Raamattu 1992 (KR92)
32

Oikeuden ja vanhurskauden valtakunta

321Tulee aika, jolloin kuningas hallitsee vanhurskaasti

ja ruhtinaat hoitavat tehtävänsä oikeuden mukaan.

2

32:2
Jes. 25:4
Silloin jokainen heistä on kuin turvapaikka myrskyn tullen,

kuin suoja rankkasateen puhjetessa,

kuin virvoittava vesi aavikolla,

kuin kallionjärkäleen varjo helteen uuvuttamassa maassa.

3

32:3
Jes. 29:18
Silloin näkevien silmät eivät ole ummessa

ja kuulevien korvat ovat avoinna kuulemaan.

4Neuvottomien sydän saavuttaa tiedon,

sammaltavien kieli oppii puhumaan selkeästi.

5Enää ei houkkaa sanota kunnian mieheksi

eikä lurjusta jalomieliseksi.

6Sillä houkka puhuu houkan puheita,

hänen sydämensä hautoo pahaa.

Siksi hänen tekonsa ovat jumalattomia,

hänen puheensa Herrasta ovat mieltä vailla.

Se mies jättää nälkäisen nääntymään,

janoisen hän jättää juomaa vaille.

7Lurjuksella on katalat keinonsa,

hän punoo juonia,

valehtelee ja hyötyy köyhän kustannuksella,

riistää puheillaan varattomilta oikeuden.

8Mutta jalon miehen mielessä ovat jalot teot,

hän pysyy lujasti hyvän puolella.

Naisten ilo vaihtuu murheeksi

9Nouskaa, te huolettomat naiset,

kuunnelkaa minua!

Kuulkaa, te itsevarmat tyttäret,

pankaa mieleen, mitä minä sanon!

10Vuosi vielä, vähän toista,

ja te, nyt niin varmat, vapisette.

Viininkorjuun aika on ohi,

eikä hedelmien korjuuta tule.

11Säikkykää, huolettomat,

vaviskaa, itsevarmat!

Riisukaa vaatteenne,

vyöttäkää säkkivaate uumillenne,

12lyökää surusta rintoihinne

ihanien peltojen tähden,

hedelmällisten viiniköynnösten tähden,

13kansani viljelysmaiden tähden

– orjantappuraa ja ohdaketta ne silloin kasvavat –

ja kaikkien riemua tulvivien talojen tähden,

koko ilakoivan kaupungin tähden.

14

32:14
2. Aik. 27:3
Sillä palatsi jää autioksi,

kohiseva kaupunki hylätään.

Missä kohosi Ofelinkukkulan linna vartiotorneineen,

siinä leviää ikuisesti rauniokenttä,

villiaasien mielipaikka,

karjalaumojen laidunmaa.

Vanhurskaus luo rauhan

15

32:15
Jes. 44:3
Hes. 39:29
Joel 3:1,2
Ap. t. 2:17
Näin on oleva, kunnes meihin tulee korkeudesta henki.

Silloin autiomaa muuttuu hedelmätarhaksi

ja tarhat ovat laajoja kuin metsät.

16Silloin autiomaassa asuu oikeus

ja vanhurskaudella on majansa hedelmätarhojen keskellä.

17Ja vanhurskauden hedelmänä on oleva rauha.

Siitä kasvaa levollinen luottamus,

turvallisuus, joka kestää iäti.

18

32:18
Jer. 33:16
Minun kansani saa asua rauhan niityillä,

turvallisissa asuinpaikoissa, huolettomilla leposijoilla.

19Metsää kaatuu lakoon,

kaupunkeja sortuu maahan,

20mutta te onnelliset,

te saatte kylvää

kaikkialle, missä vesi kostuttaa maan,

saatte päästää härkänne ja aasinne

vapaasti kulkemaan laitumilla.

33

Valitus ja rukous ahdingon aikana

331

33:1
Jes. 37:38
Jer. 30:16
Voi sinua, tuhooja, jota ei ole tuhottu,

petturi, jota ei ole petetty!

Kun olet tuhottavasi tuhonnut, sinut tuhotaan,

kun olet petettäväsi pettänyt, sinut petetään.

2Herra, ole meille armollinen!

Toivoen me katsomme sinuun.

Ole joka aamu käsivarsiemme voima,

hädän hetkenä pelasta meidät!

3Suuren jylinän tieltä kaikkoavat kansat.

Kun sinä nouset, kansakunnat hajaantuvat pakoon.

4Kuin heinäsirkat te saatte käydä saaliin kimppuun,

kuin kalvajasirkkojen parvi te ahmitte sitä.

5Ylhäinen on Herra! Hän asuu korkeudessa.

Oikeudella ja vanhurskaudella hän täyttää Siionin.

6Sinun tulevat päiväsi hän turvaa, hetkestä hetkeen,

hänellä on varattuna apua yllin kyllin, viisautta ja tietoa.

Siionin aarre on Herran pelko.

7Kuule! Arielin33:7 Ks. selitystä 29:2. asukkaat valittavat kaduilla,

katkerasti itkevät ne, jotka rauhasta neuvottelivat.

8

33:8
Tuom. 5:62. Kun. 18:13,17
Valtatiet ovat autioina,

kulkijat ovat kadonneet.

Liitto on mitätöity,

sen todistajia halveksitaan,

ihmishengelle ei arvoa anneta.

9

33:9
Nah. 1:4
Maa valittaa ja kuihtuu,

häpeissään on Libanon, puut kuivettuneina.

Saaronin tasanko on kulottunut aroksi,

Basan ja Karmel ovat alastomat.

Herra tulee

10– Nyt minä nousen, sanoo Herra.

Nyt minä asetun korkealle, nyt käyn toimeen.

11Heinää te kannatte kohdussanne, olkia synnytätte,

minun henkeni syö teidät kuin tuli.

12Kansat murennetaan kuin kalkkikivi tulella,

kuin irti hakatut orjantappurat ne leimahtavat liekkiin.

13Kuulkaa, kaukaiset kansat, mitä olen tehnyt!

Lähellä elävät, oppikaa tuntemaan minun voimani!

14

33:14
2. Moos. 24:17+
Syntiset pelkäävät Siionissa,

jumalattomat kauhistuvat:

»Kuka meistä voi asua kaikkinielevässä tulessa,

kuka meistä kestää ikuisten liekkien poltetta?»

15

33:15
Ps. 15:2,24:4
Se, joka elää vanhurskaasti ja puhuu oikein,

joka hylkää laittoman hyödyn,

joka pitää kätensä puhtaina lahjuksista,

joka sulkee korvansa murhajuonilta

eikä katsele sormien läpi vääryyden töitä.

16Korkealla vuorella hän saa asua,

kalliolinnoissa, joissa hänellä on turva.

Leipää hän saa riittämiin,

eikä hänen juomavetensä ehdy.

Näky vapautetusta Jerusalemista

17Omin silmin sinä saat nähdä kuninkaan,

hänen kauneutensa,

sinä saat nähdä avaran maan.

18Sydämesi muistelee menneitä kauhuja:

missä nyt on veronkantaja,

missä veron punnitsija,

missä torneja tarkastava vieras?

19Enää et näe tuota röyhkeää muukalaiskansaa,

jonka kieltä ei kukaan ymmärrä,

jonka puhe on kummallista, mieltä vailla.

20

33:20
Ps. 122:4
Jes. 32:18
Katso Siionia, meidän juhliemme kaupunkia!

Sinun silmäsi saavat nähdä Jerusalemin,

turvallisen leposijan,

teltan, jota ei pureta, ei siirretä.

Sen vaarnat eivät koskaan irtoa,

yksikään sen köysistä ei katkea.

21Meillä on siellä väkevä valtias, Herra,

meillä on jokien lähde ja leveät virrat.

Niitä ei kulje soutualus

eikä ylitä uljainkaan pursi.

22Totisesti, Herra on tuomarimme. Hän johtaa meitä.

Herra on valtiaamme,

Herra on kuninkaamme. Hän pelastaa meidät.

23Kun köydet ovat löystyneet

eivätkä enää pidä mastoa pystyssä,

eivät purjetta levällään,

silloin jaetaan ryöstösaalista runsaasti.

Rammatkin saalistavat muiden mukana,

24

33:24
Joel 4:10Jer. 31:34
eikä yksikään kaupungin asukas sano: »Minä olen sairas.»

Kansa, joka siellä asuu, on saanut syntinsä anteeksi.

34

Taivaan ja maan joukot tuhotaan

341

34:1
Jes. 1:2
Kansat, tulkaa kuulemaan,

kuunnelkaa, kansakunnat!

Kuule, maa kaikkine asukkainesi,

maanpiiri ja kaikki mikä siitä versoo!

2Itse Herra on vihastunut kaikkiin kansakuntiin,

hänen vihansa kohtaa kansojen joukot.

Hän on vihkinyt ne tuhon omiksi,

jättänyt ne teurastajan käsiin.

3

34:3
Jer. 9:21,25:33
Surmatut jätetään hautaamatta,

löyhkä nousee heidän raadoistaan,

heidän verensä valuu pitkin vuoria.

4Taivaan voimat hajoavat,

ja taivas kiertyy kokoon kuin kirjakäärö.

Sen tähtien joukot varisevat maahan

kuin viiniköynnösten lakastuneet lehdet,

niin kuin kuivettuneet viikunat karisevat puusta.

Koston päivä kohtaa Edomin

5– Kun miekkani on kyllikseen juonut taivaissa,

se syöksyy alas Edomiin,

iskee kansaan,

jonka olen syystä tuominnut tuhoon.

6

34:6
Jes. 63:1
Herran miekka on kauttaaltaan veressä

ja tihkuu rasvaa,

se valuu lampaiden ja pukkien verta

ja pässien munuaisrasvaa,

sillä Herralla on uhrijuhla Bosrassa

ja suuri teurastus Edomin maassa.

7Siellä villihärät sortuvat rinnan muiden kanssa,

vasikat ja mullikat rinnan sonnien kanssa.

Maa juo kyllikseen niiden verta,

Edomin kamara kiiltää niiden rasvasta.

8

34:8
Jer. 51:6
Tämä on Herran kostonpäivä,

se vuosi, jolloin hän maksaa Siionin ahdistajalle.

9Edomin puroissa virtaa sula piki,

rikiksi muuttuu sen sora,

sen kamara on palavaa pikeä.

10

34:10
Ilm. 19:3
Maa ei sammu yöllä eikä päivällä,

siitä kohoaa savua lakkaamatta,

polvesta polveen se pysyy asumattomana,

ajasta aikaan se on kulkijaa vailla.

11Sen perivät siilit ja huuhkajat,

korpit ja pöllöt majailevat siellä.

Herra jännittää mittanuoran

ja rakentaa autiuden,

hän laskee luotilangan

ja pystyttää tyhjyyden.

12Ei ole enää ylimyksiä kutsumassa ketään kuninkaakseen,

maan kaikki ruhtinaat ovat jäljettömiin kadonneet.

13

34:13–15
Jes. 13:21,22+
Palatsit kasvavat piikkipensasta,

varustukset nokkosta ja ohdaketta.

Koko maasta tulee hyeenojen tanner,

kamelikurkien asuinsija.

14Villikoirat ja sakaalit siellä kohtaavat,

villivuohi villivuohta kutsuu.

Siellä lepäilee Lilit, öinen velhotar,

sieltä hän löytää rauhallisen sijan.

15Myös nuolikäärme löytää sieltä turvapaikan,

pesii ja munii, hautoo munansa hiekassa.

Sinne kokoontuvat haaskalinnut

kukin kumppaninsa kanssa.

16Tutkikaa Herran kirjaa, lukekaa:

ainoakaan näistä eläimistä ei sieltä puutu,

kaikki ne ovat siellä,

eikä yksikään ole kumppania vailla.

Totisesti, hän on näin käskenyt,

hän itse on koonnut nämä kaikki yhteen.

17Hän on arvalla jakanut niille maan,

mittanuoralla määrännyt kullekin osuuden.

Ajasta aikaan ne saavat pitää sen perintönään,

polvesta polveen ne saavat siellä asua.