Raamattu 1992 (KR92)
40

Jeremia siirtyy Mispaan Gedaljan luo

401Tämä on kertomus siitä, mitä Herra antoi tapahtua Jeremialle sen jälkeen, kun henkikaartin päällikkö Nebusaradan oli päästänyt hänet vapaaksi Ramassa. Jeremia oli ollut kädet kahlittuina niiden vankien joukossa, jotka oli määrä viedä Jerusalemista ja Juudasta Babyloniaan pakkosiirtolaisuuteen.

2Henkikaartin päällikkö otti Jeremian erilleen muista ja sanoi hänelle: »Herra, sinun Jumalasi, uhkasi tätä maata onnettomuudella. 3Nyt hän on toteuttanut sanansa ja tehnyt niin kuin oli puhunut. Koska te rikoitte Herraa vastaan ettekä kuunnelleet häntä, teille kävi näin. 4Mutta sinun kätesi minä päästän tänään kahleista, olet vapaa. Jos katsot parhaaksi lähteä minun kanssani Babyloniaan, niin tule mukaani. Minä pidän sinusta hyvää huolta. Mutta ellet halua lähteä Babyloniaan, niin hyvä on! Koko maa on avoinna edessäsi, mene, minne parhaaksi näet.»

5Kun Jeremia vielä empi, Nebusaradan sanoi hänelle: »Voit palata myös Gedaljan luo, joka on Safanin pojan Ahikamin poika. Babylonian kuningas on asettanut hänet Juudan kaupunkien käskynhaltijaksi. Asu hänen luonaan kansan parissa tai asetu jonnekin muualle, jos niin haluat.» Sitten henkikaartin päällikkö antoi hänelle ruokaa ja lahjoja ja päästi hänet menemään. 6Jeremia lähti Mispaan Gedaljan luo ja asettui asumaan maahan jääneen kansan keskuuteen.

Gedalja Juudan käskynhaltijana

7-8

40:7–9
2. Kun. 25:23,24
Osa Juudan sotapäälliköistä piileskeli maaseudulla. He olivat Ismael, Netanjan poika, Johanan ja Jonatan, Kareahin pojat, Seraja, Tanhumetin poika, netofalaisen Efain pojat sekä Jesanja, joka oli kotoisin Maakasta. He ja heidän miehensä saivat tietää, että Babylonian kuningas oli määrännyt Gedaljan, Ahikamin pojan, Juudan käskynhaltijaksi ja asettanut hänen alaisuuteensa ne miehet, naiset ja lapset, maassa olevat köyhät, joita ei ollut viety pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan. Silloin päälliköt miehineen lähtivät Mispaan tapaamaan Gedaljaa. 9Gedalja vakuutti heille ja heidän miehilleen: »Teillä ei ole mitään pelättävää, jos alistutte babylonialaisten valtaan. Jääkää rauhassa tähän maahan ja palvelkaa Babylonian kuningasta, niin teidän käy hyvin. 10Minä jään tänne Mispaan ja toimin teidän edustajananne, kun tänne tulee babylonialaisia. Kootkaa viinirypäleitä, oliiveja ja muita hedelmiä, pankaa sato varastoihinne ja asettukaa kaupunkeihin, jotka olette ottaneet haltuunne.»

11Monet Juudan asukkaat olivat paenneet Moabiin, Ammoniin, Edomiin ja muihin maihin. Kun he kuulivat, että Babylonian kuningas oli jättänyt osan kansasta Juudaan ja asettanut sen käskynhaltijaksi Gedaljan, Safanin pojan Ahikamin pojan, 12he palasivat takaisin Juudaan kaikkialta, minne olivat paenneet, ja tunnustautuivat Mispassa Gedaljan alamaisiksi. Sinä vuonna korjattiin erittäin runsas viini- ja hedelmäsato.

Gedalja murhataan

13Johanan, Kareahin poika, ja muut sotajoukkojen päälliköt, jotka olivat piileskelleet maaseudulla ja tulleet Gedaljan, Ahikamin pojan, luo Mispaan, 14sanoivat Gedaljalle: »Sinun on hyvä tietää, että Baalis, ammonilaisten kuningas, on lähettänyt Ismaelin, Netanjan pojan, murhaamaan sinut.» Mutta Gedalja ei uskonut heitä. 15Silloin Johanan sanoi kahden kesken Gedaljalle Mispassa: »Anna minun surmata Ismael. Minä voin sen tehdä tulematta ilmi. Miksi hän saisi murhata sinut? Silloin kaikki ne Juudan asukkaat, jotka ovat kokoontuneet sinun ympärillesi, hajaantuisivat jälleen ja viimeisetkin joutuisivat tuhon omaksi.» 16Mutta Gedalja sanoi Johananille: »Älä tee sitä. Ei ole totta, mitä puhut Ismaelista!»

41

411

41:1–3
2. Kun. 25:25
Saman vuoden seitsemännessä kuussa Ismael, Elisaman pojan Netanjan poika, tuli kymmenen miehen kanssa Gedaljan luo Mispaan. Ismael kuului kuninkaalliseen sukuun ja oli ollut kuninkaan korkeimpia upseereita. Kun he kaikki istuivat Mispassa yhteisellä aterialla, 2Ismael ja hänen kymmenen miestään nousivat ja löivät miekalla kuoliaaksi Gedaljan, Safanin pojan Ahikamin pojan. Näin he tappoivat käskynhaltijan, jonka Babylonian kuningas oli asettanut maahan. 3Ismael surmasi myös kaikki Gedaljan luo Mispaan kokoontuneet Juudan miehet sekä paikalla olevat babylonialaiset sotilaat.

Ismael murhaa joukon pyhiinvaeltajia

4Seuraavana päivänä, kun kukaan ei vielä tiennyt Gedaljan murhasta, 5

41:5
3. Moos. 19:27,28
5. Moos. 14:1
Mispaa lähestyi kahdeksankymmentä miestä. He olivat leikanneet partansa, repineet vaatteensa ja viileskelleet ihonsa haavoille. He olivat tulossa Sikemistä, Silosta ja Samariasta ja aikoivat tuoda uhrilahjoja sekä suitsuketta Herran pyhäkköön. 6Ismael, Netanjan poika, meni Mispasta heitä vastaan itkua teeskennellen. Kohdatessaan heidät hän sanoi: »Tulkaa Gedaljan, Ahikamin pojan luo!» 7Kun he olivat ehtineet kaupunkiin, Ismael ja hänen miehensä surmasivat heidät ja heittivät ruumiit kaivoon. 8Vain kymmenen heistä pelastui – he näet sanoivat Ismaelille: »Älä tapa meitä! Meillä on tuolla kätkössä vehnää, ohraa, oliiviöljyä ja hunajaa.» Ismael säästi heidät eikä surmannut heitä muiden joukkoon.

9

41:9
1. Kun. 15:22
Kaivo, johon Ismael heitti surmaamiensa miesten ruumiit, oli kuningas Asan hakkauttama suuri vesisäiliö. Hän oli tehnyt sen siihen aikaan, kun hän kävi sotaa Israelin kuningasta Baesaa vastaan. Tämän vesisäiliön Ismael täytti nyt ruumiilla.

Ismael pakenee ammonilaisten luo

10Ismael, Netanjan poika, otti vangiksi kaiken väen, joka oli jäljellä Mispassa, myös kuninkaan tyttäret – kaikki, joiden käskynhaltijaksi henkikaartin päällikkö Nebusaradan oli asettanut Gedaljan, Ahikamin pojan. Sitten Ismael lähti matkaan kohti ammonilaisten maata mukanaan kaikki vangitut.

11Kun Johanan, Kareahin poika, ja häneen liittyneet sotapäälliköt saivat tietää, millaisia julmuuksia Ismael, Netanjan poika, oli tehnyt, 12

41:12
2. Sam. 2:13
he lähtivät miehineen ajamaan häntä takaa. He tavoittivat Ismaelin suuren vesilammikon luona Gibeonissa. 13-14Väki, jonka Ismael oli ottanut vangiksi Mispassa ja vienyt mukanaan, ilahtui suuresti nähdessään Johananin ja muiden sotapäälliköiden lähestyvän. Vangitut lähtivät heitä vastaan ja siirtyivät Johananin turviin. 15Ismael ja kahdeksan hänen miestään pääsivät pakoon ja menivät ammonilaisten maahan.

Mispan asukkaat aikovat paeta Egyptiin

16Johanan, Kareahin poika, ja häneen liittyneet sotapäälliköt ottivat turviinsa sen väen, jonka Ismael, Netanjan poika, oli pakottanut mukaansa Mispasta murhattuaan Gedaljan, Ahikamin pojan. Joukkoon kuului miehiä, naisia ja lapsia, sotilaita ja hoviväkeä. Heidät kaikki Johanan toi pois Gibeonista. 17

41:17
2. Sam. 19:38
Mutta Johanan ja hänen väkensä eivät palanneetkaan Mispaan vaan asettuivat aluksi Kimhamin majatalolle lähelle Betlehemiä. Sieltä heidän aikomuksenaan oli jatkaa matkaa Egyptiin 18babylonialaisia pakoon. He olivat peloissaan, koska Ismael oli surmannut Gedaljan, jonka Babylonian kuningas oli asettanut Juudan käskynhaltijaksi.

42

Jeremia varoittaa kansaa lähtemästä Egyptiin

421Sotajoukkojen päälliköt johtajinaan Johanan, Kareahin poika, ja Asarja, Hosajan poika, lähtivät profeetta Jeremian luo. Heitä seurasi kaikki väki pienimmästä suurimpaan. 2

42:2
Jer. 37:3
Päälliköt sanoivat Jeremialle: »Me pyydämme sinua hartaasti, että rukoilisit Herraa, Jumalaasi, meidän puolestamme, kaikkien jäljellä olevien puolesta. Meitä oli kerran paljon, mutta voit itsekin nähdä, miten vähän meitä nyt on jäljellä. 3Pyydä Herraa, Jumalaasi, ilmoittamaan meille, mihin meidän on mentävä ja mitä meidän on tehtävä.»

4Profeetta Jeremia vastasi heille: »Minä suostun pyyntöönne. Rukoilen Herraa, Jumalaanne, ja ilmoitan teille kaiken, mitä hän vastaa. En salaa teiltä mitään.» 5He sanoivat Jeremialle: »Herra on lahjomaton ja luotettava todistaja. Rangaiskoon Herra, sinun Jumalasi, meitä, ellemme tee juuri niin kuin hän käskee meidän tehdä! 6Me tottelemme Herraa, Jumalaamme. Olemmehan lähettäneet sinut kysymään häneltä neuvoa. Olkoon hänen tahtonsa mikä tahansa, me teemme niin kuin Herra, meidän Jumalamme, sanoo, jotta meille kävisi hyvin.»

7Kymmenen päivän kuluttua Jeremialle tuli Herran sana. 8Jeremia kutsui luokseen Johananin ja häneen liittyneet sotapäälliköt sekä kaiken kansan, niin ylhäiset kuin alhaiset.

9Jeremia sanoi heille:

»Te pyysitte minua kääntymään Herran, Israelin Jumalan, puoleen ja viemään rukouksenne hänen eteensä. Hän vastaa näin: 10

42:10
Jer. 18:7,8
’Jos jäätte asumaan tähän maahan, minä rakennan teistä kansan enkä hävitä teitä, minä istutan teidät enkä revi pois. Minä olen murheellinen, kun minun täytyi antaa tuhon kohdata teitä. 11Te pelkäätte nyt Babylonian kuningasta. Mutta minä, Herra, sanon teille: Älkää pelätkö häntä, älkää olko kauhuissanne! Minä olen teidän kanssanne, minä pelastan teidät ja vapautan teidät hänen vallastaan. 12Minä osoitan teille laupeutta, niin että hän armahtaa teitä ja antaa teidän palata omaan maahanne.’

13»Älkää lähtekö tästä maasta. Älkää uhmatko Herran, Jumalanne, käskyä! 14Älkää sanoko: ’Ei! Me menemme Egyptiin, missä meidän ei tarvitse nähdä sotaa eikä kuulla sotatorven ääntä. Siellä meiltä ei puutu ruokaa, sinne me haluamme jäädä.’ 15Jos te todella aiotte näin tehdä, kuulkaa, mitä Herra Sebaot, Israelin Jumala, sanoo. Näin hän varoittaa teitä, jotka vielä olette jäljellä Juudassa: ’Jos te suuntaatte kulkunne kohti Egyptiä etsiäksenne sieltä turvapaikkaa, 16niin miekka, jota te nyt pelkäätte, tavoittaa teidät sielläkin ja nälkä, josta nyt olette huolissanne, seuraa teitä Egyptiin saakka. Siellä te kuolette! 17

42:17
Jes. 51:19+
Jokainen, joka menee Egyptiin ja asettuu sinne asumaan, kuolee miekkaan, nälkään tai ruttoon. Yksikään ei vältä sitä onnettomuutta, jonka minä annan teitä kohdata.’

18»Herra Sebaot, Israelin Jumala, sanoo näin: ’Minun vihani ja kiivauteni on syöksynyt tulvana Jerusalemin asukkaiden päälle, ja niin se syöksyy teidänkin päällenne, jos menette Egyptiin. Siellä teitä häväistään, teistä tulee varoittava esimerkki ja kohtalostanne kirosana. Koskaan ette tule enää näkemään omaa maatanne.’ 19Painakaa siis mieleenne, mitä Herra on sanonut teille, jotka olette vielä jäljellä Juudassa: ’Älkää menkö Egyptiin!’

»Te olette kuulleet tänään minun varoitukseni, 20mutta silti olette tekemässä kohtalokkaan erehdyksen! Te pyysitte minua kääntymään Herran, Jumalanne, puoleen ja kysymään neuvoa häneltä. Te sanoitte: ’Rukoile puolestamme Herraa, Jumalaamme, ja ilmoita meille kaikki, mitä hän sanoo. Me teemme niin kuin hän käskee.’ 21Tänään minä olen ilmoittanut teille, mitä Herra, teidän Jumalanne, on sanonut. Ettekö te aiokaan totella häntä? Torjutteko te kaiken sen, mitä hän on lähettänyt minut teille ilmoittamaan? 22Tietäkää siis: siellä, minne nyt haluatte muuttaa, te kuolette miekkaan, nälkään ja ruttoon.»