Raamattu 1992 (KR92)
15

Elifasin toinen puhe

Oma suusi tuomitsee sinut, Job

151Nyt temanilainen Elifas alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:

2

15:2
Hoos. 12:2
– Onko tuulenpieksäntä viisaan puhetta?

Onko suuntäysi ilmaa viisaan vastaus?

3Puolustaisiko hän asiaansa turhin sanoin,

puheilla, jotka eivät ketään hyödytä?

4Sinä teet tyhjäksi jumalanpelon,

estät hiljentymästä Jumalan edessä.

5Oma syntisi sanelee sen minkä sanot,

sinä otat omaksesi viekkaiden kielen.

6

15:6
Job 9:20
Oma suusi sinut tuomitsee, en minä,

omat huulesi todistavat sinua vastaan.

7

15:7
Sananl. 8:25
Oletko sinä syntynyt ihmisistä ensimmäisenä?

Onko sinut synnytetty ennen kuin vuoret luotiin?

8

15:8
Jes. 40:14
Room. 11:34
Olitko mukana kuulemassa Jumalan neuvonpitoa,

sieltäkö olet siepannut viisauden?

9Mitä sinä muka tiedät, mitä me emme tiedä,

ymmärtäisitkö jotakin, mitä me emme ymmärrä?

10

15:10
Job 32:7
Tässä on viisaita harmaapäitä,

vanhempia kuin sinun isäsi.

11Eikö Jumalan lohdutus sinulle riitä,

sana, joka hiljaisena tuli luoksesi?

12Mikä saa sydämesi noin kiihdyksiin,

miksi silmät noin pyörivät päässäsi?

13Miksi mielesi kääntyy Jumalaa vastaan,

miksi annat sanojen ryöpytä suustasi?

14

15:14
1. Kun. 8:46+
Kuinka ihminen voisi olla puhdas,

naisesta syntynyt nuhteeton?

15

15:15
Job 4:18
Eihän Jumala luota edes enkeleihinsä,

taivaskaan ei ole hänen silmissään puhdas!

16Kuinka sitten kelvoton ja turmeltunut ihminen,

joka juo pahuutta kuin vettä?

Jumalattoman osa

17Minä puhun sinulle, kuuntele nyt!

Kerron sinulle, mitä itse olen nähnyt,

18kerron, mitä olen oppinut viisailta miehiltä.

He eivät salanneet isiensä tietoa.

19Näille yksin oli maa annettu,

muukalaista ei heidän keskellään nähty.

20

15:20
Jes. 48:22
Jumalaton viettää kaikki päivänsä ahdistuksen alla,

sortajan vuodet jäävät vähiin.

21

15:21
3. Moos. 26:36
5. Moos. 28:65
Job 18:11
Hänen korvissaan kaikuvat uhkaavat äänet,

keskelle rauhaa iskee tuho.

22Enää hän ei kuvittele, että voisi paeta pimeyttä,

hän tietää, että miekka jo odottaa.

23Hän harhailee ruokaa etsien mutta ei löydä,

hän tietää, että pimeyden päivä saapuu.

24Hätä ja ahdinko valtaavat hänen mielensä,

ne hyökkäävät kuin sotaan valmiit kuninkaat.

25Hän kohotti kätensä Jumalaa vastaan!

Uhmaten hän kävi itseään Kaikkivaltiasta vastaan,

26hyökkäsi niska köyryssä

paksu kilvenkupu suojanaan.

27Jyhkeät olivat hänen kasvonsa,

muhkeat hänen reitensä!

28Hän asettui autioiksi tuomittuihin kaupunkeihin,

taloihin, joissa kukaan ei saa asua,

jotka on määrätty pysymään raunioina.

29Enää hän ei rikastu, hänen mahtinsa ei kestä,

hänen menestyksensä ei ole pysyvää.

30Ei hän vältä pimeyttä.

Tuli korventaa hänen versonsa,

Jumalan henkäys pyyhkäisee hänet pois.

31Ei hänen kannata luottaa olemattomiin, hän vain pettyy.

Pelkkää tyhjää hän voittaa kaupoissaan.

32

15:32
Job 22:16
Ps. 55:24
Se mies kuihtuu ennen aikaansa,

hänen lehvänsä eivät koskaan puhkea kukoistukseen.

33Hän on kuin viiniköynnös, joka varistaa raakileina rypäleensä,

kuin oliivipuu, joka karistaa äsken auenneet kukkansa.

34Hedelmätön on jumalattomien joukko,

lahjuksilla rakennetut talot syö liekki.

35

15:35
Ps. 7:15
Jes. 59:4
Jumalattomat kantavat sisällään pahoja aikeita,

he synnyttävät tuhoa,

heistä sikiää pelkkää petosta.

16

Jobin viides puhe

Tekopyhät lohduttajat

161Nyt Job sanoi:

2

16:2
Job 13:4,21:34
– Enpä kuule näitä puheita ensimmäistä kertaa!

Parhaatkin lohduttajat – tehän vain lisäätte tuskaa.

3Joko lopetit, vai vieläkö piekset tuulta?

Mikä panee sinut aina sanomaan vastaan?

4Tokihan minäkin osaisin puhua juuri noin.

Jos te olisitte minun asemassani,

kuinka taitavasti puhuisinkaan teille!

Osaa ottaen nyökyttelisin teidän onnettomuudellenne.

5Minä rohkaisisin teitä kauniilla sanoilla.

Minä lohduttaisin teitä huulteni puheilla.

Jumalan maalitauluna

6Jos minä puhun, ei tuska hellitä.

Jos pysyn vaiti, se ei minua jätä.

7Jumala, sinä olet ajanut minut uuvuksiin.

Olet tuhonnut ihmiset, joiden keskellä elin.

8Sinä tartuit minuun tiukasti:

minun sairauteni nousi syyttämään,

se todistaa minua vastaan.

9Raivoissaan se käy kimppuuni ja raatelee minua,

se kiristelee minulle hampaitaan.

Viholliseni lävistävät minut katseensa terällä.

10Suu ammollaan he tuijottavat minua,

pilkkaavat, lyövät poskelle,

yhtenä joukkona he käyvät minun kimppuuni.

11Jumala jätti minut raakalaisten armoille,

hän työnsi minut roistojen saaliiksi.

12

16:12,13
Valit. 3:12,13
Kun elin rauhassa, hän tarttui minua niskasta,

ravisteli minua, ruhjoi ja rusikoi

ja nosti sitten nuoliensa maalitauluksi.

13Hänen nuolensa osuivat joka puolelle ruumistani,

säälimättä hän lävisti munuaiseni

ja vuodatti sappeni maahan.

14Hän löi minuun haavan toisensa jälkeen,

hän syöksyi kimppuuni kuin soturi.

15Karkeasta kankaasta tein suruvaatteen,

puin sen paljaalle iholleni.

Olen painanut kasvoni maahan.

16Kyynelet polttavat poskiani,

kuoleman varjo pimentää silmäni,

17

16:17
Job 9:21
vaikka käsiäni ei tahraa väkivalta

ja vaikka rukoukseni on vilpitön.

Minulla on taivaassa todistaja

18Älä peitä minun vertani, maa!

Älä tukahduta sen kostonhuutoa.

19Minulla on taivaassa todistaja,

hän on minun puolustajani korkeudessa.

20Ystäviltäni saan osakseni vain pilkkaa,

mutta minun silmieni kyynelet kohoavat Jumalan eteen.

21Kunpa olisikin joku, joka ratkaisisi

ihmisen ja Jumalan välillä!

Ratkaisisi, niin kuin asiat ratkaistaan ihmisten kesken.

22Vähät vuoteni ovat jo kuluneet.

Aivan pian minä lähden tielle, jolta ei ole paluuta.

17

Kuinka voisin enää toivoa?

171Henkeäni ahdistaa,

päiväni pimenevät,

hauta odottaa.

2Joka puolelta kuulen pilkkaa,

pahat puheet vievät silmistäni unen.

3Aseta sinä itse pantti, takaa minut!

Kuka muuten minut takaisi, kättä päälle lyöden?

4Sinä olet varjellut pilkkaajiani liialta älyltä –

et anna heille aihetta voitonjuhliin.

5Ystäville kyllä löytyy kestitystä,

omien lasten silmät sumentaa nälkä.

6

17:6
5. Moos. 28:37
Job 30:9,10
Ps. 44:15
Valit. 3:14
Minusta on tullut kaikkien pilkkalaulu,

ihmiset sylkevät minua silmille.

7Minun silmäni ovat surusta hämärtyneet,

minun ruumiini on kuihtunut,

se on pelkkä varjo.

8Kunnon ihmiset kauhistelevat kaikkea tätä:

»Jumalaton saa vilpittömät järkyttymään.»

9Ja silti, vanhurskas pitää suuntansa vakaana,

se, jolla on puhtaat kädet, saa lisää voimaa.

10Vaikka tulisitte minun luokseni kaikki,

teidän joukostanne en löydä yhtäkään viisasta miestä.

11Päiväni haipuvat pois,

tyhjiin valuvat kaikki minun aikeeni,

kaikki sydämeni toiveet.

12

17:12
Job 5:17,8:21,11:17
Te väitätte yötä päiväksi,

sanotte, että valo on lähellä,

vaikka on aivan pimeää.

13Minullako toivoa? Kotini on tuonela,

pimeyteen minä sijaan vuoteeni.

14

17:14
Job 25:6
Hautaani minä tervehdin: »Sinä olet isäni!»

Madoille sanon: »Äitini, sisareni!»

15Miten siis voisin vielä toivoa?

Missä minua odottaisi onni?

16Se vaipuu minun kanssani tuonelaan.

Yhdessä katoamme maan tomuun.