421
Mark. 1:11,9:7
Katso: minun palvelijani, jolle minä annan voiman,
minun valittuni, johon olen mieltynyt.
Henkeni olen laskenut hänen ylleen,
hän tuo oikeuden kansojen keskuuteen.
2Ei hän huuda eikä melua,
ei kuulu hänen äänensä kaduilla.
3Murtunutta ruokoa hän ei muserra,
lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta.
Tinkimättä hän toteuttaa oikeuden.
4Eikä hän murru, ei himmene hänen liekkinsä,
vaan hän saattaa kaikkialla oikeuden voimaan.
Hänen opetustaan ikävöivät kaukaiset rannat.
5
Job 33:4
Jes. 40:22,45:12
Näin sanoo Jumala, Herra,
hän, joka loi taivaan ja levitti sen auki,
joka muovasi maan ja kaiken mitä siitä versoo
ja antoi sen päällä kulkeville elämän hengen:
6
Luuk. 2:32
Ilm. 21:24
– Vanhurskaan suunnitelmani mukaan
minä, Herra, olen kutsunut sinut.
Minä tartun sinun käteesi ja suojelen sinua.
Sinut minä asetan toteuttamaan sen liiton,
jonka olen tehnyt tämän kansan kanssa
kaikkien kansojen valoksi,
7
Matt. 11:5
avaamaan sokeat silmät,
päästämään kahlitut vankeudesta,
tyrmästä ne, jotka sen pimennossa istuvat.
8
Ps. 83:19Jes. 48:11
Minä olen Herra, Jahve on minun nimeni.
Kunniani kirkkautta minä en kenellekään luovuta,
en minulle kuuluvaa ylistystä jumalankuville.
9Näettekö: minkä olen ilmoittanut, se on tapahtunut,
ja nyt minä ilmoitan uutta.
Ennen kuin se taimelle ehtii,
minä kerron sen teille.
10
Laulakaa Herralle uusi virsi,
maan ääristä alkaen laulakaa hänen ylistystään,
te merenkulkijat ja itse meri, kaikki mitä siinä on,
saaret ja rannikot, kaikki niiden asukkaat!
11Antakoot äänensä kuulua
aavikko ja sen kaupungit
ja leirit, joissa Kedarin heimo asuu!
Riemuitkoot Selan rinteiden asukkaat,
vuorten laelta he huutakoot iloaan!
12Antakoot he Herralle kunnian,
kertokoot hänen ylistystään kaukaisille rannoille!
13Herra lähtee liikkeelle soturin tavoin.
Kuin taistelija hän kiihdyttää vimmaansa,
huutaa ja karjuu sotahuutoa
ja uhkaa vihollisiaan:
14– Kauan minä olen ollut vaiti,
olen pysytellyt hiljaa, hillinnyt itseni.
Nyt minä huudan kuin synnyttäjä,
puuskutan, huohotan ankarasti.
15Minä teen autioiksi vuoret ja kukkulat,
niiden ruohikot kuivaksi maaksi.
Minä muutan joet hietikoksi
ja kuivaan vesilammikot.
16
Mutta sokeat minä kuljetan tietä,
jota he eivät ole kulkeneet,
annan heidän astella polkuja, joita he eivät tunne.
Minä muutan pimeyden heidän edellään valoksi,
louhikkopolut sileäksi tieksi.
Nämä ovat minun tekoni,
näin olen tehnyt ja näin teen yhä.
17
Häpeissään vetäytyvät syrjään
nuo, jotka nyt luottavat kuviin
ja sanovat patsaille:
»Te olette meidän jumaliamme.»
18
Mark. 4:12
Kuunnelkaa, te kuurot!
Sokeat, katsokaa, niin te näette!
19Kuka on sokea, jollei minun palvelijani,
kuka kuuro, ellei minun sanansaattajani?
Kuka on yhtä sokea kuin hän, jonka lähetin matkaan,
kuka yhtä kuuro kuin Herran palvelija?
20Paljon olet nähnyt, mutta vähän muistat,
korvasi ovat auki, mutta mitään et kuule!
21Uskollisuuttaan osoittaen
Herra päätti tehdä lakinsa suureksi,
tehdä sen loistavaksi.
22Mutta nyt tämä kansa on tyhjiin ryöstetty ja rosvottu,
se on suljettu vankityrmiin, kätketty luoliin.
Ryöstösaalista heistä on tullut, eikä ole vapauttajaa,
rosvojen saalista he ovat, eikä kukaan sano:
»Päästä heidät!»
23Kuka teistä nyt kallistaa korvansa tälle,
kuka tarkkaa ja on vastedes kuuliainen?
24Kuka antoi ryöstäjälle Israelin,
rosvojen armoille Jaakobin suvun?
Eikö itse Herra, hän, jota vastaan olemme rikkoneet?
Kukaan ei tahtonut kulkea hänen teitään,
ei noudattaa hänen lakiaan.
25
Niin Herra valoi heidän päälleen vihansa hehkun,
ankaran sodan.
Joka puolelta se paahtoi heitä,
mutta opikseen he eivät ottaneet,
se poltti heitä,
mutta mitään he eivät tajunneet.
431
Ja nyt – näin sanoo Herra,
joka sinut loi, Jaakob,
joka sinut muovasi, Israel:
– Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut.
Minä olen sinut nimeltä kutsunut,
sinä olet minun.
2
Kun kuljet vesien halki, minä olen sinun kanssasi,
kun virtojen poikki, ne eivät tempaa sinua mukaansa,
kun astut tulen lävitse, sinä et pala
eikä liekki sinua polta.
3
Minä, Herra, olen sinun Jumalasi.
Minä, Israelin Pyhä, olen sinun pelastajasi.
Minä annan lunnaiksi sinusta
Egyptin, Nubian ja Seban maat.
4Koska olet arvokas minun silmissäni,
koska olet kallis ja rakas,
minä luovutan kansanheimoja sinun sijastasi,
kansakuntia sinun henkesi hinnaksi.
5
Jes. 49:12,66:20
Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi.
Idästä minä tuon sinun sukusi,
lännestä kokoan sinut,
6
Bar. 4:37
minä sanon pohjoiselle: »Anna tänne!»
ja etelälle: »Päästä irti!»
Tuokaa kaukaa minun poikani takaisin,
maan ääriltä tyttäreni,
7
tuokaa jokainen, joka on kutsuttu minun nimiini,
jonka olen kunniakseni luonut,
muovannut ja valmiiksi tehnyt.
8
Kutsu esiin kansa,
joka on sokea, vaikka sillä on silmät,
joka on kuuro, vaikka sillä on korvat!
9
Kaikki kansat kokoontukoot,
kerääntykööt kansakunnat yhteen:
voiko joku siitä joukosta ilmoittaa meille,
mitä minä ilmoitan,
ja kertoa meille, mitä tapahtui ennen?
Asettakoon siis luotettavat todistajat
ja osoittakoon olevansa oikeassa,
niin että toiset voivat kuulla ja myöntää: »Totta on.»
10Minun todistajani, sanoo Herra, olette te
– Israel, sinä jonka olen valinnut palvelijakseni –
ja teidän tulee tuntea minut ja uskoa minuun,
ymmärtää, kuka minä olen.
Ennen minua ei ole jumalaa syntynyt eikä ollut
eikä minun jälkeeni tullut eikä tule.
11
Hoos. 13:4
Ap. t. 4:12
Minä, minä yksin olen Herra,
ei ole muuta pelastajaa kuin minä.
12Minä olen puhunut,
minä olen pelastanut,
olen ilmaissut teille tahtoni,
minä itse, ei kukaan muu.
Te olette minun todistajani, sanoo Herra.
Minä olen Jumala,
13
olen nyt ja aina.
Kukaan ei voi väistää minun kättäni.
Kuka voi tehdä tyhjäksi minun tekoni?
14Näin sanoo Herra,
teidän lunastajanne, Israelin Pyhä:
– Minkä teen Babylonille, teen teidän tähtenne.
Minä murran kaikki sen portit,
ja valitukseksi muuttuvat kaldealaisten ilohuudot.
15Minä olen Herra, teidän pyhä Jumalanne,
Israelin luoja, teidän kuninkaanne!
16
Näin sanoo Herra,
hän, joka avasi mereen tien,
valtatien suurten vetten keskelle,
17hän, joka päästi liikkeelle vaunut ja hevoset,
väkevien soturien joukon
– syvyydessä he nyt makaavat, eivät enää nouse,
kuin sammuva lampun liekki he hävisivät –
näin hän sanoo:
18– Älkää enää menneitä muistelko,
älkää muinaisia miettikö!
19
Katso: minä luon uutta.
Nyt se puhkeaa esiin – ettekö huomaa?
Minä teen tien autiomaahan
ja joet kuivuuden keskelle.
20Villieläimetkin kunnioittavat minua,
sakaalit ja strutsit,
koska olen tuonut vedet autiomaahan
ja joet kuivuuden keskelle
antaakseni juotavaa kansalleni, valitulleni.
21Kansa, jonka olen luonut itseäni varten,
on ylistävä minua.
22Minua et ole avuksesi huutanut, Jaakob,
minun vuokseni, Israel, et ole vaivaa nähnyt.
23Lampaita et ole tuonut minulle polttouhriksi
etkä teurasuhreillasi ole minua kunnioittanut.
Minä en ole rasittanut sinua ruokauhreilla,
en uuvuttanut vaatimalla suitsutusuhreja.
24Etkä sinä ole liioin tuhlannut hopeaasi suitsutusruokoon,
et juottanut minulle teurasuhriesi rasvaa.
Mutta synneilläsi kyllä olet minua rasittanut,
pahoilla teoillasi minua vaivannut.
25
Jer. 31:34,33:8
Miika 7:18
Mutta minä, minä itse pyyhin pois sinun rikkomuksesi
oman itseni tähden
enkä muistele sinun syntejäsi.
26
Haasta minut oikeuteen, käykäämme käräjiä!
Esitä asiasi, osoita olevasi oikeassa!
27Jo kantaisäsi teki syntiä,
johtomiehesi luopuivat minusta,
28sinun ruhtinaasi häpäisivät minun temppelini.
Siksi minä annoin Jaakobin tuhon omaksi,
Israelin kaikkien herjattavaksi.
441Ja nyt Jaakob, minun palvelijani, kuule,
kuule, Israel, sinä jonka olen valinnut!
2
Näin sanoo Herra, joka sinut loi
ja jo kohdussa sinut muovasi,
hän, joka auttaa sinua:
– Älä pelkää, palvelijani Jaakob,
sinä Jesurun44:2 Jaakob, jonka nimi merkitsee ’petollinen’, saa nyt uuden nimen Jesurun, joka merkitsee ’suora’., jonka olen valinnut.
3
Minä annan vesien virrata janoavalle,
purojen kuivaan maahan.
Minä vuodatan henkeni lapsiisi
ja siunaukseni vesoillesi,
4
Jer. 17:8
ja he versovat kuin kaislikko,
kuin pajut purojen varsilla.
5
Niin yksi sanoo: »Minä kuulun Herralle»,
toinen taas kutsuu itseään Jaakobin nimellä,
kolmas kirjoittaa käteensä: »Herran oma»,
ja ottaa kunnianimekseen Israelin nimen.
6
Näin sanoo Herra, Israelin kuningas
ja sen lunastaja, Herra Sebaot:
– Minä olen ensimmäinen ja minä olen viimeinen,
ei ole muuta Jumalaa kuin minä.
7
Kuka on minun kaltaiseni? Antakoon äänensä kuulua
ja kertokoon minulle, mitä on tapahtunut
siitä alkaen kun asetin paikalleen ikimuinaisen kansan!
Hän esittäköön myös tulevat tapahtumat,
tulevaiset hän kertokoon meille!
8
Älkää säikähtäkö, älkää jääkö kauhun valtaan!
Enkö ole jo aikoja sitten
kertonut ja ilmoittanut näitä teille?
Te olette minun todistajani:
onko muuta Jumalaa, muuta turvakalliota kuin minä?
Minä en toista tunne!
9
Patsaiden tekijät ovat harhan vallassa,
heidän ihanat työnsä eivät ketään auta.
Niiden palvojat eivät mitään näe,
eivät mitään ymmärrä,
he joutuvat häpeään.
10Se, joka muovaa jumalan tai valaa patsaan,
tekee hyödyttömän teon.
11Huonosti käy sen, joka niitä palvoo.
Eiväthän sepät ole ihmistä kummempia!
Kokoontukoot vain kaikki, astukoot yhdessä minun eteeni,
pelon valtaan he joutuvat, kaikki yhdessä häpeään!
12Metalliseppä teroittaa talttansa.
Hän työskentelee ahjon ääressä,
vasaroilla hän muovaa kuvan,
muotoilee sen kättensä voimalla.
Mutta nälkä hänenkin tulee,
ja silloin hänen voimansa ehtyvät.
Hän uupuu, jos ei saa vettä janoonsa.
13Puuseppä mittailee nuorallaan
ja piirtää puun pintaan punaliidulla hahmon,
vuolee sen esiin kovertimilla
ja tarkistaa sitä harpilla,
hän tekee sen ihmisolennon kaltaiseksi,
antaa sille ihmisen kauniin muodon,
ja se saa asua omassa pyhäkössään.
14Käyttöönsä ihminen kaataa setripuita,
valikoi metsästä tammen tai rautatammen,
joka on saanut puiden keskellä rauhassa kasvaa vahvaksi.
Tai hän istuttaa laakeripuita, jotka sade kasvattaa.
15Näin hän saa polttopuuta.
Sitä hän hakee lämmitelläkseen,
siitä tekee valkean tulisijaan
paistaakseen leipää.
Siitä hän myös valmistaa jumalan,
jonka eteen heittäytyy,
siitä hän tekee patsaan,
jota sitten kumartaa.
16Puolet puusta hän polttaa,
paistaa sen päällä lihaa, syö,
tulee kylläiseksi, lämmittelee ja sanoo: »Hohhoijaa!
Siinäpä kunnon tuli. Jo alkaa tarjeta!»
17Mutta lopusta puusta hän veistää itselleen jumalan,
patsaan, jota hän kumartaa ja palvoo.
Hän rukoilee sitä ja sanoo:
– Pelasta minut! Olethan sinä minun jumalani!
18Mitään he eivät tiedä, mitään eivät ymmärrä!
Heidän silmänsä ovat tahmautuneet umpeen, eivät he näe,
heidän sydämensä on turtunut, eivät he tajua.
19Eivät he ota opikseen,
ei heillä ole älyä eikä ymmärrystä sanoa:
– Puolet siitä poltin tulisijassa,
hiilloksella paistoin leipää,
paistoin lihaa ja söin.
Ja sen rippeistä minä tein tuollaisen iljetyksen!
Puupölkkyäkö tässä pitäisi kumartaa?
20Tyhjän perässä juoksija!
Hänen harhautunut sydämensä eksyttää hänet.
Ei hän osaa pelastaa itseään,
ei sanoa itselleen:
– Petosta! Minun käteni pitää kiinni tyhjästä!
21
Muista, Jaakob, sinä minun palvelijani,
muista, Israel,
että minä olen sinut muovannut, sinä olet minun palvelijani,
sinä et minulta unohdu, Israel.
22
Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi kuin pilven,
sinun syntisi kuin pilviverhon.
Palaa minun luokseni,
minä olen lunastanut sinut vapaaksi.
23
Riemuitkaa, taivaat, sillä Herra on tämän tehnyt,
iloitkaa, maan syvyydet,
puhjetkaa riemuun, te vuoret,
te metsät ja jokainen metsän puu:
Herra on lunastanut Jaakobin!
Hän on pelastanut Israelin,
hän on osoittanut kirkkautensa.
24
Näin sanoo Herra, sinun lunastajasi,
hän, joka jo kohdussa muovasi sinut:
– Minä olen Herra, olen tehnyt kaiken!
Yksinäni minä leväytin auki taivaan,
muovasin maan kenenkään auttamatta.
25
1. Kor. 1:19
Minä teen tyhjäksi ennustajapappien merkit
ja todistan taikurit petkuttajiksi,
minä kukistan maan viisaat
ja osoitan heidän tietonsa typeryydeksi.
26Mutta palvelijani sanan minä toteutan
ja panen täytäntöön sanansaattajieni neuvot.
Minä sanon Jerusalemille: »Sinä saat asukkaasi takaisin»,
ja Juudan kaupungeille: »Teidät rakennettakoon jälleen!»
Minä annan kaupunkieni nousta raunioista.
27
Minä sanon merelle: »Kuivu,
minä kuivatan sinun syöverisi.»
28
Esra 1:2,5:13
Minä sanon Kyyrokselle: »Paimeneni.»
Mitä minä tahdon, sen hän toteuttaa,
hän sanoo Jerusalemille: »Sinut rakennettakoon»,
ja temppelille: »Sinut perustettakoon jälleen!»