Raamattu 1992 (KR92)
22

Tuhosta pelastunut Jerusalem juhlii eikä muista Herraa

221

22:1
Jer. 48:38
Ennussana Näkylaaksosta.

Mitä nyt, Jerusalem?

Miksi kaikki sinun asukkaasi ovat nousseet katoille juhlimaan?

2Miksi taas tämä kohina ja melu,

sinä ilakoiva kaupunki?

Sinun miehiäsi on kuollut, ei taistelussa,

he eivät kaatuneet miekan lävistäminä,

3

22:3
2. Kun. 25:4
Jer. 39:4
sinun päällikkösi pakenivat yhtenä miehenä,

he riensivät pois nuolien ulottuvilta.

Vankeina he ovat, kaikki heidät tavoitettiin,

vaikka olisivat paenneet matkojen päähän.

4

22:4
Jer. 14:17
Sen tähden minä nyt pyydän:

– Jättäkää minut rauhaan,

antakaa minun itkeä suruani!

Älkää tunkeilko minua lohduttamaan,

kun murehdin kansani onnettomuutta.

5Säikähdyksen, hämmingin ja hävityksen päivän

lähetti Jumala, Herra Sebaot, Näkylaaksoon.

Hän mursi sen varustukset,

ja kauhun huuto kohosi vuorille.

6Elam sieppasi mukaansa nuoliviinen,

Syyria valjasti vaunuhevoset,

Kir otti kilpensä esille.

7Niin sinun kauniit laaksosi

täyttyivät vaunuista,

ja vihollisen ratsumiehet asettuivat porttiesi eteen.

8

22:8
1. Kun. 7:2,10:17
Herra riisui suojaavan verhon Juudalta.

Silloin te kyllä lähditte tarkastamaan

Setripalatsin asevarastoja

9ja havahduitte näkemään,

miten pahasti halkeillut oli Daavidin kaupungin muuri.

Te varastoitte vettä Alalammikkoon

10ja tarkastitte ja arvioitte Jerusalemin talot,

revitte niitä muurien vahvistamiseksi.

11

22:11
2. Kun. 19:25
Jes. 37:26
Kahden muurin välille te teitte kokoamisaltaan

Vanhanlammikon vesiä varten.

Mutta hänen puoleensa, jonka tekoa kaikki on,

te ette kääntyneet,

häneen, joka tämän kaiken kauan sitten loi,

te ette katsettanne nostaneet.

12Jumala, Herra Sebaot,

kutsui sinä päivänä teitä itkiäisiin ja valittajaisiin.

Hän kehotti teitä ajamaan päänne paljaaksi

ja vyöttäytymään säkkivaatteeseen.

13

22:13
1. Kor. 15:32
Mutta mitä vielä! Täällä vain iloitaan ja riemuitaan!

Naudat lihoiksi, pikkukarja teuraiksi,

lihaa syödään, viiniä juodaan:

»Syödään ja juodaan, huomenna kuollaan!»

14Niin minä sain kuulla Herran Sebaotin sanat:

– Tietäkää: tämä synti jää sovittamatta

aina kuolemaanne saakka.

Näin sanoo Jumala, Herra Sebaot.

Sebna ja Eljakim

15Jumala, Herra Sebaot, on sanonut näin:

– Mene ja vie Sebnalle,

kuninkaan voudille ja hovin päällikölle,

tämä viesti:

16Kuka sinä oikein olet ja mikä luulet täällä olevasi,

kun hakkautat itsellesi haudan tänne

korkealle vuoren rinteeseen,

kallioon louhitun hautakammion?

17Näin käy: Herra viskaa sinut menemään,

hän kahmaisee ja puristaa sinut kouraansa,

18kääräisee sinut keräksi

ja paiskaa kuin pallon kauas maahan, jossa tilaa riittää.

Sinne sinä kuolet ja siihen jäävät loistovaunusi,

sinä herrasi huoneen häpeätahra!

19Hän sysää sinut pois virastasi

ja raastaa sinut korkeasta asemastasi tomuun.

20

22:20
2. Kun. 18:18
Jes. 36:3
Sinä päivänä

minä kutsun palvelijani Eljakimin, Hilkian pojan,

21ja hänen ylleen minä puen sinun pukusi,

hänen vyötäisilleen sidon sinun vyösi,

hänen käteensä annan sinun valtasi,

ja hänestä tulee isä Jerusalemin asukkaille

ja koko Juudan sukukunnalle.

22

22:22
Ilm. 3:7
Hänen olalleen minä ripustan Daavidin huoneen avaimen.

Hän avaa, eikä kukaan sulje,

hän sulkee, eikä kukaan avaa.

23Minä isken hänet vahvaksi naulaksi lujaan paikkaan,

hänen korkea arvonsa tuottaa kunniaa koko suvulle.

24Mutta ennen pitkää hänen varassaan riippuu koko suuri suku, niin vesat kuin risutkin, kaikki kipot ja kapot pöytämaljoista alkaen viimeiseen viiniruukkuun saakka, 25kunnes tulee päivä – näin sanoo Herra – jolloin lujaan paikkaan isketty vahva naula pettää. Se murtuu, ja kuorma, joka oli sen varassa, romahtaa maahan ja murskautuu. Herra on puhunut.

23

Näky Tyroksesta

231

23:1–14
Hes. 26:1—28:19
Sak. 9:3,4
Ennussana Tyroksesta.

Valittakaa, Tarsisin laivat,

tuhottu on teidän satamanne!

Kotimatkalla Kyproksesta

te saitte sen kuulla.

2Mykistykää, rannikon asukkaat,

Sidonin kauppiaat!

Sinun lähettilääsi, Foinikia, purjehtivat meriä,

3suuria vesiä.

Sinun rikkautesi lähde oli Virran vilja, Niilin rantojen sato,

sinä kävit sillä kauppaa kaikkien kansojen kanssa.

4Häpeä, Sidon, sinä meren vahva linna!

Meri puhuu sinulle näin:

»Enhän minä saa synnytyskipuja,

en minä synnytä,

en kasvata nuorukaisia,

en saata neitoja täyteen mittaan!»

5Kun viesti saapuu Tyroksesta Egyptiin,

kauhu kouristaa sen asukkaita kuin synnytyskipu.

6Purjehtikaa yli meren Tarsisin rannoille,

puhjetkaa valitushuutoihin,

te rannikon asujat!

7Tuoko nyt on teidän iloinen kaupunkinne,

maineikas muinaisista päivistä,

kaupunki, joka pitkin askelin edeten

asutti kaukaiset rannat?

8Kuka sääti tällaisen kohtalon Tyrokselle,

joka kruunasi kuninkaita,

jonka ostajat ja myyjät olivat ruhtinaiden veroisia

ja jonka kauppiaita kunnioitettiin kaikkialla?

9Sen teki Herra Sebaot

nöyryyttääkseen ylpeän mielen,

tehdäkseen mitättömäksi kaiken loiston,

kaiken, mikä maassa on arvokasta.

10Viljele maatasi nyt, tytär Tarsis,

niin kuin Niilin maata viljellään,

sillä laivoja et enää veistä.

11Herra kohotti kätensä merenrantaa kohti

ja järkytti valtakuntia.

Hän antoi käskyn

ja tuomitsi tuhoon Foinikian linnoitetut kaupungit.

12Hän sanoi:

– Enää et iloitse,

raiskattu neitsyt, tytär Sidon!

Vaikka lähtisit yli meren Kyprokseen, kittiläisten luo,

sielläkään et saa rauhaa.

13Muistakaa Kaldean maata23:13 Babyloniaa kutsuttiin myös Kaldeaksi., jossa asui suuri kansa!

Assyria on senkin tehnyt villieläinten asunnoksi.

Assyria pystyttää piiritystornit,

luhistaa palatsit.

Kaiken se murentaa rauniokasaksi.

14Valittakaa, Tarsisin laivat!

Tuhottu on teidän turvapaikkanne.

Unohdettu Tyros elpyy

15Sinä päivänä Tyros vaipuu unohdukseen yhden kuninkaan eliniäksi, seitsemäksi vuosikymmeneksi. Seitsemänkymmenen vuoden kuluttua Tyroksen käy kuin porton, josta laulussa kerrotaan:

16– Käy harppuinesi

kaupungin katuja

kiertelemään,

sinä unohdettu tyttö!

Kun hyvin soittelet,

laulat,

sinut muistetaan taas!

17Seitsemänkymmenen vuoden kuluttua Herra jälleen muistaa Tyrosta, ja se pääsee, hyvästä rahasta kuten ennenkin, harjoittamaan huoruutta kaikkien valtakuntien kanssa maan päällä. 18

23:18
Ps. 45:13
Mutta sen portonpalkat pyhitetään Herralle. Niitä ei enää kasata aarrekammioihin eikä varastoida, vaan ne tulevat niiden hyväksi, jotka asuvat Herran pyhäkön äärellä. He saavat niistä runsaan ravinnon ja hienot vaatteet.

24

Ilmestys lopun aikojen tapahtumista

24—27

Jumalan tuomio kohtaa maailmaa

241

24:1
Miika 7:13
Katso: Herra hävittää maan ja autioittaa sen,

runtelee sen kasvot ja lyö hajalle sen asukkaat.

2Samalla tavoin käy papin kuin kansankin,

niin isännän kuin orjankin,

niin emännän kuin orjattaren,

niin myyjän kuin ostajan,

niin lainan antajan kuin sen saajan,

niin velkojan kuin velallisenkin.

3Autioksi maa autioituu,

tyhjäksi se ryöstetään.

Näin on Herra puhunut.

4

24:4
Joel 1:10
Maa kulottuu ja kuivuu,

maanpiiri riutuu ja kuivuu,

maan lailla taivaskin riutuu.

5Maa muuttuu saastaiseksi jalkojen alla,

sillä sen asukkaat ovat hylänneet lain,

rikkoneet käskyt,

tehneet tyhjäksi ikuisen liiton.

6

24:6
Dan. 9:11
Siksi kirous syö maan,

sen asukkaat saavat maksaa teoistaan.

Siksi maan asukkaat käyvät vähiin,

vain muutama harva jää jäljelle ihmisen suvusta.

Viini ja ilo ehtyvät

7Rypäleen mehu ehtyy,

viiniköynnökset kuivuvat

ja kaikki ilosydämiset alkavat huokailla.

8

24:8
Jer. 7:34
Hes. 26:13
Rumpujen riemu vaimenee,

iloinen kohina hiljenee,

vaikenee harppujen ääni.

9Enää ei juoda viiniä, ei lauleta,

juoma on käynyt juojilleen karvaaksi.

10Kaupunki on kukistunut,

se on sekasorron vallassa,

jokainen ovi on sisältä teljetty.

11Kujilla kaikuu valitus viinin loppumisesta,

kaikki ilo on poissa, riemu on maasta paennut.

12Vain autius on jäljellä, vain tyhjyys,

kaupungin portit on murrettu.

13

24:13
Jes. 17:6
Näin käy maailman kansoille:

niistä jää jäljelle sen verran kuin jää oliiveja

puuhun, jota sadonkorjaaja ravistelee,

sen verran kuin voi löytää rypäleitä,

kun viininkorjuu on ohi.

Eloon jääneet ylistävät Herraa

14Jäljelle jääneet aloittavat ylistyksen,

he iloitsevat ääneen Herran suuruudesta.

Huutakaa siis lännessä

15ja vastatkaa huutoon aamunkoiton suunnalta,

kunnioittakaa Herraa.

Meren saarilla ja rannoilla

kunnioittakaa Herran nimeä,

hänen, joka on Israelin Jumala.

16Maan ääriltä saakka

me kuulemme laulujen kaikuvan

ylistykseksi Vanhurskaalle.

Viimeinen ahdistus ja Herran kunnia

Minä sanon: En jaksa, en jaksa, voi minua!

Petosta petoksen jälkeen

ja petoksen jälkeen vielä petos!

17

24:17,18
Jer. 48:43,44
Kauhu ja kuoppa ja loukku

uhkaavat sinua, maan asukas.

18

24:18
1. Moos. 7:11
Joka pakenee kauhun huutoa,

se putoaa kuoppaan,

ja jos hän kuopasta nousee,

hän jää loukkuun.

Sillä taivaan akkunat aukenevat

ja maan perustukset järkkyvät,

19maa järisee, maa järisee,

maa aaltoaa ja huojuu,

maa aaltoaa ja sortuu,

20maa horjuu kuin juopunut,

vaappuu kuin vartiolava tuulessa.

Raskaana sitä painaa sen rikkomus,

se kaatuu eikä enää nouse.

21Sinä päivänä Herra vaatii tilille

korkeuksissa asuvat korkeuden joukot

ja maan päällä elävät maan kuninkaat.

22Heidät kootaan yhteen:

yhteen ja samaan vankikuoppaan,

samaan tyrmään heidät teljetään,

ja vasta aikojen kuluttua heidän asiansa otetaan esiin.

23

24:23
Jes. 13:10
Hes. 32:7
Kuu kalpenee, aurinko häpeää,

kun Herra Sebaot hallitsee

Siionin vuorella ja Jerusalemissa

ja hänen kunniansa loistaa hänen kansansa vanhimmille.