Raamattu 1992 (KR92)
20

201

20:1
Jer. 38:1
Pappi Pashur, Immerin poika, Herran temppelin ylivalvoja, kuuli, mitä Jeremia sanoi. 2
20:2
Jer. 37:15
Ap. t. 23:2Jer. 29:26
Silloin hän löi profeettaa ja pani hänet jalkapuuhun Benjaminin yläportille, josta tullaan temppelin alueelle. 3Kun Pashur seuraavana päivänä päästi Jeremian vapaaksi, Jeremia sanoi hänelle: »Herra ei kutsu sinua enää nimellä Pashur vaan nimellä Magor-Missabib, Kauhua kaikkialla! 4Näin sanoo Herra: Minä saatan sinut ja kaikki sinun ystäväsi kauhun valtaan. Näet omin silmin, kun he kaatuvat vihollisen miekkaan. Minä annan koko Juudan Babylonian kuninkaan käsiin. Hän vie sen asukkaat Babyloniaan ja surmaa heidät. 5
20:5
Jer. 15:13,17:3
Minä annan kaikki tämän kaupungin rikkaudet sen vihollisten käsiin, kaiken, mitä sen asukkaat ovat työllään hankkineet, kaikki sen kalleudet ja kaikki Juudan kuninkaiden aarteet. Ne ryöstetään ja viedään Babyloniaan. 6Myös sinä, Pashur, ja koko sinun perheesi joudutte vankeuteen. Babyloniaan sinut viedään, siellä sinä kuolet ja sinne sinut haudataan – sinut ja kaikki ystäväsi, joita olet johtanut harhaan valheellisin puhein.»

Pilkka murtaa Jeremian

7

20:7
Jer. 1:6,7
– Herra, sinä olet taivutellut minua,

ja minä olen suostunut!

Sinä olet tarttunut minuun

ja ottanut minut valtaasi.

Päivästä päivään minä olen naurun aiheena,

kaikki pilkkaavat minua.

8Aina kun avaan suuni,

minun täytyy huutaa,

minun täytyy kuuluttaa väkivaltaa ja sortoa!

Herran sana tuo minulle

pilkkaa ja herjaa joka päivä.

9Mutta kun sanoin:

»Enää en halua ajatella häntä

enkä puhua hänen nimissään»,

tuntui kuin sisimmässäni olisi palanut

liekehtivä tuli

ja luuni olisivat hehkuneet.

Viimeiseen saakka minä yritin tätä kestää,

mutta enää en jaksa.

10

20:10
Ps. 31:14
Nyt kuulen monien kuiskivan:

»Näettekö, kauhua kaikkialla!»

»Antakaa ilmi!»

»Annetaan hänet ilmi!»

Jopa ystävät vaanivat heikkoa hetkeäni:

»Ehkä saamme houkutelluksi hänet ansaan!

Silloin hän on vallassamme,

ja totisesti me kostamme!»

11Mutta Herra on kanssani kuin väkevä sankari,

vihamieheni kaatuvat eivätkä voi minulle mitään.

Heidän aikeensa epäonnistuvat, niin tyhmiä ne ovat,

eikä sitä koskaan unohdeta,

alinomaa he saavat kantaa häpeäänsä.

12

20:12
Jer. 11:20
Herra Sebaot, sinä tunnet oikeamielisen,

sinä koettelet sydämen ja ajatukset –

kunpa näkisin, että kostat heille!

Sinun haltuusi olen uskonut asiani.

13Laulakaa Herralle, ylistäkää Herraa!

Hän pelastaa avuttoman

pahantekijöiden käsistä.

Jeremia kiroaa syntymänsä päivän

14

20:14
Jer. 15:10
– Kirottu olkoon päivä, jona synnyin,

vailla siunausta päivä,

jona äitini minut synnytti!

15Kirottu se mies,

joka toi isälleni ilosanoman

ja onnitteli häntä:

»Sinulle on syntynyt poika!»

16

20:16
1. Moos. 19:23,24
Käyköön sille miehelle,

niin kuin kävi kaupungeille,

jotka Herra armotta kukisti!

Kuulkoon hän valitushuudon aamulla,

hälytyksen keskellä päivää,

17kun ei surmannut minua kohtuun!

Äitini olisi saanut olla minun hautani

ja pysyä raskaana koko loppuikänsä!

18Miksi minun pitikään tulla äidinkohdusta

näkemään pelkkää vaivaa ja tuskaa!

Koko elämäni kuluu häpeässä.

21

Nebukadnessar piirittää Jerusalemia

211Kuningas Sidkia lähetti Jeremian luo Pashurin, Malkian pojan, ja pappi Sefanjan, Maasejan pojan. He toivat kuninkaalta sanan: 2»Kysy meidän puolestamme Herralta, mitä meidän on tehtävä, kun Babylonian kuningas Nebukadnessar on ryhtynyt sotaan meitä vastaan. Ehkäpä Herra jälleen tekee ihmeen ja karkottaa vihollisen kimpustamme.»

3Silloin Jeremialle tuli Herran sana, ja hän käski ilmoittaa Sidkialle:

4»Herra, Israelin Jumala, sanoo näin:

»Minä käännän teitä itseänne vastaan aseet, joilla te soditte Babylonian kuningasta ja kaldealaisia piirittäjiä vastaan. Minä tuon sodan muurien ulkopuolelta keskelle kaupunkia. 5

21:5
5. Moos. 29:27
Minä itse sodin teitä vastaan kohotetun käteni ja pelottavien mainetekojeni voimalla ja vuodatan teidän päällenne suuren vihani ja kiivauteni. 6Minä lyön rutolla tämän kaupungin asukkaita, niin ihmisiä kuin eläimiä. 7
21:7
Jer. 32:3–5,34:2,3
Sen jälkeen, sanoo Herra, minä jätän Juudan kuninkaan Sidkian, hänen hovinsa ja kansan – ne, jotka tässä kaupungissa ovat säästyneet rutolta, miekalta ja nälältä – Babylonian kuninkaan Nebukadnessarin armoille. He joutuvat vihollistensa käsiin, kaikkien niiden käsiin, jotka tavoittelevat heidän henkeään. Nebukadnessar lyö heidät kuoliaaksi miekan terällä, hän ei tunne sääliä, ei säästä eikä armahda!

8»Julista tälle kansalle nämä minun sanani: Kuunnelkaa! Minä, Herra, annan teidän valita joko elämän tai kuoleman. 9

21:9
Jer. 38:2
Joka jää kaupunkiin, se kuolee miekkaan, nälkään tai ruttoon. Mutta jos joku lähtee täältä ja antautuu kaldealaisille, jotka piirittävät teitä, hän jää eloon ja säilyttää henkensä. 10Minä olen päättänyt tuoda tälle kaupungille onnettomuuden, enää en sitä auta, sanoo Herra. Se joutuu Babylonian kuninkaan valtaan, ja hän polttaa sen.»

Varoitus kuningashuoneelle

11– Julista Juudan kuningashuoneelle:

Kuulkaa Herran sana,

12

21:12
Jer. 4:4
te Daavidin jälkeläiset!

Näin sanoo Herra:

– Kun te aamuisin jaatte oikeutta,

tuomitkaa oikein

ja pelastakaa sorrettu sortajan käsistä!

Muuten vihani syttyy ja palaa kuin tuli,

eikä kukaan voi sitä sammuttaa.

Niin tapahtuu teidän pahojen tekojenne tähden!

13Minä nousen sinun kimppuusi, Jerusalem,

sinun, joka hallitset laaksoa kuin kuningatar

ja kohoat tasangon yli kuin kalliolinnoitus.

Sinä sanot:

»Kuka voi hyökätä meitä vastaan,

kuka voi tunkeutua asuntoihimme?»

14Minä itse rankaisen teitä,

sen te olette teoillanne ansainneet,

sanoo Herra.

Minä sinkoan tulen palatsinne setripylväisiin,

ja se tuli tuhoaa kaiken.»

22

221Herra sanoi minulle:

»Mene Juudan kuninkaan palatsiin ja puhu siellä näin: 2

22:2
Jer. 17:20
Kuulkaa, mitä Herra sanoo! Tämän hän sanoo sinulle, Juudan kuningas, joka istut Daavidin valtaistuimella, sinun palvelijoillesi ja kansallesi – teille kaikille, jotka kuljette näistä porteista: 3Tehkää, mitä oikeus ja vanhurskaus vaativat! Pelastakaa riistetty riistäjän käsistä. Älkää sortako muukalaisia, orpoja ja leskiä, älkää tehkö vääryyttä kenellekään. Älkää vuodattako tässä maassa viattomien ihmisten verta. 4
22:4
Jer. 17:25
Jos te tottelette minua, niin vastaisuudessakin tämän palatsin porteista kulkee Daavidin valtaistuimella istuvia kuninkaita. He tulevat hoviväkensä kanssa, vaunuilla ja hevosilla ajaen, ja myös heidän kansansa tulee tänne. 5Mutta jos te ette kuuntele, mitä minä teille sanon, tästä palatsista tulee rauniokasa – sen minä vannon oman nimeni kautta, sanoo Herra!

6– Näin sanoo Herra Juudan kuningashuoneelle:

Sinä olet ollut uljas kuin Gilead,

kuin Libanonin vuorten huiput.

Mutta totisesti minä teen sinut autiomaaksi,

asumattomien kaupunkien kaltaiseksi.

7Minä määrään tuhoojat sinun kimppuusi.

He tulevat kirveineen,

kaatavat komeat setrisi

ja heittävät ne tuleen.

8

22:8,9
5. Moos. 29:23–25
1. Kun. 9:8,9
»Monien maiden ihmiset kulkevat aikojen kuluessa tämän kaupungin ohi ja kyselevät: ’Miksi Herra on tehnyt näin tälle suurelle kaupungille?’ 9Heille vastataan: ’Sen asukkaat hylkäsivät Herran, Jumalansa, liiton. He rukoilivat ja palvelivat muita jumalia.’

Voi Joahasia!22:10 Kuningas Joahas tunnetaan myös nimellä Sallum. Joahasin ja Jojakimin isä Josia oli maineikas kuningas. Hän kaatui Megiddon luona taistellessaan farao Nekon joukkoja vastaan.

10– Älkää itkekö kuollutta,

älkää valittako hänen kohtaloaan!

Itkekää häntä, joka viedään pois,

joka ei enää palaa,

ei näe enää synnyinmaataan.»

11

22:11,12
2. Kun. 23:34
Näin sanoo Herra Sallumista, Juudan kuninkaasta, josta tuli hallitsija isänsä Josian jälkeen ja joka vietiin pois tästä maasta: »Hän ei enää palaa tänne! 12Hän kuolee siellä, minne hänet on vankina viety, eikä hän koskaan enää näe tätä maata.»

Voi Jojakimia!

13

22:13
3. Moos. 19:13
5. Moos. 24:15
Jaak. 5:4
– Voi sinua, joka rakennat talosi vääryydellä,

yläsalisi ilman oikeutta,

joka panet miehet työhön

mutta et maksa heille palkkaa!

14Sinä sanot:

»Minä teen itselleni ison palatsin,

avarat yläsalit,

laitan talooni ikkunat,

paneloin sen setripuulla

ja maalaan punavärillä.»

15

22:15,16
2. Kun. 22:2
Siinäkö sinä näytät kuninkuutesi,

että sinulla on komeat setrilaudat?

Kyllähän isäsikin söi ja joi kyllikseen,

mutta silti hän huolehti siitä,

että maassa vallitsi oikeus ja vanhurskaus.

Siksi hänen kävi hyvin.

16Hän puolusti kurjan ja köyhän oikeutta,

ja siksi kaikki oli silloin hyvin.

Joka näin tekee,

hän tuntee minut, sanoo Herra.

17Mutta sinun silmäsi ja sydämesi

eivät tavoittele muuta kuin omaa voittoasi,

viattomien veren vuodatusta,

sortoa ja väkivaltaa!

18Sen tähden Herra sanoo Juudan kuninkaasta Jojakimista, Josian pojasta, näin:

– Ei hänelle pidetä valittajaisia, ei kuulu huutoja:

»Voi veljeni! Voi sisareni!»

Kukaan ei häntä itke, ei huuda:

»Voi herraamme! Voi hänen loistoaan!»

19

22:19
Jer. 36:30
Hänet kuopataan kuin aasi,

hänen ruumiinsa raahataan pois ja paiskataan

Jerusalemin porteista ulos.

Voi Jerusalemia!

20– Nouse, Jerusalem, Libanonin vuorille,

huuda ja valita!

Anna äänesi kaikua Basanissa,

huuda Abarimin vuorilta,

sillä kaikki sinun rakastajasi on murskattu!

21Minä puhuin sinulle jo silloin,

kun vielä elit rauhassa,

mutta sinä sanoit: »En kuuntele!»

Nuoruudestasi asti olet aina kieltäytynyt

kuuntelemasta minua.

22Myrsky nousee ja vie paimenesi,

rakastajasi kulkevat vankeuteen.

Sinä saat häpeän ja pilkan

palkaksi pahuudestasi.

23Sinun asuinpaikkasi on nyt kuin Libanon,

olet rakentanut pesäsi setripuihin.

Mutta kuinka voihkitkaan,

kun sinulle tulevat kivut

kuin synnyttäjälle tuskat!

Voi Jojakinia!

24

22:24
Hagg. 2:23
»Niin totta kuin minä elän», sanoo Herra, »vaikka sinä Konja22:24 Kuningas Jojakin tunnetaan myös nimillä Jekonja ja Konja. – Jojakimin poika, Juudan kuningas – olisit sinettisormus oikeassa kädessäni, minä repisin sinut irti! 25
22:25
Jer. 21:7
Minä annan sinut niiden käsiin, jotka tavoittelevat henkeäsi ja joita sinä pelkäät: Babylonian kuninkaan Nebukadnessarin ja kaldealaisten käsiin. 26
22:26
2. Kun. 24:15
Vieraaseen maahan minä heitän sinut ja äitisi, joka sinut synnytti. Siellä te ette ole syntyneet, mutta sinne te kuolette. 27Tähän maahan te ette koskaan enää palaa, vaikka tänne te aina kaipaatte.»

28Onko tämä mies, Konja, todellakin kelvoton, rikkinäinen saviruukku, astia, joka ei kenellekään kelpaa? Miksi hänet ja hänen jälkeläisensä heitetään pois, viskataan maahan, jota he eivät tunne?

29– Maa, maa, maa!

Kuule, mitä Herra sanoo!

30Näin sanoo Herra:

– Kirjoittakaa aikakirjoihin tästä miehestä:

»Ei perillistä.

Mies, jolla ei ollut menestystä.»

Yksikään hänen jälkeläisistään

ei koskaan pääse

Daavidin valtaistuimelle

hallitsemaan Juudaa.