Raamattu 1992 (KR92)
33

Valitus ja rukous ahdingon aikana

331

33:1
Jes. 37:38
Jer. 30:16
Voi sinua, tuhooja, jota ei ole tuhottu,

petturi, jota ei ole petetty!

Kun olet tuhottavasi tuhonnut, sinut tuhotaan,

kun olet petettäväsi pettänyt, sinut petetään.

2Herra, ole meille armollinen!

Toivoen me katsomme sinuun.

Ole joka aamu käsivarsiemme voima,

hädän hetkenä pelasta meidät!

3Suuren jylinän tieltä kaikkoavat kansat.

Kun sinä nouset, kansakunnat hajaantuvat pakoon.

4Kuin heinäsirkat te saatte käydä saaliin kimppuun,

kuin kalvajasirkkojen parvi te ahmitte sitä.

5Ylhäinen on Herra! Hän asuu korkeudessa.

Oikeudella ja vanhurskaudella hän täyttää Siionin.

6Sinun tulevat päiväsi hän turvaa, hetkestä hetkeen,

hänellä on varattuna apua yllin kyllin, viisautta ja tietoa.

Siionin aarre on Herran pelko.

7Kuule! Arielin33:7 Ks. selitystä 29:2. asukkaat valittavat kaduilla,

katkerasti itkevät ne, jotka rauhasta neuvottelivat.

8

33:8
Tuom. 5:62. Kun. 18:13,17
Valtatiet ovat autioina,

kulkijat ovat kadonneet.

Liitto on mitätöity,

sen todistajia halveksitaan,

ihmishengelle ei arvoa anneta.

9

33:9
Nah. 1:4
Maa valittaa ja kuihtuu,

häpeissään on Libanon, puut kuivettuneina.

Saaronin tasanko on kulottunut aroksi,

Basan ja Karmel ovat alastomat.

Herra tulee

10– Nyt minä nousen, sanoo Herra.

Nyt minä asetun korkealle, nyt käyn toimeen.

11Heinää te kannatte kohdussanne, olkia synnytätte,

minun henkeni syö teidät kuin tuli.

12Kansat murennetaan kuin kalkkikivi tulella,

kuin irti hakatut orjantappurat ne leimahtavat liekkiin.

13Kuulkaa, kaukaiset kansat, mitä olen tehnyt!

Lähellä elävät, oppikaa tuntemaan minun voimani!

14

33:14
2. Moos. 24:17+
Syntiset pelkäävät Siionissa,

jumalattomat kauhistuvat:

»Kuka meistä voi asua kaikkinielevässä tulessa,

kuka meistä kestää ikuisten liekkien poltetta?»

15

33:15
Ps. 15:2,24:4
Se, joka elää vanhurskaasti ja puhuu oikein,

joka hylkää laittoman hyödyn,

joka pitää kätensä puhtaina lahjuksista,

joka sulkee korvansa murhajuonilta

eikä katsele sormien läpi vääryyden töitä.

16Korkealla vuorella hän saa asua,

kalliolinnoissa, joissa hänellä on turva.

Leipää hän saa riittämiin,

eikä hänen juomavetensä ehdy.

Näky vapautetusta Jerusalemista

17Omin silmin sinä saat nähdä kuninkaan,

hänen kauneutensa,

sinä saat nähdä avaran maan.

18Sydämesi muistelee menneitä kauhuja:

missä nyt on veronkantaja,

missä veron punnitsija,

missä torneja tarkastava vieras?

19Enää et näe tuota röyhkeää muukalaiskansaa,

jonka kieltä ei kukaan ymmärrä,

jonka puhe on kummallista, mieltä vailla.

20

33:20
Ps. 122:4
Jes. 32:18
Katso Siionia, meidän juhliemme kaupunkia!

Sinun silmäsi saavat nähdä Jerusalemin,

turvallisen leposijan,

teltan, jota ei pureta, ei siirretä.

Sen vaarnat eivät koskaan irtoa,

yksikään sen köysistä ei katkea.

21Meillä on siellä väkevä valtias, Herra,

meillä on jokien lähde ja leveät virrat.

Niitä ei kulje soutualus

eikä ylitä uljainkaan pursi.

22Totisesti, Herra on tuomarimme. Hän johtaa meitä.

Herra on valtiaamme,

Herra on kuninkaamme. Hän pelastaa meidät.

23Kun köydet ovat löystyneet

eivätkä enää pidä mastoa pystyssä,

eivät purjetta levällään,

silloin jaetaan ryöstösaalista runsaasti.

Rammatkin saalistavat muiden mukana,

24

33:24
Joel 4:10Jer. 31:34
eikä yksikään kaupungin asukas sano: »Minä olen sairas.»

Kansa, joka siellä asuu, on saanut syntinsä anteeksi.

34

Taivaan ja maan joukot tuhotaan

341

34:1
Jes. 1:2
Kansat, tulkaa kuulemaan,

kuunnelkaa, kansakunnat!

Kuule, maa kaikkine asukkainesi,

maanpiiri ja kaikki mikä siitä versoo!

2Itse Herra on vihastunut kaikkiin kansakuntiin,

hänen vihansa kohtaa kansojen joukot.

Hän on vihkinyt ne tuhon omiksi,

jättänyt ne teurastajan käsiin.

3

34:3
Jer. 9:21,25:33
Surmatut jätetään hautaamatta,

löyhkä nousee heidän raadoistaan,

heidän verensä valuu pitkin vuoria.

4Taivaan voimat hajoavat,

ja taivas kiertyy kokoon kuin kirjakäärö.

Sen tähtien joukot varisevat maahan

kuin viiniköynnösten lakastuneet lehdet,

niin kuin kuivettuneet viikunat karisevat puusta.

Koston päivä kohtaa Edomin

5– Kun miekkani on kyllikseen juonut taivaissa,

se syöksyy alas Edomiin,

iskee kansaan,

jonka olen syystä tuominnut tuhoon.

6

34:6
Jes. 63:1
Herran miekka on kauttaaltaan veressä

ja tihkuu rasvaa,

se valuu lampaiden ja pukkien verta

ja pässien munuaisrasvaa,

sillä Herralla on uhrijuhla Bosrassa

ja suuri teurastus Edomin maassa.

7Siellä villihärät sortuvat rinnan muiden kanssa,

vasikat ja mullikat rinnan sonnien kanssa.

Maa juo kyllikseen niiden verta,

Edomin kamara kiiltää niiden rasvasta.

8

34:8
Jer. 51:6
Tämä on Herran kostonpäivä,

se vuosi, jolloin hän maksaa Siionin ahdistajalle.

9Edomin puroissa virtaa sula piki,

rikiksi muuttuu sen sora,

sen kamara on palavaa pikeä.

10

34:10
Ilm. 19:3
Maa ei sammu yöllä eikä päivällä,

siitä kohoaa savua lakkaamatta,

polvesta polveen se pysyy asumattomana,

ajasta aikaan se on kulkijaa vailla.

11Sen perivät siilit ja huuhkajat,

korpit ja pöllöt majailevat siellä.

Herra jännittää mittanuoran

ja rakentaa autiuden,

hän laskee luotilangan

ja pystyttää tyhjyyden.

12Ei ole enää ylimyksiä kutsumassa ketään kuninkaakseen,

maan kaikki ruhtinaat ovat jäljettömiin kadonneet.

13

34:13–15
Jes. 13:21,22+
Palatsit kasvavat piikkipensasta,

varustukset nokkosta ja ohdaketta.

Koko maasta tulee hyeenojen tanner,

kamelikurkien asuinsija.

14Villikoirat ja sakaalit siellä kohtaavat,

villivuohi villivuohta kutsuu.

Siellä lepäilee Lilit, öinen velhotar,

sieltä hän löytää rauhallisen sijan.

15Myös nuolikäärme löytää sieltä turvapaikan,

pesii ja munii, hautoo munansa hiekassa.

Sinne kokoontuvat haaskalinnut

kukin kumppaninsa kanssa.

16Tutkikaa Herran kirjaa, lukekaa:

ainoakaan näistä eläimistä ei sieltä puutu,

kaikki ne ovat siellä,

eikä yksikään ole kumppania vailla.

Totisesti, hän on näin käskenyt,

hän itse on koonnut nämä kaikki yhteen.

17Hän on arvalla jakanut niille maan,

mittanuoralla määrännyt kullekin osuuden.

Ajasta aikaan ne saavat pitää sen perintönään,

polvesta polveen ne saavat siellä asua.

35

Kukkiva autiomaa ja pyhä tie

351

35:1
Jes. 29:17,32:15
Aavikko iloitsee, autiomaa iloitsee,

aro riemuitsee, se puhkeaa kukkaan!

Kuin lilja kukkikoon maa,

2se riemuitkoon,

huutakoon ääneen!

Sen osaksi tulee Libanonin kunnia,

Karmelin ja Saaronin ihanuus.

Kaikki saavat katsella Herran kunniaa,

meidän Jumalamme ihanuutta.

3

35:3
Job 4:3,4
Hepr. 12:12
Voimistakaa uupuneet kädet,

vahvistakaa horjuvat polvet,

4

35:4
Ps. 94:1
Jes. 40:9
sanokaa niille, jotka sydämessään hätäilevät:

»Olkaa lujat, älkää pelätkö.

Tässä on teidän Jumalanne!

Kosto lähestyy,

tilinteon hetki.

Jumala itse tulee ja pelastaa teidät.»

5

35:5
Jes. 29:18
Matt. 11:5
Silloin aukenevat sokeiden silmät

ja kuurojen korvat avautuvat,

6rampa hyppii silloin kuin kauris,

mykän kieli laulaa riemuaan.

Lähteitä puhkeaa autiomaahan,

vuolaina virtaavat purot arolla.

7

35:7
Ps. 107:35
Jes. 41:18
Hehkuva hiekka muuttuu lammikoiksi,

janoinen maa pulppuaviksi lähteiksi.

Siellä, missä hyeenat lepäilivät,

kasvaa silloin rantakaislaa ja papyrusta.

8

35:8
Jes. 43:19
Ja sinne syntyy tie, valtatie,

sitä kutsutaan Pyhäksi tieksi.

Epäpyhä ei saa sille astua:

Herran tien kulkijoille se kuuluu, heille yksin.

Siellä ei tyhmäkään eksy.

9

35:9
Jes. 11:6,65:25
Leijona ei nouse sille tielle,

ei yksikään raateleva peto,

ei yksikään.

Vain vapaiksi lunastetut sitä vaeltavat.

10

35:10
Jes. 51:11
Ilm. 21:4
Herran vapaiksi ostamat palaavat

ja saapuvat riemuiten Siioniin.

He kantavat päänsä päällä ikuista iloa.

Ilo ja riemu astuvat portista,

huoli ja huokaus pakenevat kauas.