Raamattu 1992 (KR92)
12

Jobin neljäs puhe

Minullakin on viisautta

121Nyt Job sanoi:

2– No olivatpa äänessä viisaat miehet!

Kun te kuolette, kuolee viisaus maasta!

3

12:3
Job 13:2
Mutta on minullakin ymmärrystä,

en häviä teille yhtään.

Kuka hyvänsä voi tuollaista puhua!

4Minä olen nyt ihmisille naurun aihe,

minä, joka käännyin Jumalan puoleen ja aina sain vastauksen!

Olen viaton ja nuhteeton, ja silti naurun aihe.

5Onnen hylkäämä ansaitsee halveksuntaa,

sanovat ne, joilla ei ole huolia,

ja töytäisevät vielä kerran sitä, joka jo horjuu.

6

12:6
Job 21:7
Ps. 73:3
Jer. 12:1
Mutta rosvojen teltat, ne saavat olla rauhassa.

Jotka Jumalaa uhmaavat, elävät hyvin,

he ovat kääntäneet Jumalan puolelleen.

7Kysy sinä eläimiltä, ne kertovat sen sinulle,

kysy taivaan linnuilta, ne sen sinulle ilmoittavat.

8Katso maata, se on valmis opettamaan,

meren kalatkin sen sinulle kertovat.

9

12:9
Jes. 41:20
Kaikki ne tietävät tämän:

Herra itse on kaiken tehnyt,

10

12:10
4. Moos. 16:22
hän, jonka kädessä on kaikki mikä elää,

jokaisen ihmisen henki.

11

12:11
Job 34:3
Eikö korva tunnustele sanoja

niin kuin suu maistelee ruokaa?

12Vanhuksillako vain on viisaus,

pitkä ikäkö yksin antaa ymmärryksen?

13Jumalan on viisaus, hänen on voima,

hän tietää ja päättää.

Jumalan mahti

14

12:14
Ilm. 3:7
Minkä Jumala tuhoaa, sitä ei rakenneta uudestaan.

Kenet hän vangitsee, sille eivät portit aukene.

15Kun hän pidättää vedet taivaassa, tulee kuivuus,

kun hän päästää ne irti, ne myllertävät maan.

16Hänen on voima ja taito –

eksy tai eksytä, hänen tekoaan olet.

17

12:17
Jes. 3:1–3
Hän ajaa neuvonantajat alastomina pois

ja riistää tuomareilta järjen.

18Hän katkoo kuninkaiden sitomat köydet,

kuninkaiden vyötäisille hän sitoo lannevaatteen.

19Papit hän ajaa alastomina pois,

hän kukistaa vanhat valtasuvut.

20Parhaankin puhujan huulilta hän vie sanat,

kansan vanhimmilta hän vie ymmärryksen.

21

12:21
Ps. 107:40
Hän kaataa ylenkatseen jalosukuisten ylle,

hän irrottaa sankareilta vyön.

22

12:22
2. Kor. 4:6
Hän paljastaa synkimmät kuilut,

mustimman pimeyden hän valaisee.

23

12:23
Jes. 40:15
Hän antaa kansojen kasvaa ja kukistaa ne jälleen,

hän antaa kansoille tilaa ja pyyhkäisee sitten ne pois.

24

12:24
5. Moos. 28:28
Hän vie kansojen johtajilta järjen

ja jättää heidät harhailemaan tiettömässä autiomaassa –

25

12:25
Jes. 19:14
pimeässä he hapuilevat, valoa vailla,

hoipertelevat sinne tänne kuin juopuneet.

13

Kunpa jo ymmärtäisitte olla vaiti!

131Kaiken tämän olen nähnyt omin silmin,

omin korvin kuullut ja ymmärtänyt.

2

13:2
Job 12:3
Minä tiedän sen minkä tekin,

en häviä teille yhtään.

3Kaikkivaltiaalle minä tahdon puhua,

tahdon selvittää asiat Jumalan kanssa.

4

13:4
Job 16:2
Jer. 6:14
Te, te kaunistelette kaiken valheillanne,

pelkkiä puoskareita olette kaikki tyynni!

5

13:5
Sananl. 17:28
Kunpa jo lopulta vaikenisitte!

Silloin voisitte hyvinkin käydä viisaasta.

6Kuunnelkaa nyt, mitä minulla on sanottavana,

kuulkaa vastaväitteet, jotka nousevat huulilleni.

7Yritättekö te valheella puolustaa Jumalaa,

ajaa vilpillä hänen asiaansa?

8Yritättekö te kaunistella hänen tekojaan,

toimia hänen asianajajinaan?

9Miten sitten käy, kun hän alkaa tutkia teitä?

Voitteko pettää häntä niin kuin ihmistä petetään?

10

13:10
Job 42:7
Kovalla kädellä hän teitä ojentaa,

jos te olette vääristelleet totuutta.

11Ettekö pelkää, kun hän nousee tuomitsemaan,

eikö kauhu silloin täytä mielenne?

12Teidän kehotuksenne ovat pelkkää tuhkaa,

murenevaa savea teidän vastauksenne.

13Olkaa te vihdoin hiljaa, nyt minä puhun,

käyköön minulle sitten miten käyneekin.

14Minä panen alttiiksi oman ruumiini,

puhun, vaikka henki menisi.

15Olen valmis, vaikka hän surmaisi minut,

mutta ensin tahdon näyttää hänelle,

millainen minun vaellukseni on ollut.

16

13:16
Ps. 5:5,6
Jo se merkitsisi minulle voittoa,

että saisin astua hänen eteensä.

Teeskentelijät eivät hänen eteensä pääse.

17Kuulkaa, kuulkaa minun sanani,

tarkatkaa, mitä minä puhun!

18Minä vien asiani oikeuden eteen,

minä tiedän, että olen syytön.

19Kuka voi syyttää minua?

Jos joku voi, minä vaikenen ja kuolen.

20Vain kahta asiaa sinulta pyydän –

jos ne täytät, en enää pakene sinun katsettasi.

21

13:21
Job 9:34
Ota kätesi pois minun päältäni,

ota pois tämä kauhu, jonka ylleni laskit.

22Kutsu sitten minua, niin minä vastaan,

ja anna sinä minulle vastaus, kun puhun sinulle.

Mitkä ovat minun rikokseni?

23Kuinka paljon tililläni on rikkomuksia ja syntejä?

Sano minulle, mitkä ne ovat!

24

13:24
Job 19:11,33:10
Miksi peität minulta kasvosi,

miksi kohtelet minua kuin vihollista?

25Pelotteletko vielä tuulen ajelemaa lehteäkin,

vainoatko kuivaa oljenkortta?

26

13:26
Ps. 25:7
Sinä määräsit minulle nämä katkerat päivät,

panit taakakseni nuoruuteni synnit.

27

13:27
Job 33:11
Sinä kiinnität minun jalkoihini kahleet,

tarkkailet minne menen, mistä tulen

ja merkitset muistiin jokaisen askeleni,

28

13:28
Jes. 50:9
vaikka ihminen on vain laho leili,

vain koinsyömä vaate.

14

Ihminen elää vain hetken

141

14:1,2
Ps. 39:5,6,89:48,90:10,102:12
Ihminen, naisesta syntynyt,

elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta.

2

14:2
Ps. 90:5,6,102:12,103:15
Jes. 40:7
1. Piet. 1:241. Aik. 29:15+
Kuin kukka hän avautuu ja kuihtuu,

on kohta poissa, kuin varjo.

3Ja tällaista olentoa sinun silmäsi vartioi,

hänet sinä vaadit eteesi tuomiolle!

4

14:4
Job 4:17
Ps. 14:3
Room. 3:12
Voiko saastaisesta tulla puhdas?

Ei koskaan!

5Ihmisen elämä on laskettu tarkoin,

lasketut ovat sen kuukaudet ja päivät.

Sinä olet pannut hänelle rajan,

jota hän ei voi ylittää.

6

14:6
Ps. 39:14
Käännä siis katseesi hänestä pois,

jätä hänet rauhaan,

että hän saisi iloita

kuin palkkalainen työpäivän päätyttyä.

7Vaikka puu kaadetaan, sillä on yhä toivoa:

sen kanto työntää versoja,

niiden kasvu ei lopu.

8Vaikka sen juuri vanhenee maassa,

vaikka sen tyvi kuolee,

9jo kostea henkäys saa sen taas työntämään vesaa

ja versomaan kuin nuori taimi.

10Toisin ihminen: hän riutuu ja kuolee.

Kun hän on mennyt pois, missä hän on?

11Meren vesi haihtuu,

virta kuivuu, sen vedet häviävät.

12Kun ihminen vaipuu lepoon, hän ei enää nouse,

ei vaikka taivaat revähtäisivät auki.

Ihminen ei herää unestaan.

13

14:13
2. Moos. 33:22
Jes. 49:2
Kunpa kätkisit minut tuonelaan,

piilottaisit sinne, kunnes vihasi on asettunut,

panisit määräajan ja muistaisit sitten minut!

14Mutta voiko ihminen herätä eloon, kun hän on kuollut?

Niin kauan kuin työvuoroni jatkuu,

minä kuitenkin odotan, että raadanta päättyy.

15Silloin sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin,

sinä kaipaisit jälleen

sitä, minkä oma kätesi on luonut.

16Sinä tarkkaisit kyllä askeleitani

mutta et pitäisi kirjaa synneistäni.

17Pahat tekoni olisivat kukkarossasi

sinetillä suljettuina,

sinä peittäisit ne näkymättömiin.

18Mutta niin kuin vuori vyöryy laaksoon

kallioiden murtuessa,

19niin kuin vesi jauhaa ja kuluttaa kivet

ja rankkasade huuhtoo mukaansa maan,

niin sinä murrat ihmisen toivon.

20Sinä lannistat hänet ikiajoiksi. Hän lähtee täältä,

hänen kasvonsa vääristyvät, kun sinä ajat hänet pois.

21Ehkä hänen lapsensa saavat osakseen kunniaa –

hän ei siitä tiedä,

ehkä he epäonnistuvat ja heidän käy huonosti –

hän ei siitäkään mitään tiedä.

22Hänen ruumiinsa tuntee vain oman tuskansa.

Hän tajuaa vain oman murheensa.