Raamattu 1992 (KR92)
16

Jobin viides puhe

Tekopyhät lohduttajat

161Nyt Job sanoi:

2

16:2
Job 13:4,21:34
– Enpä kuule näitä puheita ensimmäistä kertaa!

Parhaatkin lohduttajat – tehän vain lisäätte tuskaa.

3Joko lopetit, vai vieläkö piekset tuulta?

Mikä panee sinut aina sanomaan vastaan?

4Tokihan minäkin osaisin puhua juuri noin.

Jos te olisitte minun asemassani,

kuinka taitavasti puhuisinkaan teille!

Osaa ottaen nyökyttelisin teidän onnettomuudellenne.

5Minä rohkaisisin teitä kauniilla sanoilla.

Minä lohduttaisin teitä huulteni puheilla.

Jumalan maalitauluna

6Jos minä puhun, ei tuska hellitä.

Jos pysyn vaiti, se ei minua jätä.

7Jumala, sinä olet ajanut minut uuvuksiin.

Olet tuhonnut ihmiset, joiden keskellä elin.

8Sinä tartuit minuun tiukasti:

minun sairauteni nousi syyttämään,

se todistaa minua vastaan.

9Raivoissaan se käy kimppuuni ja raatelee minua,

se kiristelee minulle hampaitaan.

Viholliseni lävistävät minut katseensa terällä.

10Suu ammollaan he tuijottavat minua,

pilkkaavat, lyövät poskelle,

yhtenä joukkona he käyvät minun kimppuuni.

11Jumala jätti minut raakalaisten armoille,

hän työnsi minut roistojen saaliiksi.

12

16:12,13
Valit. 3:12,13
Kun elin rauhassa, hän tarttui minua niskasta,

ravisteli minua, ruhjoi ja rusikoi

ja nosti sitten nuoliensa maalitauluksi.

13Hänen nuolensa osuivat joka puolelle ruumistani,

säälimättä hän lävisti munuaiseni

ja vuodatti sappeni maahan.

14Hän löi minuun haavan toisensa jälkeen,

hän syöksyi kimppuuni kuin soturi.

15Karkeasta kankaasta tein suruvaatteen,

puin sen paljaalle iholleni.

Olen painanut kasvoni maahan.

16Kyynelet polttavat poskiani,

kuoleman varjo pimentää silmäni,

17

16:17
Job 9:21
vaikka käsiäni ei tahraa väkivalta

ja vaikka rukoukseni on vilpitön.

Minulla on taivaassa todistaja

18Älä peitä minun vertani, maa!

Älä tukahduta sen kostonhuutoa.

19Minulla on taivaassa todistaja,

hän on minun puolustajani korkeudessa.

20Ystäviltäni saan osakseni vain pilkkaa,

mutta minun silmieni kyynelet kohoavat Jumalan eteen.

21Kunpa olisikin joku, joka ratkaisisi

ihmisen ja Jumalan välillä!

Ratkaisisi, niin kuin asiat ratkaistaan ihmisten kesken.

22Vähät vuoteni ovat jo kuluneet.

Aivan pian minä lähden tielle, jolta ei ole paluuta.

17

Kuinka voisin enää toivoa?

171Henkeäni ahdistaa,

päiväni pimenevät,

hauta odottaa.

2Joka puolelta kuulen pilkkaa,

pahat puheet vievät silmistäni unen.

3Aseta sinä itse pantti, takaa minut!

Kuka muuten minut takaisi, kättä päälle lyöden?

4Sinä olet varjellut pilkkaajiani liialta älyltä –

et anna heille aihetta voitonjuhliin.

5Ystäville kyllä löytyy kestitystä,

omien lasten silmät sumentaa nälkä.

6

17:6
5. Moos. 28:37
Job 30:9,10
Ps. 44:15
Valit. 3:14
Minusta on tullut kaikkien pilkkalaulu,

ihmiset sylkevät minua silmille.

7Minun silmäni ovat surusta hämärtyneet,

minun ruumiini on kuihtunut,

se on pelkkä varjo.

8Kunnon ihmiset kauhistelevat kaikkea tätä:

»Jumalaton saa vilpittömät järkyttymään.»

9Ja silti, vanhurskas pitää suuntansa vakaana,

se, jolla on puhtaat kädet, saa lisää voimaa.

10Vaikka tulisitte minun luokseni kaikki,

teidän joukostanne en löydä yhtäkään viisasta miestä.

11Päiväni haipuvat pois,

tyhjiin valuvat kaikki minun aikeeni,

kaikki sydämeni toiveet.

12

17:12
Job 5:17,8:21,11:17
Te väitätte yötä päiväksi,

sanotte, että valo on lähellä,

vaikka on aivan pimeää.

13Minullako toivoa? Kotini on tuonela,

pimeyteen minä sijaan vuoteeni.

14

17:14
Job 25:6
Hautaani minä tervehdin: »Sinä olet isäni!»

Madoille sanon: »Äitini, sisareni!»

15Miten siis voisin vielä toivoa?

Missä minua odottaisi onni?

16Se vaipuu minun kanssani tuonelaan.

Yhdessä katoamme maan tomuun.

18

Bildadin toinen puhe

Pahalla on pahan loppu

181Nyt suahilainen Bildad alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:

2– Kuinka kauan aiotte kierrellä asiaa?

Miettikää ensin ja puhukaa sitten!

3

18:3
Job 17:4
Olemmeko me sinun silmissäsi pelkkää karjaa,

pelkkiä typeryksiä?

4Raivon vallassa sinä raatelet itseäsi.

Pitäisikö maan autioitua ja kallioiden siirtyä paikoiltaan,

jotta sinä saisit olla oikeassa?

5Sinäkin tiedät, että jumalattoman valo sammuu,

hänen liekkinsä ei loista.

6

18:6
Job 21:17
Sananl. 13:9,20:20,24:20
Hänen majansa valo pimenee,

hänen lamppunsa sammuu.

7

18:7
Sananl. 4:12
Hänen askelensa, ennen lujat, hidastuvat.

Hänen omat suunnitelmansa kaatavat hänet,

8

18:8–10
Ps. 9:16
hänen jalkansa jäävät kiinni verkkoon,

hän astuu suoraan pyyntihaudan katteelle.

9Hänen nilkkansa tarttuu paulaan,

silmukka kiristyy.

10Maassa on häntä varten piilossa pyydys,

hänen polullaan odottaa ansa.

11

18:11
3. Moos. 26:36
5. Moos. 28:65
Job 15:21
Joka puolelta kauhunäyt ahdistavat häntä,

ne seuraavat hänen kintereillään.

12Ahnas tuho vaanii häntä,

turmio on valmiina kaatamaan hänet,

13tauti syö hänen ihonsa,

kalma ahmii hänen jäsenensä.

14

18:14
Job 8:15Ps. 49:15
Hänet temmataan pois turvallisesta majastaan

ja viedään kauhujen kuninkaan eteen.

15

18:15
Job 15:28
Jes. 34:14Tuom. 9:45
Hänen majansa jää vieraille,

hänen asuinpaikalleen sirotellaan rikkiä.

16Hänen juurensa kuivuvat,

hänen lehvänsä lakastuvat.

17

18:17
Sananl. 10:7
Maan päällä ei kukaan enää häntä muista,

hänen nimeään ei kuulla kaduilla.

18Hänet syöstään valosta pimeyteen,

hänet ajetaan pois maan päältä.

19

18:19
Job 27:14
Ps. 21:11
Ei jää häneltä kansansa keskelle sukua, ei jälkeläistä,

ei ketään sinne, missä hän asui.

20Lännen asukkaat järkyttyvät hänen kohtalostaan,

idän miehet vapisevat kauhusta.

21Näin käy väärintekijän asuinsijan,

näin sen miehen kodin, joka ei tunne Jumalaa.