Raamattu 1992 (KR92)
9

Abimelekin kuninkuus

91Abimelek, Jerubbaalin poika, meni Sikemiin äitinsä veljien luo ja sanoi heille ja äitinsä isän koko suvulle: 2

9:2
Tuom. 8:30,31
»Puhukaa Sikemin miesten kanssa ja kysykää heiltä, kumpi heidän mielestään on parempi, sekö että heitä hallitsee seitsemänkymmentä miestä, kaikki Jerubbaalin poikia, vai se että heillä on hallitsijanaan yksi ainoa mies. Muistuttakaa heitä, että minussa virtaa saman suvun veri kuin heissäkin.» 3Abimelekin enot menivät puhumaan Sikemin miehille hänen puolestaan, ja sikemiläisten mielet kääntyivät Abimelekin puolelle. »Hän on meidän sukulaisemme», he sanoivat 4
9:4
Tuom. 8:33
ja antoivat hänelle Baal-Beritin pyhäkön varoista seitsemänkymmentä sekeliä hopeaa. Niillä Abimelek pestasi mukaansa joutilaita, häikäilemättömiä miehiä. 5Hän meni heidän kanssaan isänsä kotiin Ofraan ja surmasi yhden ja saman kivipaaden päällä kaikki veljensä, seitsemänkymmentä Jerubbaalin poikaa. Vain Jotam, Jerubbaalin nuorin poika, jäi eloon, sillä hän onnistui piiloutumaan. 6
9:6
Joos. 24:25,26
Sen jälkeen kaikki Sikemin ja Bet-Millon miehet kokoontuivat yhteen, menivät Sikemin pyhän tammen luo ja huusivat Abimelekin kuninkaaksi.

7

9:7
5. Moos. 11:29
Kun Jotam sai kuulla tästä, hän nousi Garisiminvuorelle ja huusi kansalle sen huipulta:

– Kuulkaa minua, Sikemin miehet,

jotta Jumalakin kuulisi teitä!

8Kerran lähtivät puut

voitelemaan itselleen kuningasta.

Ne sanoivat oliivipuulle:

»Ryhdy sinä meidän kuninkaaksemme!»

9Mutta oliivipuu vastasi niille:

»Lakkaisinko tuottamasta hienoa öljyäni,

josta minua ylistävät jumalat ja ihmiset,

nousisinko huojumaan toisia puita ylempänä?»

10Sitten puut sanoivat viikunapuulle:

»Tule meidän kuninkaaksemme!»

11Mutta viikunapuu vastasi niille:

»Lakkaisinko kantamasta makeita hedelmiäni,

nousisinko huojumaan toisia puita ylempänä?»

12Sitten puut sanoivat viiniköynnökselle:

»Tule sinä kuninkaaksemme!»

13

9:13
Ps. 104:15
Sir. 31:28
Mutta viiniköynnös vastasi niille:

»Lakkaisinko antamasta viiniäni,

joka tekee iloiseksi jumalat ja ihmiset,

nousisinko huojumaan toisia puita ylempänä?»

14Sitten kaikki puut sanoivat orjantappuralle:

»Tule sinä kuninkaaksemme!»

15Orjantappura vastasi puille:

»Jos vilpittömästi tahdotte voidella minut kuninkaaksenne,

tulkaa etsimään suojaa varjostani.

Jos ette tahdo, orjantappurasta lähtee tuli,

joka polttaa Libanonin setrit.»

16Jotam jatkoi: »Oletteko nyt olleet vilpittömiä, oletteko tehneet oikein, kun nostitte Abimelekin kuninkaaksi? Oletteko kohdelleet hyvin Jerubbaalia ja hänen sukuaan ja palkinneet sen hyvän, mitä hän on teille tehnyt? 17Sotihan isäni teidän puolestanne, pani alttiiksi henkensä ja pelasti teidät midianilaisten käsistä. 18Nyt te olette nousseet isäni sukua vastaan, olette tappaneet hänen seitsemänkymmentä poikaansa yhden ja saman kivipaaden päällä ja tehneet Sikemin kuninkaaksi hänen orjattarensa pojan, Abimelekin, joka on teidän sukulaisenne! 19Jos olette olleet vilpittömiä, jos olette tehneet oikein Jerubbaalia ja hänen sukuaan kohtaan, niin iloitkaa Abimelekista, ja saakoon hänkin iloa teistä. 20Mutta ellette ole tehneet oikein, silloin Abimelekista lähtee tuli, joka tuhoaa Sikemin miehet ja Bet-Millon väen, ja Sikemin miehistä ja Bet-Millon väestä lähtee tuli, joka tuhoaa Abimelekin.» 21Sitten Jotam pakeni Beeriin ja jäi sinne asumaan ollakseen turvassa veljeltään Abimelekilta.

22Abimelek hallitsi Israelia kolme vuotta. 23Sitten Jumala lähetti pahan hengen rikkomaan Abimelekin ja sikemiläisten välit, ja sikemiläiset nousivat kapinaan Abimelekia vastaan. 24Näin tapahtui, jotta Jerubbaalin seitsemänkymmenen pojan julma murha tulisi kostetuksi ja jotta rangaistus kohtaisi veljiensä surmaajaa Abimelekia ja Sikemin miehiä, jotka olivat auttaneet häntä tappamaan veljensä. 25Tuottaakseen vahinkoa Abimelekille Sikemin miehet alkoivat väijyä vuorilla matkalaisia ja ryöstivät jokaisen, joka kulki heidän ohitseen. Tästä tuli tieto Abimelekin korviin.

26Gaal, Ebedin poika, muutti veljiensä kanssa Sikemiin ja voitti sikemiläisten luottamuksen. 27Eräänä päivänä sikemiläiset lähtivät viinitarhoihinsa korjaamaan satoa. Saatuaan rypäleet poljetuksi he alkoivat viettää iloista juhlaa. He menivät jumalansa pyhäkköön, söivät, joivat ja rupesivat sitten kiroamaan Abimelekia. 28

9:28
1. Moos. 34:2
Gaal, Ebedin poika, sanoi: »Mikä on Abimelek ja mitä syytä sikemiläisillä on palvella häntä? Eikö hän ole Jerubbaalin poika ja eikö Sebul ole täällä hänen voutinaan? Teidän pitäisi mieluummin palvella Hamorin, sikemiläisten kantaisän, jälkeläisiä. Miksi me palvelisimme Abimelekia? 29Jos minä saisin johtaa tätä kansaa, niin karkottaisin hänet. Minä sanoisin hänelle: ’Kokoa niin suuri sotajoukko kuin pystyt ja tule sitten tänne taistelemaan!’»

30Sebul, kaupungin päällikkö, sai kuulla, mitä Gaal, Ebedin poika, oli sanonut. Hän vihastui 31ja lähetti salaa sananviejiä Abimelekin luo ja käski heidän sanoa: »Gaal, Ebedin poika, ja hänen veljensä ovat tulleet Sikemiin ja yllyttävät nyt kaupunkilaisia sinua vastaan. 32Lähde yöllä liikkeelle joukkoinesi ja asetu väijyksiin kaupungin ulkopuolelle. 33Aamulla varhain auringon noustessa on oikea hetki käydä kaupungin kimppuun. Kun Gaal ja hänen väkensä lähtevät sinua vastaan, voit selvittää välisi hänen kanssaan.»

34Abimelek ja hänen joukkonsa lähtivät liikkeelle yöllä ja asettuivat neljänä osastona väijyksiin Sikemin ympärille. 35Kun Gaal, Ebedin poika, tuli kaupungin portille, Abimelek ja hänen miehensä nousivat esiin piiloistaan. 36Nähdessään sotaväen Gaal sanoi Sebulille: »Katso, tuolta tulee väkeä vuorten rinteitä alas.» Sebul vastasi: »Sinä vain kuvittelet vuorten varjoja ihmisiksi.» 37Mutta Gaal sanoi uudelleen: »Katso, Maan navalta9:37 Kukkulapyhäkkö tai vuorilinnake, jonka uskottiin olevan maailman keskipiste. laskeutuu väkeä ja toinen joukko on tulossa tietä pitkin Tietäjien tammelta päin!» 38Silloin Sebul sanoi hänelle: »Missä ovat nyt sinun suuret puheesi? Sinähän sanoit: ’Mikä on Abimelek ja miksi meidän pitäisi palvella häntä?’ Tässä on se väki, jota vähättelit. Lähde nyt taistelemaan sitä vastaan.»

39Gaal johti Sikemin miehet taisteluun Abimelekia vastaan. 40Abimelek löi hänet kuitenkin takaisin, ja hän joutui kääntymään pakoon. Monet hänen miehistään kaatuivat, ennen kuin pääsivät kaupungin porttien suojaan. 41Abimelek palasi Arumaan ja jäi sinne, mutta Sebul karkotti Gaalin ja hänen veljensä Sikemistä.

42Seuraavana päivänä sikemiläiset olivat lähdössä pelloilleen. Saatuaan tästä tiedon 43Abimelek jakoi väkensä kolmeen joukkoon ja asettui väijyksiin kaupungin ulkopuolelle. Kun hän näki sikemiläisten tulleen ulos kaupungista, hän kävi miehineen heidän kimppuunsa. 44Abimelek itse eteni joukkonsa kanssa kaupunginportille ja sulki paluutien. Molemmat muut joukot kävivät niiden sikemiläisten kimppuun, jotka olivat jo ehtineet pelloilleen, ja tappoivat heidät. 45Koko päivän kestäneen taistelun jälkeen Abimelek valloitti kaupungin ja surmasi sen asukkaat. Hän hävitti kaupungin maan tasalle ja kylvi sen paikalle suolaa.

46Saatuaan tietää hyökkäyksestä Sikemin linnan asukkaat vetäytyivät El-Beritin temppelin kellariholviin. 47Kun tämä kerrottiin Abimelekille, 48hän nousi väkensä kanssa Salmoninvuorelle. Siellä hän katkaisi kirveellä oksan, nosti sen olalleen ja sanoi miehilleen: »Tehkää joutuin niin kuin näitte minun tekevän!» 49Jokainen mies katkaisi itselleen oksan. Kaikki seurasivat Abimelekia, panivat oksat holvin päälle ja sytyttivät ne tuleen. Näin kuolivat myös kaikki Sikemin linnan asukkaat, noin tuhat miestä ja naista.

50Tämän jälkeen Abimelek lähti Tebesiin, leiriytyi joukkoineen sen edustalle ja tunkeutui kaupunkiin. 51Mutta keskellä kaupunkia oli linnoitustorni, ja kaupungin kaikki asukkaat, miehet ja naiset, pakenivat sinne, telkesivät oven perässään ja nousivat kattotasanteelle. 52Abimelek ryhtyi valtaamaan tornia ja tuli aivan sen juurelle sytyttääkseen oven palamaan. 53Silloin muuan nainen pudotti hänen päähänsä jauhinkiven, ja hänen kallonsa murtui. 54

9:54
1. Sam. 31:4
Hädissään Abimelek huusi aseenkantajansa luokseen ja sanoi hänelle: »Vedä miekkasi esiin ja surmaa minut. Muuten minusta sanotaan: ’Nainen tappoi hänet.’» Aseenkantaja pisti Abimelekin miekallaan kuoliaaksi. 55Nähtyään, että Abimelek oli kuollut, israelilaiset palasivat kukin kotiinsa.

56Näin Jumala kosti rikoksen, jonka Abimelek oli tehnyt isäänsä vastaan surmatessaan seitsemänkymmentä veljeään, 57ja Jumala antoi Sikemin miesten pahuuden koitua heidän omaksi tuhokseen. Heidän osakseen tuli Jerubbaalin pojan Jotamin lausuma kirous.

10

Tola ja Jair tuomareina

101Abimelekin kuoltua tuli Israelin pelastajaksi Isaskarin heimoon kuuluva Tola, Puan poika ja Dodon pojanpoika. Hän asui Samirissa, Efraimin vuoristossa. 2Hän oli Israelissa tuomarina kaksikymmentäkolme vuotta, ja hänet on haudattu Samiriin.

3Hänen jälkeensä tuli Israelin tuomariksi gileadilainen Jair, joka oli tuomarina kaksikymmentäkaksi vuotta. 4

10:4
4. Moos. 32:41
5. Moos. 3:14
1. Aik. 2:22
Hänellä oli kolmekymmentä poikaa, jotka ratsastivat kolmellakymmenellä aasilla, ja heillä oli Gileadissa kolmekymmentä kaupunkia. Niitä nimitetään vielä tänäkin päivänä Jairin leirikyliksi. 5Jair on haudattu Kamoniin.

Ammonilaiset ahdistavat Israelia

6

10:6
Tuom. 2:11+
Israelilaiset rikkoivat jälleen Herraa vastaan. He palvelivat baaleja ja astarteja sekä aramealaisten, foinikialaisten, moabilaisten, ammonilaisten ja filistealaisten jumalia. He hylkäsivät Herran ja lakkasivat palvelemasta häntä. 7Silloin Herra vihastui israelilaisiin ja jätti heidät filistealaisten ja ammonilaisten käsiin. 8
10:8
5. Moos. 28:33
Siitä alkaen nämä vainosivat ja sortivat kahdeksantoista vuoden ajan kaikkia niitä israelilaisia, jotka asuivat Jordanin itäpuolella Gileadissa, amorilaisten maassa. 9Ammonilaiset tulivat myös Jordanin yli ja kävivät Juudan, Benjaminin ja Efraimin heimojen kimppuun. Näin Israel joutui suureen ahdinkoon.

10

10:10
Tuom. 3:9,15,4:3
Silloin israelilaiset huusivat Herraa avukseen ja sanoivat: »Me olemme tehneet syntiä sinua vastaan, olemme hylänneet Jumalamme ja palvelleet baaleja.» 11Herra vastasi israelilaisille: »Kun egyptiläiset, amorilaiset, ammonilaiset, filistealaiset, 12foinikialaiset, amalekilaiset ja maonilaiset sortivat teitä ja te huusitte minua avuksenne, minä pelastin teidät heidän käsistään. 13
10:13
5. Moos. 32:15
Mutta te hylkäsitte minut ja ryhdyitte palvelemaan muita jumalia. Siksi minä en enää pelasta teitä. 14
10:14
5. Moos. 32:38
Jer. 2:28
Menkää huutamaan avuksenne niitä jumalia, jotka olette valinneet. Ne saavat pelastaa teidät, kun olette hädässä.»

15

10:15
1. Sam. 7:6
Israelilaiset sanoivat Herralle: »Me olemme tehneet syntiä. Tee meille niin kuin hyväksi katsot, kunhan tämän kerran pelastat meidät.» 16
10:16
1. Moos. 35:2+
Israelilaiset luopuivat vieraista jumalistaan ja palvelivat jälleen Herraa. Silloin Herra ei enää voinut katsella israelilaisten kärsimystä.

Jefta valitaan gileadilaisten päälliköksi

17Ammonilaiset kokosivat sotajoukon ja pystyttivät leirinsä Gileadin alueelle. Silloin myös israelilaiset kokoontuivat, ja he leiriytyivät Mispaan. 18Gileadilaiset ja heidän päällikkönsä sanoivat toisilleen: »Se, joka ensimmäisenä lähtee taisteluun ammonilaisia vastaan, on tästedes kaikkien gileadilaisten päämies.»

11

111

11:1
Hepr. 11:32
Gileadilainen Jefta oli urhea soturi. Hän oli erään porton ja Gilead-nimisen miehen poika. 2Gileadilla oli poikia myös vaimonsa kanssa. Aikuisiksi tultuaan pojat ajoivat Jeftan pois ja sanoivat hänelle: »Sinulle ei kuulu perintöosaa isämme omaisuudesta, sillä sinä olet vieraan naisen poika.» 3Jefta pakeni veljiään Tobin maahan ja asettui sinne asumaan. Siellä hänen ympärilleen kokoontui joutilaita miehiä, jotka seurasivat häntä hänen retkillään.

4

11:4
Tuom. 10:7
Jonkin ajan kuluttua ammonilaiset aloittivat sodan israelilaisia vastaan. 5Heidän hyökättyään israelilaisten kimppuun gileadilaisten vanhimmat lähtivät noutamaan Jeftaa Tobin maasta. 6He sanoivat Jeftalle: »Tule päälliköksemme, että voimme käydä sotaa ammonilaisia vastaan.» 7Mutta Jefta vastasi: »Tehän halveksitte minua ja olette karkottaneet minut isäni kodista. Miksi te tulette minun luokseni nyt, kun olette pulassa?» 8
11:8
Tuom. 10:18
Vanhimmat sanoivat hänelle: »Me käännymme puoleesi, että lähtisit meidän mukaamme taistelemaan ammonilaisia vastaan. Me tahdomme sinut kaikkien gileadilaisten johtajaksi.» 9Jefta sanoi gileadilaisten vanhimmille: »Te siis viette minut takaisin kotiin sotimaan ammonilaisia vastaan? Teettekö minusta johtajanne, jos Herra antaa minun voittaa heidät?» 10He vastasivat: »Sen lupaamme. Olkoon Herra todistajanamme!» 11Niin Jefta lähti heidän mukaansa. Kansa nimitti hänet johtajakseen ja päällikökseen, ja Jefta toisti sopimuksen sanat Herran edessä Mispassa.

Neuvottelut ammonilaisten kanssa

12Jefta lähetti sananviejiä kysymään ammonilaisten kuninkaalta: »Mitä me olemme tehneet, kun tunkeudut maahamme?» 13

11:13
4. Moos. 21:24
Ammonilaisten kuningas vastasi Jeftan miehille: »Käyn sotaa siksi, että tullessaan Egyptistä Israel valloitti minun maani Arnonista Jabbokiin ja Jordaniin saakka. Luovuta nyt suosiolla nuo alueet minulle takaisin.»

14Jefta lähetti uudelleen sananviejiä ammonilaisten kuninkaan luo 15

11:15
5. Moos. 2:9,19,37
sanomaan hänelle:

»Näin sanoo Jefta:

»Israel ei ole valloittanut moabilaisten eikä ammonilaisten maata. 16Tullessaan Egyptistä israelilaiset kulkivat autiomaan kautta Kaislamerelle ja sieltä Kadesiin. 17

11:17
4. Moos. 20:21
He lähettivät Edomin kuninkaan luo sananviejiä pyytämään lupaa kulkea hänen maansa kautta, mutta Edomin kuningas ei suostunut pyyntöön. Myös Moabin kuninkaalle he lähettivät saman viestin, mutta hänkään ei suostunut, ja niin israelilaisten oli jäätävä Kadesiin. 18
11:18
4. Moos. 21:13
Sitten he kulkivat autiomaan kautta, kiersivät Edomin ja Moabin ja tulivat Moabin itärajalle. He leiriytyivät Arnonin toiselle puolen, mutta eivät menneet tämän rajajoen yli Moabin alueelle.

19»Israelilaiset lähettivät nyt sananviejiä amorilaisten kuninkaan Sihonin luo, joka hallitsi Hesbonissa. He sanoivat hänelle: ’Tahtoisimme vain kulkea alueesi halki omaan maahamme.’ 20Mutta Sihon ei luottanut kylliksi israelilaisiin päästääkseen heidät kulkemaan alueensa läpi. Hän kokosi kaikki joukkonsa, leiriytyi Jahasiin ja ryhtyi taistelemaan Israelia vastaan. 21Herra, Israelin Jumala, antoi Sihonin ja hänen joukkonsa israelilaisten käsiin, ja Israel kukisti amorilaiset. Sitten Israel valloitti koko maan siellä asuvilta amorilaisilta. 22

11:22
4. Moos. 21:24–26
5. Moos. 2:36
Israelilaiset ottivat haltuunsa amorilaisten koko alueen Arnonista Jabbokiin ja itäisestä autiomaasta Jordaniin asti.

23»Kun siis Herra, Israelin Jumala, on nyt hävittänyt oman kansansa tieltä amorilaiset, mikä sinä olet ottamaan omaksesi israelilaisten maan? 24

11:24
1. Kun. 11:7
2. Kun. 23:13
Pidäthän sinäkin itselläsi kaiken sen maan, jonka jumalasi Kemos antaa haltuusi. Aivan samoin mekin otamme haltuumme sen alueen, jonka asukkaat Herra, meidän Jumalamme, hävittää meidän tieltämme. 25
11:25
4. Moos. 22:6
Luuletko olevasi parempi kuin Moabin kuningas Balak, Sipporin poika? Haastoiko hän koskaan riitaa Israelin kanssa? Ryhtyikö hän sotimaan Israelia vastaan? 26Israelilaiset ovat asuneet Hesbonissa ja Aroerissa sekä niiden ympäristökylissä ja Arnonin jokivarren kaupungeissa jo kolmesataa vuotta. Mikset ole ennen ottanut niitä haltuusi? 27Me emme ole rikkoneet teitä vastaan, mutta te teette meille pahaa ryhtyessänne sotaan meitä vastaan. Ratkaiskoon Herra nyt israelilaisten ja ammonilaisten välisen riidan!»

28Mutta ammonilaisten kuningas ei piitannut viestistä, jonka Jeftan sananviejät hänelle esittivät.

Jeftan lupaus ja ammonilaisten kukistuminen

29

11:29
Tuom. 3:10,6:34
Silloin Jeftaan tuli Herran henki. Jefta kulki Gileadin ja Manassen alueiden kautta ja palasi Gileadin Mispaan. Sieltä hän lähti sotaretkelle ammonilaisia vastaan. 30Jefta antoi Herralle tämän lupauksen: »Jos sallit minun voittaa ammonilaiset, 31minä lupaan sinulle uhriksi sen, joka ensimmäisenä tulee taloni portista minua vastaan, kun palaan voittajana kotiin. Sen minä uhraan sinulle polttouhrina.»

32Sitten Jefta lähti taisteluun ammonilaisia vastaan, ja Herra antoi heidät hänen käsiinsä. 33Hän löi ammonilaiset Aroerissa perin pohjin ja ajoi heitä takaa Minnitin seuduille ja Abel-Keramimiin saakka valloittaen kaksikymmentä kaupunkia. Näin ammonilaiset jäivät tappiolle taistelussaan israelilaisia vastaan.

34

11:34
2. Moos. 15:20
1. Sam. 18:6
Mutta kun Jefta palasi kotiinsa Mispaan, häntä vastaan tuli rumpua lyöden ja tanssien hänen oma tyttärensä, hänen ainoa lapsensa. Jeftalla ei ollut poikaa eikä toista tytärtä. 35
11:35
1. Moos. 37:294. Moos. 30:3
5. Moos. 23:22
Nähdessään tyttärensä Jefta repäisi vaatteensa ja sanoi: »Voi, oma tyttäreni, mikä hirveä onnettomuus! Miksi juuri sinun piti tulla ensimmäisenä minua vastaan! Minä annoin Herralle lupauksen enkä voi sitä peruuttaa.» 36Silloin tytär sanoi hänelle: »Isä, sinä olet antanut Herralle lupauksen. Tee siis minulle lupauksesi mukaisesti, kun Herra nyt on antanut sinun kostaa vihollisillesi ammonilaisille.» 37Hän jatkoi: »Yhtä asiaa haluaisin sinulta kuitenkin pyytää: suo minulle vielä kaksi kuukautta aikaa. Haluaisin mennä ystävättärieni kanssa vuorille suremaan sitä, että minun on kuoltava näin nuorena.» 38Jefta sanoi hänelle: »Mene vain, tyttäreni.»

Jefta antoi tyttärensä lähteä kahdeksi kuukaudeksi. Tytär meni ystävättäriensä kanssa vuorille suremaan sitä, että hänen oli kuoltava naimattomana ja lapsettomana. 39Kahden kuukauden kuluttua hän palasi isänsä luo. Jefta täytti Herralle antamansa lupauksen, ja hänen tyttärensä kuoli koskemattomana neitsyenä. Israelissa tuli tavaksi, 40että nuoret tytöt menivät vuosittain neljäksi päiväksi ylistämään lauluillaan gileadilaisen Jeftan tyttären muistoa.