Raamattu 1992 (KR92)

Pilkkalaulu Babylonista

471

47:1
Jes. 26:5
Alas tomuun, neitsyt,

tytär Babylon!

Istu maahan, Kaldean tytär,

siinä on nyt valtaistuimesi!

Ei sinua enää mainita hienoksi ja hehkeäksi.

2Tartu jauhinkiviin! Jauha!

Huntusi riisu,

helmuksesi kohota,

sääresi paljasta

ja kahlaa virtojen poikki!

3

47:3
Jes. 3:17
Nah. 3:5
Sinun häpysi paljastuu,

häpeäsi on kaikkien nähtävissä.

Kun minä käyn kostamaan,

ei kukaan voi minua estää,

4sanoo meidän lunastajamme.

Hänen nimensä on Herra Sebaot,

Israelin Pyhä.

5Väisty pimentoon, istu ääneti,

Kaldean tytär.

Ei sinua enää kutsuta

valtakuntien valtiattareksi.

6Kun minä vihastuin omaan kansaani,

minä annoin oman maani

sinun häväistäväksesi, Babylon.

Mutta sinä olit armoton kansaani kohtaan.

Vanhustakin sinä rasitit

raskaimmalla ikeellä.

7Sinä sanoit: »Aina ja iäti

minä olen valtiatar.»

Muuta et päästänyt mieleesi,

kaiken loppua et ajatellut.

8

47:8
Sef. 2:15
Ilm. 18:7
Ja nyt kuuntele, sinä nautiskelija,

sinä joka elät turvattuna

ja sanot mielessäsi: »Vain minä! Kukaan ei ole vertaiseni.

Minä en koskaan jää leskeksi,

koskaan en menetä lapsiani!»

9

47:9
Ilm. 18:8
Mutta tämä tulee osaksesi, tämä kaikki,

äkkiä, yhtenä ja samana päivänä:

lasten kuolema ja leskeys.

Koko voimallaan ne kohtaavat sinua

huolimatta taikojesi runsaudesta

ja monien loitsujesi voimasta.

10Sinä teit kaikessa rauhassa pahaa

ja ajattelit: »Ei minua kukaan näe.»

Sinun viisautesi ja taitosi

harhauttivat sinut,

niin että sanoit: »Vain minä, kukaan ei ole vertaiseni!»

11Mutta nyt sinä saat pahuutesi palkan,

sitä et osaa manata pois.

Onnettomuus kaatuu sinun päällesi,

etkä pysty torjumaan sitä.

Ja äkkiarvaamatta vyöryy ylitsesi perikato,

jota et osannut odottaa.

12Astu toki esiin loitsuinesi

ja runsaine taikoinesi!

Niiden parissahan olet puuhaillut nuoruudestasi saakka

– ehkäpä voit saada avun,

ehkä pelotat pahan pois!

13Olethan uuvuksiin asti harjoittanut taikojasi.

Astukoot siis esiin sinua puolustamaan

nuo taivaan jaottelijat ja tähtien tähyäjät,

jotka aina uuden kuun tullen

ilmoittavat, mikä sinua odottaa!

14Katso, he ovat kuin olkia,

tuli polttaa heidät,

he eivät voi pelastaa edes itseään

sen liekistä.

Ei se ole hiillos, jonka luona lämmitellään,

ei valkea, jonka äärellä istuskellaan.

15Noin käy kumppaniesi, joiden kanssa olet ahkeroinut

hamasta nuoruudestasi saakka.

He hoipertelevat kuka minnekin

– kukaan ei sinua pelasta.