Taivaan ja maan joukot tuhotaan
341
Kansat, tulkaa kuulemaan,
kuunnelkaa, kansakunnat!
Kuule, maa kaikkine asukkainesi,
maanpiiri ja kaikki mikä siitä versoo!
2Itse Herra on vihastunut kaikkiin kansakuntiin,
hänen vihansa kohtaa kansojen joukot.
Hän on vihkinyt ne tuhon omiksi,
jättänyt ne teurastajan käsiin.
3
Surmatut jätetään hautaamatta,
löyhkä nousee heidän raadoistaan,
heidän verensä valuu pitkin vuoria.
4Taivaan voimat hajoavat,
ja taivas kiertyy kokoon kuin kirjakäärö.
Sen tähtien joukot varisevat maahan
kuin viiniköynnösten lakastuneet lehdet,
niin kuin kuivettuneet viikunat karisevat puusta.
Koston päivä kohtaa Edomin
5– Kun miekkani on kyllikseen juonut taivaissa,
se syöksyy alas Edomiin,
iskee kansaan,
jonka olen syystä tuominnut tuhoon.
6
Herran miekka on kauttaaltaan veressä
ja tihkuu rasvaa,
se valuu lampaiden ja pukkien verta
ja pässien munuaisrasvaa,
sillä Herralla on uhrijuhla Bosrassa
ja suuri teurastus Edomin maassa.
7Siellä villihärät sortuvat rinnan muiden kanssa,
vasikat ja mullikat rinnan sonnien kanssa.
Maa juo kyllikseen niiden verta,
Edomin kamara kiiltää niiden rasvasta.
8
Tämä on Herran kostonpäivä,
se vuosi, jolloin hän maksaa Siionin ahdistajalle.
9Edomin puroissa virtaa sula piki,
rikiksi muuttuu sen sora,
sen kamara on palavaa pikeä.
10
Maa ei sammu yöllä eikä päivällä,
siitä kohoaa savua lakkaamatta,
polvesta polveen se pysyy asumattomana,
ajasta aikaan se on kulkijaa vailla.
11Sen perivät siilit ja huuhkajat,
korpit ja pöllöt majailevat siellä.
Herra jännittää mittanuoran
ja rakentaa autiuden,
hän laskee luotilangan
ja pystyttää tyhjyyden.
12Ei ole enää ylimyksiä kutsumassa ketään kuninkaakseen,
maan kaikki ruhtinaat ovat jäljettömiin kadonneet.
13
Palatsit kasvavat piikkipensasta,
varustukset nokkosta ja ohdaketta.
Koko maasta tulee hyeenojen tanner,
kamelikurkien asuinsija.
14Villikoirat ja sakaalit siellä kohtaavat,
villivuohi villivuohta kutsuu.
Siellä lepäilee Lilit, öinen velhotar,
sieltä hän löytää rauhallisen sijan.
15Myös nuolikäärme löytää sieltä turvapaikan,
pesii ja munii, hautoo munansa hiekassa.
Sinne kokoontuvat haaskalinnut
kukin kumppaninsa kanssa.
16Tutkikaa Herran kirjaa, lukekaa:
ainoakaan näistä eläimistä ei sieltä puutu,
kaikki ne ovat siellä,
eikä yksikään ole kumppania vailla.
Totisesti, hän on näin käskenyt,
hän itse on koonnut nämä kaikki yhteen.
17Hän on arvalla jakanut niille maan,
mittanuoralla määrännyt kullekin osuuden.
Ajasta aikaan ne saavat pitää sen perintönään,
polvesta polveen ne saavat siellä asua.