Raamattu 1992 (KR92)
14

Ihminen elää vain hetken

141

14:1,2
Ps. 39:5,6,89:48,90:10,102:12
Ihminen, naisesta syntynyt,

elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta.

2

14:2
Ps. 90:5,6,102:12,103:15
Jes. 40:7
1. Piet. 1:241. Aik. 29:15+
Kuin kukka hän avautuu ja kuihtuu,

on kohta poissa, kuin varjo.

3Ja tällaista olentoa sinun silmäsi vartioi,

hänet sinä vaadit eteesi tuomiolle!

4

14:4
Job 4:17
Ps. 14:3
Room. 3:12
Voiko saastaisesta tulla puhdas?

Ei koskaan!

5Ihmisen elämä on laskettu tarkoin,

lasketut ovat sen kuukaudet ja päivät.

Sinä olet pannut hänelle rajan,

jota hän ei voi ylittää.

6

14:6
Ps. 39:14
Käännä siis katseesi hänestä pois,

jätä hänet rauhaan,

että hän saisi iloita

kuin palkkalainen työpäivän päätyttyä.

7Vaikka puu kaadetaan, sillä on yhä toivoa:

sen kanto työntää versoja,

niiden kasvu ei lopu.

8Vaikka sen juuri vanhenee maassa,

vaikka sen tyvi kuolee,

9jo kostea henkäys saa sen taas työntämään vesaa

ja versomaan kuin nuori taimi.

10Toisin ihminen: hän riutuu ja kuolee.

Kun hän on mennyt pois, missä hän on?

11Meren vesi haihtuu,

virta kuivuu, sen vedet häviävät.

12Kun ihminen vaipuu lepoon, hän ei enää nouse,

ei vaikka taivaat revähtäisivät auki.

Ihminen ei herää unestaan.

13

14:13
2. Moos. 33:22
Jes. 49:2
Kunpa kätkisit minut tuonelaan,

piilottaisit sinne, kunnes vihasi on asettunut,

panisit määräajan ja muistaisit sitten minut!

14Mutta voiko ihminen herätä eloon, kun hän on kuollut?

Niin kauan kuin työvuoroni jatkuu,

minä kuitenkin odotan, että raadanta päättyy.

15Silloin sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin,

sinä kaipaisit jälleen

sitä, minkä oma kätesi on luonut.

16Sinä tarkkaisit kyllä askeleitani

mutta et pitäisi kirjaa synneistäni.

17Pahat tekoni olisivat kukkarossasi

sinetillä suljettuina,

sinä peittäisit ne näkymättömiin.

18Mutta niin kuin vuori vyöryy laaksoon

kallioiden murtuessa,

19niin kuin vesi jauhaa ja kuluttaa kivet

ja rankkasade huuhtoo mukaansa maan,

niin sinä murrat ihmisen toivon.

20Sinä lannistat hänet ikiajoiksi. Hän lähtee täältä,

hänen kasvonsa vääristyvät, kun sinä ajat hänet pois.

21Ehkä hänen lapsensa saavat osakseen kunniaa –

hän ei siitä tiedä,

ehkä he epäonnistuvat ja heidän käy huonosti –

hän ei siitäkään mitään tiedä.

22Hänen ruumiinsa tuntee vain oman tuskansa.

Hän tajuaa vain oman murheensa.

15

Elifasin toinen puhe

Oma suusi tuomitsee sinut, Job

151Nyt temanilainen Elifas alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:

2

15:2
Hoos. 12:2
– Onko tuulenpieksäntä viisaan puhetta?

Onko suuntäysi ilmaa viisaan vastaus?

3Puolustaisiko hän asiaansa turhin sanoin,

puheilla, jotka eivät ketään hyödytä?

4Sinä teet tyhjäksi jumalanpelon,

estät hiljentymästä Jumalan edessä.

5Oma syntisi sanelee sen minkä sanot,

sinä otat omaksesi viekkaiden kielen.

6

15:6
Job 9:20
Oma suusi sinut tuomitsee, en minä,

omat huulesi todistavat sinua vastaan.

7

15:7
Sananl. 8:25
Oletko sinä syntynyt ihmisistä ensimmäisenä?

Onko sinut synnytetty ennen kuin vuoret luotiin?

8

15:8
Jes. 40:14
Room. 11:34
Olitko mukana kuulemassa Jumalan neuvonpitoa,

sieltäkö olet siepannut viisauden?

9Mitä sinä muka tiedät, mitä me emme tiedä,

ymmärtäisitkö jotakin, mitä me emme ymmärrä?

10

15:10
Job 32:7
Tässä on viisaita harmaapäitä,

vanhempia kuin sinun isäsi.

11Eikö Jumalan lohdutus sinulle riitä,

sana, joka hiljaisena tuli luoksesi?

12Mikä saa sydämesi noin kiihdyksiin,

miksi silmät noin pyörivät päässäsi?

13Miksi mielesi kääntyy Jumalaa vastaan,

miksi annat sanojen ryöpytä suustasi?

14

15:14
1. Kun. 8:46+
Kuinka ihminen voisi olla puhdas,

naisesta syntynyt nuhteeton?

15

15:15
Job 4:18
Eihän Jumala luota edes enkeleihinsä,

taivaskaan ei ole hänen silmissään puhdas!

16Kuinka sitten kelvoton ja turmeltunut ihminen,

joka juo pahuutta kuin vettä?

Jumalattoman osa

17Minä puhun sinulle, kuuntele nyt!

Kerron sinulle, mitä itse olen nähnyt,

18kerron, mitä olen oppinut viisailta miehiltä.

He eivät salanneet isiensä tietoa.

19Näille yksin oli maa annettu,

muukalaista ei heidän keskellään nähty.

20

15:20
Jes. 48:22
Jumalaton viettää kaikki päivänsä ahdistuksen alla,

sortajan vuodet jäävät vähiin.

21

15:21
3. Moos. 26:36
5. Moos. 28:65
Job 18:11
Hänen korvissaan kaikuvat uhkaavat äänet,

keskelle rauhaa iskee tuho.

22Enää hän ei kuvittele, että voisi paeta pimeyttä,

hän tietää, että miekka jo odottaa.

23Hän harhailee ruokaa etsien mutta ei löydä,

hän tietää, että pimeyden päivä saapuu.

24Hätä ja ahdinko valtaavat hänen mielensä,

ne hyökkäävät kuin sotaan valmiit kuninkaat.

25Hän kohotti kätensä Jumalaa vastaan!

Uhmaten hän kävi itseään Kaikkivaltiasta vastaan,

26hyökkäsi niska köyryssä

paksu kilvenkupu suojanaan.

27Jyhkeät olivat hänen kasvonsa,

muhkeat hänen reitensä!

28Hän asettui autioiksi tuomittuihin kaupunkeihin,

taloihin, joissa kukaan ei saa asua,

jotka on määrätty pysymään raunioina.

29Enää hän ei rikastu, hänen mahtinsa ei kestä,

hänen menestyksensä ei ole pysyvää.

30Ei hän vältä pimeyttä.

Tuli korventaa hänen versonsa,

Jumalan henkäys pyyhkäisee hänet pois.

31Ei hänen kannata luottaa olemattomiin, hän vain pettyy.

Pelkkää tyhjää hän voittaa kaupoissaan.

32

15:32
Job 22:16
Ps. 55:24
Se mies kuihtuu ennen aikaansa,

hänen lehvänsä eivät koskaan puhkea kukoistukseen.

33Hän on kuin viiniköynnös, joka varistaa raakileina rypäleensä,

kuin oliivipuu, joka karistaa äsken auenneet kukkansa.

34Hedelmätön on jumalattomien joukko,

lahjuksilla rakennetut talot syö liekki.

35

15:35
Ps. 7:15
Jes. 59:4
Jumalattomat kantavat sisällään pahoja aikeita,

he synnyttävät tuhoa,

heistä sikiää pelkkää petosta.

16

Jobin viides puhe

Tekopyhät lohduttajat

161Nyt Job sanoi:

2

16:2
Job 13:4,21:34
– Enpä kuule näitä puheita ensimmäistä kertaa!

Parhaatkin lohduttajat – tehän vain lisäätte tuskaa.

3Joko lopetit, vai vieläkö piekset tuulta?

Mikä panee sinut aina sanomaan vastaan?

4Tokihan minäkin osaisin puhua juuri noin.

Jos te olisitte minun asemassani,

kuinka taitavasti puhuisinkaan teille!

Osaa ottaen nyökyttelisin teidän onnettomuudellenne.

5Minä rohkaisisin teitä kauniilla sanoilla.

Minä lohduttaisin teitä huulteni puheilla.

Jumalan maalitauluna

6Jos minä puhun, ei tuska hellitä.

Jos pysyn vaiti, se ei minua jätä.

7Jumala, sinä olet ajanut minut uuvuksiin.

Olet tuhonnut ihmiset, joiden keskellä elin.

8Sinä tartuit minuun tiukasti:

minun sairauteni nousi syyttämään,

se todistaa minua vastaan.

9Raivoissaan se käy kimppuuni ja raatelee minua,

se kiristelee minulle hampaitaan.

Viholliseni lävistävät minut katseensa terällä.

10Suu ammollaan he tuijottavat minua,

pilkkaavat, lyövät poskelle,

yhtenä joukkona he käyvät minun kimppuuni.

11Jumala jätti minut raakalaisten armoille,

hän työnsi minut roistojen saaliiksi.

12

16:12,13
Valit. 3:12,13
Kun elin rauhassa, hän tarttui minua niskasta,

ravisteli minua, ruhjoi ja rusikoi

ja nosti sitten nuoliensa maalitauluksi.

13Hänen nuolensa osuivat joka puolelle ruumistani,

säälimättä hän lävisti munuaiseni

ja vuodatti sappeni maahan.

14Hän löi minuun haavan toisensa jälkeen,

hän syöksyi kimppuuni kuin soturi.

15Karkeasta kankaasta tein suruvaatteen,

puin sen paljaalle iholleni.

Olen painanut kasvoni maahan.

16Kyynelet polttavat poskiani,

kuoleman varjo pimentää silmäni,

17

16:17
Job 9:21
vaikka käsiäni ei tahraa väkivalta

ja vaikka rukoukseni on vilpitön.

Minulla on taivaassa todistaja

18Älä peitä minun vertani, maa!

Älä tukahduta sen kostonhuutoa.

19Minulla on taivaassa todistaja,

hän on minun puolustajani korkeudessa.

20Ystäviltäni saan osakseni vain pilkkaa,

mutta minun silmieni kyynelet kohoavat Jumalan eteen.

21Kunpa olisikin joku, joka ratkaisisi

ihmisen ja Jumalan välillä!

Ratkaisisi, niin kuin asiat ratkaistaan ihmisten kesken.

22Vähät vuoteni ovat jo kuluneet.

Aivan pian minä lähden tielle, jolta ei ole paluuta.