Herra kokoaa kansansa

43¹

joka sinut loi, Jaakob,

joka sinut muovasi, Israel:

– Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut.

Minä olen sinut nimeltä kutsunut,

sinä olet minun.

²

kun virtojen poikki, ne eivät tempaa sinua mukaansa,

kun astut tulen lävitse, sinä et pala

eikä liekki sinua polta.

³

Minä, Israelin Pyhä, olen sinun pelastajasi.

Minä annan lunnaiksi sinusta

Egyptin, Nubian ja Seban maat.

⁴Koska olet arvokas minun silmissäni,

koska olet kallis ja rakas,

minä luovutan kansanheimoja sinun sijastasi,

kansakuntia sinun henkesi hinnaksi.

⁵

Idästä minä tuon sinun sukusi,

lännestä kokoan sinut,

⁶

ja etelälle: »Päästä irti!»

Tuokaa kaukaa minun poikani takaisin,

maan ääriltä tyttäreni,

⁷

jonka olen kunniakseni luonut,

muovannut ja valmiiksi tehnyt.

Herra kutsuu Israelin todistajakseen

⁸

joka on sokea, vaikka sillä on silmät,

joka on kuuro, vaikka sillä on korvat!

⁹

kerääntykööt kansakunnat yhteen:

voiko joku siitä joukosta ilmoittaa meille,

mitä minä ilmoitan,

ja kertoa meille, mitä tapahtui ennen?

Asettakoon siis luotettavat todistajat

ja osoittakoon olevansa oikeassa,

niin että toiset voivat kuulla ja myöntää: »Totta on.»

¹⁰Minun todistajani, sanoo Herra, olette te

– Israel, sinä jonka olen valinnut palvelijakseni –

ja teidän tulee tuntea minut ja uskoa minuun,

ymmärtää, kuka minä olen.

Ennen minua ei ole jumalaa syntynyt eikä ollut

eikä minun jälkeeni tullut eikä tule.

¹¹

ei ole muuta pelastajaa kuin minä.

¹²Minä olen puhunut,

minä olen pelastanut,

olen ilmaissut teille tahtoni,

minä itse, ei kukaan muu.

Te olette minun todistajani, sanoo Herra.

Minä olen Jumala,

¹³

Kukaan ei voi väistää minun kättäni.

Kuka voi tehdä tyhjäksi minun tekoni?

Tie meren ja aavikon halki

¹⁴Näin sanoo Herra,

teidän lunastajanne, Israelin Pyhä:

– Minkä teen Babylonille, teen teidän tähtenne.

Minä murran kaikki sen portit,

ja valitukseksi muuttuvat kaldealaisten ilohuudot.

¹⁵Minä olen Herra, teidän pyhä Jumalanne,

Israelin luoja, teidän kuninkaanne!

¹⁶

hän, joka avasi mereen tien,

valtatien suurten vetten keskelle,

¹⁷hän, joka päästi liikkeelle vaunut ja hevoset,

väkevien soturien joukon

– syvyydessä he nyt makaavat, eivät enää nouse,

kuin sammuva lampun liekki he hävisivät –

näin hän sanoo:

¹⁸– Älkää enää menneitä muistelko,

älkää muinaisia miettikö!

¹⁹

Nyt se puhkeaa esiin – ettekö huomaa?

Minä teen tien autiomaahan

ja joet kuivuuden keskelle.

²⁰Villieläimetkin kunnioittavat minua,

sakaalit ja strutsit,

koska olen tuonut vedet autiomaahan

ja joet kuivuuden keskelle

antaakseni juotavaa kansalleni, valitulleni.

²¹Kansa, jonka olen luonut itseäni varten,

on ylistävä minua.

Israelin synti, Herran armo

²²Minua et ole avuksesi huutanut, Jaakob,

minun vuokseni, Israel, et ole vaivaa nähnyt.

²³Lampaita et ole tuonut minulle polttouhriksi

etkä teurasuhreillasi ole minua kunnioittanut.

Minä en ole rasittanut sinua ruokauhreilla,

en uuvuttanut vaatimalla suitsutusuhreja.

²⁴Etkä sinä ole liioin tuhlannut hopeaasi suitsutusruokoon,

et juottanut minulle teurasuhriesi rasvaa.

Mutta synneilläsi kyllä olet minua rasittanut,

pahoilla teoillasi minua vaivannut.

²⁵

oman itseni tähden

enkä muistele sinun syntejäsi.

²⁶

Esitä asiasi, osoita olevasi oikeassa!

²⁷Jo kantaisäsi teki syntiä,

johtomiehesi luopuivat minusta,

²⁸sinun ruhtinaasi häpäisivät minun temppelini.

Siksi minä annoin Jaakobin tuhon omaksi,

Israelin kaikkien herjattavaksi.