Raamattu 1992 (KR92)
13

Pellavavyö ja viiniruukut

131Herra sanoi minulle: »Mene ostamaan itsellesi pellavavyö ja sido se vyötäisillesi. Varo kastelemasta sitä!» 2Minä ostin vyön ja sidoin sen vyötäisilleni, kuten Herra oli käskenyt.

3Taas tuli minulle Herran sana: 4»Ota mukaasi vyö, jonka olet ostanut ja jota pidät vyötäisilläsi, ja mene Eufratvirralle. Kätke vyö siellä kallionkoloon.» 5Minä menin Eufratvirran rannalle ja kätkin vyön sinne, niin kuin Herra oli käskenyt.

6Pitkän ajan kuluttua Herra sanoi minulle: »Lähde nyt hakemaan takaisin vyö, jonka minä käskin sinun kätkeä Eufratin rantaan.» 7Niin minä menin Eufratille ja kaivoin vyön esiin paikasta, johon olin sen kätkenyt. Mutta vyö oli mennyt pilalle, siitä ei ollut enää mihinkään.

8Silloin minulle tuli tämä Herran sana:

9»Näin sanoo Herra: Samalla tavalla minä teen lopun Juudan ja Jerusalemin korskeudesta. 10Tämä paha kansa ei halua kuulla minun sanojani. Sen sydän on paatunut, se seuraa vieraita jumalia, palvelee ja rukoilee niitä. Siksi sille käy samoin kuin tälle vyölle, joka ei kelpaa enää mihinkään. 11

13:11
5. Moos. 26:19
Niin kuin mies sitoo vyön vyötäisilleen, niin olen minä sitonut itseeni koko Israelin heimon ja Juudan heimon, sanoo Herra. Niiden piti olla minun kansani ja tuoda minulle kunniaa, ylistystä ja mainetta, mutta ne eivät totelleet minua.

12»Puhu heille nämä sanat: Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: viiniruukut ovat sitä varten, että ne täytetään viinillä. Jos sinulle sanotaan: ’Emmekö itsekin tiedä aivan hyvin, että viiniruukut täytetään viinillä?’, 13

13:13
Jer. 25:15,16
Hes. 23:33
niin vastaa: Näin sanoo Herra: Minä täytän viinillä kaikki tässä maassa asuvat, minä juotan juovuksiin niin Daavidin istuimella istuvat kuninkaat kuin papit ja profeetatkin ja kaikki Jerusalemin asukkaat. 14Minä lyön heidät murskaksi toinen toistaan vasten, myös isät ja pojat toinen toistaan vasten, sanoo Herra. Minä en säästä heitä. Armotta ja säälimättä minä teen heistä kaikista lopun.»

Pakkosiirtolaisuus ja hävitys uhkaa Juudaa

15– Kuunnelkaa tarkasti, herkistäkää korvanne,

nujertakaa ylpeytenne –

Herra puhuu!

16

13:16
Jes. 8:22,59:9
Antakaa Herralle, Jumalallenne, kunnia,

ennen kuin tulee pimeä

ja te kompastutte hämärillä vuorilla.

Silloin te odotatte valoa,

mutta hän muuttaa sen pimeydeksi,

synkäksi yöksi.

17

13:17
Jer. 9:1,14:17
Valit. 1:16,2:18
Jos ette ota vastaan tätä varoitusta,

minä itken teidän ylpeyttänne.

Salassa minä itken ja valitan,

kyyneleeni valuvat virtanaan,

kun Herran kansa viedään vankeuteen.

18

13:18
Valit. 5:16
Hes. 21:31
– Sano kuninkaalle ja kuninkaan äidille:

Astukaa alas valtaistuimelta ja nöyrtykää,

sillä loistava kruunu on pudonnut päästänne!

19Etelän kaupungit on menetetty,

niihin ei ole pääsyä.

Koko Juuda viedään pakkosiirtolaisuuteen,

koko kansa joutuu vankeuteen.

20– Jerusalem, katso mitä tapahtuu!

Vihollinen ryntää pohjoisesta!

Miten käy kansasi,

joka on uskottu sinun haltuusi

kuin uhkea lammaslauma?

21

13:21
Jer. 6:24
Mitä sanot,

kun Herra panee käskijöiksesi ne,

joita olit tottunut pitämään ystävinä?

Eikö tuska silloin polta sinua

niin kuin synnyttävää naista?

22

13:22
Jes. 47:2,3
Jer. 5:19,16:10,11
Silloin sinä kysyt mielessäsi:

»Miksi minulle on näin käynyt?»

Etkö ymmärrä, että monien syntiesi tähden

sinun helmasi on nostettu ylös

ja sinut on raiskattu!

23– Voiko nubialainen muuttaa ihonsa väriä

tai pantteri täpliään?

Yhtä mahdotonta on teidän tehdä hyvää,

niin syvälle pahaan te olette juurtuneet!

24

13:24
Job 21:18
Ps. 1:4
Niin kuin autiomaan tuuli

lennättää puimapaikalta akanat,

niin minä hajotan teidät.

25Näin sinulle tulee käymään, Jerusalem!

Tämä on se osa,

jonka minä olen sinulle määrännyt, sanoo Herra,

koska olet unohtanut minut

ja luottanut valheeseen.

26Minä itse nostan helmasi sinun pääsi yli,

niin että kaikki saavat nähdä alastomuutesi.

27Minä olen nähnyt sinun aviorikoksesi,

kiihkeän kiimasi, irstaan haureutesi!

Olen nähnyt inhottavat jumalankuvasi

kukkuloilla, peltojen liepeillä.

Voi sinua, Jerusalem,

kun et puhdistu!

Kuinka kauan tätä vielä jatkuu?

14

Suuri kuivuus

141Kun maassa vallitsi suuri kuivuus, Jeremialle tuli tämä Herran sana:

2– Juuda suree,

sen kaupungit riutuvat,

portit vaipuvat murheissaan maahan.

Valitushuuto kohoaa Jerusalemista!

3Ylhäiset lähettävät palvelijansa etsimään vettä,

mutta kun nämä tulevat vesikuopalle,

pisaraakaan ei ole.

He palaavat astiat tyhjinä,

ja pettyneinä, alla päin

he peittävät kasvonsa.

4

14:4
Joel 1:11
Myös talonpojat ovat lyötyjä

ja peittävät kasvonsa.

Pellot halkeilevat,

kun maa ei ole saanut sadetta.

5

14:5
Joel 1:18
Peura poikii metsikössä

mutta hylkää vasansa,

kun ei ole mitään syötävää.

6Villiaasit seisovat paljailla kukkuloilla,

haukkovat ilmaa kuin sakaalit

ja katsovat riutunein silmin –

ruohoa ei ole.

7– Vaikka rikoksemme todistavat meitä vastaan,

auta, Herra, nimesi ja kunniasi tähden!

Monta kertaa me olemme luopuneet sinusta,

tehneet syntiä sinua vastaan.

8Herra, sinä olet Israelin toivo,

pelastaja ahdingon aikana!

Miksi olet nyt kuin muukalainen,

kuin vieras vaeltaja,

joka vain yhdeksi yöksi poikkeaa taloon?

9Miksi olet kuin neuvoton mies,

kuin soturi, josta ei ole puolustajaksi?

Olethan sinä kuitenkin meidän keskellämme,

ja meitä kutsutaan sinun omiksesi.

Älä jätä meitä, Herra!

Kansa uskoo vääriä profeettoja

10

14:10
Jer. 2:31Hoos. 8:13,9:9
Näin sanoo Herra tästä kansasta: »He kulkevat sinne ja tänne eivätkä hillitse askeleitaan – se on heille mieleen! Mutta minä, Herra, en enää sitä siedä. Minä muistan heidän rikoksensa ja rankaisen heitä heidän synneistään.»

11

14:11
Jer. 7:16,11:14
Herra sanoi minulle: »Älä rukoile tämän kansan puolesta, älä rukoile, että sille kävisi hyvin! 12
14:12
Ps. 18:42Sananl. 15:8Jes. 51:19+
Vaikka nämä ihmiset paastoavat, minä en kuule heidän valitustaan; vaikka he uhraavat polttouhreja ja ruokauhreja, he eivät saa minua leppymään. Miekalla, nälällä ja rutolla minä teen heistä lopun.»

13

14:13
Jer. 5:12
Minä vastasin: »Mutta Herra, Jumalani, profeetathan puhuvat heille näin: ’Ette tule näkemään miekkaa ettekä nälänhätää, sillä Herra antaa teille pysyvän onnen tässä maassa.’» 14
14:14
Jer. 27:14,29:8
Herra sanoi minulle: »Silkkaa valhetta julistavat profeetat minun nimissäni! Minä en ole heitä lähettänyt, en ole antanut heille tehtävää enkä puhunut heille. Valhenäkyjä, tyhjiä ennustuksia ja petollisia kuvitelmiaan he teille julistavat. 15He ovat ennustaneet minun nimissäni, vaikka minä en ole lähettänyt heitä, ja sanoneet, ettei miekka eikä nälänhätä tule tähän maahan. Ja nyt minä, Herra, ilmoitan sinulle, mitä aion tehdä näille profeetoille: he kuolevat miekkaan ja nälkään! 16
14:16
Jer. 7:33+
Samoin käy kansan, jolle he ennustavat – Jerusalemin kadut täyttyvät nälkään ja miekkaan menehtyneistä. Eikä ole ketään, joka hautaisi heidät ja heidän vaimonsa, poikansa ja tyttärensä. Minä syöksen heidän päälleen onnettomuuden, jonka he pahuudellaan ovat ansainneet.»

Kansan valitus ja synnintunnustus

17

14:17
Jer. 10:19
– Puhu heille nämä sanat:

Kyyneleet vuotavat silmistäni

yötä päivää, taukoamatta.

Neitsyt, oma kansani,

on saanut ankaran iskun,

parantumattoman haavan!

18Kun menen ulos kaupungista,

näen kaikkialla miekan kaatamia!

Kun tulen kaupunkiin takaisin,

näen kaikkialla nälkään nääntyneitä!

Profeetat ja papitkin harhailevat ympäri maata

eivätkä tiedä, mitä tehdä.

19

14:19
Jer. 8:15
– Oletko, Herra, kokonaan hylännyt Juudan,

etkö lainkaan välitä Siionista?

Miksi olet lyönyt meitä niin,

ettemme enää toivu?

Me toivoimme rauhaa,

mutta mitään hyvää ei tullut.

Me odotimme, että haavamme parantuisivat,

mutta meille koittikin kauhun aika.

20

14:20
Ps. 106:6
Jer. 3:25
Me tunnemme, että olemme olleet jumalattomia,

tiedämme isiemme rikokset.

Me olemme tehneet syntiä sinua vastaan!

21Sinun nimeesi me vetoamme –

älä heitä meitä pois,

älä anna valtaistuimesi kunnian joutua häväistyksi!

Muista liittoa, jonka teit kanssamme,

älä anna sen raueta!

22

14:22
Job 5:10
Ps. 147:8
Ap. t. 14:17
Voivatko vieraiden kansojen epäjumalat antaa sateen,

tai tekeekö taivas itse sadekuurot?

Etkö yksin sinä, Herra, Jumalamme!

Sinuun me panemme toivomme,

sinä olet kaiken luonut.

15

Herra kääntyy kansaansa vastaan

151

15:1
2. Moos. 32:11
1. Sam. 7:9
Ps. 99:6
Hes. 14:14
Herra sanoi minulle:

»Vaikka minun eteeni astuisivat Mooses ja Samuel, en sittenkään tuntisi sääliä tätä kansaa kohtaan. Aja se pois edestäni, menköön menojaan! 2

15:2
Jes. 51:19+
Jos kansa kysyy: ’Minne me menemme?’, niin vastaa:

»Näin sanoo Herra:

– Joka on ruton oma, se menköön ruttoon,

joka miekan, se miekkaan,

joka nälän, se nälkään,

joka vankeuden, se vankeuteen!

3

15:3
5. Moos. 28:26
»Minä annan neljänlaisen rangaistuksen kohdata heitä, sanoo Herra. Miekka surmaa heidät, ja koirat raahaavat ruumiit pois. Villieläimet repivät kuolleet, haaskalinnut tekevät niistä lopun. 4
15:4
2. Kun. 21:9,24:3,4
Kaikki maailman kansat kauhistuvat nähdessään, mitä minä olen heille tehnyt. Tämä on rangaistus kaikesta siitä, mitä Juudan kuningas Manasse, Hiskian poika, teki Jerusalemissa.

5– Kuka säälii sinua, Jerusalem,

kuka itkee kohtaloasi?

Kuka poikkeaa kysymään vointiasi?

6Sinä hylkäsit minut, sanoo Herra,

sinä käänsit minulle selkäsi.

Niinpä minä kohotan käteni sinua vastaan

ja hävitän sinut,

en enää voi armahtaa!

7Minä ajan asukkaat maan kaupungeista,

heitän heidät niiden porteista,

niin kuin viskaimella heitetään viljaa tuuleen.

Minä surmaan lapset, hävitän kansani,

koska se ei kääntynyt pois pahoilta teiltään.

8Leskiä on oleva enemmän

kuin meren rannalla hiekkaa.

Minä tuon ryöstelevät sotilaat

tämän kansan äitien kimppuun

keskellä päivää.

Hetkessä äidit valtaa

kauhu ja järkytys.

9Vaikka äiti on synnyttänyt seitsemän poikaa,

hän jää hengenhätään, vaille turvaa.

Hänen aurinkonsa laskee,

kun on vielä päivä,

katkera on hänen kohtalonsa.

Kaikki, jotka jäävät kansasta jäljelle,

minä annan heidän vihollisilleen.

Miekka surmaa heidät, sanoo Herra.»

Jeremian valitus

10

15:10
Job 3:3
Jer. 20:14
– Voi minua, äitini!

Miksi synnytitkään minut!

Kaikkialla saan aikaan vain toraa ja riitaa.

En ole velkaa antanut

enkä velkaa ottanut,

ja silti kaikki kiroavat minua!

11

15:11
Jer. 21:2,37:3,42:2
Mutta Herra sanoo:

– Minä käännän kaiken hyväksi.

Vihamiehesi panen rukoilemaan sinulta apua,

kun he joutuvat hätään ja ahdinkoon.

12Mikä voi murtaa raudan,

pohjoisesta tulevan raudan ja pronssin?

13Minä annan sinun tavarasi ja aarteesi

vapaasti ryöstettäviksi, Juuda.

Tämä on rangaistus synneistäsi,

joita olet tehnyt kaikkialla maassa.

14Minä teen sinut vihollistesi orjaksi,

he vievät sinut maahan, jota et tunne.

Vihani tuli on syttynyt,

sen liekki polttaa sinut.

15– Herra, sinä tunnet minut!

Muista minua ja pidä minusta huoli,

kosta sinä ahdistajilleni!

Älä ole heitä kohtaan liian pitkämielinen,

muuten joudun tuhon omaksi.

Näethän, kuinka he häpäisevät minua

sinun tähtesi!

16

15:16
Jes. 43:7
Kun sinun sanasi tulivat minulle,

minä ahmin ne.

Sanasi olivat minun iloni

ja sydämeni riemu.

Sinä, Jumala, Herra Sebaot,

olet kutsunut minut omaksesi!

17

15:17
Jes. 8:11
Jer. 6:11
Hes. 3:14
En minä ole istunut ja juhlinut iloisessa seurassa,

yksin olen istunut,

sillä sinun kätesi painaa minua

ja minä olen täynnä sinun kiivauttasi.

18Miksi minun kipuni ei koskaan lopu,

miksi haavani ovat niin pahat,

etteivät parane?

Sinä olet minulle kuin kuivuva puro,

joka pettää janoisen.

19Silloin Herra vastasi minulle:

– Jos muutat mielesi,

minä otan sinut jälleen palvelukseeni.

Jos et puhu joutavia,

vaan puhut niin kuin puhua tulee,

saat jälleen olla minun suunani.

Ihmiset kääntyvät sinun puoleesi,

mutta älä sinä käänny heidän mielensä mukaan.

20

15:20
Jer. 1:18,6:27
Minä teen sinusta lujan pronssimuurin.

Vaikka tämä kansa nousee sinua vastaan,

ei se sinua voita,

sillä minä olen sinun kanssasi,

minä autan ja suojelen sinua,

sanoo Herra.

21Minä pelastan sinut pahojen käsistä,

vapautan sinut väkivaltaisten kourista!