Raamattu 1992 (KR92)
17

Kuinka voisin enää toivoa?

171Henkeäni ahdistaa,

päiväni pimenevät,

hauta odottaa.

2Joka puolelta kuulen pilkkaa,

pahat puheet vievät silmistäni unen.

3Aseta sinä itse pantti, takaa minut!

Kuka muuten minut takaisi, kättä päälle lyöden?

4Sinä olet varjellut pilkkaajiani liialta älyltä –

et anna heille aihetta voitonjuhliin.

5Ystäville kyllä löytyy kestitystä,

omien lasten silmät sumentaa nälkä.

6

17:6
5. Moos. 28:37
Job 30:9,10
Ps. 44:15
Valit. 3:14
Minusta on tullut kaikkien pilkkalaulu,

ihmiset sylkevät minua silmille.

7Minun silmäni ovat surusta hämärtyneet,

minun ruumiini on kuihtunut,

se on pelkkä varjo.

8Kunnon ihmiset kauhistelevat kaikkea tätä:

»Jumalaton saa vilpittömät järkyttymään.»

9Ja silti, vanhurskas pitää suuntansa vakaana,

se, jolla on puhtaat kädet, saa lisää voimaa.

10Vaikka tulisitte minun luokseni kaikki,

teidän joukostanne en löydä yhtäkään viisasta miestä.

11Päiväni haipuvat pois,

tyhjiin valuvat kaikki minun aikeeni,

kaikki sydämeni toiveet.

12

17:12
Job 5:17,8:21,11:17
Te väitätte yötä päiväksi,

sanotte, että valo on lähellä,

vaikka on aivan pimeää.

13Minullako toivoa? Kotini on tuonela,

pimeyteen minä sijaan vuoteeni.

14

17:14
Job 25:6
Hautaani minä tervehdin: »Sinä olet isäni!»

Madoille sanon: »Äitini, sisareni!»

15Miten siis voisin vielä toivoa?

Missä minua odottaisi onni?

16Se vaipuu minun kanssani tuonelaan.

Yhdessä katoamme maan tomuun.

18

Bildadin toinen puhe

Pahalla on pahan loppu

181Nyt suahilainen Bildad alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:

2– Kuinka kauan aiotte kierrellä asiaa?

Miettikää ensin ja puhukaa sitten!

3

18:3
Job 17:4
Olemmeko me sinun silmissäsi pelkkää karjaa,

pelkkiä typeryksiä?

4Raivon vallassa sinä raatelet itseäsi.

Pitäisikö maan autioitua ja kallioiden siirtyä paikoiltaan,

jotta sinä saisit olla oikeassa?

5Sinäkin tiedät, että jumalattoman valo sammuu,

hänen liekkinsä ei loista.

6

18:6
Job 21:17
Sananl. 13:9,20:20,24:20
Hänen majansa valo pimenee,

hänen lamppunsa sammuu.

7

18:7
Sananl. 4:12
Hänen askelensa, ennen lujat, hidastuvat.

Hänen omat suunnitelmansa kaatavat hänet,

8

18:8–10
Ps. 9:16
hänen jalkansa jäävät kiinni verkkoon,

hän astuu suoraan pyyntihaudan katteelle.

9Hänen nilkkansa tarttuu paulaan,

silmukka kiristyy.

10Maassa on häntä varten piilossa pyydys,

hänen polullaan odottaa ansa.

11

18:11
3. Moos. 26:36
5. Moos. 28:65
Job 15:21
Joka puolelta kauhunäyt ahdistavat häntä,

ne seuraavat hänen kintereillään.

12Ahnas tuho vaanii häntä,

turmio on valmiina kaatamaan hänet,

13tauti syö hänen ihonsa,

kalma ahmii hänen jäsenensä.

14

18:14
Job 8:15Ps. 49:15
Hänet temmataan pois turvallisesta majastaan

ja viedään kauhujen kuninkaan eteen.

15

18:15
Job 15:28
Jes. 34:14Tuom. 9:45
Hänen majansa jää vieraille,

hänen asuinpaikalleen sirotellaan rikkiä.

16Hänen juurensa kuivuvat,

hänen lehvänsä lakastuvat.

17

18:17
Sananl. 10:7
Maan päällä ei kukaan enää häntä muista,

hänen nimeään ei kuulla kaduilla.

18Hänet syöstään valosta pimeyteen,

hänet ajetaan pois maan päältä.

19

18:19
Job 27:14
Ps. 21:11
Ei jää häneltä kansansa keskelle sukua, ei jälkeläistä,

ei ketään sinne, missä hän asui.

20Lännen asukkaat järkyttyvät hänen kohtalostaan,

idän miehet vapisevat kauhusta.

21Näin käy väärintekijän asuinsijan,

näin sen miehen kodin, joka ei tunne Jumalaa.

19

Jobin kuudes puhe

Jumala on tehnyt väärin

191Nyt Job sanoi:

2– Kuinka kauan te aiotte ahdistaa minua,

ruhjoa minua puheillanne?

3Kerran toisensa jälkeen olette minua pilkanneet,

te ette häpeä piinata minua.

4Jos olisinkin rikkonut,

minuahan se vain koskee.

5Jos luulette, että voitte asettua yläpuolelleni,

osoittakaa, että olen ansainnut tämän häpeän!

6Ettekö te näe, että Jumala on tehnyt väärin minua kohtaan?

Hän viritti minulle verkkonsa.

7

19:7
Jer. 20:8
Hab. 1:2
Jos huudan: »Tämä on väärin!», kukaan ei minua kuule,

jos pyydän oikeutta, kukaan ei vastaa.

8

19:8
Job 3:23
Jumala on pystyttänyt tielleni kivivallin,

en pääse siitä yli,

kaikki polkuni hän on peittänyt pimeään.

9Hän on riistänyt minulta kunnian ja arvon,

hän on temmannut päästäni seppeleen.

10Joka puolelta hän minua raastaa, minä olen mennyttä,

hän repäisee pois minun toivoni kuin puun maasta.

11

19:11
Job 13:24,33:10
Hänen vihansa on syttynyt,

hän pitää minua vihollisenaan.

12Hänen joukkonsa tulevat yhtenä rintamana,

joka puolelle ne rakentavat valleja,

ne piirittävät minun majani.

Läheisetkin torjuvat

13

19:13–20
Ps. 31:12,38:12,69:9,88:9,19
Omat veljeni ovat jättäneet minut yksin,

ystäväni ovat minusta vieraantuneet.

14Läheiseni ja tuttavani pysyvät poissa,

muukalaiset, jotka otin kattoni alle,

ovat unohtaneet minut.

15Orjattareni vieroksuvat minua,

olen heille outo.

16Kutsun palvelijaani, mutta häntä ei kuulu,

ei vaikka minä pyytämällä pyydän.

17Minun henkeni haisee – vaimoni inhoaa sitä,

omat veljeni sanovat: »Hän löyhkää.»

18Pahaiset kakaratkin minua halveksivat.

Kun nousen seisomaan, he ovat heti ilkkumassa.

19

19:19
Ps. 41:10,55:13–15
Joh. 13:18
Oma ystäväpiirini inhoaa minua,

nekin, joita minä rakastin, torjuvat minut.

20

19:20
Ps. 102:6
Minä olen pelkkää luuta ja nahkaa,

hampaani paljastuvat ikenien alta.

21Säälikää minua, säälikää,

te, jotka olette ystäviäni!

Jumalan käsi on koskenut minuun.

22Miksi tekin vainoatte minua,

yhdessä Jumalan kanssa?

Ettekö ole jo kylliksi minua kalvaneet?

23Kunpa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin,

kunpa ne talletettaisiin kirjaan,

24uurrettaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi

taltalla hakaten, lyijyllä piirtäen!

25Minä tiedän, että lunastajani elää.

Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.

26

19:26,27
1. Kor. 13:12
Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina

ja lihani on riistetty irti,

minä saan nähdä Jumalan,

27saan katsella häntä omin silmin,

ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo!

Tätä minun sydämeni kaipaa.

28Mutta te sanotte:

»Kuinka puristamme hänestä totuuden esiin?

Syyllinen hän joka tapauksessa on.»

29Pelätkää toki miekkaa!

Tuollainen kovuus on synti, joka ansaitsee kuoleman.

Muistakaa: on olemassa tuomari.