Raamattu 1992 (KR92)
15

Moabin tuho

151

15:1
Jer. 48:1
Hes. 25:9
Aam. 2:1–3
Sef. 2:9
Ennussana Moabista.

Näin käy: yöllä se murskataan,

autio on Ar-Moab.

Näin käy: yöllä se murskataan,

autio on Kir-Moab.

2

15:2
4. Moos. 21:30Jer. 48:37
Hes. 7:18
Itkemään uhrikukkuloille

nousevat Dibonin asukkaat.

Nebonvuorella ja Medebassa

Moab valittaa.

Jokaisen pää on ajeltu paljaaksi,

jokaisen parta leikattu pois.

3Säkkivaatteeseen vyöttäytyneinä

he kulkevat kujilla,

katoilta kuuluu itkua,

toreilla ihmiset vaikeroivat maahan vaipuneina.

4

15:4
4. Moos. 21:26
Jer. 48:34
Hädissään huutavat Hesbon ja Eleale,

Jahasiin saakka kantautuu niiden ääni.

Siksi Moabin sotajoukko hälisee peloissaan,

Moabin rohkeus pettää.

5

15:5
1. Moos. 19:22
Jer. 48:5,36
Minun sydämeni huutaa Moabin hätää.

Pakolaisia riittää Soariin ja Eglat-Selisiaan asti.

He nousevat itkien Luhitin solaa,

sydäntä särkevästi he valittavat ja vaikeroivat

Horonaimin tiellä.

6Ja Nimrimin kosteikko muuttuu autiomaaksi,

ruoho kuivuu, kasvit katoavat,

ei mikään vihannoi.

7Pakenijat kantavat tavaransa,

sen mitä heillä on jäljellä,

Arabimin uoman yli.

8Ja niin hätähuuto kiirii kautta Moabin maan,

valitus kaikuu Eglaimiin,

kaikuu Beer-Elimiin saakka.

9Ja Dimonin purot puuntavat verestä punaisina.

Mutta minä lähetän Dimonille jotakin vielä pahempaa:

lähetän leijonat pelastuneiden kimppuun,

niiden rippeiden kimppuun,

jotka jäivät jäljelle Moabista.

16

Moab pyytää apua Jerusalemilta

161

16:1
2. Sam. 8:2
2. Kun. 3:4
»Lähettäkää verolampaat maan hallitsijalle,

viekää ne Selan seudulta autiomaan tietä

tytär Siionin vuorelle!»

2Pakenevien lintujen,

pesästä säikytetyn poikueen lailla

Moabin tyttäret valittavat Arnonin kahlaamoilla:

3»Neuvo meitä, tee päätös, auta!

Levitä suojaava varjo kuin yö

keskipäivän kirkkauteen,

piilota pakenijat,

pesästään säikytettyjä älä paljasta.

4Salli Moabin pakolaisten asua luonasi,

kätke heidät kansasi keskuuteen

vainoojan lähestyessä!»

Kun hävitys on päättynyt ja sorto on lopussa,

kun maahanpolkijan aika on ohi,

5

16:5
Jer. 23:5,33:15
silloin pystytetään jälleen Daavidin majaan

uskollisuuden lujittama valtaistuin

ja sillä istuu luotettava tuomari,

joka tuntee lain

ja toteuttaa oikeuden.

Jerusalemin torjuva vastaus

6

16:6–12
Jer. 48:29–36
– Me olemme kuulleet Moabin ylpeydestä

– miten kopea se on ollut! –

ja sen ylimielisyydestä ja ylvästelystä,

pöyhkeydestä ja turhista puheista.

7Siksi kaikki nyt valittelevat Moabissa,

koko Moab valittelee surkeuttaan.

Kir-Haresetin rypäleitä muistaessaan

se vaipuu maahan itkien, nyyhkyttäen,

8

16:8
4. Moos. 21:32
sillä kuihtuneet ovat Hesbonin rinteiden tarhat

ja Sibman viiniköynnökset,

joiden jalot rypäleet kaatoivat kansojen ruhtinaita.

Kerran ne ulottivat kasvunsa Jaeseriin,

haaroivat autiomaahan saakka

ja rönsyilivät yli meren.

9Sen tähden minä itken Jaeserin kanssa,

itken Sibman viiniköynnöksiä.

Kyynelilläni minä juotan teidät kylläisiksi,

Hesbon ja Eleale,

sillä kesken korjuujuhlien riemun

on kajahtanut sotahuuto.

10Tarhoista on korjattu pois ilo ja riemu,

viinitarhoista ei kantaudu riemuhuutoja,

viinikuurnissa ei poljeta rypäleitä,

ilon äänet ovat vaienneet.

11Siksi minun sisimpäni valittaa kuin harppu

Moabin tähden,

minun sydämeni valittaa Kir-Haresetin tähden.

12Mutta kun Moab uhrikukkulallaan

uuvuttaa itsensä juhlamenoissa

ja pyhäkössään suorittaa kaikki rukoukset,

se näkee vaivaa turhan tähden.

13

16:13
Aam. 2:1–3
Tämän Herra on jo puhunut Moabista. 14Nyt hän sanoo vielä näin: »Kolmessa vuodessa – laskettuna tarkalleen kuin palkkasoturin päivät – Moabin mahti katoaa, sen väki vähenee olemattomiin, ja jäljelle jää vain arvoton, mitätön ripe.»

17

Rangaistus Syyrialle ja Israelille

171

17:1
Jer. 49:27
Aam. 1:4
Ennussana Damaskoksesta.

Näin käy: Damaskos ei enää ole kaupunki,

siitä on tullut rauniokasa.

2Kaupungit, joita se hallitsi,

jäävät hylätyiksi,

ne jäävät karjalaumoille,

jotka makailevat siellä kenenkään häiritsemättä.

3Efraim menettää suojamuurinsa,

Damaskos kadottaa kuninkuuden,

ja Syyrian jäännöksen valta sortuu kuin Israelin mahti

– näin sanoo Herra Sebaot.

4Sinä päivänä

Jaakobin heimon mahti vaipuu

ja kuihtuu sen kukoistus ja hyvinvointi.

5Sen käy kuin pystyssä seisovan viljan:

korjuumies tulee ja katkaisee tähkät.

Sen käy kuin Refaimin alangon pellon,

kun tähkänpoimijat ovat tehneet työnsä:

6

17:6
Jes. 24:13
sinne jää jälkikeruuta varten

sen verran kuin ravisteltuun oliivipuuhun

– kaksi, kolme marjaa latvaan,

neljä, viisi sinne tänne oksiin.

Näin sanoo Herra, Israelin Jumala.

7Sinä päivänä ihmisen silmät etsivät sitä joka hänet on luonut, kohti Israelin Pyhää kääntyy hänen katseensa. 8Ei hän enää käännä katsettaan alttareihin, omiin luomuksiinsa, sormiensa töihin, ei asera-paaluihin, ei suitsutusalttareihin.

9Sinä päivänä teidän lujat kaupunkinne jäävät autioiksi,

yhtä autioiksi kuin ne kaupungit,

jotka hivviläiset ja amorilaiset hylkäsivät

paetessaan israelilaisten tieltä.

Ja kaikkialla on autius.

10Sillä sinä, Israel,

olet unohtanut Jumalasi, joka sinut pelastaa,

et ole muistanut turvakalliotasi.

Istuta vain edelleenkin istutuksiasi ihanille jumalille

ja kasvata vieraita köynnöksiä!

11Sinä istutat ja saat ne heti versomaan,

sinä kylvät ja saat ne jo huomenna kukkimaan.

Mutta kun tauti puhkeaa,

sato jää sinulta nauttimatta,

eikä lääkettä kipuusi ole.

Pauhaava kansojen meri

12Voi kansojen meren kohinaa!

Kumeana se pauhaa.

Voi kansanheimojen kuohuja!

Ne kohisevat kuin hyökyaallot,

13

17:13
Ps. 65:8,93:4
ne jymisevät kuin suuret vedet.

Mutta kun Herra niille ärjäisee,

ne pakenevat maan ääriin.

Niitä ajetaan takaa,

niin kuin vuoriston tuuli ajelee akanoita,

ne kierivät niin kuin pallo-ohdakkeet myrskyssä.

14

17:14
2. Kun. 19:35
Jes. 37:36
Ilta on kauhuja täynnä,

aamun tullen ne ovat poissa.

Sellainen on ryöstäjiemme osa,

sellainen riistäjiemme arpa.