Raamattu 1992 (KR92)
11

111

11:1
Hepr. 11:32
Gileadilainen Jefta oli urhea soturi. Hän oli erään porton ja Gilead-nimisen miehen poika. 2Gileadilla oli poikia myös vaimonsa kanssa. Aikuisiksi tultuaan pojat ajoivat Jeftan pois ja sanoivat hänelle: »Sinulle ei kuulu perintöosaa isämme omaisuudesta, sillä sinä olet vieraan naisen poika.» 3Jefta pakeni veljiään Tobin maahan ja asettui sinne asumaan. Siellä hänen ympärilleen kokoontui joutilaita miehiä, jotka seurasivat häntä hänen retkillään.

4

11:4
Tuom. 10:7
Jonkin ajan kuluttua ammonilaiset aloittivat sodan israelilaisia vastaan. 5Heidän hyökättyään israelilaisten kimppuun gileadilaisten vanhimmat lähtivät noutamaan Jeftaa Tobin maasta. 6He sanoivat Jeftalle: »Tule päälliköksemme, että voimme käydä sotaa ammonilaisia vastaan.» 7Mutta Jefta vastasi: »Tehän halveksitte minua ja olette karkottaneet minut isäni kodista. Miksi te tulette minun luokseni nyt, kun olette pulassa?» 8
11:8
Tuom. 10:18
Vanhimmat sanoivat hänelle: »Me käännymme puoleesi, että lähtisit meidän mukaamme taistelemaan ammonilaisia vastaan. Me tahdomme sinut kaikkien gileadilaisten johtajaksi.» 9Jefta sanoi gileadilaisten vanhimmille: »Te siis viette minut takaisin kotiin sotimaan ammonilaisia vastaan? Teettekö minusta johtajanne, jos Herra antaa minun voittaa heidät?» 10He vastasivat: »Sen lupaamme. Olkoon Herra todistajanamme!» 11Niin Jefta lähti heidän mukaansa. Kansa nimitti hänet johtajakseen ja päällikökseen, ja Jefta toisti sopimuksen sanat Herran edessä Mispassa.

Neuvottelut ammonilaisten kanssa

12Jefta lähetti sananviejiä kysymään ammonilaisten kuninkaalta: »Mitä me olemme tehneet, kun tunkeudut maahamme?» 13

11:13
4. Moos. 21:24
Ammonilaisten kuningas vastasi Jeftan miehille: »Käyn sotaa siksi, että tullessaan Egyptistä Israel valloitti minun maani Arnonista Jabbokiin ja Jordaniin saakka. Luovuta nyt suosiolla nuo alueet minulle takaisin.»

14Jefta lähetti uudelleen sananviejiä ammonilaisten kuninkaan luo 15

11:15
5. Moos. 2:9,19,37
sanomaan hänelle:

»Näin sanoo Jefta:

»Israel ei ole valloittanut moabilaisten eikä ammonilaisten maata. 16Tullessaan Egyptistä israelilaiset kulkivat autiomaan kautta Kaislamerelle ja sieltä Kadesiin. 17

11:17
4. Moos. 20:21
He lähettivät Edomin kuninkaan luo sananviejiä pyytämään lupaa kulkea hänen maansa kautta, mutta Edomin kuningas ei suostunut pyyntöön. Myös Moabin kuninkaalle he lähettivät saman viestin, mutta hänkään ei suostunut, ja niin israelilaisten oli jäätävä Kadesiin. 18
11:18
4. Moos. 21:13
Sitten he kulkivat autiomaan kautta, kiersivät Edomin ja Moabin ja tulivat Moabin itärajalle. He leiriytyivät Arnonin toiselle puolen, mutta eivät menneet tämän rajajoen yli Moabin alueelle.

19»Israelilaiset lähettivät nyt sananviejiä amorilaisten kuninkaan Sihonin luo, joka hallitsi Hesbonissa. He sanoivat hänelle: ’Tahtoisimme vain kulkea alueesi halki omaan maahamme.’ 20Mutta Sihon ei luottanut kylliksi israelilaisiin päästääkseen heidät kulkemaan alueensa läpi. Hän kokosi kaikki joukkonsa, leiriytyi Jahasiin ja ryhtyi taistelemaan Israelia vastaan. 21Herra, Israelin Jumala, antoi Sihonin ja hänen joukkonsa israelilaisten käsiin, ja Israel kukisti amorilaiset. Sitten Israel valloitti koko maan siellä asuvilta amorilaisilta. 22

11:22
4. Moos. 21:24–26
5. Moos. 2:36
Israelilaiset ottivat haltuunsa amorilaisten koko alueen Arnonista Jabbokiin ja itäisestä autiomaasta Jordaniin asti.

23»Kun siis Herra, Israelin Jumala, on nyt hävittänyt oman kansansa tieltä amorilaiset, mikä sinä olet ottamaan omaksesi israelilaisten maan? 24

11:24
1. Kun. 11:7
2. Kun. 23:13
Pidäthän sinäkin itselläsi kaiken sen maan, jonka jumalasi Kemos antaa haltuusi. Aivan samoin mekin otamme haltuumme sen alueen, jonka asukkaat Herra, meidän Jumalamme, hävittää meidän tieltämme. 25
11:25
4. Moos. 22:6
Luuletko olevasi parempi kuin Moabin kuningas Balak, Sipporin poika? Haastoiko hän koskaan riitaa Israelin kanssa? Ryhtyikö hän sotimaan Israelia vastaan? 26Israelilaiset ovat asuneet Hesbonissa ja Aroerissa sekä niiden ympäristökylissä ja Arnonin jokivarren kaupungeissa jo kolmesataa vuotta. Mikset ole ennen ottanut niitä haltuusi? 27Me emme ole rikkoneet teitä vastaan, mutta te teette meille pahaa ryhtyessänne sotaan meitä vastaan. Ratkaiskoon Herra nyt israelilaisten ja ammonilaisten välisen riidan!»

28Mutta ammonilaisten kuningas ei piitannut viestistä, jonka Jeftan sananviejät hänelle esittivät.

Jeftan lupaus ja ammonilaisten kukistuminen

29

11:29
Tuom. 3:10,6:34
Silloin Jeftaan tuli Herran henki. Jefta kulki Gileadin ja Manassen alueiden kautta ja palasi Gileadin Mispaan. Sieltä hän lähti sotaretkelle ammonilaisia vastaan. 30Jefta antoi Herralle tämän lupauksen: »Jos sallit minun voittaa ammonilaiset, 31minä lupaan sinulle uhriksi sen, joka ensimmäisenä tulee taloni portista minua vastaan, kun palaan voittajana kotiin. Sen minä uhraan sinulle polttouhrina.»

32Sitten Jefta lähti taisteluun ammonilaisia vastaan, ja Herra antoi heidät hänen käsiinsä. 33Hän löi ammonilaiset Aroerissa perin pohjin ja ajoi heitä takaa Minnitin seuduille ja Abel-Keramimiin saakka valloittaen kaksikymmentä kaupunkia. Näin ammonilaiset jäivät tappiolle taistelussaan israelilaisia vastaan.

34

11:34
2. Moos. 15:20
1. Sam. 18:6
Mutta kun Jefta palasi kotiinsa Mispaan, häntä vastaan tuli rumpua lyöden ja tanssien hänen oma tyttärensä, hänen ainoa lapsensa. Jeftalla ei ollut poikaa eikä toista tytärtä. 35
11:35
1. Moos. 37:294. Moos. 30:3
5. Moos. 23:22
Nähdessään tyttärensä Jefta repäisi vaatteensa ja sanoi: »Voi, oma tyttäreni, mikä hirveä onnettomuus! Miksi juuri sinun piti tulla ensimmäisenä minua vastaan! Minä annoin Herralle lupauksen enkä voi sitä peruuttaa.» 36Silloin tytär sanoi hänelle: »Isä, sinä olet antanut Herralle lupauksen. Tee siis minulle lupauksesi mukaisesti, kun Herra nyt on antanut sinun kostaa vihollisillesi ammonilaisille.» 37Hän jatkoi: »Yhtä asiaa haluaisin sinulta kuitenkin pyytää: suo minulle vielä kaksi kuukautta aikaa. Haluaisin mennä ystävättärieni kanssa vuorille suremaan sitä, että minun on kuoltava näin nuorena.» 38Jefta sanoi hänelle: »Mene vain, tyttäreni.»

Jefta antoi tyttärensä lähteä kahdeksi kuukaudeksi. Tytär meni ystävättäriensä kanssa vuorille suremaan sitä, että hänen oli kuoltava naimattomana ja lapsettomana. 39Kahden kuukauden kuluttua hän palasi isänsä luo. Jefta täytti Herralle antamansa lupauksen, ja hänen tyttärensä kuoli koskemattomana neitsyenä. Israelissa tuli tavaksi, 40että nuoret tytöt menivät vuosittain neljäksi päiväksi ylistämään lauluillaan gileadilaisen Jeftan tyttären muistoa.

12

Jefta voittaa efraimilaiset

121

12:1
Tuom. 8:1
Efraimilaiset kutsuivat joukkonsa koolle ja marssivat Safoniin. He sanoivat Jeftalle: »Miksi et kutsunut meitä mukaasi, kun lähdit sotimaan ammonilaisia vastaan? Me poltamme poroksi sinun talosi ja sinut sen mukana.» 2Jefta vastasi heille: »Minä ja minun joukkoni kävimme ankaran taistelun ammonilaisia vastaan, mutta te ette tulleet apuun, vaikka minä silloin kutsuin teitä. 3Kun teitä ei kuulunut, minä lähdin henkeni kaupalla ammonilaisia vastaan, ja Herra antoi minun saavuttaa heistä voiton. Miksi te nyt olette lähteneet sotaretkelle minua vastaan?»

4Sitten Jefta kokosi kaikki Gileadin miehet, kävi taisteluun efraimilaisia vastaan ja löi heidät. Efraimilaiset olivat sanoneet: »Te gileadilaiset olette Efraimista karanneita, teidän maannehan on Efraimin ja Manassen välissä.» 5Gileadilaiset valtasivat Jordanin kahlaamot ja jäivät odottamaan efraimilaisia. Kun joelle saapui pakenevia miehiä, jotka pyysivät päästä yli, gileadilaiset kysyivät jokaiselta: »Oletko efraimilainen?» Jos mies vastasi kieltävästi, 6he käskivät hänen sanoa »šibbolet»12:6 Sana merkitsee ’tähkä’.. Jos hän sanoi »sibbolet», kun ei osannut ääntää oikein, he ottivat hänet kiinni ja tappoivat. Jordanin kahlaamoilla kaatui silloin neljäkymmentäkaksituhatta efraimilaista.

7Jefta oli Israelissa tuomarina kuusi vuotta. Sitten hän kuoli, ja hänet haudattiin kotikaupunkiinsa, joka oli Gileadissa.

Ibsan, Elon ja Abdon tuomareina

8Jeftan jälkeen Israelissa oli tuomarina betlehemiläinen Ibsan. 9Hänellä oli kolmekymmentä poikaa ja kolmekymmentä tytärtä. Hän naitti kaikki kolmekymmentä tytärtään suvun ulkopuolelle ja otti suvun ulkopuolelta kolmekymmentä tyttöä pojilleen vaimoiksi. Ibsan oli tuomarina seitsemän vuotta. 10Sitten hän kuoli, ja hänet haudattiin Betlehemiin.

11Ibsanin jälkeen Israelin tuomariksi tuli sebulonilainen Elon. Hän oli tuomarina kymmenen vuotta. 12Sitten Elon kuoli, ja hänet haudattiin Aijaloniin Sebulonin alueelle.

13Elonin jälkeen Israelin tuomariksi tuli pireatonilainen Abdon, Hillelin poika. 14

12:14
Tuom. 10:4
Hänellä oli neljäkymmentä poikaa ja kolmekymmentä pojanpoikaa, ja heillä oli ratsuina seitsemänkymmentä aasia. Abdon oli tuomarina kahdeksan vuotta. 15Sitten Abdon, Hillelin poika, kuoli, ja hänet haudattiin Pireatoniin, joka on Efraimin alueella amalekilaisten vuoristossa.

13

Simsonin syntymä

131

13:1
Tuom. 2:11+
Israelilaiset rikkoivat jälleen Herraa vastaan, ja Herra jätti heidät neljäksikymmeneksi vuodeksi filistealaisten armoille.

2Soreassa eli siihen aikaan Danin heimoon kuuluva mies, jonka nimi oli Manoah. Hänen vaimonsa oli lapseton. 3

13:3
1. Moos. 18:10
Luuk. 1:13
Eräänä päivänä Herran enkeli ilmestyi Manoahin vaimolle ja sanoi: »Minä tiedän, että sinä olet hedelmätön etkä ole voinut saada lapsia. Kuitenkin sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan. 4
13:4
4. Moos. 6:3
Et saa juoda viiniä etkä olutta etkä syödä mitään epäpuhdasta 5
13:5
4. Moos. 6:5
1. Sam. 1:11
raskautesi aikana, sillä poika, jonka synnytät, on Jumalan nasiiri jo äidinkohdusta asti, eikä veitsi milloinkaan saa koskettaa hänen hiuksiaan. Hän ryhtyy taistelemaan filistealaisia vastaan ja aloittaa Israelin vapauttamisen.» 6Nainen meni sanomaan miehelleen: »Minun luokseni tuli Jumalan mies. Hän näytti Jumalan enkeliltä, hyvin pelottavalta. En kysynyt häneltä, mistä hän tuli, eikä hän sanonut minulle nimeään. 7Hän sanoi minulle: ’Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan. Älä juo viiniä äläkä olutta äläkä syö mitään epäpuhdasta, sillä poika on Jumalan nasiiri äidinkohdusta kuolinpäiväänsä asti.’»

8Silloin Manoah rukoili Herraa: »Oi, Herra, anna tuon lähettämäsi Jumalan miehen vielä tulla kertomaan meille, mitä meidän on tehtävä, kun nyt saamme pojan.» 9Jumala kuuli Manoahin rukouksen, ja enkeli tuli uudelleen naisen luo tämän ollessa pellolla. Hänen miehensä Manoah ei ollut silloin paikalla. 10Nainen juoksi heti kertomaan miehelleen ja sanoi hänelle: »Se mies, joka silloin tuli minun luokseni, näyttäytyi minulle taas!» 11Manoah lähti vaimonsa mukaan. Hän meni miehen luo ja kysyi: »Oletko sinä se mies, joka puhui vaimolleni?» Mies vastasi: »Olen.» 12Silloin Manoah sanoi: »Nyt kun sinun sanasi käyvät toteen, sano meille, mitä pojalle on tehtävä ja miten hänen tulee elää.» 13Herran enkeli sanoi Manoahille: »Vaimosi on tarkoin noudatettava minun neuvojani. 14Hän ei saa syödä mitään, mikä on viiniköynnöksestä peräisin. Hän ei saa juoda viiniä eikä olutta eikä syödä mitään epäpuhdasta. Hänen tulee noudattaa kaikkia minun määräyksiäni.»

15

13:15
Tuom. 6:18
Manoah sanoi vielä Herran enkelille: »Etkö voisi jäädä tänne vähäksi aikaa? Tahtoisimme valmistaa sinulle ateriaksi nuoren pukin.» 16Herran enkeli vastasi Manoahille: »Vaikka jäisinkin tänne sinun pyynnöstäsi, en söisi samaa ruokaa kuin sinä. Mutta jos tahdot, voit valmistaa polttouhrin ja uhrata sen Herralle.» Manoah ei tiennyt, että mies oli Herran enkeli, 17
13:17,18
1. Moos. 32:30
ja siksi hän kysyi: »Mikä on nimesi? Tahtoisimme osoittaa sinulle kiitollisuuttamme sitten, kun sanasi käyvät toteen.» 18Mutta Herran enkeli vastasi: »Miksi kysyt minun nimeäni? Minun nimeni on salattu ja ihmeellinen.»

19

13:19,20
Tuom. 6:20,21
Manoah haki nuoren pukin ja ruokauhrin ja uhrasi ne kalliolla Herralle. Manoahin ja hänen vaimonsa katsellessa tapahtui ihme: 20kun liekki nousi alttarilta kohti taivasta, Herran enkeli kohosi ylös liekkien mukana. Tämän nähdessään Manoah ja hänen vaimonsa lankesivat kasvoilleen maahan. 21Herran enkeli ei sen jälkeen enää ilmestynyt Manoahille eikä hänen vaimolleen. Manoah käsitti, että mies oli ollut Herran enkeli, 22
13:22
1. Moos. 32:31+
ja hän sanoi vaimolleen: »Nyt me varmasti kuolemme. Me olemme nähneet Jumalan.» 23Mutta vaimo sanoi hänelle: »Jos Herra tahtoisi surmata meidät, hän ei olisi ottanut meiltä vastaan polttouhria eikä ruokauhria. Hän ei myöskään olisi antanut meidän nähdä eikä kuulla tätä kaikkea.»

24Nainen synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Simson. Poika kasvoi, ja Herra siunasi häntä. 25Herran henki alkoi ajaa häntä tekoihin hänen asuessaan Mahane-Danissa, Sorean ja Estaolin välillä.