Raamattu 1992 (KR92)
16

Moab pyytää apua Jerusalemilta

161

16:1
2. Sam. 8:2
2. Kun. 3:4
»Lähettäkää verolampaat maan hallitsijalle,

viekää ne Selan seudulta autiomaan tietä

tytär Siionin vuorelle!»

2Pakenevien lintujen,

pesästä säikytetyn poikueen lailla

Moabin tyttäret valittavat Arnonin kahlaamoilla:

3»Neuvo meitä, tee päätös, auta!

Levitä suojaava varjo kuin yö

keskipäivän kirkkauteen,

piilota pakenijat,

pesästään säikytettyjä älä paljasta.

4Salli Moabin pakolaisten asua luonasi,

kätke heidät kansasi keskuuteen

vainoojan lähestyessä!»

Kun hävitys on päättynyt ja sorto on lopussa,

kun maahanpolkijan aika on ohi,

5

16:5
Jer. 23:5,33:15
silloin pystytetään jälleen Daavidin majaan

uskollisuuden lujittama valtaistuin

ja sillä istuu luotettava tuomari,

joka tuntee lain

ja toteuttaa oikeuden.

Jerusalemin torjuva vastaus

6

16:6–12
Jer. 48:29–36
– Me olemme kuulleet Moabin ylpeydestä

– miten kopea se on ollut! –

ja sen ylimielisyydestä ja ylvästelystä,

pöyhkeydestä ja turhista puheista.

7Siksi kaikki nyt valittelevat Moabissa,

koko Moab valittelee surkeuttaan.

Kir-Haresetin rypäleitä muistaessaan

se vaipuu maahan itkien, nyyhkyttäen,

8

16:8
4. Moos. 21:32
sillä kuihtuneet ovat Hesbonin rinteiden tarhat

ja Sibman viiniköynnökset,

joiden jalot rypäleet kaatoivat kansojen ruhtinaita.

Kerran ne ulottivat kasvunsa Jaeseriin,

haaroivat autiomaahan saakka

ja rönsyilivät yli meren.

9Sen tähden minä itken Jaeserin kanssa,

itken Sibman viiniköynnöksiä.

Kyynelilläni minä juotan teidät kylläisiksi,

Hesbon ja Eleale,

sillä kesken korjuujuhlien riemun

on kajahtanut sotahuuto.

10Tarhoista on korjattu pois ilo ja riemu,

viinitarhoista ei kantaudu riemuhuutoja,

viinikuurnissa ei poljeta rypäleitä,

ilon äänet ovat vaienneet.

11Siksi minun sisimpäni valittaa kuin harppu

Moabin tähden,

minun sydämeni valittaa Kir-Haresetin tähden.

12Mutta kun Moab uhrikukkulallaan

uuvuttaa itsensä juhlamenoissa

ja pyhäkössään suorittaa kaikki rukoukset,

se näkee vaivaa turhan tähden.

13

16:13
Aam. 2:1–3
Tämän Herra on jo puhunut Moabista. 14Nyt hän sanoo vielä näin: »Kolmessa vuodessa – laskettuna tarkalleen kuin palkkasoturin päivät – Moabin mahti katoaa, sen väki vähenee olemattomiin, ja jäljelle jää vain arvoton, mitätön ripe.»

17

Rangaistus Syyrialle ja Israelille

171

17:1
Jer. 49:27
Aam. 1:4
Ennussana Damaskoksesta.

Näin käy: Damaskos ei enää ole kaupunki,

siitä on tullut rauniokasa.

2Kaupungit, joita se hallitsi,

jäävät hylätyiksi,

ne jäävät karjalaumoille,

jotka makailevat siellä kenenkään häiritsemättä.

3Efraim menettää suojamuurinsa,

Damaskos kadottaa kuninkuuden,

ja Syyrian jäännöksen valta sortuu kuin Israelin mahti

– näin sanoo Herra Sebaot.

4Sinä päivänä

Jaakobin heimon mahti vaipuu

ja kuihtuu sen kukoistus ja hyvinvointi.

5Sen käy kuin pystyssä seisovan viljan:

korjuumies tulee ja katkaisee tähkät.

Sen käy kuin Refaimin alangon pellon,

kun tähkänpoimijat ovat tehneet työnsä:

6

17:6
Jes. 24:13
sinne jää jälkikeruuta varten

sen verran kuin ravisteltuun oliivipuuhun

– kaksi, kolme marjaa latvaan,

neljä, viisi sinne tänne oksiin.

Näin sanoo Herra, Israelin Jumala.

7Sinä päivänä ihmisen silmät etsivät sitä joka hänet on luonut, kohti Israelin Pyhää kääntyy hänen katseensa. 8Ei hän enää käännä katsettaan alttareihin, omiin luomuksiinsa, sormiensa töihin, ei asera-paaluihin, ei suitsutusalttareihin.

9Sinä päivänä teidän lujat kaupunkinne jäävät autioiksi,

yhtä autioiksi kuin ne kaupungit,

jotka hivviläiset ja amorilaiset hylkäsivät

paetessaan israelilaisten tieltä.

Ja kaikkialla on autius.

10Sillä sinä, Israel,

olet unohtanut Jumalasi, joka sinut pelastaa,

et ole muistanut turvakalliotasi.

Istuta vain edelleenkin istutuksiasi ihanille jumalille

ja kasvata vieraita köynnöksiä!

11Sinä istutat ja saat ne heti versomaan,

sinä kylvät ja saat ne jo huomenna kukkimaan.

Mutta kun tauti puhkeaa,

sato jää sinulta nauttimatta,

eikä lääkettä kipuusi ole.

Pauhaava kansojen meri

12Voi kansojen meren kohinaa!

Kumeana se pauhaa.

Voi kansanheimojen kuohuja!

Ne kohisevat kuin hyökyaallot,

13

17:13
Ps. 65:8,93:4
ne jymisevät kuin suuret vedet.

Mutta kun Herra niille ärjäisee,

ne pakenevat maan ääriin.

Niitä ajetaan takaa,

niin kuin vuoriston tuuli ajelee akanoita,

ne kierivät niin kuin pallo-ohdakkeet myrskyssä.

14

17:14
2. Kun. 19:35
Jes. 37:36
Ilta on kauhuja täynnä,

aamun tullen ne ovat poissa.

Sellainen on ryöstäjiemme osa,

sellainen riistäjiemme arpa.

18

Nubian lähettiläät saavat Herralta vastauksen

181Voi sinua, siipien sirinän maa,

sinä Nubian virtojen takainen maa!

2Sinä lähetät edustajasi Egyptin virtaa pitkin,

lähetät heidät ruokoveneillä vesien yli.

– Palatkaa, te nopsajalkaiset sanansaattajat!

Palatkaa kookaskasvuisen ja kiiltäväihoisen kansanne luo,

kansan, jota pelätään lähellä ja kaukana,

oudosti ääntelevän, jalkojaan tömistävän kansan,

jonka maata virrat huuhtovat mukaansa.

3Maanpiirin asukkaat,

te kaikki, joilla on asuinsijanne maan päällä,

katsokaa, milloin vuorille nostetaan merkkiviiri,

kuunnelkaa, milloin torven ääni kajahtaa!

4Sillä näin on Herra minulle sanonut:

– Minä pysyn hiljaa ja katselen kaikkea asumuksestani

kuin väreilevä kuumuus kirkkaalla taivaalla

tai kuin auer elonkorjuun helteessä.

5Mutta jo ennen korjuuaikaa, kun kukat ovat kukkineet

ja raakileet ovat näkyvillä, kypsymässä rypäleiksi,

köynnösten oksat katkaistaan vesurilla

ja rehevät versot revitään irti ja heitetään pois.

6Ne jätetään lojumaan vuorten rinteille,

petolintujen ruoaksi

ja maan eläinten ravinnoksi.

Kesän yli viipyvät niiden äärellä petolintujen parvet,

ja kaikki maan eläimet elävät niiden äärellä yli talven.

7

18:7
Ps. 68:32
Tulee aika, jolloin Herralle Sebaotille lähettää lahjoja kookaskasvuinen ja kiiltäväihoinen kansa, kansa, jota pelätään lähellä ja kaukana, oudosti ääntelevä, jalkojaan tömistävä kansa, jonka maata virrat huuhtovat mukaansa. Ja tämän kansan lahjat tuodaan paikkaan, jonka pyhittää Herran Sebaotin nimi: Siionin vuorelle.