Raamattu 1992 (KR92)
1

Johdantokertomus

1—2

Job ja hänen perheensä

11:1
1. Moos. 22:21
Valit. 4:21Hes. 14:14 - 20
Usin maassa eli mies, jonka nimi oli Job. Hän oli kunnon mies, rehellinen ja jumalaapelkäävä, ja hän karttoi kaikkea pahaa. 2 Hänellä oli seitsemän poikaa ja kolme tytärtä 3 ja runsaasti omaisuutta: lampaita ja vuohia seitsemäntuhatta, kolmetuhatta kamelia, viisisataa kyntöparia härkiä ja viisisataa aasintammaa. Myös palvelusväkeä hänellä oli paljon. Job oli mahtavin mies idän mailla.

4 Jobin pojat järjestivät usein toisilleen pitoja. He tekivät sen kukin vuorollaan omassa talossaan, ja jokainen kutsui myös kolme sisartaan aterialle. 51:5
Job 42:8
Kun kaikki olivat pitonsa pitäneet, Job kutsui aina poikansa luokseen uhratakseen puhdistusuhrin. Hän nousi varhain aamulla ja toimitti polttouhrin jokaisen puolesta erikseen. Hän näet ajatteli: »Poikani ovat hyvinkin voineet tehdä syntiä. Ehkä he ovat mielessään rikkoneet Jumalaa vastaan.» Joka kerta hän teki näin.

Saatana tahtoo koetella Jobia

61:6
1. Kun. 22:19–211. Aik. 21:1
Sak. 3:1
Eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat koolle ja asettuivat Herran eteen. Myös Saatana oli heidän joukossaan. 71:7
1. Piet. 5:8
Herra kysyi Saatanalta: »Mistä sinä tulet?» Saatana vastasi: »Olen kuljeksinut pitkin ja poikin maita mantereita.» 8 Herra kysyi: »Oletko pannut merkille palvelijani Jobin? Ei ole maan päällä toista hänen kaltaistaan, niin vilpitöntä ja nuhteetonta ja jumalaapelkäävää, ei ketään, joka niin karttaisi kaikkea pahaa.»

9 Saatana vastasi Herralle: »Miksi ei Job olisi jumalaapelkäävä? 10 Sinähän olet sulkenut hänet suojelukseesi, hänet ja hänen perheensä ja omaisuutensa. Olet siunannut kaiken mihin hän ryhtyy, ja hänen karjansa leviää yli maan. 11 Mutta ojennapa kätesi ja tartu siihen mitä hänellä on. Saat nähdä, että hän kiroaa sinua vasten kasvoja!»

12 Herra sanoi Saatanalle: »Hyvä on. Saat tehdä mitä haluat kaikelle mitä hänellä on. Mutta häneen itseensä et saa koskea.» Sitten Saatana lähti pois Herran edestä.

Job menettää omaisuutensa ja perheensä

13 Eräänä päivänä, kun Jobin pojat ja tyttäret jälleen aterioivat ja joivat viiniä vanhimman veljen luona, 14 Jobin luo tuli sanantuoja, joka kertoi: »Me olimme kyntämässä härillä, aasintammat olivat siinä lähellä laitumella. 15 Silloin sabalaiset iskivät kimppuumme, ryöstivät eläimet ja surmasivat miehet. Minä yksin jäin jäljelle kertomaan tästä sinulle.»

16 Kun hän vielä puhui, paikalle juoksi toinen sanantuoja, joka kertoi: »Taivaasta iski Jumalan tuli, se leimahti päin vuohia ja lampaita ja paimenia ja poltti kaikki tuhkaksi. Minä yksin jäin jäljelle kertomaan tästä sinulle.»

17 Kun hän vielä puhui, saapui taas yksi sanantuoja ja kertoi: »Kaldealaiset hyökkäsivät kolmelta taholta kimppuumme. He veivät kamelit ja surmasivat niiden ajajat. Minä yksin jäin jäljelle kertomaan tästä sinulle.»

18 Kun hän vielä puhui, tuli jälleen yksi sanantuoja ja kertoi: »Sinun poikasi ja tyttäresi olivat aterioimassa ja juomassa viiniä vanhimman poikasi luona, 19 kun autiomaan tuolta puolen nousi suuri tuuli, joka tarttui rakennuksen neljään kulmaan ja luhisti sen sinun lastesi päälle, niin että he kaikki kuolivat. Minä yksin jäin jäljelle kertomaan tästä sinulle.»

20 Silloin Job nousi ja repäisi viittansa. Hän ajoi päänsä paljaaksi, kumartui maahan 211:21
Ps. 49:18
Saarn. 5:14
1. Tim. 6:7
ja sanoi:

– Alastomana minä tulin äitini kohdusta,

alastomana palaan täältä.

Herra antoi, Herra otti,

kiitetty olkoon Herran nimi!

22 Kaiken tämän keskellä Job ei kapinoinut Herraa vastaan eikä syyttänyt häntä.

2

Saatana tahtoo yhä koetella Jobia

1 Eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat taas koolle ja asettuivat Herran eteen. Myös Saatana oli heidän joukossaan. 2 Herra kysyi Saatanalta: »Mistä sinä tulet?» Saatana vastasi: »Olen kuljeksinut pitkin ja poikin maita mantereita.» 3 Herra kysyi: »Oletko pannut merkille palvelijani Jobin? Ei ole maan päällä toista hänen kaltaistaan, niin vilpitöntä ja nuhteetonta ja jumalaapelkäävää, ei ketään, joka niin karttaisi kaikkea pahaa. Yhä vain hän on pysynyt nuhteettomana, vaikka sinä olet yllyttänyt minut syöksemään onnettomuuteen hänet, viattoman miehen.»

4 Saatana vastasi Herralle: »Hyvän kaupan Job on tehnyt: pelasti sentään oman nahkansa! 5 Mutta ojennapa kätesi ja koske hänen lihaansa ja luihinsa. Saat nähdä, että hän kiroaa sinua vasten kasvoja!»

6 Herra sanoi Saatanalle: »Hyvä on! Tee hänelle mitä haluat, mutta henkeä et saa häneltä viedä!»

Jobin uusi koettelemus

7 Niin Saatana lähti pois Herran edestä. Hän meni ja runteli Jobia märkivillä paiseilla. Niitä nousi kaikkialle, päästä jalkoihin. 8 Job kävi jätekasalle istumaan ja kaapi ruumistaan ruukunpalalla. 9 Hänen vaimonsa sanoi hänelle: »Vieläkö sinä pidät kiinni hurskaudestasi? Kiroa jo Jumalaa ja kuole pois!» 102:10
Jes. 45:7
Valit. 3:38
Aam. 3:6
Job vastasi: »Hullun puhetta, vaimo. Kun otamme Jumalan kädestä hyvän, totta kai meidän on otettava myös paha.» Kaiken tämän keskellä Job ei sanallakaan kapinoinut Herraa vastaan.

Ystävät saapuvat lohduttamaan Jobia

112:11
Sananl. 27:10
Jobilla oli kolme ystävää: temanilainen Elifas, suahilainen Bildad ja naamalainen Sofar. Kun he saivat kuulla onnettomuudesta, joka oli kohdannut Jobia, he kävivät tapaamassa toisiaan ja päättivät mennä hänen luokseen osoittamaan hänelle myötätuntoa ja lohduttamaan häntä. 122:12
Joos. 7:6
Jo kaukaa he näkivät hänet, mutta he eivät tunteneet häntä. Lähemmäs ehdittyään he alkoivat ääneen itkeä, repäisivät viittansa ja heittivät ilmaan hiekkaa, niin että se putosi heidän hiuksilleen. 132:13
Room. 12:15
He istuutuivat maahan hänen viereensä ja istuivat siinä seitsemän päivää ja seitsemän yötä. Kukaan heistä ei puhunut Jobille mitään, sillä he näkivät, miten kauhea hänen tuskansa oli.

3

Jobin ja hänen kolmen ystävänsä puheet

3—28

Jobin ensimmäinen puhe

Job kiroaa syntymänsä

1 Seitsemän päivän kuluttua Job avasi suunsa. Hän kirosi syntymänsä päivän 2 ja sanoi:

33:3
Jer. 20:14 - 15
– Kadotkoon jäljettömiin se päivä, jona synnyin,

yö, joka tiesi kertoa: poika on siinnyt.

4 Haihtukoon pimeään se päivä,

älköön Jumala taivaassaan muistako sitä,

älköön aamun valo sitä koskettako.

5 Kuoleman varjo vieköön sen mukanaan,

musta pilvi peittäköön sen,

auringon pimentyminen säikyttäköön sen pois.

6 Nielköön synkkä pimeys sen yön,

niin ettei sitä lasketa vuoden päiviin,

että se katoaa kuukauden öiden kierrosta.

7 Hedelmätön olkoon se yö,

ilosta tyhjä.

8 Sen päivän lävistäköön kirous,

joka herättäisi itsensä Leviatanin 3:8 Leviatan on meren alkuhirviö, joka kanaanilaisen uskomuksen mukaan herättyään nielee eli pimentää auringon. .

9 Pimetkööt sen aamun tähdet,

älköön se yö nähkö sarastuksen valoa,

turhaan se odottakoon päivänkoiton katsetta.

10 Se päivä ja yö

ei sulkenut edestäni kohdun porttia,

ei kätkenyt silmiltäni

tätä kärsimystä.

Kuolema olisi elämää parempi

113:11
Job 10:18
Miksi en syntynyt kuolleena,

miksi en menehtynyt tultuani äidin kohdusta?

12 Miksi äitini polvet ottivat minut vastaan,

miksi rinnat antoivat ravinnon?

13 Minä lepäisin haudassa aivan hiljaa,

nukkuisin, minulla olisi rauha.

14 Minä lepäisin kuninkaiden ja mahtimiesten seurassa,

noiden, jotka ovat jättäneet jälkeensä

muistomerkkejä, mahtavia raunioita.

15 Minä lepäisin ruhtinaitten seurassa,

noiden, joilla oli kultaa,

jotka täyttivät palatsinsa hopealla.

16 Niin kuin kuollut sikiö olisin poissa,

maahan kaivettu ja olematon,

niin kuin lapsi, joka ei päivänvaloa nähnyt.

173:17
Jes. 57:2
Ilm. 14:13
Siellä pahantekijöitten raivo lakkaa

ja itsensä uuvuksiin raataneet saavat levon,

18 siellä pääsevät vangit vaivastaan,

piiskurien huudot eivät enää heitä ahdista.

19 Yhtä ovat siellä pieni ja suuri,

orja on herrastaan vapaa.

Olemassaolon tuska

20 Miksi hän antaa elämän valon

sille, jonka osa on kärsimys,

miksi niille, joiden elämä on täynnä katkeruutta?

213:21
Ilm. 9:6
He odottavat kuolemaa, mutta se ei tule,

he etsivät sitä enemmän kuin aarretta.

22 Kun kuolema heidät korjaa, he iloitsevat,

heidän suurin riemunsa on hauta.

233:23
Job 19:8
Miksi hän antaa elämän valon

miehelle, joka on Jumalan saartama,

jolta tie on kadonnut?

243:24
Ps. 42:4 - 80:6
Minun leipääni on itku ja voihke,

veden lailla virtaa minun valitukseni.

25 Mitä kammosin ja kauhistuin, se tapahtui,

mitä eniten pelkäsin, se kohtasi minut.

26 Ei rauhaa, ei lepoa, ei tyventä hetkeksikään,

yhä uudelleen tuska lyö ylitseni.

Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt sivuston evästekäytännön » Lisää tietoa.[piilota viesti]