Katso, minun palvelijani

42¹

minun valittuni, johon olen mieltynyt.

Henkeni olen laskenut hänen ylleen,

hän tuo oikeuden kansojen keskuuteen.

²Ei hän huuda eikä melua,

ei kuulu hänen äänensä kaduilla.

³Murtunutta ruokoa hän ei muserra,

lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta.

Tinkimättä hän toteuttaa oikeuden.

⁴Eikä hän murru, ei himmene hänen liekkinsä,

vaan hän saattaa kaikkialla oikeuden voimaan.

Hänen opetustaan ikävöivät kaukaiset rannat.

⁵

hän, joka loi taivaan ja levitti sen auki,

joka muovasi maan ja kaiken mitä siitä versoo

ja antoi sen päällä kulkeville elämän hengen:

⁶

minä, Herra, olen kutsunut sinut.

Minä tartun sinun käteesi ja suojelen sinua.

Sinut minä asetan toteuttamaan sen liiton,

jonka olen tehnyt tämän kansan kanssa

kaikkien kansojen valoksi,

⁷

päästämään kahlitut vankeudesta,

tyrmästä ne, jotka sen pimennossa istuvat.

⁸

Kunniani kirkkautta minä en kenellekään luovuta,

en minulle kuuluvaa ylistystä jumalankuville.

⁹Näettekö: minkä olen ilmoittanut, se on tapahtunut,

ja nyt minä ilmoitan uutta.

Ennen kuin se taimelle ehtii,

minä kerron sen teille.

Uusi laulu Herralle

¹⁰

maan ääristä alkaen laulakaa hänen ylistystään,

te merenkulkijat ja itse meri, kaikki mitä siinä on,

saaret ja rannikot, kaikki niiden asukkaat!

¹¹Antakoot äänensä kuulua

aavikko ja sen kaupungit

ja leirit, joissa Kedarin heimo asuu!

Riemuitkoot Selan rinteiden asukkaat,

vuorten laelta he huutakoot iloaan!

¹²Antakoot he Herralle kunnian,

kertokoot hänen ylistystään kaukaisille rannoille!

¹³Herra lähtee liikkeelle soturin tavoin.

Kuin taistelija hän kiihdyttää vimmaansa,

huutaa ja karjuu sotahuutoa

ja uhkaa vihollisiaan:

¹⁴– Kauan minä olen ollut vaiti,

olen pysytellyt hiljaa, hillinnyt itseni.

Nyt minä huudan kuin synnyttäjä,

puuskutan, huohotan ankarasti.

¹⁵Minä teen autioiksi vuoret ja kukkulat,

niiden ruohikot kuivaksi maaksi.

Minä muutan joet hietikoksi

ja kuivaan vesilammikot.

¹⁶

jota he eivät ole kulkeneet,

annan heidän astella polkuja, joita he eivät tunne.

Minä muutan pimeyden heidän edellään valoksi,

louhikkopolut sileäksi tieksi.

Nämä ovat minun tekoni,

näin olen tehnyt ja näin teen yhä.

¹⁷

nuo, jotka nyt luottavat kuviin

ja sanovat patsaille:

»Te olette meidän jumaliamme.»

Israel, kuuro ja sokea palvelija

¹⁸

Sokeat, katsokaa, niin te näette!

¹⁹Kuka on sokea, jollei minun palvelijani,

kuka kuuro, ellei minun sanansaattajani?

Kuka on yhtä sokea kuin hän, jonka lähetin matkaan,

kuka yhtä kuuro kuin Herran palvelija?

²⁰Paljon olet nähnyt, mutta vähän muistat,

korvasi ovat auki, mutta mitään et kuule!

²¹Uskollisuuttaan osoittaen

Herra päätti tehdä lakinsa suureksi,

tehdä sen loistavaksi.

²²Mutta nyt tämä kansa on tyhjiin ryöstetty ja rosvottu,

se on suljettu vankityrmiin, kätketty luoliin.

Ryöstösaalista heistä on tullut, eikä ole vapauttajaa,

rosvojen saalista he ovat, eikä kukaan sano:

»Päästä heidät!»

²³Kuka teistä nyt kallistaa korvansa tälle,

kuka tarkkaa ja on vastedes kuuliainen?

²⁴Kuka antoi ryöstäjälle Israelin,

rosvojen armoille Jaakobin suvun?

Eikö itse Herra, hän, jota vastaan olemme rikkoneet?

Kukaan ei tahtonut kulkea hänen teitään,

ei noudattaa hänen lakiaan.

²⁵

ankaran sodan.

Joka puolelta se paahtoi heitä,

mutta opikseen he eivät ottaneet,

se poltti heitä,

mutta mitään he eivät tajunneet.

Herra kokoaa kansansa

43¹

joka sinut loi, Jaakob,

joka sinut muovasi, Israel:

– Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut.

Minä olen sinut nimeltä kutsunut,

sinä olet minun.

²

kun virtojen poikki, ne eivät tempaa sinua mukaansa,

kun astut tulen lävitse, sinä et pala

eikä liekki sinua polta.

³

Minä, Israelin Pyhä, olen sinun pelastajasi.

Minä annan lunnaiksi sinusta

Egyptin, Nubian ja Seban maat.

⁴Koska olet arvokas minun silmissäni,

koska olet kallis ja rakas,

minä luovutan kansanheimoja sinun sijastasi,

kansakuntia sinun henkesi hinnaksi.

⁵

Idästä minä tuon sinun sukusi,

lännestä kokoan sinut,

⁶

ja etelälle: »Päästä irti!»

Tuokaa kaukaa minun poikani takaisin,

maan ääriltä tyttäreni,

⁷

jonka olen kunniakseni luonut,

muovannut ja valmiiksi tehnyt.

Herra kutsuu Israelin todistajakseen

⁸

joka on sokea, vaikka sillä on silmät,

joka on kuuro, vaikka sillä on korvat!

⁹

kerääntykööt kansakunnat yhteen:

voiko joku siitä joukosta ilmoittaa meille,

mitä minä ilmoitan,

ja kertoa meille, mitä tapahtui ennen?

Asettakoon siis luotettavat todistajat

ja osoittakoon olevansa oikeassa,

niin että toiset voivat kuulla ja myöntää: »Totta on.»

¹⁰Minun todistajani, sanoo Herra, olette te

– Israel, sinä jonka olen valinnut palvelijakseni –

ja teidän tulee tuntea minut ja uskoa minuun,

ymmärtää, kuka minä olen.

Ennen minua ei ole jumalaa syntynyt eikä ollut

eikä minun jälkeeni tullut eikä tule.

¹¹

ei ole muuta pelastajaa kuin minä.

¹²Minä olen puhunut,

minä olen pelastanut,

olen ilmaissut teille tahtoni,

minä itse, ei kukaan muu.

Te olette minun todistajani, sanoo Herra.

Minä olen Jumala,

¹³

Kukaan ei voi väistää minun kättäni.

Kuka voi tehdä tyhjäksi minun tekoni?

Tie meren ja aavikon halki

¹⁴Näin sanoo Herra,

teidän lunastajanne, Israelin Pyhä:

– Minkä teen Babylonille, teen teidän tähtenne.

Minä murran kaikki sen portit,

ja valitukseksi muuttuvat kaldealaisten ilohuudot.

¹⁵Minä olen Herra, teidän pyhä Jumalanne,

Israelin luoja, teidän kuninkaanne!

¹⁶

hän, joka avasi mereen tien,

valtatien suurten vetten keskelle,

¹⁷hän, joka päästi liikkeelle vaunut ja hevoset,

väkevien soturien joukon

– syvyydessä he nyt makaavat, eivät enää nouse,

kuin sammuva lampun liekki he hävisivät –

näin hän sanoo:

¹⁸– Älkää enää menneitä muistelko,

älkää muinaisia miettikö!

¹⁹

Nyt se puhkeaa esiin – ettekö huomaa?

Minä teen tien autiomaahan

ja joet kuivuuden keskelle.

²⁰Villieläimetkin kunnioittavat minua,

sakaalit ja strutsit,

koska olen tuonut vedet autiomaahan

ja joet kuivuuden keskelle

antaakseni juotavaa kansalleni, valitulleni.

²¹Kansa, jonka olen luonut itseäni varten,

on ylistävä minua.

Israelin synti, Herran armo

²²Minua et ole avuksesi huutanut, Jaakob,

minun vuokseni, Israel, et ole vaivaa nähnyt.

²³Lampaita et ole tuonut minulle polttouhriksi

etkä teurasuhreillasi ole minua kunnioittanut.

Minä en ole rasittanut sinua ruokauhreilla,

en uuvuttanut vaatimalla suitsutusuhreja.

²⁴Etkä sinä ole liioin tuhlannut hopeaasi suitsutusruokoon,

et juottanut minulle teurasuhriesi rasvaa.

Mutta synneilläsi kyllä olet minua rasittanut,

pahoilla teoillasi minua vaivannut.

²⁵

oman itseni tähden

enkä muistele sinun syntejäsi.

²⁶

Esitä asiasi, osoita olevasi oikeassa!

²⁷Jo kantaisäsi teki syntiä,

johtomiehesi luopuivat minusta,

²⁸sinun ruhtinaasi häpäisivät minun temppelini.

Siksi minä annoin Jaakobin tuhon omaksi,

Israelin kaikkien herjattavaksi.

Israel elpyy Herran siunaamana

44¹Ja nyt Jaakob, minun palvelijani, kuule,

kuule, Israel, sinä jonka olen valinnut!

²

ja jo kohdussa sinut muovasi,

hän, joka auttaa sinua:

– Älä pelkää, palvelijani Jaakob,

sinä Jesurun44:2 Jaakob, jonka nimi merkitsee ’petollinen’, saa nyt uuden nimen Jesurun, joka merkitsee ’suora’., jonka olen valinnut.

³

purojen kuivaan maahan.

Minä vuodatan henkeni lapsiisi

ja siunaukseni vesoillesi,

⁴

kuin pajut purojen varsilla.

⁵

toinen taas kutsuu itseään Jaakobin nimellä,

kolmas kirjoittaa käteensä: »Herran oma»,

ja ottaa kunnianimekseen Israelin nimen.

⁶

ja sen lunastaja, Herra Sebaot:

– Minä olen ensimmäinen ja minä olen viimeinen,

ei ole muuta Jumalaa kuin minä.

⁷

ja kertokoon minulle, mitä on tapahtunut

siitä alkaen kun asetin paikalleen ikimuinaisen kansan!

Hän esittäköön myös tulevat tapahtumat,

tulevaiset hän kertokoon meille!

⁸

Enkö ole jo aikoja sitten

kertonut ja ilmoittanut näitä teille?

Te olette minun todistajani:

onko muuta Jumalaa, muuta turvakalliota kuin minä?

Minä en toista tunne!

Ihminen veistämässä jumalankuvaa

⁹

heidän ihanat työnsä eivät ketään auta.

Niiden palvojat eivät mitään näe,

eivät mitään ymmärrä,

he joutuvat häpeään.

¹⁰Se, joka muovaa jumalan tai valaa patsaan,

tekee hyödyttömän teon.

¹¹Huonosti käy sen, joka niitä palvoo.

Eiväthän sepät ole ihmistä kummempia!

Kokoontukoot vain kaikki, astukoot yhdessä minun eteeni,

pelon valtaan he joutuvat, kaikki yhdessä häpeään!

¹²Metalliseppä teroittaa talttansa.

Hän työskentelee ahjon ääressä,

vasaroilla hän muovaa kuvan,

muotoilee sen kättensä voimalla.

Mutta nälkä hänenkin tulee,

ja silloin hänen voimansa ehtyvät.

Hän uupuu, jos ei saa vettä janoonsa.

¹³Puuseppä mittailee nuorallaan

ja piirtää puun pintaan punaliidulla hahmon,

vuolee sen esiin kovertimilla

ja tarkistaa sitä harpilla,

hän tekee sen ihmisolennon kaltaiseksi,

antaa sille ihmisen kauniin muodon,

ja se saa asua omassa pyhäkössään.

¹⁴Käyttöönsä ihminen kaataa setripuita,

valikoi metsästä tammen tai rautatammen,

joka on saanut puiden keskellä rauhassa kasvaa vahvaksi.

Tai hän istuttaa laakeripuita, jotka sade kasvattaa.

¹⁵Näin hän saa polttopuuta.

Sitä hän hakee lämmitelläkseen,

siitä tekee valkean tulisijaan

paistaakseen leipää.

Siitä hän myös valmistaa jumalan,

jonka eteen heittäytyy,

siitä hän tekee patsaan,

jota sitten kumartaa.

¹⁶Puolet puusta hän polttaa,

paistaa sen päällä lihaa, syö,

tulee kylläiseksi, lämmittelee ja sanoo: »Hohhoijaa!

Siinäpä kunnon tuli. Jo alkaa tarjeta!»

¹⁷Mutta lopusta puusta hän veistää itselleen jumalan,

patsaan, jota hän kumartaa ja palvoo.

Hän rukoilee sitä ja sanoo:

– Pelasta minut! Olethan sinä minun jumalani!

¹⁸Mitään he eivät tiedä, mitään eivät ymmärrä!

Heidän silmänsä ovat tahmautuneet umpeen, eivät he näe,

heidän sydämensä on turtunut, eivät he tajua.

¹⁹Eivät he ota opikseen,

ei heillä ole älyä eikä ymmärrystä sanoa:

– Puolet siitä poltin tulisijassa,

hiilloksella paistoin leipää,

paistoin lihaa ja söin.

Ja sen rippeistä minä tein tuollaisen iljetyksen!

Puupölkkyäkö tässä pitäisi kumartaa?

²⁰Tyhjän perässä juoksija!

Hänen harhautunut sydämensä eksyttää hänet.

Ei hän osaa pelastaa itseään,

ei sanoa itselleen:

– Petosta! Minun käteni pitää kiinni tyhjästä!

Herra lunastaa Jaakobin – riemuitkaa!

²¹

muista, Israel,

että minä olen sinut muovannut, sinä olet minun palvelijani,

sinä et minulta unohdu, Israel.

²²

sinun syntisi kuin pilviverhon.

Palaa minun luokseni,

minä olen lunastanut sinut vapaaksi.

²³

iloitkaa, maan syvyydet,

puhjetkaa riemuun, te vuoret,

te metsät ja jokainen metsän puu:

Herra on lunastanut Jaakobin!

Hän on pelastanut Israelin,

hän on osoittanut kirkkautensa.

Herra antaa Kyyrokselle tehtävän

²⁴

hän, joka jo kohdussa muovasi sinut:

– Minä olen Herra, olen tehnyt kaiken!

Yksinäni minä leväytin auki taivaan,

muovasin maan kenenkään auttamatta.

²⁵

ja todistan taikurit petkuttajiksi,

minä kukistan maan viisaat

ja osoitan heidän tietonsa typeryydeksi.

²⁶Mutta palvelijani sanan minä toteutan

ja panen täytäntöön sanansaattajieni neuvot.

Minä sanon Jerusalemille: »Sinä saat asukkaasi takaisin»,

ja Juudan kaupungeille: »Teidät rakennettakoon jälleen!»

Minä annan kaupunkieni nousta raunioista.

²⁷

minä kuivatan sinun syöverisi.»

²⁸

Mitä minä tahdon, sen hän toteuttaa,

hän sanoo Jerusalemille: »Sinut rakennettakoon»,

ja temppelille: »Sinut perustettakoon jälleen!»