Babylonin jumalat sortuvat, Herra pysyy

46¹Bel sortuu polvilleen, Nebo vaipuu tomuun!

Juhtien selkään, uupuvien eläinten taakaksi

nostetaan nuo juhlasaatossa kannetut patsaat.

²Tomuun ne vaipuvat, polvilleen sortuvat,

eivät ne pysty kantamaan ketään turvaan.

Vankeuteen vaeltaa koko joukko.

³

koko Israelin heimon jäännös!

Kuulkaa te, joita olen joutunut nostamaan ja kantamaan

hamasta syntymästänne saakka,

äitinne kohdusta asti!

⁴Teidän vanhuutenne päiviin saakka minä olen sama,

vielä kun hiuksenne harmaantuvat, minä teitä kannan.

Niin minä olen tehnyt ja niin yhä teen,

minä nostan ja kannan ja pelastan.

⁵

kenet asettaisitte rinnalleni?

Kenen kaltaiseksi te minut katsoisitte,

kuka olisi minun vertaiseni?

⁶

vaa’alla punnitsee hopeaa

ja palkkaa mestarin tekemään jumalan.

Sitä hän kumartaa, sen eteen heittäytyy,

⁷

pystyttää sen paikalleen. Siinä se seisoo,

ei minnekään liiku, ei mihinkään hievahda.

Sitä hän huutaa avuksi, mutta ei se vastaa,

ei pelasta häntä ahdingosta.

⁸Ottakaa tämä varteen ja olkaa tarkkoina,

pitäkää tämä mielessänne, te luopiot!

⁹Muistakaa menneitä aikoja, muinaisista alkaen:

minä olen Jumala, eikä muuta jumalaa ole.

Minä olen Jumala, ei kukaan ole minun vertaiseni.

¹⁰

jo ammoin ilmaissut sen, mikä ei ollut tapahtunut vielä.

Näin minä sanon, ja päätöksessäni pysyn,

kaiken, mitä tahdon, minä toteutan:

¹¹Minä kutsuin idästä haukan,

kaukaisesta maasta päätökseni toteuttajan.

Minä olen sanonut sanani ja panen sen toimeen,

olen kaiken suunnitellut ja saatan sen päätökseen.

¹²Kuulkaa minua, te joilla on pöyhkeä sydän,

te jotka olette kaukana vanhurskaudesta!

¹³Minun pelastava vanhurskauteni ei ole kaukana,

olen tuonut sen lähelle teitä.

Minun apuni ei ole myöhässä.

Siioniin minä tuon pelastuksen,

Israelille annan kirkkauteni.

Pilkkalaulu Babylonista

47¹

tytär Babylon!

Istu maahan, Kaldean tytär,

siinä on nyt valtaistuimesi!

Ei sinua enää mainita hienoksi ja hehkeäksi.

²Tartu jauhinkiviin! Jauha!

Huntusi riisu,

helmuksesi kohota,

sääresi paljasta

ja kahlaa virtojen poikki!

³

häpeäsi on kaikkien nähtävissä.

Kun minä käyn kostamaan,

ei kukaan voi minua estää,

⁴sanoo meidän lunastajamme.

Hänen nimensä on Herra Sebaot,

Israelin Pyhä.

⁵Väisty pimentoon, istu ääneti,

Kaldean tytär.

Ei sinua enää kutsuta

valtakuntien valtiattareksi.

⁶Kun minä vihastuin omaan kansaani,

minä annoin oman maani

sinun häväistäväksesi, Babylon.

Mutta sinä olit armoton kansaani kohtaan.

Vanhustakin sinä rasitit

raskaimmalla ikeellä.

⁷Sinä sanoit: »Aina ja iäti

minä olen valtiatar.»

Muuta et päästänyt mieleesi,

kaiken loppua et ajatellut.

⁸

sinä joka elät turvattuna

ja sanot mielessäsi: »Vain minä! Kukaan ei ole vertaiseni.

Minä en koskaan jää leskeksi,

koskaan en menetä lapsiani!»

⁹

äkkiä, yhtenä ja samana päivänä:

lasten kuolema ja leskeys.

Koko voimallaan ne kohtaavat sinua

huolimatta taikojesi runsaudesta

ja monien loitsujesi voimasta.

¹⁰Sinä teit kaikessa rauhassa pahaa

ja ajattelit: »Ei minua kukaan näe.»

Sinun viisautesi ja taitosi

harhauttivat sinut,

niin että sanoit: »Vain minä, kukaan ei ole vertaiseni!»

¹¹Mutta nyt sinä saat pahuutesi palkan,

sitä et osaa manata pois.

Onnettomuus kaatuu sinun päällesi,

etkä pysty torjumaan sitä.

Ja äkkiarvaamatta vyöryy ylitsesi perikato,

jota et osannut odottaa.

¹²Astu toki esiin loitsuinesi

ja runsaine taikoinesi!

Niiden parissahan olet puuhaillut nuoruudestasi saakka

– ehkäpä voit saada avun,

ehkä pelotat pahan pois!

¹³Olethan uuvuksiin asti harjoittanut taikojasi.

Astukoot siis esiin sinua puolustamaan

nuo taivaan jaottelijat ja tähtien tähyäjät,

jotka aina uuden kuun tullen

ilmoittavat, mikä sinua odottaa!

¹⁴Katso, he ovat kuin olkia,

tuli polttaa heidät,

he eivät voi pelastaa edes itseään

sen liekistä.

Ei se ole hiillos, jonka luona lämmitellään,

ei valkea, jonka äärellä istuskellaan.

¹⁵Noin käy kumppaniesi, joiden kanssa olet ahkeroinut

hamasta nuoruudestasi saakka.

He hoipertelevat kuka minnekin

– kukaan ei sinua pelasta.

Olen puhdistanut sinut, Jaakob

48¹

jota kutsutaan Israelin nimellä,

kuulkaa, te jotka olette versoneet Juudan siemenestä

ja vannotte Herran nimeen,

te jotka sanotte olevanne Israelin Jumalan palvelijoita

mutta ette ole, ette vakaasti ja vilpittömästi.

²

pyhän kaupungin mukaan

ja turvaudutte Israelin Jumalaan,

häneen, jonka nimi on Herra Sebaot!

³Menneet asiat minä kerroin

jo kauan ennen kuin ne tapahtuivat,

minä annoin ne tiedoksi, lausuin ne julki.

Kun tartuin toimeen, kaikki toteutui heti.

⁴

että sinun niskasi on rautaa

ja otsasi vaskea,

⁵minä kerroin sinulle tämän jo aikoja sitten,

annoin sinun kuulla kaikesta tästä jo ennen sen toteutumista,

ettet voisi sanoa: »Minun omat jumalani ovat tämän tehneet,

minun taotut ja valetut patsaani

ovat näin säätäneet.»

⁶Tästä kaikesta olet jo kuullut. Mieti nyt sitä!

Etkö jo myönnä, että näin on?

Tästä lähtien minä ilmoitan sinulle uusia asioita,

tallessa pidettyjä, sellaisia, joita et tiennyt.

⁷Ne on luotu nyt, ei aikoja sitten,

ennen tätä päivää et ole niistä kuullut

etkä voi sanoa: »Tuon minä jo tiesin!»

⁸Et ole niistä kuullut, et tiennyt,

koskaan ne eivät ole korviisi kantautuneet.

Minä tiesin, että sinä olet uskoton,

»luopio kohdusta alkaen», siinä nimesi.

⁹Oman nimeni tähden minä olen pitkämielinen.

Jotta minua yhäti ylistettäisiin,

minä hillitsen vihani

enkä tuhoa sinua.

¹⁰

niin kuin hopeaa sulatetaan,

mutta en hopean tähden.

¹¹

sillä minä en salli nimeäni häväistävän,

kunniaani minä en toiselle anna.

Kyyros, Herran valitsema, kukistaa Babylonin

¹²

sinä, Israel, jonka olen kutsunut!

Minä se olen.

Olen ensimmäinen,

ja olen myös viimeinen.

¹³

minun oikea käteni löi levälleen taivaan.

Minä lausuin niiden nimen,

ja siinä ne olivat.

¹⁴

Kuka teistä, jumalat, voisi ilmoittaa niin kuin minä:

»Se mies, joka on minulle mieluinen,

toteuttaa tahtoni Babyloniassa

ja Kaldean kansan parissa.»

¹⁵Minä olen tämän ilmoittanut, minä olen hänet kutsunut,

minä olen nostanut hänet esiin

ja johtanut hänen tiensä menestykseen.

¹⁶

Alun alkaenkaan en ole puhunut tästä salassa.

Jo silloin kun nämä tapahtumat alkoivat,

minä olin läsnä.

– Ja nyt Herra, minun Jumalani, on antanut minuun henkensä

ja lähettänyt minut.

Kunpa tottelisit minun käskyjäni!

¹⁷

joka lunastaa sinut vapaaksi:

– Minä olen Herra, sinun Jumalasi,

Minä opetan sinulle, mikä on sinulle hyväksi,

minä opastan sinua tielläsi.

¹⁸

Silloin sinun onnesi olisi runsas kuin virta,

sinulle tuleva siunaus loputon kuin meren aallot,

¹⁹

sinun jälkeläisesi lukemattomat kuin hiekan jyvät.

Sinun nimesi ei koskaan häviäisi,

ei sitä pyyhittäisi pois minun silmieni edestä.

Lähde Babyloniasta, Israel!

²⁰

rientäkää kotiin kaldealaisten maasta!

Kertokaa tästä riemuiten,

kuuluttakaa, viekää viesti

maan ääriin asti.

Sanokaa: »Herra on lunastanut

palvelijansa Jaakobin vapaaksi!»

²¹

kun hän vei heidät autiomaahan:

veden hän sai vuotamaan

kalliosta heille,

hän halkaisi kallion,

ja vedet virtasivat.

²²

sanoo Herra.