Tuhosta pelastunut Jerusalem juhlii eikä muista Herraa

22¹

Mitä nyt, Jerusalem?

Miksi kaikki sinun asukkaasi ovat nousseet katoille juhlimaan?

²Miksi taas tämä kohina ja melu,

sinä ilakoiva kaupunki?

Sinun miehiäsi on kuollut, ei taistelussa,

he eivät kaatuneet miekan lävistäminä,

³

he riensivät pois nuolien ulottuvilta.

Vankeina he ovat, kaikki heidät tavoitettiin,

vaikka olisivat paenneet matkojen päähän.

⁴

– Jättäkää minut rauhaan,

antakaa minun itkeä suruani!

Älkää tunkeilko minua lohduttamaan,

kun murehdin kansani onnettomuutta.

⁵Säikähdyksen, hämmingin ja hävityksen päivän

lähetti Jumala, Herra Sebaot, Näkylaaksoon.

Hän mursi sen varustukset,

ja kauhun huuto kohosi vuorille.

⁶Elam sieppasi mukaansa nuoliviinen,

Syyria valjasti vaunuhevoset,

Kir otti kilpensä esille.

⁷Niin sinun kauniit laaksosi

täyttyivät vaunuista,

ja vihollisen ratsumiehet asettuivat porttiesi eteen.

⁸

Silloin te kyllä lähditte tarkastamaan

Setripalatsin asevarastoja

⁹ja havahduitte näkemään,

miten pahasti halkeillut oli Daavidin kaupungin muuri.

Te varastoitte vettä Alalammikkoon

¹⁰ja tarkastitte ja arvioitte Jerusalemin talot,

revitte niitä muurien vahvistamiseksi.

¹¹

Vanhanlammikon vesiä varten.

Mutta hänen puoleensa, jonka tekoa kaikki on,

te ette kääntyneet,

häneen, joka tämän kaiken kauan sitten loi,

te ette katsettanne nostaneet.

¹²Jumala, Herra Sebaot,

kutsui sinä päivänä teitä itkiäisiin ja valittajaisiin.

Hän kehotti teitä ajamaan päänne paljaaksi

ja vyöttäytymään säkkivaatteeseen.

¹³

Naudat lihoiksi, pikkukarja teuraiksi,

lihaa syödään, viiniä juodaan:

»Syödään ja juodaan, huomenna kuollaan!»

¹⁴Niin minä sain kuulla Herran Sebaotin sanat:

– Tietäkää: tämä synti jää sovittamatta

aina kuolemaanne saakka.

Näin sanoo Jumala, Herra Sebaot.

Sebna ja Eljakim

¹⁵Jumala, Herra Sebaot, on sanonut näin:

– Mene ja vie Sebnalle,

kuninkaan voudille ja hovin päällikölle,

tämä viesti:

¹⁶Kuka sinä oikein olet ja mikä luulet täällä olevasi,

kun hakkautat itsellesi haudan tänne

korkealle vuoren rinteeseen,

kallioon louhitun hautakammion?

¹⁷Näin käy: Herra viskaa sinut menemään,

hän kahmaisee ja puristaa sinut kouraansa,

¹⁸kääräisee sinut keräksi

ja paiskaa kuin pallon kauas maahan, jossa tilaa riittää.

Sinne sinä kuolet ja siihen jäävät loistovaunusi,

sinä herrasi huoneen häpeätahra!

¹⁹Hän sysää sinut pois virastasi

ja raastaa sinut korkeasta asemastasi tomuun.

²⁰

minä kutsun palvelijani Eljakimin, Hilkian pojan,

²¹ja hänen ylleen minä puen sinun pukusi,

hänen vyötäisilleen sidon sinun vyösi,

hänen käteensä annan sinun valtasi,

ja hänestä tulee isä Jerusalemin asukkaille

ja koko Juudan sukukunnalle.

²²

Hän avaa, eikä kukaan sulje,

hän sulkee, eikä kukaan avaa.

²³Minä isken hänet vahvaksi naulaksi lujaan paikkaan,

hänen korkea arvonsa tuottaa kunniaa koko suvulle.

²⁴Mutta ennen pitkää hänen varassaan riippuu koko suuri suku, niin vesat kuin risutkin, kaikki kipot ja kapot pöytämaljoista alkaen viimeiseen viiniruukkuun saakka, ²⁵kunnes tulee päivä – näin sanoo Herra – jolloin lujaan paikkaan isketty vahva naula pettää. Se murtuu, ja kuorma, joka oli sen varassa, romahtaa maahan ja murskautuu. Herra on puhunut.

Näky Tyroksesta

23¹

Valittakaa, Tarsisin laivat,

tuhottu on teidän satamanne!

Kotimatkalla Kyproksesta

te saitte sen kuulla.

²Mykistykää, rannikon asukkaat,

Sidonin kauppiaat!

Sinun lähettilääsi, Foinikia, purjehtivat meriä,

³suuria vesiä.

Sinun rikkautesi lähde oli Virran vilja, Niilin rantojen sato,

sinä kävit sillä kauppaa kaikkien kansojen kanssa.

⁴Häpeä, Sidon, sinä meren vahva linna!

Meri puhuu sinulle näin:

»Enhän minä saa synnytyskipuja,

en minä synnytä,

en kasvata nuorukaisia,

en saata neitoja täyteen mittaan!»

⁵Kun viesti saapuu Tyroksesta Egyptiin,

kauhu kouristaa sen asukkaita kuin synnytyskipu.

⁶Purjehtikaa yli meren Tarsisin rannoille,

puhjetkaa valitushuutoihin,

te rannikon asujat!

⁷Tuoko nyt on teidän iloinen kaupunkinne,

maineikas muinaisista päivistä,

kaupunki, joka pitkin askelin edeten

asutti kaukaiset rannat?

⁸Kuka sääti tällaisen kohtalon Tyrokselle,

joka kruunasi kuninkaita,

jonka ostajat ja myyjät olivat ruhtinaiden veroisia

ja jonka kauppiaita kunnioitettiin kaikkialla?

⁹Sen teki Herra Sebaot

nöyryyttääkseen ylpeän mielen,

tehdäkseen mitättömäksi kaiken loiston,

kaiken, mikä maassa on arvokasta.

¹⁰Viljele maatasi nyt, tytär Tarsis,

niin kuin Niilin maata viljellään,

sillä laivoja et enää veistä.

¹¹Herra kohotti kätensä merenrantaa kohti

ja järkytti valtakuntia.

Hän antoi käskyn

ja tuomitsi tuhoon Foinikian linnoitetut kaupungit.

¹²Hän sanoi:

– Enää et iloitse,

raiskattu neitsyt, tytär Sidon!

Vaikka lähtisit yli meren Kyprokseen, kittiläisten luo,

sielläkään et saa rauhaa.

¹³Muistakaa Kaldean maata23:13 Babyloniaa kutsuttiin myös Kaldeaksi., jossa asui suuri kansa!

Assyria on senkin tehnyt villieläinten asunnoksi.

Assyria pystyttää piiritystornit,

luhistaa palatsit.

Kaiken se murentaa rauniokasaksi.

¹⁴Valittakaa, Tarsisin laivat!

Tuhottu on teidän turvapaikkanne.

Unohdettu Tyros elpyy

¹⁵Sinä päivänä Tyros vaipuu unohdukseen yhden kuninkaan eliniäksi, seitsemäksi vuosikymmeneksi. Seitsemänkymmenen vuoden kuluttua Tyroksen käy kuin porton, josta laulussa kerrotaan:

¹⁶– Käy harppuinesi

kaupungin katuja

kiertelemään,

sinä unohdettu tyttö!

Kun hyvin soittelet,

laulat,

sinut muistetaan taas!

¹⁷Seitsemänkymmenen vuoden kuluttua Herra jälleen muistaa Tyrosta, ja se pääsee, hyvästä rahasta kuten ennenkin, harjoittamaan huoruutta kaikkien valtakuntien kanssa maan päällä. ¹⁸

Ilmestys lopun aikojen tapahtumista

24—27

Jumalan tuomio kohtaa maailmaa

24¹

runtelee sen kasvot ja lyö hajalle sen asukkaat.

²Samalla tavoin käy papin kuin kansankin,

niin isännän kuin orjankin,

niin emännän kuin orjattaren,

niin myyjän kuin ostajan,

niin lainan antajan kuin sen saajan,

niin velkojan kuin velallisenkin.

³Autioksi maa autioituu,

tyhjäksi se ryöstetään.

Näin on Herra puhunut.

⁴

maanpiiri riutuu ja kuivuu,

maan lailla taivaskin riutuu.

⁵Maa muuttuu saastaiseksi jalkojen alla,

sillä sen asukkaat ovat hylänneet lain,

rikkoneet käskyt,

tehneet tyhjäksi ikuisen liiton.

⁶

sen asukkaat saavat maksaa teoistaan.

Siksi maan asukkaat käyvät vähiin,

vain muutama harva jää jäljelle ihmisen suvusta.

Viini ja ilo ehtyvät

⁷Rypäleen mehu ehtyy,

viiniköynnökset kuivuvat

ja kaikki ilosydämiset alkavat huokailla.

⁸

iloinen kohina hiljenee,

vaikenee harppujen ääni.

⁹Enää ei juoda viiniä, ei lauleta,

juoma on käynyt juojilleen karvaaksi.

¹⁰Kaupunki on kukistunut,

se on sekasorron vallassa,

jokainen ovi on sisältä teljetty.

¹¹Kujilla kaikuu valitus viinin loppumisesta,

kaikki ilo on poissa, riemu on maasta paennut.

¹²Vain autius on jäljellä, vain tyhjyys,

kaupungin portit on murrettu.

¹³

niistä jää jäljelle sen verran kuin jää oliiveja

puuhun, jota sadonkorjaaja ravistelee,

sen verran kuin voi löytää rypäleitä,

kun viininkorjuu on ohi.

Eloon jääneet ylistävät Herraa

¹⁴Jäljelle jääneet aloittavat ylistyksen,

he iloitsevat ääneen Herran suuruudesta.

Huutakaa siis lännessä

¹⁵ja vastatkaa huutoon aamunkoiton suunnalta,

kunnioittakaa Herraa.

Meren saarilla ja rannoilla

kunnioittakaa Herran nimeä,

hänen, joka on Israelin Jumala.

¹⁶Maan ääriltä saakka

me kuulemme laulujen kaikuvan

ylistykseksi Vanhurskaalle.

Viimeinen ahdistus ja Herran kunnia

Minä sanon: En jaksa, en jaksa, voi minua!

Petosta petoksen jälkeen

ja petoksen jälkeen vielä petos!

¹⁷

uhkaavat sinua, maan asukas.

¹⁸

se putoaa kuoppaan,

ja jos hän kuopasta nousee,

hän jää loukkuun.

Sillä taivaan akkunat aukenevat

ja maan perustukset järkkyvät,

¹⁹maa järisee, maa järisee,

maa aaltoaa ja huojuu,

maa aaltoaa ja sortuu,

²⁰maa horjuu kuin juopunut,

vaappuu kuin vartiolava tuulessa.

Raskaana sitä painaa sen rikkomus,

se kaatuu eikä enää nouse.

²¹Sinä päivänä Herra vaatii tilille

korkeuksissa asuvat korkeuden joukot

ja maan päällä elävät maan kuninkaat.

²²Heidät kootaan yhteen:

yhteen ja samaan vankikuoppaan,

samaan tyrmään heidät teljetään,

ja vasta aikojen kuluttua heidän asiansa otetaan esiin.

²³

kun Herra Sebaot hallitsee

Siionin vuorella ja Jerusalemissa

ja hänen kunniansa loistaa hänen kansansa vanhimmille.