Pilkkalaulu Babylonista

47¹

tytär Babylon!

Istu maahan, Kaldean tytär,

siinä on nyt valtaistuimesi!

Ei sinua enää mainita hienoksi ja hehkeäksi.

²Tartu jauhinkiviin! Jauha!

Huntusi riisu,

helmuksesi kohota,

sääresi paljasta

ja kahlaa virtojen poikki!

³

häpeäsi on kaikkien nähtävissä.

Kun minä käyn kostamaan,

ei kukaan voi minua estää,

⁴sanoo meidän lunastajamme.

Hänen nimensä on Herra Sebaot,

Israelin Pyhä.

⁵Väisty pimentoon, istu ääneti,

Kaldean tytär.

Ei sinua enää kutsuta

valtakuntien valtiattareksi.

⁶Kun minä vihastuin omaan kansaani,

minä annoin oman maani

sinun häväistäväksesi, Babylon.

Mutta sinä olit armoton kansaani kohtaan.

Vanhustakin sinä rasitit

raskaimmalla ikeellä.

⁷Sinä sanoit: »Aina ja iäti

minä olen valtiatar.»

Muuta et päästänyt mieleesi,

kaiken loppua et ajatellut.

⁸

sinä joka elät turvattuna

ja sanot mielessäsi: »Vain minä! Kukaan ei ole vertaiseni.

Minä en koskaan jää leskeksi,

koskaan en menetä lapsiani!»

⁹

äkkiä, yhtenä ja samana päivänä:

lasten kuolema ja leskeys.

Koko voimallaan ne kohtaavat sinua

huolimatta taikojesi runsaudesta

ja monien loitsujesi voimasta.

¹⁰Sinä teit kaikessa rauhassa pahaa

ja ajattelit: »Ei minua kukaan näe.»

Sinun viisautesi ja taitosi

harhauttivat sinut,

niin että sanoit: »Vain minä, kukaan ei ole vertaiseni!»

¹¹Mutta nyt sinä saat pahuutesi palkan,

sitä et osaa manata pois.

Onnettomuus kaatuu sinun päällesi,

etkä pysty torjumaan sitä.

Ja äkkiarvaamatta vyöryy ylitsesi perikato,

jota et osannut odottaa.

¹²Astu toki esiin loitsuinesi

ja runsaine taikoinesi!

Niiden parissahan olet puuhaillut nuoruudestasi saakka

– ehkäpä voit saada avun,

ehkä pelotat pahan pois!

¹³Olethan uuvuksiin asti harjoittanut taikojasi.

Astukoot siis esiin sinua puolustamaan

nuo taivaan jaottelijat ja tähtien tähyäjät,

jotka aina uuden kuun tullen

ilmoittavat, mikä sinua odottaa!

¹⁴Katso, he ovat kuin olkia,

tuli polttaa heidät,

he eivät voi pelastaa edes itseään

sen liekistä.

Ei se ole hiillos, jonka luona lämmitellään,

ei valkea, jonka äärellä istuskellaan.

¹⁵Noin käy kumppaniesi, joiden kanssa olet ahkeroinut

hamasta nuoruudestasi saakka.

He hoipertelevat kuka minnekin

– kukaan ei sinua pelasta.