Raamattu 1992 (KR92)

Ilmestys lopun aikojen tapahtumista

24—27

Jumalan tuomio kohtaa maailmaa

241

24:1
Miika 7:13
Katso: Herra hävittää maan ja autioittaa sen,

runtelee sen kasvot ja lyö hajalle sen asukkaat.

2Samalla tavoin käy papin kuin kansankin,

niin isännän kuin orjankin,

niin emännän kuin orjattaren,

niin myyjän kuin ostajan,

niin lainan antajan kuin sen saajan,

niin velkojan kuin velallisenkin.

3Autioksi maa autioituu,

tyhjäksi se ryöstetään.

Näin on Herra puhunut.

4

24:4
Joel 1:10
Maa kulottuu ja kuivuu,

maanpiiri riutuu ja kuivuu,

maan lailla taivaskin riutuu.

5Maa muuttuu saastaiseksi jalkojen alla,

sillä sen asukkaat ovat hylänneet lain,

rikkoneet käskyt,

tehneet tyhjäksi ikuisen liiton.

6

24:6
Dan. 9:11
Siksi kirous syö maan,

sen asukkaat saavat maksaa teoistaan.

Siksi maan asukkaat käyvät vähiin,

vain muutama harva jää jäljelle ihmisen suvusta.

Viini ja ilo ehtyvät

7Rypäleen mehu ehtyy,

viiniköynnökset kuivuvat

ja kaikki ilosydämiset alkavat huokailla.

8

24:8
Jer. 7:34
Hes. 26:13
Rumpujen riemu vaimenee,

iloinen kohina hiljenee,

vaikenee harppujen ääni.

9Enää ei juoda viiniä, ei lauleta,

juoma on käynyt juojilleen karvaaksi.

10Kaupunki on kukistunut,

se on sekasorron vallassa,

jokainen ovi on sisältä teljetty.

11Kujilla kaikuu valitus viinin loppumisesta,

kaikki ilo on poissa, riemu on maasta paennut.

12Vain autius on jäljellä, vain tyhjyys,

kaupungin portit on murrettu.

13

24:13
Jes. 17:6
Näin käy maailman kansoille:

niistä jää jäljelle sen verran kuin jää oliiveja

puuhun, jota sadonkorjaaja ravistelee,

sen verran kuin voi löytää rypäleitä,

kun viininkorjuu on ohi.

Eloon jääneet ylistävät Herraa

14Jäljelle jääneet aloittavat ylistyksen,

he iloitsevat ääneen Herran suuruudesta.

Huutakaa siis lännessä

15ja vastatkaa huutoon aamunkoiton suunnalta,

kunnioittakaa Herraa.

Meren saarilla ja rannoilla

kunnioittakaa Herran nimeä,

hänen, joka on Israelin Jumala.

16Maan ääriltä saakka

me kuulemme laulujen kaikuvan

ylistykseksi Vanhurskaalle.

Viimeinen ahdistus ja Herran kunnia

Minä sanon: En jaksa, en jaksa, voi minua!

Petosta petoksen jälkeen

ja petoksen jälkeen vielä petos!

17

24:17,18
Jer. 48:43,44
Kauhu ja kuoppa ja loukku

uhkaavat sinua, maan asukas.

18

24:18
1. Moos. 7:11
Joka pakenee kauhun huutoa,

se putoaa kuoppaan,

ja jos hän kuopasta nousee,

hän jää loukkuun.

Sillä taivaan akkunat aukenevat

ja maan perustukset järkkyvät,

19maa järisee, maa järisee,

maa aaltoaa ja huojuu,

maa aaltoaa ja sortuu,

20maa horjuu kuin juopunut,

vaappuu kuin vartiolava tuulessa.

Raskaana sitä painaa sen rikkomus,

se kaatuu eikä enää nouse.

21Sinä päivänä Herra vaatii tilille

korkeuksissa asuvat korkeuden joukot

ja maan päällä elävät maan kuninkaat.

22Heidät kootaan yhteen:

yhteen ja samaan vankikuoppaan,

samaan tyrmään heidät teljetään,

ja vasta aikojen kuluttua heidän asiansa otetaan esiin.

23

24:23
Jes. 13:10
Hes. 32:7
Kuu kalpenee, aurinko häpeää,

kun Herra Sebaot hallitsee

Siionin vuorella ja Jerusalemissa

ja hänen kunniansa loistaa hänen kansansa vanhimmille.