilleen.

6He kokoavat tähteitä pelloilta,

keräävät jumalattoman viinitarhasta

jäljelle jääneitä rypäleitä.

7He yöpyvät alasti, ilman vaatetta,

ei heillä ole peitettä kylmää vastaan.

8He kastuvat, kun vuorilta tulee sade,

suojattomina he painautuvat kalliota vasten.

9Orpo riistetään äitinsä rinnoilta,

köyhältä otetaan lapsi velan pantiksi.

10He kulkevat alasti, ilman vaatetta,

nälkäisinä he kantavat isäntien tähkäkuormia,

11toisten tarhoissa he puristavat oliiveista öljyä,

janon piinaamina he polkevat viinikuurnan rypäleitä.

12Kaupungissa miehet valittavat,

haavoittuneet huutavat apua,

mutta Jumala ei rukousta kuule.

Jumalattomat harjoittavat pimeyden töitä

13Pimeyden miehet kapinoivat valoa vastaan.

He eivät tunne valon teitä,

valon polkuja he eivät kulje.

14Murhamies nousee ennen aamun valkenemista

ja surmaa köyhän poloisen.

Yön pimeydessä hän liikkuu kuin varas.

15Avionrikkoja odottaa illan hämärää,

ajattelee: »Ei kukaan minua näe»,

mutta peittää vielä viitalla kasvonsa.

16Murtovaras tunkeutuu taloon yön pimeinä hetkinä,

päivän hän pysyttelee tarkoin näkymättömissä.

Valoa hän ei voi sietää.

17Heille kaikille yön tulo on kuin aamun koitto.

Pimeyden kauhut eivät heitä pelota.

Jumalaton joutuu tuomiolle

18Jumalaton on kuin lastu, jonka virta vie.

Hänen peltoaan kohtaa kirous,

enää ei kukaan mene hänen viinitarhaansa.

19Helteessä halkeillut maa nielee kevään vedet,

tuonela sen, joka on tehnyt syntiä.

20Hänen oma äitinsä unohtaa hänet.

Madot syövät hänet olemattomiin.

Kukaan ei enää häntä muista.

Kuin puu, niin vääryys murtuu.

21Hän kohteli pahoin lapsetonta, turvatonta naista,

leskeä hän ei auttanut!

22Voimassaan Jumala tempaa pois mahtavatkin miehet.

Kun hän nousee, ei kukaan ole turvassa.

23Hän suojelee heitä,

antaa heidän uskoa, että he ovat turvassa,

mutta hänen katseensa seuraa heidän askeliaan.

24

24:24
Job 21:13
Hetkeksi he nousevat korkealle,

sitten heitä ei enää ole.

He kyyristyvät, mutta pois heidät temmataan

niin kuin kaikki temmataan.

Kuin tähkäpäät heidät leikataan pois.

25Totisesti, näin on asia.

Kuka osoittaa minut valehtelijaksi

ja sanani vääriksi?