Jeremia puhuu kansojen kohtaloista
46—51
461Nämä ovat Herran sanat, jotka profeetta Jeremia julisti vieraita kansoja vastaan.
2
Hes. 29:3,30:10
Egyptille. Jeremian ennustus farao Nekosta, Egyptin kuninkaasta, ja hänen sotajoukostaan Juudan kuninkaan Jojakimin, Josian pojan, neljäntenä hallitusvuotena, sinä vuonna, jona Babylonian kuningas Nebukadnessar kukisti faraon sotajoukon Karkemisissa Eufratin rannalla:
3– Kilvet esiin, egyptiläiset,
valmistautukaa taisteluun!
4Valjastakaa hevoset,
nouskaa vaunuihin!
Kypärät päähän,
keihäät käteen,
haarniskat päälle!
5– Mutta mitä näenkään:
Kaikki perääntyvät
pelon vallassa,
rohkeimmatkin miehet
lyödään takaisin.
He syöksyvät pakoon suin päin,
kauhusta suunniltaan,
sanoo Herra.
6
Nopeinkaan ei ennätä turvaan,
rohkeinkaan ei pelastu.
Pohjoisessa, Eufratin rannalla,
he kaatuvat eivätkä nouse.
7
Jer. 47:2
– Mikä tulvii kuin Niili,
pärskyy kuin kuohuvat virrat?
8Egypti tulvii kuin Niili,
pärskyy kuin kuohuvat virrat.
Se sanoo: »Minä vyöryn koko maailmaan,
hävitän kaupungit ja niiden asukkaat.
9Eteenpäin, hevoset,
vauhtiin, vaunut!
Rynnätkää, soturit –
te Nubian ja Putin kilvenkantajat,
te Ludin jousimiehet!»
10
Mutta tämä on Herran Sebaotin päivä,
tänään hän kostaa egyptiläisille.
Hänen miekkansa ahmii kyllikseen,
se juopuu vihollisen verestä.
Herralla Sebaotilla on uhrijuhla
pohjoisessa maassa Eufratin rannalla.
11
– Nouse Gileadiin ja nouda balsamia,
Egypti, sinä tyttö parka!
Turhia ovat runsaat rohtosi,
haavasi eivät parane.
12Kansat ovat jo kuulleet nöyryytyksesi,
valitushuutosi on kiirinyt kaikkialle.
Soturit kaatuivat toinen toisensa päälle,
yksikään heistä ei enää nouse.
13Tämä on Herran sana, jonka profeetta Jeremia julisti silloin kun Babylonian kuningas Nebukadnessar hyökkäsi Egyptiin valloittaakseen maan:
14– Ilmoittakaa Egyptissä, kuuluttakaa Migdolissa,
kertokaa Memfiksessä ja Tahpanhesissa:
»Asettukaa asemiin, valmistautukaa taisteluun,
miekka on jo syönyt kaikki naapurikansat!»
15Mitä näenkään: maassa lojuu jo mahtava jumalasi,
se ei kestänyt – Herra työnsi sen kumoon!
16
Herra antoi monien kompastua,
miehet kaatuivat vieri viereen.
Toiset sanoivat: »Lähdetään täältä
oman kansamme luo,
palataan kotimaahan
turvaan vihollisen miekalta.»
17Antakaa faraolle, Egyptin kuninkaalle, uusi nimi:
»Suurisuu, jonka aika on ohi».
18»Niin totta kuin minä elän», sanoo Kuningas
– Herra Sebaot on hänen nimensä –
»niin kuin Tabor on korkeampi muita vuoria
ja niin kuin Karmel kohoaa merestä,
niin ylivoimainen on hän, joka hyökkää kimppuusi.
19
Kootkaa tavaranne, te Egyptin asukkaat,
teidät viedään pois!
Memfis tulee autioksi, se hävitetään,
siellä ei asu enää kukaan.»
20Egypti on uhkea hieho.
Sen kimppuun lentää paarma pohjoisesta.
21Palkkasoturit, joita se on hankkinut,
ovat pulskia kuin juottovasikat,
mutta hekin kääntyvät pakoon.
Kaikki pakenevat pysähtymättä.
Heille on tullut tuhon päivä,
koittanut rangaistuksen aika.
22Egypti sähisee kuin käärme,
kun viholliset vyöryvät kohti.
He käyvät sen kimppuun kirvein
kuin puunhakkaajat.
23He kaatavat koko metsän,
sanoo Herra,
sen läpipääsemättömän!
Heitä on enemmän kuin heinäsirkkoja,
lukematon joukko.
24Onnettomasti käy Egyptin,
se joutuu pohjoisen kansan käsiin.
25
Hes. 30:13
Nah. 3:8
Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: »Minä rankaisen Amonia, Theban jumalaa, sekä koko Egyptiä – sen jumalia ja kuninkaita, faraota ja kaikkia, jotka luottavat häneen. 26
Hes. 29:13,14
Minä annan heidät niiden käsiin, jotka tavoittelevat heidän henkeään – Babylonian kuninkaan Nebukadnessarin ja hänen joukkojensa käsiin. Mutta myöhemmin Egyptissä taas asutaan kuten ennenkin», sanoo Herra.
27
– Älä pelkää, palvelijani Jaakob,
älä kauhistu, Israel!
Minä pelastan sinut kaukaisesta maasta,
tuon jälkeläisesi pois
sieltä, missä he ovat olleet vankeina.
Jaakob palaa takaisin
ja elää rauhassa, huolta vailla,
kun kukaan ei häntä enää uhkaa.
28
Älä pelkää, palvelijani Jaakob!
Minä olen sinun kanssasi,
sanoo Herra.
Kansoista, joiden sekaan sinut hajotin,
minä teen lopun,
mutta sinua minä en tuhoa.
Silti en jätä sinua rankaisematta,
vaan oikeudenmukaisesti kuritan sinua.
471
Tämä on Herran sana, jonka profeetta Jeremia julisti filistealaisia vastaan, ennen kuin farao oli kukistanut Gazan.
2
Jer. 46:7
Näin sanoo Herra:
– Vedet purkautuvat pohjoisesta,
virta paisuu yli äyräitten,
tulvaan peittyy koko maa
ja kaikki, mitä siinä on,
myös kaupungit ja niiden asukkaat.
Ihmiset huutavat,
maan asukkaat vaikeroivat.
3Jo kuuluu oriiden kavioiden kopse,
vaunujen ryminä,
rattaitten ryske.
Isät eivät kokoa lapsiaan turvaan,
heidän kätensä ovat kauhusta jäykät.
4
Aam. 9:7
On tullut päivä,
joka tuhoaa kaikki filistealaiset.
Ei ketään jää jäljelle
auttamaan Tyrosta ja Sidonia.
Herra hävittää filistealaiset,
viimeisetkin Kaftorin47:4 Kaftor tarkoittaa jotakin Välimeren saarta, mahdollisesti Kreetaa. rannoilta lähteneet.
5
– Gaza leikkaa hiuksensa,
Askelon hiljenee.
Kuinka kauan te vielä viileskelette itseänne,
te anakilaisten rippeet?47:5 Hiusten leikkaaminen ja ihon viileskely kuuluivat surutapoihin.
6Voi, Herran miekka,
etkö jo asetu!
Mene takaisin tuppeesi,
taltu ja pysy siellä!
7Mutta voisiko se asettua,
kun Herra itse on antanut käskyn?
Miekan on lyötävä
Askelonia ja meren rantaa!
481
Aam. 2:2
Moabille.
Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala:
– Voi Neboa, se murskataan!
Kirjataim vallataan ja tuhotaan.
Kaupunki vuoren laella
antautuu ja kukistuu.
2Kadonnut on Moabin kunnia!
Viholliset ovat jo Hesbonissa
ja tekevät suunnitelmia
moabilaisten tuhoksi:
»Käydään kimppuun,
pyyhkäistään heidät pois maan päältä!»
Myös sinä, Madmen, olet kohta mykkä,
miekka on jo kintereilläsi.
3Kuulkaa! Huuto kiirii Horonaimista,
siellä riehuu hävitys ja tuho.
4Moab on kukistunut,
kauas kuuluu pienokaisten parku.
5
Pakoon päässeet
nousevat itkien Luhitin solaa,
Horonaimista laskeutuvalta tieltä
kantautuvat tuskan huudot
hävityksen tähden.
6»Paetkaa! Menkää autiomaahan turvaan,
pysytelkää hengissä kuin kataja!»48:2–6 Jaksossa 2–6 käytetään hyväksi paikannimien merkityksiä: Hesbon merkitsee ’suunnitelma’ (jae 2), Madmen ’paikka, joka on vaientunut’ (jae 2), jakeessa 4 sana »pienokaiset» (hepr. se’irim) viittaa Soarin kaupunkiin ja jakeessa 6 sana »kataja» (hepr. aro’er) Aroerin kaupunkiin.
7
1. Kun. 11:7
Moab, sinä olet luottanut
mahtiisi ja rikkauteesi,
siksi sinutkin valloitetaan.
Kemos viedään vieraaseen maahan,
samoin sen papit ja ruhtinaat.
8Vihollinen tulee ja hävittää kaupungit,
yksikään ei säästy tuholta.
Laakso hävitetään,
ylänkö tuhotaan.
Näin on Herra puhunut.
9Pystyttäkää muistokivi Moabille,
sen loppu on tullut.
Sen kaupungit tulevat autioiksi,
niissä ei enää asu kukaan.
10»Kirottu olkoon jokainen, joka suorittaa veltosti Herran antaman tehtävän! Kirottu olkoon se, joka ei miekallaan vuodata verta!»
11
– Nuoruutensa päivistä Moab on ollut turvassa,
sitä ei ole viety vieraaseen maahan.
Niin kuin viini lepää rauhassa sakkansa päällä,
niin Moabkin on saanut elää häiriintymättä.
Sitä ei ole kaadettu astiasta toiseen,
sen maku on säilynyt,
sen tuoksu pysynyt samana.
12»Mutta päivät tulevat», sanoo Herra, »jolloin minä lähetän Moabiin viinikellarin hoitajat. He laskevat viinin pois ruukuista, he tyhjentävät ne ja lyövät ne palasiksi. 13
Kemos ei voi auttaa Moabia, niin kuin ei Betelin jumala voinut auttaa Israelia, vaikka kansa luotti siihen.»
14– Voi, miksi te kerskutte:
»Me olemme sankareita,
urheita miehiä valmiina taisteluun!»
15Moab hävitetään, sen kaupungit valloitetaan,
sen parhaat nuorukaiset joutuvat teuraaksi.
Näin sanoo Kuningas,
Herra Sebaot on hänen nimensä.
16Moab on jo tuhon partaalla,
sen loppu lähestyy nopeasti.
17Itkekää sen kohtaloa, kaikki naapurit,
itkekää kaikki, jotka Moabin tunnette!
Valittakaa: »Murtunut on vahva valtikka,
loistava käskijän sauva!»
18– Te, jotka asutte Dibonissa,
astukaa alas kunnianne kukkulalta
ja istukaa tunkiolle!
Moabin viholliset
hyökkäävät nyt kimppuunne
ja tuhoavat linnoituksenne.
19Menkää tielle tähystämään,
te Aroerin asukkaat.
Kysykää pakenevilta, miehiltä ja naisilta,
kysykää, mitä tapahtuu.
20»Onnettomasti on käynyt Moabille,
se on kukistunut.
Itkekää ja valittakaa!
Huutakaa Arnonvirran yli:
Moab on hävitetty!»
21Tuomion saivat ylängön kaupungit: Holon, Jahas ja Mefaat, 22Dibon, Nebo ja Bet-Diblataim, 23Kirjataim, Bet-Gamul ja Bet-Meon, 24Kerijot, Bosra ja kaikki muut Moabin kaupungit niin lähellä kuin kaukana.
25
– Moabin sarvet on katkaistu,
sen käsivarsi lyöty poikki,
sanoo Herra.
26
»Juottakaa Moab juovuksiin, niin että se oksentelee ja joutuu itse naurunalaiseksi. Se on ylvästellyt Herraa vastaan! 27Israelia se on pitänyt pilkkanaan, niin kuin pilkataan varkaita, jotka saadaan kiinni itse teosta. Aina kun moabilaiset ovat puhuneet Israelista, he ovat pudistelleet päätään ivallisesti.»
28– Lähtekää kaupungeista, moabilaiset,
menkää asumaan kallionkoloihin!
Ottakaa oppia kyyhkysistä,
jotka pesivät rotkon seinämissä.
29
Sef. 2:8
– Olemme kuulleet Moabin ylpeydestä:
miten kopea se on ollut,
miten korskea, mahtava, ylimielinen
ja sydämeltään pöyhkeä!
30»Minä tunnen kyllä moabilaisten ylvästelyn», sanoo Herra. »Heidän tekonsa osoittavat, miten tyhjiä heidän puheensa ovat.»
31– Minä suren Moabin kohtaloa,
huudan apua koko kansan tähden,
muistelen Kir-Haresetin asukkaita.
32Minä itken Jaeserin kanssa
sinua, Sibman viiniköynnös.
Sinun versosi rönsyilivät yli meren,
ulottuivat Jaeseriin asti.
Kesken korjuupäivien hyökkäsi vihollinen,
vei hedelmäsi ja viinisatosi!
33Ilo ja riemu on korjattu pois
Moabin tarhoista.
Viinikuurnat eivät enää täyty,
eivät kaiu viininpolkijain riemuhuudot.
Ilon äänet ovat vaienneet.
34
Hesbonin ja Elealen valitushuudot kuuluvat Jahasiin asti. Huuto kiirii Soarista Horonaimiin ja Eglat-Selisiaan saakka. Autiomaaksi muuttuu kaikki, jopa Nimrimin kosteikko.
35»Minä hävitän moabilaiset, nuo, jotka nousevat uhrikukkuloille polttamaan uhreja jumalalleen», sanoo Herra.
36– Minun sydämeni valittaa Moabia kuin huilu,
minun sydämeni itkee Kir-Haresetin asukkaita
alakuloisesti kuin huilu.
Kaikki on menetetty, mitä he ovat hankkineet!
37
Hes. 7:18
Jokaisen pää on ajeltu paljaaksi,
jokaisen parta on leikattu pois.
Kaikkien kädet ovat täynnä viiltoja,
jokaisen lanteita verhoaa säkkivaate.
38
Hoos. 8:8
Moabin talojen katoilta ja toreilta
kuuluu pelkkää valitusta.
»Minä olen murskannut Moabin kuin kelvottoman astian», sanoo Herra.
39»Kuinka murskana se onkaan! Valittakaa! Miten häpeällisesti Moab onkaan paennut – nyt naapurit pilkkaavat sitä ja kauhistelevat sen kohtaloa!»
40
Näin sanoo Herra:
– Se kiitää kohti Moabia
kuin kotka, siivet levällään!
41Kaupungit valloitetaan,
linnoitukset kukistuvat.
Tuona päivänä
Moabin rohkeinkin mies on hädissään
kuin synnytystuskissa oleva nainen.
42Moabilaiset pyyhkäistään pois maan päältä:
röyhkeästi he ovat asettuneet Herraa vastaan.
43
– Kauhu ja kuoppa ja loukku
odottavat sinua, Moabin asukas,
sanoo Herra.
44
Joka pääsee kauhua pakoon,
putoaa kuoppaan,
ja joka nousee kuopasta,
jää loukkuun.
Se vuosi on lähellä,
jolloin minä rankaisen Moabia,
sanoo Herra.
45
– Hesbonin liepeillä seisahtuvat
uupuneet pakolaiset.
»Tuli lähti liikkeelle Hesbonista,
roihu Sihonin palatsista.
Se kulutti Moabin ohimot,
poltti kerskurikansan päälaen.»
46Voi sinua, Moab!
Loppu on tullut Kemosin kansalle!
Poikasi on viety vieraaseen maahan,
tyttäresi vankeuteen.
47
»Mutta aikojen kuluttua minä käännän Moabin kohtalon», sanoo Herra.
Tähän päättyvät Moabille lausutut tuomion sanat.