Jeremia savenvalajan luona
181Jeremialle tuli tämä Herran sana: 2»Mene savenvalajan työpajaan! Siellä saat kuulla, mitä minä haluan sanoa sinulle.»
3Minä menin savenvalajan työpajaan, jossa hän parhaillaan työskenteli pyöränsä ääressä. 4Jos valmistumassa oleva astia meni pilalle hänen käsissään, hän muotoili samasta savesta uuden, sellaisen kuin halusi.
5Silloin minulle tuli tämä Herran sana:
6
»Enkö minä, Herra, voi tehdä sinulle, Israelin kansa, samalla tavalla kuin tämä savenvalaja savelleen? Katso, niin kuin savi on valajan kädessä, niin sinä, Israelin kansa, olet minun kädessäni. 7
Minä voin päättää, että revin, tuhoan ja hävitän kansan tai valtakunnan. 8
Joona 3:10
Mutta jos se kansa luopuu pahuudestaan, minä muutan mieleni enkä anna rangaistukseni kohdata sitä. 9Minä voin myös päättää, että rakennan ja istutan kansan tai valtakunnan. 10Mutta jos se kansa tekee pahaa eikä tottele minua, minä muutan mieleni enkä anna sille sitä hyvää, minkä olin luvannut.
11
»Sano nyt Juudan ja Jerusalemin asukkaille: Näin sanoo Herra: Minulla on suunnitelma teitä vastaan, minä valmistan teille onnettomuutta. Kääntykää siis kaikki pahoilta teiltänne, tehkää hyvää ja eläkää oikein! 12
Jer. 2:25,44:16
Mutta he vastaavat: ’Vielä mitä! Me elämme niin kuin itse haluamme! Jokainen meistä tekee oman pahan ja paatuneen sydämensä mukaan.’»
13
Hoos. 6:10
Siksi Herra sanoo näin:
– Kysykää nyt kaikilta kansoilta,
onko kukaan kuullut tällaisesta.
Neitsyt Israel
tekee kauhistuttavia tekoja!
14Katoaako lumi koskaan
Libanonin huipuilta?
Juoksevatko koskaan kuiviin
kaukaa virtaavat raikkaat vedet?
15
Mutta oma kansani on unohtanut minut!
Se uhraa turhille jumalille,
jotka ovat saaneet sen kompastelemaan
vanhoilla poluillaan.
Se on harhaillut sinne,
minne ei ole raivattu tietä.
16
Se tekee maansa autioksi,
kaikki sitä kammoavat.
Jokainen ohikulkija
pudistaa kauhistellen päätään.
17
Niin kuin itätuuli lennättää hiekkaa,
niin minä hajotan kansani vihollisen tieltä.
Kun onnettomuuden päivä tulee,
minä en käännä kasvojani heitä kohti,
minä käännän heille selkäni.
Jeremia toivoo kostoa
18
Mal. 2:7
Ihmiset sanovat: »Tulkaa! Tehdään suunnitelma Jeremiaa vastaan! Eihän meiltä puutu pappien opetuksia, viisaiden neuvoja eikä profeettojen sanoja. Annetaan hänelle sana sanasta eikä välitetä siitä, mitä hän puhuu!»
19– Herra, kuule sinä minua!
Kuuntele, mitä vastustajani puhuvat!
20
Miksi hyvä palkitaan pahalla?
He ovat kaivaneet kuopan,
jotta minä lankeaisin siihen.
Muista, kuinka minä sinun edessäsi
olen puhunut heistä hyvää
kääntääkseni vihasi heistä pois.
21Mutta nyt anna heidän lastensa nääntyä nälkään,
anna heidät miekan uhriksi!
Tappakoon rutto vastustajani,
tee heidän vaimoistaan lapsettomia ja leskiä,
lyököön miekka sodassa heidän poikansa!
22Anna rosvojen yllättää heidät,
puhjetkoon valitus heidän taloissaan.
He ovat kaivaneet kuopan pyydystääkseen minut,
virittäneet ansoja tielleni.
23Sinä, Herra, tiedät kaikki heidän juonensa:
he aikovat tappaa minut.
Älä anna anteeksi heidän rikostaan,
älä unohda heidän syntiään.
Kaatukoot he eteesi,
lyö heidät maahan vihasi päivänä!
Jeremia Ben-Hinnomin laaksossa
191Herra sanoi minulle:
»Osta itsellesi saviruukku. Ota mukaasi muutamia kansan ja pappien vanhimpia 2ja mene Sirpaleportista Ben-Hinnomin laaksoon. Julista siellä sanat, jotka minä sinulle annan.
3
»Sano näin: Kuulkaa Herran sana, te Juudan kuninkaat ja Jerusalemin asukkaat! Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Minä tuon tähän paikkaan sellaisen onnettomuuden, että joka siitä kuulee, sen molemmat korvat soivat. 4Kansani on hylännyt minut ja käyttänyt väärin tätä paikkaa. He ovat polttaneet täällä uhreja jumalille, jotka olivat vieraita heille itselleen, heidän isilleen ja Juudan kuninkaille. He ovat täyttäneet tämän paikan viattomien ihmisten verellä. 5
He ovat rakentaneet alttareita polttaakseen lapsiaan tulessa uhreina Baalille. Sitä minä en ole käskenyt heidän tehdä, sellainen ei tulisi mieleenikään!»
6Kuulkaa siis, mitä Herra sanoo:
»Tulee aika, jolloin tätä paikkaa ei sanota enää Tofetiksi, Ben-Hinnomin laaksoksi, vaan sitä sanotaan Murhalaaksoksi. 7
Tässä paikassa minä murskaan Juudan ja Jerusalemin asukkaiden suunnitelmat. Minä annan heidän kaatua vihollistensa miekkaan, jätän heidät niiden käsiin, jotka tavoittelevat heidän henkeään. Heidän ruumiinsa minä annan haaskalintujen ja villieläinten ruoaksi. 8
Jer. 18:16
Minä teen tämän kaupungin niin autioksi, että kaikki sitä kavahtavat. Jokainen ohikulkija järkyttyy nähdessään sen tuhon. 9
Minä panen kaupungin asukkaat hädässään syömään poikiensa ja tyttäriensä lihaa, ja he joutuvat syömään myös toinen toisensa lihaa, kun viholliset piirittävät heitä ja tavoittelevat heidän henkeään.
10»Särje saviruukku niiden miesten nähden, jotka ovat mukanasi. 11
Sano heille: Näin sanoo Herra Sebaot: Niin kuin tämä saviastia särjetään, niin ettei sitä enää voi korjata, niin minä särjen tämän kansan ja tämän kaupungin. Ja kuolleita haudataan Tofetiin, kun muualla ei ole enää tilaa. 12Näin minä teen tälle paikalle ja sen asukkaille, sanoo Herra. Tämän kaupungin käy niin kuin Tofetin. 13
Sef. 1:5
Jerusalemin taloista ja Juudan kuninkaiden taloista tulee yhtä saastaisia kuin Tofet – kaikista näistä taloista, joiden katoilla on poltettu suitsuketta taivaan tähdille ja vuodatettu juomauhreja vieraille jumalille.»
Jeremia joutuu jalkapuuhun
14Palattuaan Tofetista, jonne Herra oli lähettänyt hänet julistamaan sanansa, Jeremia asettui seisomaan Herran temppelin esipihalle ja puhui kansalle: 15»Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Minä tuon tälle kaupungille ja kaikille Juudan kaupungeille onnettomuuden, jolla olen niitä uhannut. Niiden asukkaat ovat uppiniskaisia, he eivät ole kuunnelleet minun sanojani.»
201
Pappi Pashur, Immerin poika, Herran temppelin ylivalvoja, kuuli, mitä Jeremia sanoi. 2
Ap. t. 23:2Jer. 29:26
Silloin hän löi profeettaa ja pani hänet jalkapuuhun Benjaminin yläportille, josta tullaan temppelin alueelle. 3Kun Pashur seuraavana päivänä päästi Jeremian vapaaksi, Jeremia sanoi hänelle: »Herra ei kutsu sinua enää nimellä Pashur vaan nimellä Magor-Missabib, Kauhua kaikkialla! 4Näin sanoo Herra: Minä saatan sinut ja kaikki sinun ystäväsi kauhun valtaan. Näet omin silmin, kun he kaatuvat vihollisen miekkaan. Minä annan koko Juudan Babylonian kuninkaan käsiin. Hän vie sen asukkaat Babyloniaan ja surmaa heidät. 5
Minä annan kaikki tämän kaupungin rikkaudet sen vihollisten käsiin, kaiken, mitä sen asukkaat ovat työllään hankkineet, kaikki sen kalleudet ja kaikki Juudan kuninkaiden aarteet. Ne ryöstetään ja viedään Babyloniaan. 6Myös sinä, Pashur, ja koko sinun perheesi joudutte vankeuteen. Babyloniaan sinut viedään, siellä sinä kuolet ja sinne sinut haudataan – sinut ja kaikki ystäväsi, joita olet johtanut harhaan valheellisin puhein.»
Pilkka murtaa Jeremian
7
– Herra, sinä olet taivutellut minua,
ja minä olen suostunut!
Sinä olet tarttunut minuun
ja ottanut minut valtaasi.
Päivästä päivään minä olen naurun aiheena,
kaikki pilkkaavat minua.
8Aina kun avaan suuni,
minun täytyy huutaa,
minun täytyy kuuluttaa väkivaltaa ja sortoa!
Herran sana tuo minulle
pilkkaa ja herjaa joka päivä.
9Mutta kun sanoin:
»Enää en halua ajatella häntä
enkä puhua hänen nimissään»,
tuntui kuin sisimmässäni olisi palanut
liekehtivä tuli
ja luuni olisivat hehkuneet.
Viimeiseen saakka minä yritin tätä kestää,
mutta enää en jaksa.
10
Nyt kuulen monien kuiskivan:
»Näettekö, kauhua kaikkialla!»
»Antakaa ilmi!»
»Annetaan hänet ilmi!»
Jopa ystävät vaanivat heikkoa hetkeäni:
»Ehkä saamme houkutelluksi hänet ansaan!
Silloin hän on vallassamme,
ja totisesti me kostamme!»
11Mutta Herra on kanssani kuin väkevä sankari,
vihamieheni kaatuvat eivätkä voi minulle mitään.
Heidän aikeensa epäonnistuvat, niin tyhmiä ne ovat,
eikä sitä koskaan unohdeta,
alinomaa he saavat kantaa häpeäänsä.
12
Herra Sebaot, sinä tunnet oikeamielisen,
sinä koettelet sydämen ja ajatukset –
kunpa näkisin, että kostat heille!
Sinun haltuusi olen uskonut asiani.
13Laulakaa Herralle, ylistäkää Herraa!
Hän pelastaa avuttoman
pahantekijöiden käsistä.
Jeremia kiroaa syntymänsä päivän
14
– Kirottu olkoon päivä, jona synnyin,
vailla siunausta päivä,
jona äitini minut synnytti!
15Kirottu se mies,
joka toi isälleni ilosanoman
ja onnitteli häntä:
»Sinulle on syntynyt poika!»
16
Käyköön sille miehelle,
niin kuin kävi kaupungeille,
jotka Herra armotta kukisti!
Kuulkoon hän valitushuudon aamulla,
hälytyksen keskellä päivää,
17kun ei surmannut minua kohtuun!
Äitini olisi saanut olla minun hautani
ja pysyä raskaana koko loppuikänsä!
18Miksi minun pitikään tulla äidinkohdusta
näkemään pelkkää vaivaa ja tuskaa!
Koko elämäni kuluu häpeässä.