Raamattu 1992 (KR92)

Tuhosta pelastunut Jerusalem juhlii eikä muista Herraa

221

22:1
Jer. 48:38
Ennussana Näkylaaksosta.

Mitä nyt, Jerusalem?

Miksi kaikki sinun asukkaasi ovat nousseet katoille juhlimaan?

2Miksi taas tämä kohina ja melu,

sinä ilakoiva kaupunki?

Sinun miehiäsi on kuollut, ei taistelussa,

he eivät kaatuneet miekan lävistäminä,

3

22:3
2. Kun. 25:4
Jer. 39:4
sinun päällikkösi pakenivat yhtenä miehenä,

he riensivät pois nuolien ulottuvilta.

Vankeina he ovat, kaikki heidät tavoitettiin,

vaikka olisivat paenneet matkojen päähän.

4

22:4
Jer. 14:17
Sen tähden minä nyt pyydän:

– Jättäkää minut rauhaan,

antakaa minun itkeä suruani!

Älkää tunkeilko minua lohduttamaan,

kun murehdin kansani onnettomuutta.

5Säikähdyksen, hämmingin ja hävityksen päivän

lähetti Jumala, Herra Sebaot, Näkylaaksoon.

Hän mursi sen varustukset,

ja kauhun huuto kohosi vuorille.

6Elam sieppasi mukaansa nuoliviinen,

Syyria valjasti vaunuhevoset,

Kir otti kilpensä esille.

7Niin sinun kauniit laaksosi

täyttyivät vaunuista,

ja vihollisen ratsumiehet asettuivat porttiesi eteen.

8

22:8
1. Kun. 7:2,10:17
Herra riisui suojaavan verhon Juudalta.

Silloin te kyllä lähditte tarkastamaan

Setripalatsin asevarastoja

9ja havahduitte näkemään,

miten pahasti halkeillut oli Daavidin kaupungin muuri.

Te varastoitte vettä Alalammikkoon

10ja tarkastitte ja arvioitte Jerusalemin talot,

revitte niitä muurien vahvistamiseksi.

11

22:11
2. Kun. 19:25
Jes. 37:26
Kahden muurin välille te teitte kokoamisaltaan

Vanhanlammikon vesiä varten.

Mutta hänen puoleensa, jonka tekoa kaikki on,

te ette kääntyneet,

häneen, joka tämän kaiken kauan sitten loi,

te ette katsettanne nostaneet.

12Jumala, Herra Sebaot,

kutsui sinä päivänä teitä itkiäisiin ja valittajaisiin.

Hän kehotti teitä ajamaan päänne paljaaksi

ja vyöttäytymään säkkivaatteeseen.

13

22:13
1. Kor. 15:32
Mutta mitä vielä! Täällä vain iloitaan ja riemuitaan!

Naudat lihoiksi, pikkukarja teuraiksi,

lihaa syödään, viiniä juodaan:

»Syödään ja juodaan, huomenna kuollaan!»

14Niin minä sain kuulla Herran Sebaotin sanat:

– Tietäkää: tämä synti jää sovittamatta

aina kuolemaanne saakka.

Näin sanoo Jumala, Herra Sebaot.

Sebna ja Eljakim

15Jumala, Herra Sebaot, on sanonut näin:

– Mene ja vie Sebnalle,

kuninkaan voudille ja hovin päällikölle,

tämä viesti:

16Kuka sinä oikein olet ja mikä luulet täällä olevasi,

kun hakkautat itsellesi haudan tänne

korkealle vuoren rinteeseen,

kallioon louhitun hautakammion?

17Näin käy: Herra viskaa sinut menemään,

hän kahmaisee ja puristaa sinut kouraansa,

18kääräisee sinut keräksi

ja paiskaa kuin pallon kauas maahan, jossa tilaa riittää.

Sinne sinä kuolet ja siihen jäävät loistovaunusi,

sinä herrasi huoneen häpeätahra!

19Hän sysää sinut pois virastasi

ja raastaa sinut korkeasta asemastasi tomuun.

20

22:20
2. Kun. 18:18
Jes. 36:3
Sinä päivänä

minä kutsun palvelijani Eljakimin, Hilkian pojan,

21ja hänen ylleen minä puen sinun pukusi,

hänen vyötäisilleen sidon sinun vyösi,

hänen käteensä annan sinun valtasi,

ja hänestä tulee isä Jerusalemin asukkaille

ja koko Juudan sukukunnalle.

22

22:22
Ilm. 3:7
Hänen olalleen minä ripustan Daavidin huoneen avaimen.

Hän avaa, eikä kukaan sulje,

hän sulkee, eikä kukaan avaa.

23Minä isken hänet vahvaksi naulaksi lujaan paikkaan,

hänen korkea arvonsa tuottaa kunniaa koko suvulle.

24Mutta ennen pitkää hänen varassaan riippuu koko suuri suku, niin vesat kuin risutkin, kaikki kipot ja kapot pöytämaljoista alkaen viimeiseen viiniruukkuun saakka, 25kunnes tulee päivä – näin sanoo Herra – jolloin lujaan paikkaan isketty vahva naula pettää. Se murtuu, ja kuorma, joka oli sen varassa, romahtaa maahan ja murskautuu. Herra on puhunut.