27¹

suurella, vahvalla ja terävällä miekallaan

Leviatanin, nopealiikkeisen käärmeen,

Leviatanin, kiemurtavan käärmeen,

iskee hengiltä syvyyden hirviön.

Uusi laulu viinitarhasta

²

»Ihana viinitarha! Laulakaa siitä!»

³

yhtenään minä kastelen sitä.

Minä vartioin sitä päivin ja öin,

jottei sitä kukaan vahingoittaisi.

⁴

Mutta jos vain näen ohdakkeita ja orjantappuroita,

käyn taisteluun niitä vastaan

ja poltan ne kaikki,

⁵jolleivät etsi minusta turvaa

ja tee rauhaa kanssani,

rauhaa minun kanssani.

⁶

Israel kukkii ja kukoistaa,

ja hedelmiin peittyvät maan kasvot.

⁷– Onko hän lyönyt teitä yhtä ankarasti

kuin hän löi teidän lyöjiänne?

Onko hän tappanut teitä yhtä säälimättömästi

kuin hän tappoi teidän kansanne tappajia?

⁸

kiivaalla henkäyksellään hän ajoi teidät tiehenne

itätuulen päivänä.

⁹

tämä on kääntymyksen hedelmä:

Jaakob murskaa kaikki väärien alttarien kivet

niin kuin kalkkikivi murskataan,

eikä maahan enää nouse asera-paaluja,

ei suitsutusalttareita.

Hylätty kaupunki

¹⁰Yksin jää linnoitettu kaupunki

niin kuin heitteille jätetty laidun,

hylätyksi kuin autiomaa.

Siellä vasikat kulkevat laitumella,

siellä ne oleilevat, kaluavat pensaat paljaiksi,

¹¹ja kun oksat kuivettuvat risuiksi,

naiset tulevat ja katkovat ne polttopuiksi.

Se kansa hylkää viisauden.

Siksi sen luoja ei sitä sääli,

hän, joka sen loi, ei sitä armahda.

Hajalle lyödyn Israelin paluu

¹²

Herra karistaa tähkistä irti jyvät

Eufratilta aina Egyptin rajapurolle saakka,

ja jyvä jyvältä teidät poimitaan talteen,

te Israelin lapset.

¹³

puhalletaan suureen torveen,

ja Assyrian maahan kadonneet

ja Egyptin maahan hajaantuneet

tulevat ja kumartuvat Herran eteen

Jerusalemin pyhällä vuorella.

Lausumia Samariasta ja Jerusalemista

28—35

Rajumyrsky Samariassa

28¹Voi Efraimin juomarien ylvästä kruunua,

kuihtuvaa seppelettä!

Voi viinin tuuperruttamien ihanaa kaupunkia,

joka kohoaa viljavan laakson yläpuolella!

²

kuin raesade tai rajumyrsky,

kuin valtavien vesien tulvasade,

joka kaataa voimallaan kaiken lakoon.

³Jalkoihin tallataan

Efraimin juomarien ylväs kruunu,

⁴

ihana kaupunki,

joka kohoaa viljavan laakson yläpuolella.

Sen käy kuin alkukesän varhaisviikunan:

kun joku sen näkee,

se tuskin ehtii kädessä käväistä kun on jo kadonnut suuhun.

⁵Sinä päivänä Herra Sebaot on oleva kansansa jäännökselle

ihana kruunu, ylväs seppele,

⁶hän antaa oikeuden tunnon niille,

jotka tuomareina jakavat oikeutta,

ja rohkeuden niille,

jotka kaupungin portilla torjuvat rynnäkön.

Papit ja profeetat vastustavat Jesajaa

⁷Nuokin ovat viinistä humaltuneita,

horjahtelevat väkevien juomien huumaamina:

pappi ja profeetta juovat ja horjuvat,

viini on vienyt heidät mukaansa.

He horjuvat juopuneina,

hoippuvat näkyjä nähdessään

ja kompastuvat oikeutta jakaessaan.

⁸Kaikki pöydät ovat täynnä oksennusta,

kaikkialla saastaa, ei missään puhdasta paikkaa.

⁹Ja Jumalan profeetasta he sanovat:

»Kenelle hän luulee järkeä opettavansa,

keille jankuttaa sanomaansa?

Varmaan sylilapsille,

vastikään äitinsä rinnoilta vieroitetuille!

¹⁰Muista aina, muista aina,

mieleen paina, mieleen paina

hiukan sitä, hiukan tätä!»

¹¹

hän on vastedes puhuva tälle kansalle,

¹²

– Tässä on lepopaikka.

Sallikaa väsyneiden hengähtää,

täällä on lepo ja virvoitus.

Mutta he eivät tahtoneet kuulla.

¹³Niinpä Herran sana on oleva heille vain tätä:

»Muista aina, muista aina,

mieleen paina, mieleen paina

hiukan sitä, hiukan tätä!»

Ja niin he kulkiessaan kompastuvat

ja loukkaantuvat,

tarttuvat ansaan, jäävät kiinni.

Herra asettaa kulmakiven

¹⁴Sen tähden kuulkaa Herran sana, te tyhjänpuhujat,

tämän kansan hallitsijat,

jotka asutte Jerusalemissa!

¹⁵

»Me olemme tehneet liiton kuoleman kanssa,

tuonelan kanssa olemme solmineet sopimuksen.

Kun tuhotulva vyöryy kohti,

se ei saavuta meitä,

sillä viekkaus on taannut meille turvapaikan,

valheen suojaan me olemme piiloutuneet.»

¹⁶

– Katsokaa: minä lasken Siioniin peruskiven,

huolella valitun kivipaaden,

kallisarvoisen kulmakiven

sitomaan vankkaa perustaa.

Joka uskoo, ei horju.

¹⁷Minun työssäni on mittana oikeus

ja luotilankana vanhurskaus.

Mutta rakeet hakkaavat pettävän turvapaikan

ja tulva vie piilopaikan mennessään,

¹⁸teidän liittonne kuoleman kanssa pyyhitään pois

ja teidän sopimuksenne tuonelan kanssa raukeaa.

Tuhotulva vyöryy teidän ylitsenne,

se lyö teidät maahan.

¹⁹Joka kerta kun se vyöryy ylitse,

se tempaa teidät mukaansa.

Aamu aamulta se vyöryy yli,

päivä päivältä, yö yöltä.

Kauhun vapina valtaa teidät,

kun teille selviää, mitä sanoma merkitsee.

²⁰Toden totta: vuode on lyhyt,

ei sille voi ojentautua,

peite kapea,

ei siihen voi kääriytyä.

²¹

niin kuin hän nousi Perasiminvuoren luona,

niin kuin kiivastui Gibeoninlaaksossa,

niin hän kiivastuu

ja tekee työnsä – outo on hänen työnsä! –

ja toteuttaa tekonsa – merkillinen on hänen tekonsa!

²²

etteivät kahleenne tulisi vielä raskaammiksi,

sillä olen saanut tietää,

että Jumala, Herra Sebaot, on tehnyt päätöksensä

ja on valmis hävittämään kaiken maan.

Viisas viljelijä toimii taiten

²³Nyt kuunnelkaa tarkasti minun puhettani,

pankaa mieleenne mitä sanon.

²⁴Kyntääkö maamies joka päivä maataan kylvöä varten,

muokkaako hän päivästä päivään äkeellä peltoaan?

²⁵Ei, ensin hän tasoittaa maan pinnan

ja sitten ripottelee mustakuminaa,

sirottelee maustekuminaa,

kylvää vehnää, hirssiä, ohraa

ja pellon reunaan vaivaisvehnää.

²⁶Herra neuvoo hänelle miten toimia,

hänen Jumalansa opettaa häntä.

²⁷Eihän mustakuminaa puimareellä puida

eikä puimajyrää kierrätetä kuminain päällä!

Kepillä mausteet irti hakataan,

sauvalla kuminan siemenet.

²⁸Vilja tosin puidaan jyräämällä,

mutta ei sitäkään loputtomiin puida.

Vaikka jyrä ja vetojuhdat saavat kulkea sen ylitse,

ei niiden anneta jauhaa sitä rikki.

²⁹Herra Sebaot on antanut tämänkin taidon.

Ihmeelliset ovat hänen neuvonsa,

hän antaa runsaan menestyksen.

Voi sinua, Ariel!

29¹Voi Ariel, Ariel,

voi sinua, kaupunki jonka luo Daavid leiriytyi!

Lisätkää vuoteen vielä vuosi,

kiertäkööt juhlat kiertonsa,

²sitten minä panen ahtaalle sinut, Ariel,

ja sinä voihkit ja valitat.

Niin sinusta todella tulee minun uhrialttarini.29:2 Heprean sana ariel merkitsee ’uhrialttari’; tässä sanaa on käytetty vertauskuvallisesti Jerusalemista.

³Kuten Daavid minä leiriydyn sinua piirittämään,

saarran sinut vallein

ja pystytän piirityslaitteet sinun ympärillesi,

⁴ja sinä vaivut maahan, sieltä sinä puhut,

tomusta sinun äänesi vaimeana kuuluu

kuin vainajahengen ääni,

kuin kuiskaus se kohoaa tomusta.

⁵

kuin akanapilvi on sinun ahdistajiesi lauma.

Mutta yhtäkkiä, arvaamatta,

⁶Herra Sebaot taas muistaa sinua

ja tulee luoksesi ukkosen jyrinässä,

saattonaan maanjäristys ja valtava pauhu,

mukanaan pyörremyrsky ja rajuilma

ja ahnas tulenlieska.

⁷Kuin uni, yöllinen painajainen

on silloin koko vierasheimoisten lauma,

niiden, jotka sotivat sinua vastaan, Ariel,

kaikkien, jotka sinua ahdistivat ja piirittivät

ja hyökkäsivät sinua vastaan.

⁸Heidän käy kuin nälkäisen, joka uneksii ja uskoo syövänsä

mutta herää yhtä nälkäisenä kuin nukahti,

tai kuin janoisen, joka uneksii ja luulee juovansa

mutta herää yhä nääntyneenä, kurkku kuivana.

Niin käy vierasheimoisten koko lauman –

kaikkien, jotka ovat hyökänneet Siionin vuorta vastaan.

Sokaistuneet eivät tajua sanomaa

⁹Ihmetelkää ja typertykää,

sokaistukaa ja jääkää sokeuteenne!

Juopukaa – muusta kuin viinistä,

hoippukaa – muusta kuin väkevistä juomista!

¹⁰

raskaaseen horrokseen

ja sokaissut teidän silmänne, profeettanne,

ja verhonnut teidän päänne, näkijänne.

¹¹

¹³

– Koska tämä kansa lähestyy minua vain suullaan

ja kunnioittaa minua vain huulillaan,

koska sen sydän on vetäytynyt minusta kauas

ja koska sen kuuliaisuus minua kohtaan

on vain opittujen ihmiskäskyjen noudattamista,

¹⁴

ihmeellisiä, hämmästyttäviä ihmetekoja,

ja sen viisaiden viisaus häviää

ja sen ymmärtäväisten ymmärrys katoaa.

¹⁵

salatakseen suunnitelmansa,

niitä, joiden teot piilevät pimeydessä

ja jotka sanovat:

»Kukapa meidät näkisi,

kukapa meidät tuntisi!»

¹⁶

Eikö savenvalaja muka ole saveaan kummempi?

Sanooko teos tekijästään: »Ei hän ole minua tehnyt»?

Sanooko luomus luojastaan: »Ei hän mitään ymmärrä»?

Israel saavuttaa rauhan ja onnen

¹⁷

ja Libanonin vuoret muuttuvat hedelmätarhaksi,

ja tarhat ovat laajoja kuin metsät.

¹⁸

sokeat pääsevät synkästä pimeydestä

ja heidän silmänsä näkevät.

¹⁹Kurjat riemuitsevat jälleen Herrasta

ja köyhimmät iloitsevat Israelin Pyhästä,

²⁰sillä sortajat ovat hävinneet ja pilkkaajat ovat poissa

ja väärintekijät revitään juurineen maasta,

²¹nuo, jotka sanoillaan leimaavat viattoman syylliseksi

ja puheillaan virittävät ansoja kaupunginportin tuomarille,

nuo, joiden väärä todistus tuo syyttömälle tuomion.

²²Sen tähden Herra, joka lunasti omakseen Abrahamin,

sanoo Jaakobin suvulle näin:

– Nyt ei Jaakobin enää tarvitse olla häpeissään,

enää eivät hänen kasvonsa kalpene.

²³

– omat lapsensa –

he jälleen pitävät pyhänä minun nimeni,

pitävät pyhänä Jaakobin Pyhän

ja vapisevat kunnioituksesta Israelin Jumalan edessä.

²⁴Ja ne, joiden mieli on eksyksissä,

tulevat järkiinsä,

ja marisijat ottavat opikseen.