Raamattu 1992 (KR92)
38

Jeremia heitetään kaivoon

381

38:1
2. Kun. 20:1
Sefatja, Mattanin poika, Gedalja, Pashurin poika, Jukal, Selemjan poika, ja Pashur, Malkian poika, kuulivat, kun Jeremia puhui kaikelle kansalle näin:

2

38:2
Jer. 21:9
»Herra sanoo: ’Joka jää tähän kaupunkiin, kuolee miekkaan, nälkään tai ruttoon. Mutta joka menee babylonialaisten puolelle, pelastuu ja säilyttää henkensä.’ 3Herra sanoo vielä: ’Tämä kaupunki joutuu Babylonian kuninkaan käsiin. Hän valloittaa sen.’»

4

38:4
Aam. 7:10,11
Kuultuaan Jeremian sanat päämiehet sanoivat kuninkaalle: »Tämä mies on ansainnut kuoleman! Jos hän jatkaa tuollaisia puheita, hän murtaa niiden sotilaiden rohkeuden, jotka vielä ovat jäljellä tässä kaupungissa, ja muutkin asukkaat menettävät toivonsa. Tämä mies ei etsi kansamme etua vaan tuottaa meille vahinkoa.» 5Kuningas Sidkia sanoi heille: »Tehkää hänelle mitä tahdotte! En minä teille mitään mahda!» 6Niin he tarttuivat Jeremiaan ja laskivat hänet köysillä kuninkaan pojan Malkian sadevesikaivoon, joka oli päävartion pihassa. Kaivossa ei ollut vettä, sen pohjalla oli vain liejua, ja Jeremia vajosi siihen.

Jeremia pelastetaan kaivosta

7-8Nubialainen Ebed-Melek, kuninkaan hovin eunukki, sai tietää, että Jeremia oli heitetty sadevesikaivoon. Ebed-Melek lähti palatsista tapaamaan kuningasta, joka oli Benjamininportin luona, ja sanoi hänelle: 9»Armollinen kuningas! Nuo miehet ovat kohdelleet törkeästi profeetta Jeremiaa. He heittivät hänet kaivoon ja jättivät hänet kuolemaan nälkään. Eihän kaupungissa ole muutoinkaan enää leipää.»

10Silloin kuningas antoi nubialaiselle Ebed-Melekille käskyn: »Ota täältä mukaasi kolmekymmentä miestä ja vedä profeetta Jeremia ylös kaivosta, ennen kuin hän kuolee!» 11Niin Ebed-Melek otti miehet mukaansa ja meni kuninkaanlinnan varastoihin hakemaan lumppuja ja vaateriekaleita. Hän laski ne köysillä alas kaivoon Jeremialle 12ja sanoi hänelle: »Pane nämä lumput ja riekaleet kainaloihisi, etteivät köydet hierrä rikki ihoasi.» Jeremia teki niin. 13Sitten miehet vetivät hänet köysillä ylös kaivosta. Jeremia jäi edelleen päävartioon.

Kuningas kutsuu Jeremian luokseen

14Eräänä päivänä kuningas Sidkia käski hakea profeetta Jeremian luokseen Herran temppelin kolmannelle portille. Kuningas sanoi Jeremialle: »Minä pyydän sinulta ennussanaa. Älä salaa minulta mitään!» 15Jeremia vastasi Sidkialle: »Jos kerron sinulle totuuden, sinä surmautat minut, ja jos neuvon sinua, sinä et kuuntele.» 16Silloin kuningas Sidkia vannoi Jeremialle kahden kesken: »Niin totta kuin Herra elää, hän, joka on antanut meille elämän, minä en surmauta sinua enkä anna sinua niiden käsiin, jotka tavoittelevat henkeäsi!»

17Jeremia sanoi Sidkialle: »Näin sanoo Herra Jumala Sebaot, Israelin Jumala: Jos antaudut Babylonian kuninkaan sotapäälliköille, sinä säilytät henkesi eikä tätä kaupunkia polteta. Sinä itse ja perheesi saatte jäädä eloon. 18Mutta jos et antaudu, tämä kaupunki joutuu kaldealaisten valtaan. He polttavat Jerusalemin tuhkaksi, etkä sinäkään pelastu heidän käsistään.»

19Kuningas Sidkia sanoi Jeremialle: »Minä pelkään niitä Juudan asukkaita, jotka ovat siirtyneet babylonialaisten puolelle. Babylonialaiset saattavat antaa minut heidän käsiinsä, ja silloin joudun heidän armoilleen.»

20Jeremia vakuutti:

»Ei sinua luovuteta! Kuule nyt Herran ääntä, kuule, mitä minä sinulle sanon. Jos antaudut, sinulle käy hyvin ja saat pitää henkesi. 21Mutta jos kieltäydyt antautumasta, toteutuu sana, jonka Herra on minulle ilmoittanut: 22Minä näin, kuinka kaikki naiset, jotka olivat jäljellä Juudan kuninkaan palatsissa, vietiin Babylonian kuninkaan sotapäälliköiden luo. Naiset lauloivat sinusta tätä laulua:

– Ystäväsi johtivat sinut harhaan,

he olivat sinua vahvempia.

Kun jalkasi vajosivat syvälle mutaan,

he väistyivät sinun luotasi.

23

38:23
Jer. 37:8
»Kaikki vaimosi ja lapsesi viedään kaldealaisten luo, etkä sinä itsekään pelastu vihollisen käsistä. Babylonian kuningas ottaa sinut vangiksi, ja tämä kaupunki palaa tuhkaksi.»

24Silloin Sidkia sanoi Jeremialle: »Älköön kukaan saako tietää, mitä olemme puhuneet keskenämme – muuten sinä kuolet! 25Kun päämiehet kuulevat, että minä olen keskustellut sinun kanssasi, he tulevat luoksesi ja sanovat: ’Kerro meille, mitä sinä sanoit kuninkaalle ja mitä kuningas sanoi sinulle. Älä salaa meiltä mitään, tai me tapamme sinut!’ 26

38:26
Jer. 37:20
Vastaa heille: ’Minä pyysin hartaasti kuninkaalta, ettei hän lähettäisi minua takaisin Jonatanin taloon, sillä siellä minä kuolisin.’»

27Kun päämiehet tulivat Jeremian luo ja kyselivät häneltä keskustelusta, hän vastasi heille niin kuin kuningas oli käskenyt. Silloin he jättivät hänet rauhaan, ja asia pysyi salassa. 28Jeremia jäi päävartioon siihen päivään saakka, jona Jerusalem valloitettiin.

39

Jerusalem valloitetaan

391

39:1,2
2. Kun. 25:1–4
Jer. 52:4–7
Juudan kuninkaan Sidkian yhdeksäntenä hallitusvuotena, sen kymmenennessä kuussa, tuli Babylonian kuningas Nebukadnessar kaikkine sotajoukkoineen Jerusalemin edustalle ja alkoi piirittää kaupunkia. 2Sidkian yhdentenätoista hallitusvuotena, neljännen kuukauden yhdeksäntenä päivänä, babylonialaiset tunkeutuivat Jerusalemiin. 3Kun kaupunki oli vallattu, Babylonian kuninkaan ylimmät miehet perustivat päämajansa kaupungin keskimmäiseen porttiin. Heidän joukossaan olivat Sin-Magirin käskynhaltija Nergal-Sareser, hovin päällikkö Nebu-Sarsekim ja sotajoukkojen komentaja Nergal-Sareser.

4Kun Juudan kuningas Sidkia ja hänen sotilaansa näkivät, mitä oli tapahtunut, he pakenivat yöllä kaupungista. He pääsivät pakoon Kaksoismuurin portista, joka oli kuninkaan puutarhan kohdalla, ja suuntasivat kulkunsa Jordanin laaksoa kohti. 5Mutta babylonialaisten sotajoukko lähti ajamaan heitä takaa ja tavoitti Sidkian Jerikon tasangolla. Babylonialaiset ottivat Sidkian vangiksi ja veivät hänet kuningas Nebukadnessarin eteen Riblaan, Hamatin maahan. Siellä Nebukadnessar julisti vangeilleen tuomion. 6Babylonian kuningas surmautti Sidkian pojat Riblassa heidän isänsä nähden. Myös kaikki Juudan ylimykset Nebukadnessar surmautti. 7Sitten hän käski sokaista Sidkialta silmät, panna hänet pronssikahleisiin ja viedä hänet Babyloniaan.

8

39:8
2. Kun. 25:9+
Babylonialaiset polttivat kuninkaan palatsin ja Jerusalemin asukkaiden talot sekä repivät maahan kaupungin muurit. 9Sen jälkeen henkikaartin päällikkö Nebusaradan vei pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan kaikki Jerusalemin jäljellä olevat asukkaat: sekä ne, jotka olivat jääneet kaupunkiin, että ne, jotka olivat karanneet babylonialaisten puolelle. 10Mutta osan köyhistä, niistä, joilla ei ollut mitään omaisuutta, Nebusaradan jätti Juudaan, ja hän antoi heille viinitarhoja ja peltopalstoja.

Jeremia vapautetaan

11Babylonian kuningas Nebukadnessar oli antanut henkikaartin päällikölle Nebusaradanille seuraavan käskyn: 12»Etsi Jeremia käsiisi ja pidä hänestä hyvää huolta! Älä tee hänelle mitään pahaa. Jos hän jotakin pyytää, täytä hänen pyyntönsä.»

13Tämän käskyn perusteella henkikaartin päällikkö Nebusaradan, hovin päällikkö Nebusasban, sotajoukkojen komentaja Nergal-Sareser sekä muut Babylonian kuninkaan ylimmät miehet 14

39:14
Jer. 38:28
käskivät hakea Jeremian päävartiosta. He antoivat hänet Gedaljan, Ahikamin pojan, Safanin pojanpojan, huostaan, jotta tämä veisi hänet kotiin. Niin Jeremia jäi asumaan kansan keskuuteen.

Herran sana Ebed-Melekille

15Kun Jeremia oli vielä vangittuna päävartiossa, hänelle tuli tämä Herran sana:

16

39:16
Jer. 38:7
»Mene nubialaisen Ebed-Melekin luo ja kerro hänelle: Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Nyt minä annan toteutua sen, mitä olen tästä kaupungista puhunut: se ei pelastu, vaan tuhoutuu! Saat nähdä sen omin silmin, kun tuhon päivä tulee. 17Mutta sinut minä pelastan sinä päivänä, sanoo Herra. Et joudu niiden käsiin, joita pelkäät. 18Koska olet turvautunut minuun, minä pelastan sinut, niin ettet kaadu miekkaan vaan säilytät henkesi. Tämän minä, Herra, lupaan.»

40

Jeremia siirtyy Mispaan Gedaljan luo

401Tämä on kertomus siitä, mitä Herra antoi tapahtua Jeremialle sen jälkeen, kun henkikaartin päällikkö Nebusaradan oli päästänyt hänet vapaaksi Ramassa. Jeremia oli ollut kädet kahlittuina niiden vankien joukossa, jotka oli määrä viedä Jerusalemista ja Juudasta Babyloniaan pakkosiirtolaisuuteen.

2Henkikaartin päällikkö otti Jeremian erilleen muista ja sanoi hänelle: »Herra, sinun Jumalasi, uhkasi tätä maata onnettomuudella. 3Nyt hän on toteuttanut sanansa ja tehnyt niin kuin oli puhunut. Koska te rikoitte Herraa vastaan ettekä kuunnelleet häntä, teille kävi näin. 4Mutta sinun kätesi minä päästän tänään kahleista, olet vapaa. Jos katsot parhaaksi lähteä minun kanssani Babyloniaan, niin tule mukaani. Minä pidän sinusta hyvää huolta. Mutta ellet halua lähteä Babyloniaan, niin hyvä on! Koko maa on avoinna edessäsi, mene, minne parhaaksi näet.»

5Kun Jeremia vielä empi, Nebusaradan sanoi hänelle: »Voit palata myös Gedaljan luo, joka on Safanin pojan Ahikamin poika. Babylonian kuningas on asettanut hänet Juudan kaupunkien käskynhaltijaksi. Asu hänen luonaan kansan parissa tai asetu jonnekin muualle, jos niin haluat.» Sitten henkikaartin päällikkö antoi hänelle ruokaa ja lahjoja ja päästi hänet menemään. 6Jeremia lähti Mispaan Gedaljan luo ja asettui asumaan maahan jääneen kansan keskuuteen.

Gedalja Juudan käskynhaltijana

7-8

40:7–9
2. Kun. 25:23,24
Osa Juudan sotapäälliköistä piileskeli maaseudulla. He olivat Ismael, Netanjan poika, Johanan ja Jonatan, Kareahin pojat, Seraja, Tanhumetin poika, netofalaisen Efain pojat sekä Jesanja, joka oli kotoisin Maakasta. He ja heidän miehensä saivat tietää, että Babylonian kuningas oli määrännyt Gedaljan, Ahikamin pojan, Juudan käskynhaltijaksi ja asettanut hänen alaisuuteensa ne miehet, naiset ja lapset, maassa olevat köyhät, joita ei ollut viety pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan. Silloin päälliköt miehineen lähtivät Mispaan tapaamaan Gedaljaa. 9Gedalja vakuutti heille ja heidän miehilleen: »Teillä ei ole mitään pelättävää, jos alistutte babylonialaisten valtaan. Jääkää rauhassa tähän maahan ja palvelkaa Babylonian kuningasta, niin teidän käy hyvin. 10Minä jään tänne Mispaan ja toimin teidän edustajananne, kun tänne tulee babylonialaisia. Kootkaa viinirypäleitä, oliiveja ja muita hedelmiä, pankaa sato varastoihinne ja asettukaa kaupunkeihin, jotka olette ottaneet haltuunne.»

11Monet Juudan asukkaat olivat paenneet Moabiin, Ammoniin, Edomiin ja muihin maihin. Kun he kuulivat, että Babylonian kuningas oli jättänyt osan kansasta Juudaan ja asettanut sen käskynhaltijaksi Gedaljan, Safanin pojan Ahikamin pojan, 12he palasivat takaisin Juudaan kaikkialta, minne olivat paenneet, ja tunnustautuivat Mispassa Gedaljan alamaisiksi. Sinä vuonna korjattiin erittäin runsas viini- ja hedelmäsato.

Gedalja murhataan

13Johanan, Kareahin poika, ja muut sotajoukkojen päälliköt, jotka olivat piileskelleet maaseudulla ja tulleet Gedaljan, Ahikamin pojan, luo Mispaan, 14sanoivat Gedaljalle: »Sinun on hyvä tietää, että Baalis, ammonilaisten kuningas, on lähettänyt Ismaelin, Netanjan pojan, murhaamaan sinut.» Mutta Gedalja ei uskonut heitä. 15Silloin Johanan sanoi kahden kesken Gedaljalle Mispassa: »Anna minun surmata Ismael. Minä voin sen tehdä tulematta ilmi. Miksi hän saisi murhata sinut? Silloin kaikki ne Juudan asukkaat, jotka ovat kokoontuneet sinun ympärillesi, hajaantuisivat jälleen ja viimeisetkin joutuisivat tuhon omaksi.» 16Mutta Gedalja sanoi Johananille: »Älä tee sitä. Ei ole totta, mitä puhut Ismaelista!»