Raamattu 1992 (KR92)
14

Suuri kuivuus

141 Kun maassa vallitsi suuri kuivuus, Jeremialle tuli tämä Herran sana:

2 – Juuda suree,

sen kaupungit riutuvat,

portit vaipuvat murheissaan maahan.

Valitushuuto kohoaa Jerusalemista!

3 Ylhäiset lähettävät palvelijansa etsimään vettä,

mutta kun nämä tulevat vesikuopalle,

pisaraakaan ei ole.

He palaavat astiat tyhjinä,

ja pettyneinä, alla päin

he peittävät kasvonsa.

4

14:4
Joel 1:11
Myös talonpojat ovat lyötyjä

ja peittävät kasvonsa.

Pellot halkeilevat,

kun maa ei ole saanut sadetta.

5

14:5
Joel 1:18
Peura poikii metsikössä

mutta hylkää vasansa,

kun ei ole mitään syötävää.

6 Villiaasit seisovat paljailla kukkuloilla,

haukkovat ilmaa kuin sakaalit

ja katsovat riutunein silmin –

ruohoa ei ole.

7 – Vaikka rikoksemme todistavat meitä vastaan,

auta, Herra, nimesi ja kunniasi tähden!

Monta kertaa me olemme luopuneet sinusta,

tehneet syntiä sinua vastaan.

8 Herra, sinä olet Israelin toivo,

pelastaja ahdingon aikana!

Miksi olet nyt kuin muukalainen,

kuin vieras vaeltaja,

joka vain yhdeksi yöksi poikkeaa taloon?

9 Miksi olet kuin neuvoton mies,

kuin soturi, josta ei ole puolustajaksi?

Olethan sinä kuitenkin meidän keskellämme,

ja meitä kutsutaan sinun omiksesi.

Älä jätä meitä, Herra!

Kansa uskoo vääriä profeettoja

10

14:10
Jer. 2:31Hoos. 8:13 - 9:9
Näin sanoo Herra tästä kansasta: »He kulkevat sinne ja tänne eivätkä hillitse askeleitaan – se on heille mieleen! Mutta minä, Herra, en enää sitä siedä. Minä muistan heidän rikoksensa ja rankaisen heitä heidän synneistään.»

11

14:11
Jer. 7:16 - 11:14
Herra sanoi minulle: »Älä rukoile tämän kansan puolesta, älä rukoile, että sille kävisi hyvin! 12
14:12
Ps. 18:42Sananl. 15:8Jes. 51:19
Vaikka nämä ihmiset paastoavat, minä en kuule heidän valitustaan; vaikka he uhraavat polttouhreja ja ruokauhreja, he eivät saa minua leppymään. Miekalla, nälällä ja rutolla minä teen heistä lopun.»

13

14:13
Jer. 5:12
Minä vastasin: »Mutta Herra, Jumalani, profeetathan puhuvat heille näin: ’Ette tule näkemään miekkaa ettekä nälänhätää, sillä Herra antaa teille pysyvän onnen tässä maassa.’» 14
14:14
Jer. 27:14 - 29:8
Herra sanoi minulle: »Silkkaa valhetta julistavat profeetat minun nimissäni! Minä en ole heitä lähettänyt, en ole antanut heille tehtävää enkä puhunut heille. Valhenäkyjä, tyhjiä ennustuksia ja petollisia kuvitelmiaan he teille julistavat. 15 He ovat ennustaneet minun nimissäni, vaikka minä en ole lähettänyt heitä, ja sanoneet, ettei miekka eikä nälänhätä tule tähän maahan. Ja nyt minä, Herra, ilmoitan sinulle, mitä aion tehdä näille profeetoille: he kuolevat miekkaan ja nälkään! 16
14:16
Jer. 7:33
Samoin käy kansan, jolle he ennustavat – Jerusalemin kadut täyttyvät nälkään ja miekkaan menehtyneistä. Eikä ole ketään, joka hautaisi heidät ja heidän vaimonsa, poikansa ja tyttärensä. Minä syöksen heidän päälleen onnettomuuden, jonka he pahuudellaan ovat ansainneet.»

Kansan valitus ja synnintunnustus

17

14:17
Jer. 10:19
– Puhu heille nämä sanat:

Kyyneleet vuotavat silmistäni

yötä päivää, taukoamatta.

Neitsyt, oma kansani,

on saanut ankaran iskun,

parantumattoman haavan!

18 Kun menen ulos kaupungista,

näen kaikkialla miekan kaatamia!

Kun tulen kaupunkiin takaisin,

näen kaikkialla nälkään nääntyneitä!

Profeetat ja papitkin harhailevat ympäri maata

eivätkä tiedä, mitä tehdä.

19

14:19
Jer. 8:15
– Oletko, Herra, kokonaan hylännyt Juudan,

etkö lainkaan välitä Siionista?

Miksi olet lyönyt meitä niin,

ettemme enää toivu?

Me toivoimme rauhaa,

mutta mitään hyvää ei tullut.

Me odotimme, että haavamme parantuisivat,

mutta meille koittikin kauhun aika.

20

14:20
Ps. 106:6
Jer. 3:25
Me tunnemme, että olemme olleet jumalattomia,

tiedämme isiemme rikokset.

Me olemme tehneet syntiä sinua vastaan!

21 Sinun nimeesi me vetoamme –

älä heitä meitä pois,

älä anna valtaistuimesi kunnian joutua häväistyksi!

Muista liittoa, jonka teit kanssamme,

älä anna sen raueta!

22

14:22
Job 5:10
Ps. 147:8
Ap. t. 14:17
Voivatko vieraiden kansojen epäjumalat antaa sateen,

tai tekeekö taivas itse sadekuurot?

Etkö yksin sinä, Herra, Jumalamme!

Sinuun me panemme toivomme,

sinä olet kaiken luonut.

15

Herra kääntyy kansaansa vastaan

151

15:1
2. Moos. 32:11
1. Sam. 7:9
Ps. 99:6
Hes. 14:14
Herra sanoi minulle:

»Vaikka minun eteeni astuisivat Mooses ja Samuel, en sittenkään tuntisi sääliä tätä kansaa kohtaan. Aja se pois edestäni, menköön menojaan! 2

15:2
Jes. 51:19
Jos kansa kysyy: ’Minne me menemme?’, niin vastaa:

»Näin sanoo Herra:

– Joka on ruton oma, se menköön ruttoon,

joka miekan, se miekkaan,

joka nälän, se nälkään,

joka vankeuden, se vankeuteen!

3

15:3
5. Moos. 28:26
»Minä annan neljänlaisen rangaistuksen kohdata heitä, sanoo Herra. Miekka surmaa heidät, ja koirat raahaavat ruumiit pois. Villieläimet repivät kuolleet, haaskalinnut tekevät niistä lopun. 4
15:4
2. Kun. 21:9 - 24:3 - 4
Kaikki maailman kansat kauhistuvat nähdessään, mitä minä olen heille tehnyt. Tämä on rangaistus kaikesta siitä, mitä Juudan kuningas Manasse, Hiskian poika, teki Jerusalemissa.

5 – Kuka säälii sinua, Jerusalem,

kuka itkee kohtaloasi?

Kuka poikkeaa kysymään vointiasi?

6 Sinä hylkäsit minut, sanoo Herra,

sinä käänsit minulle selkäsi.

Niinpä minä kohotan käteni sinua vastaan

ja hävitän sinut,

en enää voi armahtaa!

7 Minä ajan asukkaat maan kaupungeista,

heitän heidät niiden porteista,

niin kuin viskaimella heitetään viljaa tuuleen.

Minä surmaan lapset, hävitän kansani,

koska se ei kääntynyt pois pahoilta teiltään.

8 Leskiä on oleva enemmän

kuin meren rannalla hiekkaa.

Minä tuon ryöstelevät sotilaat

tämän kansan äitien kimppuun

keskellä päivää.

Hetkessä äidit valtaa

kauhu ja järkytys.

9 Vaikka äiti on synnyttänyt seitsemän poikaa,

hän jää hengenhätään, vaille turvaa.

Hänen aurinkonsa laskee,

kun on vielä päivä,

katkera on hänen kohtalonsa.

Kaikki, jotka jäävät kansasta jäljelle,

minä annan heidän vihollisilleen.

Miekka surmaa heidät, sanoo Herra.»

Jeremian valitus

10

15:10
Job 3:3
Jer. 20:14
– Voi minua, äitini!

Miksi synnytitkään minut!

Kaikkialla saan aikaan vain toraa ja riitaa.

En ole velkaa antanut

enkä velkaa ottanut,

ja silti kaikki kiroavat minua!

11

15:11
Jer. 21:2 - 37:3 - 42:2
Mutta Herra sanoo:

– Minä käännän kaiken hyväksi.

Vihamiehesi panen rukoilemaan sinulta apua,

kun he joutuvat hätään ja ahdinkoon.

12 Mikä voi murtaa raudan,

pohjoisesta tulevan raudan ja pronssin?

13 Minä annan sinun tavarasi ja aarteesi

vapaasti ryöstettäviksi, Juuda.

Tämä on rangaistus synneistäsi,

joita olet tehnyt kaikkialla maassa.

14 Minä teen sinut vihollistesi orjaksi,

he vievät sinut maahan, jota et tunne.

Vihani tuli on syttynyt,

sen liekki polttaa sinut.

15 – Herra, sinä tunnet minut!

Muista minua ja pidä minusta huoli,

kosta sinä ahdistajilleni!

Älä ole heitä kohtaan liian pitkämielinen,

muuten joudun tuhon omaksi.

Näethän, kuinka he häpäisevät minua

sinun tähtesi!

16

15:16
Jes. 43:7
Kun sinun sanasi tulivat minulle,

minä ahmin ne.

Sanasi olivat minun iloni

ja sydämeni riemu.

Sinä, Jumala, Herra Sebaot,

olet kutsunut minut omaksesi!

17

15:17
Jes. 8:11
Jer. 6:11
Hes. 3:14
En minä ole istunut ja juhlinut iloisessa seurassa,

yksin olen istunut,

sillä sinun kätesi painaa minua

ja minä olen täynnä sinun kiivauttasi.

18 Miksi minun kipuni ei koskaan lopu,

miksi haavani ovat niin pahat,

etteivät parane?

Sinä olet minulle kuin kuivuva puro,

joka pettää janoisen.

19 Silloin Herra vastasi minulle:

– Jos muutat mielesi,

minä otan sinut jälleen palvelukseeni.

Jos et puhu joutavia,

vaan puhut niin kuin puhua tulee,

saat jälleen olla minun suunani.

Ihmiset kääntyvät sinun puoleesi,

mutta älä sinä käänny heidän mielensä mukaan.

20

15:20
Jer. 1:18 - 6:27
Minä teen sinusta lujan pronssimuurin.

Vaikka tämä kansa nousee sinua vastaan,

ei se sinua voita,

sillä minä olen sinun kanssasi,

minä autan ja suojelen sinua,

sanoo Herra.

21 Minä pelastan sinut pahojen käsistä,

vapautan sinut väkivaltaisten kourista!

16

Kuolemaan tuomittu kansa

161 Minulle tuli tämä Herran sana: 2 »Älä ota itsellesi vaimoa, älä hanki poikia äläkä tyttäriä tässä maassa! 3 Sillä minä, Herra, sanon sinulle, miten käy niiden poikien ja tyttärien, jotka tässä maassa syntyvät, miten heidän äitiensä, jotka ovat heidät synnyttäneet, ja heidän isiensä, jotka ovat heidät siittäneet. 4

16:4
Jer. 7:33
He kuolevat tuskallisiin tauteihin! Ei kukaan itke heitä, niin kuin kuolleita itketään, eikä kukaan hautaa heitä, vaan heidän ruumiinsa jäävät hajalleen maatumaan. He kuolevat miekkaan ja nälkään ja joutuvat haaskalintujen ja villieläinten ruoaksi.»

5 Herra sanoi minulle vielä:

»Älä mene surutaloon, älä valittajaisiin, älä itke kenenkään kohtaloa! Minä otan tältä kansalta pois rauhan, jonka olen sille antanut. Tämä kansa ei enää saa tuntea uskollisuuttani eikä rakkauttani, sanoo Herra. 6

16:6
3. Moos. 19:28
5. Moos. 14:1
Miika 1:16
Tässä maassa kuolevat kaikki, niin ylhäiset kuin alhaisetkin. Kukaan ei hautaa heitä, ei kukaan heitä itke, ei kukaan heidän takiaan viileskele itseään eikä ajele otsalta päätään paljaaksi. 7
16:7
Hes. 24:17
Kuolleitaan surevalle ei kukaan tuo leipää, isäänsä ja äitiään itkevälle ei anneta juotavaa. Kukaan ei lohduta heitä.

8 »Älä mene myöskään häätaloon, älä istu syömään ja juomaan juhlaväen kanssa! 9

16:9
Jer. 7:34 - 25:10 - 33:11
Kuule, mitä minä, Herra Sebaot, Israelin Jumala, sanon: Minä vaiennan tästä maasta riemun ja ilon huudot, sulhasen äänen ja morsiamen äänen. Näin teen jo teidän päivinänne, te saatte nähdä sen omin silmin.

10 »Kun sinä ilmoitat kaiken tämän, ihmiset kysyvät sinulta: ’Minkä vuoksi Herra uhkaa meitä tällä suurella onnettomuudella? Minkä synnin me olemme tehneet? Miten me muka olemme rikkoneet Herraa, Jumalaamme, vastaan?’ 11 Sano silloin näin: Jo teidän isänne hylkäsivät minut, sanoo Herra. He seurasivat vieraita jumalia, palvelivat ja rukoilivat niitä. Minut he hylkäsivät eivätkä noudattaneet lakiani. 12 Mutta te teette vielä pahempaa kuin isänne! Jokainen teistä elää oman pahan ja paatuneen sydämensä mukaan eikä tottele minua. 13

16:13
5. Moos. 4:27 - 28
Sen tähden minä heitän teidät tästä maasta sellaiseen maahan, jota ette tunne ja jota eivät isännekään tunteneet. Siellä te saatte palvella vieraita jumalia yötä päivää, mutta minä en teille enää armoa anna.»

14

16:14,15
Jer. 23:7 - 8
Herra sanoo: »Vielä tulevat päivät, jolloin ei enää sanota: ’Niin totta kuin Herra elää, hän, joka toi israelilaiset Egyptin maasta.’ 15 Sen sijaan sanotaan: ’Niin totta kuin Herra elää, hän, joka toi israelilaiset pohjoisesta maasta ja kaikista muista maista, joihin oli heidät karkottanut.’ Sillä minä tuon heidät takaisin heidän omaan maahansa, jonka minä olen antanut heidän isilleen.»

16

16:16
Aam. 4:2
Hab. 1:14 - 15
Herra sanoo: »Minä lähetän suuren joukon kalastajia kalastamaan Juudan asukkaita. Sen jälkeen lähetän suuren joukon metsästäjiä kaikille vuorille, kukkuloille ja kallionrotkoihin metsästämään heitä. 17
16:17
Ps. 90:8
Sananl. 5:21
Hepr. 4:13
Minä näen tarkoin, miten he elävät; eivät he pysy minulta piilossa, eivätkä heidän rikoksensa jää minulta huomaamatta. 18
16:18
Jes. 65:7
Jer. 2:7
Kohta minä kostan heille kaksinkertaisesti heidän rikoksensa ja syntinsä, koska he ovat täyttäneet maani iljettävillä epäjumalillaan ja loukanneet sen pyhyyttä saastaisilla raadoilla.»

19

16:19,20
Ps. 115:4–8
– Herra, sinä olet minun voimani ja väkevyyteni,

pakopaikkani hädän päivänä!

Maailman ääristä asti

kansat tulevat sinun luoksesi ja sanovat:

»Valhetta saivat isämme perinnöksi –

turhia jumalia, joista ei ole mitään apua!

20 Voiko ihminen tehdä itselleen jumalia?

Eivät ne ole mitään jumalia!»

21 – Sen tähden minä osoitan heille mahtini ja voimani,

minä näytän sen heille tässä ja nyt.

He tulevat tietämään,

että minä olen Herra.

Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt sivuston evästekäytännön » Lisää tietoa.[piilota viesti]