Jeremia puhuu kansojen kohtaloista

46—51

46¹Nämä ovat Herran sanat, jotka profeetta Jeremia julisti vieraita kansoja vastaan.

Egypti kukistuu Karkemisin taistelussa

²

³– Kilvet esiin, egyptiläiset,

valmistautukaa taisteluun!

⁴Valjastakaa hevoset,

nouskaa vaunuihin!

Kypärät päähän,

keihäät käteen,

haarniskat päälle!

⁵– Mutta mitä näenkään:

Kaikki perääntyvät

pelon vallassa,

rohkeimmatkin miehet

lyödään takaisin.

He syöksyvät pakoon suin päin,

kauhusta suunniltaan,

sanoo Herra.

⁶

rohkeinkaan ei pelastu.

Pohjoisessa, Eufratin rannalla,

he kaatuvat eivätkä nouse.

⁷

pärskyy kuin kuohuvat virrat?

⁸Egypti tulvii kuin Niili,

pärskyy kuin kuohuvat virrat.

Se sanoo: »Minä vyöryn koko maailmaan,

hävitän kaupungit ja niiden asukkaat.

⁹Eteenpäin, hevoset,

vauhtiin, vaunut!

Rynnätkää, soturit –

te Nubian ja Putin kilvenkantajat,

te Ludin jousimiehet!»

¹⁰

tänään hän kostaa egyptiläisille.

Hänen miekkansa ahmii kyllikseen,

se juopuu vihollisen verestä.

Herralla Sebaotilla on uhrijuhla

pohjoisessa maassa Eufratin rannalla.

¹¹

Egypti, sinä tyttö parka!

Turhia ovat runsaat rohtosi,

haavasi eivät parane.

¹²Kansat ovat jo kuulleet nöyryytyksesi,

valitushuutosi on kiirinyt kaikkialle.

Soturit kaatuivat toinen toisensa päälle,

yksikään heistä ei enää nouse.

Babylonialaiset hyökkäävät Egyptiin

¹³Tämä on Herran sana, jonka profeetta Jeremia julisti silloin kun Babylonian kuningas Nebukadnessar hyökkäsi Egyptiin valloittaakseen maan:

¹⁴– Ilmoittakaa Egyptissä, kuuluttakaa Migdolissa,

kertokaa Memfiksessä ja Tahpanhesissa:

»Asettukaa asemiin, valmistautukaa taisteluun,

miekka on jo syönyt kaikki naapurikansat!»

¹⁵Mitä näenkään: maassa lojuu jo mahtava jumalasi,

se ei kestänyt – Herra työnsi sen kumoon!

¹⁶

miehet kaatuivat vieri viereen.

Toiset sanoivat: »Lähdetään täältä

oman kansamme luo,

palataan kotimaahan

turvaan vihollisen miekalta.»

¹⁷Antakaa faraolle, Egyptin kuninkaalle, uusi nimi:

»Suurisuu, jonka aika on ohi».

¹⁸»Niin totta kuin minä elän», sanoo Kuningas

– Herra Sebaot on hänen nimensä –

»niin kuin Tabor on korkeampi muita vuoria

ja niin kuin Karmel kohoaa merestä,

niin ylivoimainen on hän, joka hyökkää kimppuusi.

¹⁹

teidät viedään pois!

Memfis tulee autioksi, se hävitetään,

siellä ei asu enää kukaan.»

²⁰Egypti on uhkea hieho.

Sen kimppuun lentää paarma pohjoisesta.

²¹Palkkasoturit, joita se on hankkinut,

ovat pulskia kuin juottovasikat,

mutta hekin kääntyvät pakoon.

Kaikki pakenevat pysähtymättä.

Heille on tullut tuhon päivä,

koittanut rangaistuksen aika.

²²Egypti sähisee kuin käärme,

kun viholliset vyöryvät kohti.

He käyvät sen kimppuun kirvein

kuin puunhakkaajat.

²³He kaatavat koko metsän,

sanoo Herra,

sen läpipääsemättömän!

Heitä on enemmän kuin heinäsirkkoja,

lukematon joukko.

²⁴Onnettomasti käy Egyptin,

se joutuu pohjoisen kansan käsiin.

²⁵

Lohdutuksen sanoja Israelille

²⁷

älä kauhistu, Israel!

Minä pelastan sinut kaukaisesta maasta,

tuon jälkeläisesi pois

sieltä, missä he ovat olleet vankeina.

Jaakob palaa takaisin

ja elää rauhassa, huolta vailla,

kun kukaan ei häntä enää uhkaa.

²⁸

Minä olen sinun kanssasi,

sanoo Herra.

Kansoista, joiden sekaan sinut hajotin,

minä teen lopun,

mutta sinua minä en tuhoa.

Silti en jätä sinua rankaisematta,

vaan oikeudenmukaisesti kuritan sinua.

Tuho uhkaa filistealaisia

47¹

²

– Vedet purkautuvat pohjoisesta,

virta paisuu yli äyräitten,

tulvaan peittyy koko maa

ja kaikki, mitä siinä on,

myös kaupungit ja niiden asukkaat.

Ihmiset huutavat,

maan asukkaat vaikeroivat.

³Jo kuuluu oriiden kavioiden kopse,

vaunujen ryminä,

rattaitten ryske.

Isät eivät kokoa lapsiaan turvaan,

heidän kätensä ovat kauhusta jäykät.

⁴

joka tuhoaa kaikki filistealaiset.

Ei ketään jää jäljelle

auttamaan Tyrosta ja Sidonia.

Herra hävittää filistealaiset,

viimeisetkin Kaftorin47:4 Kaftor tarkoittaa jotakin Välimeren saarta, mahdollisesti Kreetaa. rannoilta lähteneet.

⁵

Askelon hiljenee.

Kuinka kauan te vielä viileskelette itseänne,

te anakilaisten rippeet?47:5 Hiusten leikkaaminen ja ihon viileskely kuuluivat surutapoihin.

⁶Voi, Herran miekka,

etkö jo asetu!

Mene takaisin tuppeesi,

taltu ja pysy siellä!

⁷Mutta voisiko se asettua,

kun Herra itse on antanut käskyn?

Miekan on lyötävä

Askelonia ja meren rantaa!

Vihollinen hyökkää Moabiin

48¹

Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala:

– Voi Neboa, se murskataan!

Kirjataim vallataan ja tuhotaan.

Kaupunki vuoren laella

antautuu ja kukistuu.

²Kadonnut on Moabin kunnia!

Viholliset ovat jo Hesbonissa

ja tekevät suunnitelmia

moabilaisten tuhoksi:

»Käydään kimppuun,

pyyhkäistään heidät pois maan päältä!»

Myös sinä, Madmen, olet kohta mykkä,

miekka on jo kintereilläsi.

³Kuulkaa! Huuto kiirii Horonaimista,

siellä riehuu hävitys ja tuho.

⁴Moab on kukistunut,

kauas kuuluu pienokaisten parku.

⁵

nousevat itkien Luhitin solaa,

Horonaimista laskeutuvalta tieltä

kantautuvat tuskan huudot

hävityksen tähden.

⁶»Paetkaa! Menkää autiomaahan turvaan,

pysytelkää hengissä kuin kataja!»48:2–6 Jaksossa 2–6 käytetään hyväksi paikannimien merkityksiä: Hesbon merkitsee ’suunnitelma’ (jae 2), Madmen ’paikka, joka on vaientunut’ (jae 2), jakeessa 4 sana »pienokaiset» (hepr. se’irim) viittaa Soarin kaupunkiin ja jakeessa 6 sana »kataja» (hepr. aro’er) Aroerin kaupunkiin.

⁷

mahtiisi ja rikkauteesi,

siksi sinutkin valloitetaan.

Kemos viedään vieraaseen maahan,

samoin sen papit ja ruhtinaat.

⁸Vihollinen tulee ja hävittää kaupungit,

yksikään ei säästy tuholta.

Laakso hävitetään,

ylänkö tuhotaan.

Näin on Herra puhunut.

⁹Pystyttäkää muistokivi Moabille,

sen loppu on tullut.

Sen kaupungit tulevat autioiksi,

niissä ei enää asu kukaan.

¹⁰»Kirottu olkoon jokainen, joka suorittaa veltosti Herran antaman tehtävän! Kirottu olkoon se, joka ei miekallaan vuodata verta!»

Moabin rauhan aika on päättynyt

¹¹

sitä ei ole viety vieraaseen maahan.

Niin kuin viini lepää rauhassa sakkansa päällä,

niin Moabkin on saanut elää häiriintymättä.

Sitä ei ole kaadettu astiasta toiseen,

sen maku on säilynyt,

sen tuoksu pysynyt samana.

¹²»Mutta päivät tulevat», sanoo Herra, »jolloin minä lähetän Moabiin viinikellarin hoitajat. He laskevat viinin pois ruukuista, he tyhjentävät ne ja lyövät ne palasiksi. ¹³

¹⁴– Voi, miksi te kerskutte:

»Me olemme sankareita,

urheita miehiä valmiina taisteluun!»

¹⁵Moab hävitetään, sen kaupungit valloitetaan,

sen parhaat nuorukaiset joutuvat teuraaksi.

Näin sanoo Kuningas,

Herra Sebaot on hänen nimensä.

¹⁶Moab on jo tuhon partaalla,

sen loppu lähestyy nopeasti.

¹⁷Itkekää sen kohtaloa, kaikki naapurit,

itkekää kaikki, jotka Moabin tunnette!

Valittakaa: »Murtunut on vahva valtikka,

loistava käskijän sauva!»

Moabin asukkaat pakenevat

¹⁸– Te, jotka asutte Dibonissa,

astukaa alas kunnianne kukkulalta

ja istukaa tunkiolle!

Moabin viholliset

hyökkäävät nyt kimppuunne

ja tuhoavat linnoituksenne.

¹⁹Menkää tielle tähystämään,

te Aroerin asukkaat.

Kysykää pakenevilta, miehiltä ja naisilta,

kysykää, mitä tapahtuu.

²⁰»Onnettomasti on käynyt Moabille,

se on kukistunut.

Itkekää ja valittakaa!

Huutakaa Arnonvirran yli:

Moab on hävitetty!»

²¹Tuomion saivat ylängön kaupungit: Holon, Jahas ja Mefaat, ²²Dibon, Nebo ja Bet-Diblataim, ²³Kirjataim, Bet-Gamul ja Bet-Meon, ²⁴Kerijot, Bosra ja kaikki muut Moabin kaupungit niin lähellä kuin kaukana.

²⁵

sen käsivarsi lyöty poikki,

sanoo Herra.

²⁶

²⁸– Lähtekää kaupungeista, moabilaiset,

menkää asumaan kallionkoloihin!

Ottakaa oppia kyyhkysistä,

jotka pesivät rotkon seinämissä.

Moabin kohtalo

²⁹

miten kopea se on ollut,

miten korskea, mahtava, ylimielinen

ja sydämeltään pöyhkeä!

³⁰»Minä tunnen kyllä moabilaisten ylvästelyn», sanoo Herra. »Heidän tekonsa osoittavat, miten tyhjiä heidän puheensa ovat.»

³¹– Minä suren Moabin kohtaloa,

huudan apua koko kansan tähden,

muistelen Kir-Haresetin asukkaita.

³²Minä itken Jaeserin kanssa

sinua, Sibman viiniköynnös.

Sinun versosi rönsyilivät yli meren,

ulottuivat Jaeseriin asti.

Kesken korjuupäivien hyökkäsi vihollinen,

vei hedelmäsi ja viinisatosi!

³³Ilo ja riemu on korjattu pois

Moabin tarhoista.

Viinikuurnat eivät enää täyty,

eivät kaiu viininpolkijain riemuhuudot.

Ilon äänet ovat vaienneet.

³⁴

³⁵»Minä hävitän moabilaiset, nuo, jotka nousevat uhrikukkuloille polttamaan uhreja jumalalleen», sanoo Herra.

³⁶– Minun sydämeni valittaa Moabia kuin huilu,

minun sydämeni itkee Kir-Haresetin asukkaita

alakuloisesti kuin huilu.

Kaikki on menetetty, mitä he ovat hankkineet!

³⁷

jokaisen parta on leikattu pois.

Kaikkien kädet ovat täynnä viiltoja,

jokaisen lanteita verhoaa säkkivaate.

³⁸

kuuluu pelkkää valitusta.

»Minä olen murskannut Moabin kuin kelvottoman astian», sanoo Herra.

³⁹»Kuinka murskana se onkaan! Valittakaa! Miten häpeällisesti Moab onkaan paennut – nyt naapurit pilkkaavat sitä ja kauhistelevat sen kohtaloa!»

Moabin täydellinen tuho

⁴⁰

– Se kiitää kohti Moabia

kuin kotka, siivet levällään!

⁴¹Kaupungit valloitetaan,

linnoitukset kukistuvat.

Tuona päivänä

Moabin rohkeinkin mies on hädissään

kuin synnytystuskissa oleva nainen.

⁴²Moabilaiset pyyhkäistään pois maan päältä:

röyhkeästi he ovat asettuneet Herraa vastaan.

⁴³

odottavat sinua, Moabin asukas,

sanoo Herra.

⁴⁴

putoaa kuoppaan,

ja joka nousee kuopasta,

jää loukkuun.

Se vuosi on lähellä,

jolloin minä rankaisen Moabia,

sanoo Herra.

⁴⁵

uupuneet pakolaiset.

»Tuli lähti liikkeelle Hesbonista,

roihu Sihonin palatsista.

Se kulutti Moabin ohimot,

poltti kerskurikansan päälaen.»

⁴⁶Voi sinua, Moab!

Loppu on tullut Kemosin kansalle!

Poikasi on viety vieraaseen maahan,

tyttäresi vankeuteen.

⁴⁷

Tähän päättyvät Moabille lausutut tuomion sanat.