Olen puhdistanut sinut, Jaakob

48¹

jota kutsutaan Israelin nimellä,

kuulkaa, te jotka olette versoneet Juudan siemenestä

ja vannotte Herran nimeen,

te jotka sanotte olevanne Israelin Jumalan palvelijoita

mutta ette ole, ette vakaasti ja vilpittömästi.

²

pyhän kaupungin mukaan

ja turvaudutte Israelin Jumalaan,

häneen, jonka nimi on Herra Sebaot!

³Menneet asiat minä kerroin

jo kauan ennen kuin ne tapahtuivat,

minä annoin ne tiedoksi, lausuin ne julki.

Kun tartuin toimeen, kaikki toteutui heti.

⁴

että sinun niskasi on rautaa

ja otsasi vaskea,

⁵minä kerroin sinulle tämän jo aikoja sitten,

annoin sinun kuulla kaikesta tästä jo ennen sen toteutumista,

ettet voisi sanoa: »Minun omat jumalani ovat tämän tehneet,

minun taotut ja valetut patsaani

ovat näin säätäneet.»

⁶Tästä kaikesta olet jo kuullut. Mieti nyt sitä!

Etkö jo myönnä, että näin on?

Tästä lähtien minä ilmoitan sinulle uusia asioita,

tallessa pidettyjä, sellaisia, joita et tiennyt.

⁷Ne on luotu nyt, ei aikoja sitten,

ennen tätä päivää et ole niistä kuullut

etkä voi sanoa: »Tuon minä jo tiesin!»

⁸Et ole niistä kuullut, et tiennyt,

koskaan ne eivät ole korviisi kantautuneet.

Minä tiesin, että sinä olet uskoton,

»luopio kohdusta alkaen», siinä nimesi.

⁹Oman nimeni tähden minä olen pitkämielinen.

Jotta minua yhäti ylistettäisiin,

minä hillitsen vihani

enkä tuhoa sinua.

¹⁰

niin kuin hopeaa sulatetaan,

mutta en hopean tähden.

¹¹

sillä minä en salli nimeäni häväistävän,

kunniaani minä en toiselle anna.

Kyyros, Herran valitsema, kukistaa Babylonin

¹²

sinä, Israel, jonka olen kutsunut!

Minä se olen.

Olen ensimmäinen,

ja olen myös viimeinen.

¹³

minun oikea käteni löi levälleen taivaan.

Minä lausuin niiden nimen,

ja siinä ne olivat.

¹⁴

Kuka teistä, jumalat, voisi ilmoittaa niin kuin minä:

»Se mies, joka on minulle mieluinen,

toteuttaa tahtoni Babyloniassa

ja Kaldean kansan parissa.»

¹⁵Minä olen tämän ilmoittanut, minä olen hänet kutsunut,

minä olen nostanut hänet esiin

ja johtanut hänen tiensä menestykseen.

¹⁶

Alun alkaenkaan en ole puhunut tästä salassa.

Jo silloin kun nämä tapahtumat alkoivat,

minä olin läsnä.

– Ja nyt Herra, minun Jumalani, on antanut minuun henkensä

ja lähettänyt minut.

Kunpa tottelisit minun käskyjäni!

¹⁷

joka lunastaa sinut vapaaksi:

– Minä olen Herra, sinun Jumalasi,

Minä opetan sinulle, mikä on sinulle hyväksi,

minä opastan sinua tielläsi.

¹⁸

Silloin sinun onnesi olisi runsas kuin virta,

sinulle tuleva siunaus loputon kuin meren aallot,

¹⁹

sinun jälkeläisesi lukemattomat kuin hiekan jyvät.

Sinun nimesi ei koskaan häviäisi,

ei sitä pyyhittäisi pois minun silmieni edestä.

Lähde Babyloniasta, Israel!

²⁰

rientäkää kotiin kaldealaisten maasta!

Kertokaa tästä riemuiten,

kuuluttakaa, viekää viesti

maan ääriin asti.

Sanokaa: »Herra on lunastanut

palvelijansa Jaakobin vapaaksi!»

²¹

kun hän vei heidät autiomaahan:

veden hän sai vuotamaan

kalliosta heille,

hän halkaisi kallion,

ja vedet virtasivat.

²²

sanoo Herra.

Israel, Herran palvelija ja kansojen valo

49¹

kuunnelkaa, kansakunnat, jotka asutte etäällä!

Jo ennen syntymääni Herra kutsui minut.

Kun vielä olin äitini kohdussa,

hän antoi minulle nimen.

²

kätensä varjoon hän minut kätki,

hän teroitti minut kuin nuolen,

viineensä hän minut talletti.

³

Israel, sinussa minä osoitan kirkkauteni.»

⁴Minä sanoin:

»Turhan takia olen itseni uuvuttanut,

tyhjään olen haaskannut voimani.

Mutta onhan oikeuteni Herran kädessä,

palkkani Jumalan huomassa.»

⁵Ja nyt sanoo Herra,

hän, joka teki minut palvelijakseen kohdusta alkaen

palauttaakseen Jaakobin luokseen

ja kootakseen Israelin suojaansa

– olen siis ollut Herralle arvokas

ja minun Jumalani on minun voimani –

⁶

– Ei riitä, että olet minun palvelijani

ja saatat ennalleen Jaakobin heimot,

tuot takaisin Israelin eloonjääneet.

Minä teen sinusta valon kaikille kansoille,

niin että pelastus ulottuu maan ääriin saakka.

⁷

tälle kaikkien halveksimalle, muukalaisten inhoamalle,

itsevaltiaitten orjalle:

– Kuninkaat saavat vielä nähdä!

He nousevat osoittamaan kunnioitusta,

ruhtinaat heittäytyvät maahan edessäsi.

Herran tahdosta näin tapahtuu,

hänen, joka on uskollinen,

Israelin Pyhän,

hänen, joka on sinut valinnut.

Pakkosiirtolaisten paluu

⁸

– Armon hetkellä minä vastaan sinulle,

pelastuksen päivänä minä autan sinua.

Minä olen luonut sinut

toteuttamaan sen liiton,

jonka tein tämän kansan kanssa,

jotta saattaisit ennalleen maan,

jotta uudelleen jakaisit autioituneet perintömaat,

⁹

ja pimeydessä viruville: »Tulkaa valoon!»

Tallatuilta teiltäkin he löytävät ravintonsa,

paljas kalliorinne on heille laidunmaa.

¹⁰

ei heitä ahdista helle eikä auringon polte,

sillä heitä ohjaa heidän armahtajansa,

joka vie heidät lähteiden ääreen.

¹¹Vuorille minä teen kulkuväylät,

minun valtatieni kulkevat korkealla.

¹²

nuo pohjoisesta, nuo meren suunnalta

ja nuo Assuanin maasta.

¹³

Ratketkaa riemuun, te vuoret!

Herra lohduttaa kansaansa,

hän hoivaa köyhiä lapsiaan.

Herra ei unohda Siionia

¹⁴

»Herra on minut hylännyt,

Jumalani on minut unohtanut!»

¹⁵– Unohtaako äiti rintalapsensa,

unohtaisiko hoivata kohtunsa hedelmää?

Vaikka hän unohtaisikin,

minä en sinua unohda.

¹⁶Käsieni ihoon minä olen sinut piirtänyt,

ja niin sinun muurisi ovat aina silmieni edessä.

¹⁷Jo rientävät sinun rakentajasi tänne,

sinun repijäsi ja raastajasi pakenevat pois.

¹⁸

he kokoontuvat yhteen,

he tulevat luoksesi kaikki!

Niin totta kuin elän

– näin sanoo Herra –

sinä saat pukea heidät yllesi kuin korun,

kuin morsian saat kietoa heidät käädyiksesi.

¹⁹Sinun talosi olivat raunioina ja peltosi autioina,

koko maasi oli hävitetty.

Nyt se tulee asukkailleen ahtaaksi!

Sinun ahnaat raastajasi kaikkoavat.

²⁰

mutta saat vielä kuulla, kuinka he sanovat toisilleen:

»Täällä on ahdasta,

siirry vähän, että minäkin mahdun asumaan.»

²¹Silloin sinä kysyt mielessäsi:

»Kuka on nämä minulle synnyttänyt?

Minähän olin lapseni menettänyt ja hedelmätön,

karkotettu ja syrjään sysätty.

Kuka on nämä minulle kasvattanut?

Minähän jäin yksin, hylätyksi –

mistä nämä ovat tulleet?»

²²

– Minä kohotan käteni, kutsun kansoja

ja nostan merkiksi viirini.

Sylissään he tuovat poikasi

ja olallaan kantavat tyttäresi.

²³

ja ruhtinattarista heidän imettäjiään.

He heittäytyvät kasvoilleen maahan sinun eteesi

ja nuolevat tomun sinun jaloistasi.

Niin sinä opit tietämään, että minä olen Herra:

ne, jotka minua odottavat, eivät joudu häpeään.

²⁴

voiko vanki paeta valtiaan käsistä?

²⁵Mutta Herra sanoo näin:

– Nyt otetaan sotasankarilta hänen vankinsa

ja valtiaalta riistetään hänen saaliinsa!

Minä ahdistan sitä, joka sinua ahdistaa,

ja sinun lapsesi minä pelastan.

²⁶Minä syötän sinun sortajillesi heidän omaa lihaansa,

he juopuvat omasta verestään, kuin rypäleen mehusta.

Ja kaikki, mikä elää, oppii tietämään,

että minä, Herra, olen sinun pelastajasi,

että sinun lunastajasi on Jaakobin Väkevä.

Kansa on rikkonut, mutta Herra on väkevä auttaja

50¹

– Onko jossakin erokirja,

jolla olisin ajanut teidän äitinne pois luotani?

Tai olenko myynyt teidät jollekin velkojalleni?

Ei! Teidät myytiin omien rikkomustenne tähden

ja äitinne lähetettiin pois teidän pahojen tekojenne tähden.

²

miksi ei kukaan vastannut, kun kutsuin?

Onko käteni liian lyhyt, liian voimaton

ostamaan teidät vapaiksi,

enkö minä pystyisi teitä pelastamaan?

Minun käskyni kuivaa meren

ja muuttaa joet autiomaaksi,

niin että kalat nääntyvät veden puutteeseen

ja alkavat lemuta.

³

suruvaatteeseen, säkkikankaaseen minä sen verhoan.

Herran palvelija täyttää tehtävänsä, vaikka häntä vainotaan

⁴Herra, minun Jumalani,

on antanut minulle taitavan kielen,

niin että voin sanalla rohkaista uupunutta.

Aamu aamulta hän herättää minut,

herättää korvani kuulemaan oppilaan tavoin.

⁵

ja minä tottelin,

en väistänyt tehtävääni.

⁶

ja poskieni parran revittäväksi,

en kätkenyt kasvojani häväistyksiltä, en sylkäisyiltä.

⁷Herra, minun Jumalani, auttaa minua,

siksi en pelkää häväistystä.

Olen kovettanut kasvoni piikiven kaltaisiksi.

Minä tiedän, etten jää häpeääni,

⁸

– kuka voisi minua syyttää!

Asettukaamme siis käymään oikeutta.

Tahtooko joku ajaa kannetta minua vastaan?

Astukoon hän esiin!

⁹

Kuka voisi osoittaa minut syylliseksi?

Nuo kaikki häviävät

kuin vaate, jonka koi syö.

¹⁰Se teistä, joka pelkää Jumalaa,

kuulkoon Herran palvelijan sanaa.

Joka kulkee syvällä pimeydessä

ilman valoa,

luottakoon Herran nimeen

ja turvautukoon Jumalaan.

¹¹Mutta te, jotka sytytätte liekkejä loimuamaan,

te, jotka ammutte palavia nuolia,

syöksykää itse roihuaviin liekkeihinne,

tuhoutukaa tulinuoliin, jotka itse sytytitte!

Minun kädestäni tämä on lähtöisin:

tuskan paikassa te joudutte virumaan.