Raamattu 1992 (KR92)
19

Jobin kuudes puhe

Jumala on tehnyt väärin

191Nyt Job sanoi:

2– Kuinka kauan te aiotte ahdistaa minua,

ruhjoa minua puheillanne?

3Kerran toisensa jälkeen olette minua pilkanneet,

te ette häpeä piinata minua.

4Jos olisinkin rikkonut,

minuahan se vain koskee.

5Jos luulette, että voitte asettua yläpuolelleni,

osoittakaa, että olen ansainnut tämän häpeän!

6Ettekö te näe, että Jumala on tehnyt väärin minua kohtaan?

Hän viritti minulle verkkonsa.

7

19:7
Jer. 20:8
Hab. 1:2
Jos huudan: »Tämä on väärin!», kukaan ei minua kuule,

jos pyydän oikeutta, kukaan ei vastaa.

8

19:8
Job 3:23
Jumala on pystyttänyt tielleni kivivallin,

en pääse siitä yli,

kaikki polkuni hän on peittänyt pimeään.

9Hän on riistänyt minulta kunnian ja arvon,

hän on temmannut päästäni seppeleen.

10Joka puolelta hän minua raastaa, minä olen mennyttä,

hän repäisee pois minun toivoni kuin puun maasta.

11

19:11
Job 13:24,33:10
Hänen vihansa on syttynyt,

hän pitää minua vihollisenaan.

12Hänen joukkonsa tulevat yhtenä rintamana,

joka puolelle ne rakentavat valleja,

ne piirittävät minun majani.

Läheisetkin torjuvat

13

19:13–20
Ps. 31:12,38:12,69:9,88:9,19
Omat veljeni ovat jättäneet minut yksin,

ystäväni ovat minusta vieraantuneet.

14Läheiseni ja tuttavani pysyvät poissa,

muukalaiset, jotka otin kattoni alle,

ovat unohtaneet minut.

15Orjattareni vieroksuvat minua,

olen heille outo.

16Kutsun palvelijaani, mutta häntä ei kuulu,

ei vaikka minä pyytämällä pyydän.

17Minun henkeni haisee – vaimoni inhoaa sitä,

omat veljeni sanovat: »Hän löyhkää.»

18Pahaiset kakaratkin minua halveksivat.

Kun nousen seisomaan, he ovat heti ilkkumassa.

19

19:19
Ps. 41:10,55:13–15
Joh. 13:18
Oma ystäväpiirini inhoaa minua,

nekin, joita minä rakastin, torjuvat minut.

20

19:20
Ps. 102:6
Minä olen pelkkää luuta ja nahkaa,

hampaani paljastuvat ikenien alta.

21Säälikää minua, säälikää,

te, jotka olette ystäviäni!

Jumalan käsi on koskenut minuun.

22Miksi tekin vainoatte minua,

yhdessä Jumalan kanssa?

Ettekö ole jo kylliksi minua kalvaneet?

23Kunpa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin,

kunpa ne talletettaisiin kirjaan,

24uurrettaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi

taltalla hakaten, lyijyllä piirtäen!

25Minä tiedän, että lunastajani elää.

Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.

26

19:26,27
1. Kor. 13:12
Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina

ja lihani on riistetty irti,

minä saan nähdä Jumalan,

27saan katsella häntä omin silmin,

ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo!

Tätä minun sydämeni kaipaa.

28Mutta te sanotte:

»Kuinka puristamme hänestä totuuden esiin?

Syyllinen hän joka tapauksessa on.»

29Pelätkää toki miekkaa!

Tuollainen kovuus on synti, joka ansaitsee kuoleman.

Muistakaa: on olemassa tuomari.

20

Sofarin toinen puhe

On pakko sanoa vastaan

201Nyt naamalainen Sofar alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:

2– Sinun puheesi ärsyttää minut vastaamaan,

se kiihdyttää mieltäni.

3Se, miten opetat ja ojennat, loukkaa minua,

mutta ymmärrykseni löytää kyllä sinulle vastauksen.

Katso jumalattoman kohtaloa, Job

4Niin kuin tiedät, niin kuin on tiedetty

muinaisista ajoista asti,

siitä asti, kun ihmisiä on ollut maan päällä:

5jumalattoman ilo kestää vain hetken,

rienaajan onni on pian ohi.

6Vaikka hän ulottuisi taivaaseen saakka,

vaikka hänen päänsä koskettaisi pilviä,

7

20:7
1. Kun. 14:10
hän häviää jäljettömiin niin kuin sonta.

Ne, jotka hänet tunsivat, kysyvät: »Missä hän on?»

8Kuin uni hän lentää pois, katoaa,

kuin öinen näky hän haihtuu tyhjiin.

9Ne, jotka hänet näkivät, eivät enää häntä näe,

hänen asuinsijansa ei enää häntä tunne.

10Hänen kätensä joutuvat antamaan takaisin kaiken riistämänsä,

hänen lapsensa pyytävät armopaloja köyhiltä.

11Nuoruus ja voima, joka täytti hänen ruumiinsa,

vaipuu hänen kanssaan maan tomuun.

Pahan myrkky tuhoaa jumalattoman

12Paha maistuu niin makealle hänen suussaan,

että hän viivytellen tunnustelee sitä kielellään,

13nautiskelee, ei malta luopua siitä

vaan pidättelee sitä kitalakeaan vasten.

14Mutta herkku muuttuu hänen sisuksissaan,

se on hänen vatsassaan kuin sarvikyyn myrkky.

15Sen hyvän, jonka hän on ahminut, hän oksentaa ulos,

Jumala ajaa sen pois hänen vatsastaan.

16Sarvikyyn myrkkyä hän on itseensä imenyt,

käärmeen kieli hänet surmaa.

17

20:17
2. Moos. 3:8+
Ei hän enää näe solisevia puroja,

ei kerman ja hunajan virtoja.

18Hän joutuu luopumaan työnsä hedelmistä,

ei saa niistä nauttia,

omaisuudesta, jonka hän hankki, hän ei saa iloita,

19

20:19
Jes. 5:8
koska hän murskasi köyhät,

jätti heidät oman onnensa varaan,

otti itselleen taloja, joita ei ollut rakentanut.

20Koskaan hän ei saanut kyllikseen,

mutta hänen aarteensa eivät häntä pelasta.

21Kaikkea hän ahnehti kyltymättä,

siksi hänen onnensa ei kestä.

22Kun hänellä on yllin kyllin kaikkea,

juuri silloin ahdinko hänet yllättää

ja onnettomuuden painava käsi laskeutuu hänen päälleen.

23

20:23
Ps. 11:6
Yllin kyllin hän tulee saamaan:

Jumala suuntaa häneen vihansa hehkun

ja antaa tuhon sataa hänen päälleen.

24Jos hän pääsee pakoon rautaisia aseita,

pronssinuoli hänet surmaa:

25se tulee selästä ulos

hänen sappinesteestään kiiltävänä,

ja kauhu valtaa hänet.

26Pimeys odottaa, väijyksissä se odottaa.

Tuli, joka palaa lietsomatta, syö hänet.

Voi sitä, joka on etsinyt suojaa hänen kattonsa alta!

27Taivas paljastaa hänen syntinsä,

maa nousee häntä vastaan.

28

20:28
Sananl. 11:4
Hes. 7:19Matt. 7:27
Hänen talonsa vauraus häipyy tyhjiin,

kun vesi syöksyy kaiken yli vihan päivänä.

29

20:29
Job 27:13
Tämä on kohtalo, jonka Jumala antaa pahalle,

tällaisen perintöosan Jumala on hänelle varannut.