Raamattu 1992 (KR92)
10

Miksi syytät minua, Jumala?

101Olen väsynyt elämään.

Minä päästän valitukseni valloilleen.

Olen katkera ja puhun tuskani julki.

2Jumala, älä tuomitse minua syylliseksi!

Kerro minulle, miksi käyt oikeutta minua vastaan.

3Mitä sinä siitä hyödyt, että sorrat minua,

että hyljeksit omien kättesi luomusta

ja annat menestyksen valaista jumalattomien tiet?

4

10:4
1. Sam. 16:7
Onko sinulla samanlaiset silmät kuin meillä,

näetkö sinä samalla tavoin kuin ihminen näkee?

5Ovatko sinun päiväsi vähät kuin ihmisen päivät,

hupenevatko sinun vuotesi niin kuin ihmisen vuodet?

6Sinä tutkit tarkoin minun rikkomukseni

ja otat selvää, mitä syntejä olen ehkä tehnyt,

7vaikka hyvin tiedät, että en ole syyllinen,

ja tiedät, ettei sinun käsistäsi pelasta mikään.

Itsehän olet minut luonut!

8

10:8
Ps. 119:73,139:13–16
Sinun kätesi ovat punoneet minut kokoon.

Oletko nyt muuttanut mielesi, aiotko tuhota minut?

9

10:9
1. Moos. 2:71. Moos. 3:19+
Muista, että olet itse minut tehnyt maan savesta!

Nytkö teet minut maan tomuksi jälleen?

10Sinä vuodatit minut kuin maidon astiaan,

sinä kiinteytit minut muotooni kuin juuston,

11olet pukenut minut lihaan ja nahkaan,

liittänyt luilla ja jänteillä minut kokoon.

12

10:12
Ps. 8:5
Sinä annoit minulle elämän, olit uskollinen,

sinun huolenpitosi oli suojanani.

13Mutta tämä, mikä on minua kohdannut,

oli jo valmiina sinun mielessäsi.

Nyt minä tiedän, mitä sinä sydämessäsi haudoit.

14Jos minä tein väärin, aina sinä olit siinä

etkä koskaan jättänyt rankaisematta.

15Ja nyt, jos olen syyllistynyt pahaan, voi minua!

Mutta vaikka olisin elänyt kuinka nuhteettomasti,

en silti voisi nostaa päätäni,

sillä olisin yleinen pilkan kohde

ja näkisin vain kurjuuteni.

16

10:16
Jes. 38:13
Jos pidän pääni pystyssä, sinä metsästät minua kuin leijona,

minä saan jälleen kokea tuon ihmeteltävän voimasi.

17Yhä uusia todistajia sinä tuot eteeni,

sinun vihasi kasvaa kasvamistaan,

yhä uusia joukkoja sinä lähetät kimppuuni.

Miksi minun piti syntyä?

18

10:18
Job 3:11
Miksi vedit minut ulos äidinkohdusta?

Kunpa olisin menehtynyt alkuuni

eikä yksikään silmä olisi minua nähnyt!

19Kunpa minua ei olisi koskaan ollut!

Minut olisi viety suoraan kohdusta hautaan.

20

10:20–22
Ps. 39:14
Ovathan päiväni vähät ja ne päättyvät pian.

Päästä jo irti! Anna minun iloita hetki,

21ennen kuin menen pimeyden ja kuoleman varjon maahan,

menen, enkä enää palaa,

22kuoleman varjon ja sekasorron maahan,

synkkään maahan,

maahan, jossa valokin on pimeyttä.

11

Sofarin ensimmäinen puhe

Hillitse kieltäsi, Job

111Naamalainen Sofar alkoi nyt puhua. Hän sanoi:

2– Eikö kukaan vastaa tuohon vuodatukseen?

Onko joku oikeassa vain siksi, että hän puhuu ja puhuu?

3Luuletko, että sanaryöppysi vaientaa kaikki muut,

että herjaavat puheesi jäävät vaille vastausta?

4Sinä sanot: »Minä olen oikeassa,

olen syytön Jumalan silmien edessä.»

5Toivoisinpa tosiaan, että Jumala avaisi suunsa

ja sanoisi sinulle suorat sanat!

6Hän ilmoittaisi sinulle viisauden salaisuudet,

jotka ovat meidän järjellemme käsittämättömät.

Silloin ymmärtäisit,

miten paljon syntejä hän antaa sinulle anteeksi.

7

11:7
Jes. 40:13
Judit 8:14
Room. 11:33
Tavoitatko sinä Jumalan syvyydet?

Ymmärrätkö ääriään myöten Kaikkivaltiaan suuruuden?

8

11:8
Jer. 23:24
Ef. 3:18
Se on taivasta korkeampi – miten sen tavoitat?

Se on tuonelaa syvempi – mitä siitä tiedät?

9Jumalan suuruus on suurempi kuin maa,

se on merta avarampi.

10Kun hän kiitää ohi, tempaa vangikseen

ja vaatii tilille – kuka voisi häntä vastustaa?

11Hän näkee ne, jotka vääryyttä tekevät,

hän panee merkille vilpin, jota muut eivät huomaa.

12Mutta milloinka tyhjäpää viisastuu?

Ei tule villiaasista ihmistä.

Voit vieläkin löytää rauhan, Job

13Käännä nyt mielesi Jumalan puoleen, Job,

ojenna kätesi Jumalaa kohti!

14Jos käsiäsi tahraa synti, heitä se pois,

älä anna pahan asua majassasi.

15Silloin voit puhtain mielin kohottaa katseesi.

Olet vaskesta valettu, peloton ja luja.

16Sinä unohdat nämä kärsimykset,

muistat ne vain kuin tulvaveden, joka virtasi pois.

17

11:17
Ps. 37:6
Jes. 58:10
Elämäsi valo kohoaa kirkkaampana kuin sydänpäivä,

sen pimeyskin on kuin sarastava aamu.

18Sinä saat olla luottavalla mielellä, sillä toivo elää,

olet turvassa. Voit nukkua levollista unta,

19

11:19
3. Moos. 26:6
sinä saat olla rauhassa, mikään ei sinua uhkaa,

monet tavoittelevat sinun suosiotasi.

20

11:20
Job 8:13
Sananl. 10:28
Mutta jumalattomilta kaikki pimenee,

he eivät enää löydä pakotietä.

Heillä on enää vain yksi toive:

viimeinen henkäys.

12

Jobin neljäs puhe

Minullakin on viisautta

121Nyt Job sanoi:

2– No olivatpa äänessä viisaat miehet!

Kun te kuolette, kuolee viisaus maasta!

3

12:3
Job 13:2
Mutta on minullakin ymmärrystä,

en häviä teille yhtään.

Kuka hyvänsä voi tuollaista puhua!

4Minä olen nyt ihmisille naurun aihe,

minä, joka käännyin Jumalan puoleen ja aina sain vastauksen!

Olen viaton ja nuhteeton, ja silti naurun aihe.

5Onnen hylkäämä ansaitsee halveksuntaa,

sanovat ne, joilla ei ole huolia,

ja töytäisevät vielä kerran sitä, joka jo horjuu.

6

12:6
Job 21:7
Ps. 73:3
Jer. 12:1
Mutta rosvojen teltat, ne saavat olla rauhassa.

Jotka Jumalaa uhmaavat, elävät hyvin,

he ovat kääntäneet Jumalan puolelleen.

7Kysy sinä eläimiltä, ne kertovat sen sinulle,

kysy taivaan linnuilta, ne sen sinulle ilmoittavat.

8Katso maata, se on valmis opettamaan,

meren kalatkin sen sinulle kertovat.

9

12:9
Jes. 41:20
Kaikki ne tietävät tämän:

Herra itse on kaiken tehnyt,

10

12:10
4. Moos. 16:22
hän, jonka kädessä on kaikki mikä elää,

jokaisen ihmisen henki.

11

12:11
Job 34:3
Eikö korva tunnustele sanoja

niin kuin suu maistelee ruokaa?

12Vanhuksillako vain on viisaus,

pitkä ikäkö yksin antaa ymmärryksen?

13Jumalan on viisaus, hänen on voima,

hän tietää ja päättää.

Jumalan mahti

14

12:14
Ilm. 3:7
Minkä Jumala tuhoaa, sitä ei rakenneta uudestaan.

Kenet hän vangitsee, sille eivät portit aukene.

15Kun hän pidättää vedet taivaassa, tulee kuivuus,

kun hän päästää ne irti, ne myllertävät maan.

16Hänen on voima ja taito –

eksy tai eksytä, hänen tekoaan olet.

17

12:17
Jes. 3:1–3
Hän ajaa neuvonantajat alastomina pois

ja riistää tuomareilta järjen.

18Hän katkoo kuninkaiden sitomat köydet,

kuninkaiden vyötäisille hän sitoo lannevaatteen.

19Papit hän ajaa alastomina pois,

hän kukistaa vanhat valtasuvut.

20Parhaankin puhujan huulilta hän vie sanat,

kansan vanhimmilta hän vie ymmärryksen.

21

12:21
Ps. 107:40
Hän kaataa ylenkatseen jalosukuisten ylle,

hän irrottaa sankareilta vyön.

22

12:22
2. Kor. 4:6
Hän paljastaa synkimmät kuilut,

mustimman pimeyden hän valaisee.

23

12:23
Jes. 40:15
Hän antaa kansojen kasvaa ja kukistaa ne jälleen,

hän antaa kansoille tilaa ja pyyhkäisee sitten ne pois.

24

12:24
5. Moos. 28:28
Hän vie kansojen johtajilta järjen

ja jättää heidät harhailemaan tiettömässä autiomaassa –

25

12:25
Jes. 19:14
pimeässä he hapuilevat, valoa vailla,

hoipertelevat sinne tänne kuin juopuneet.