Israel palaa Herran maahan

14¹

Pilkkalaulu Babylonin kuninkaan kukistumisesta

³Sinä päivänä, jona Herra päästää sinut rauhaan vaivoistasi ja ahdingostasi ja pakkotyön orjuudesta, ⁴sinä virität Babylonin kuninkaasta pilkkalaulun:

– Jo tuli loppu valtiaasta,

loppu sorrosta ja vainosta!

⁵

hallitsijoilta ruoskan,

⁶joka raivon vallassa löi kansoja,

löi ja löi,

joka vallitsi kansoja vihansa voimalla

ja ahdisti niitä säästelemättä.

⁷Kaikki maa lepää nyt tyynenä rauhassaan,

riemuhuudot kaikuvat kaikkialta.

⁸Sypressitkin iloitsevat sinun tuhostasi,

Libanonin rinteiden setrit riemuitsevat:

»Nyt kun sinä makaat maassa,

ei kukaan enää tule tänne meitä kaatamaan.»

⁹Tuonela tuolla alhaalla on kiihdyksissä,

siellä odotetaan sinun tuloasi.

Sinun vuoksesi on ajettu liikkeelle kuolleitten henget:

kaikki jotka kerran olivat maan mahtavia

ja kaikki jotka olivat kansojen kuninkaita,

kaikki ovat nousseet istuimiltaan.

¹⁰Kaikki he puhkeavat puhumaan

ja lausuvat sinulle:

»Nyt siis sinäkin olet voimasi kadottanut niin kuin me,

olet yksi meistä.

¹¹

sinun harppujesi helkytys.

Sinun allasi ovat vuoteena madot,

sinun ylläsi peitteenä toukat.

¹²Voi, sinä putosit taivaalta,

sinä Kointähti, sarastuksen poika!

Alas maahan sinut survaistiin,

sinä kansojen kukistaja.»

¹³Etkö juuri sinä sydämessäsi sanonut:

»Minä tahdon nousta taivaisiin!

Minä pystytän valtaistuimeni

Jumalan tähtiä korkeammalle,

minä tahdon istua jumalten vuorella

kaukana pohjoisessa,

¹⁴minä nousen pilviä ylemmäksi,

olen korottava itseni Korkeimman vertaiseksi.»

¹⁵Mutta tuonelaan sinut on syösty,

sen pohjimmaiseen kuiluun.

¹⁶Jokainen, joka sinut näkee, jää katsomaan,

tuijottaa sinua ihmetellen:

»Tämäkö on se maailman järkyttäjä,

valtakuntien vapisuttaja,

¹⁷joka hävitti maanpiirin autioksi

ja murskasi sen kaupungit

eikä päästänyt vankeja koskaan kotiin?»

¹⁸Kansojen kuninkaat lepäävät kunniassa

kukin omassa kammiossaan,

¹⁹mutta sinut on viskattu kauas haudastasi

kuin kelvoton villiverso,

sinä lojut surmattujen, miekan lävistämien peitossa

manalan kuilun pohjakivillä

kuin tallattu raato.

²⁰Et pääse haudassa liittymään vertaistesi seuraan,

koska olet hävittänyt maasi

ja tuhonnut kansasi.

Eikä kukaan enää koskaan mainitse

rikoksentekijäin jälkeläisten nimiä.

²¹Pystyttäkää teuraspenkki heidän poikiaan varten

heidän isiensä syyllisyyden tähden!

Muuten he voivat vieläkin nousta ja ottaa haltuunsa maan

ja rakentaa kaupunkejaan kaikkialle yli maanpiirin.

Babylonin lopullinen autioituminen

²²

– näin sanoo Herra Sebaot –

ja pyyhkäisen pois sen nimen ja muiston,

perilliset ja jälkipolvet, sanoo Herra.

²³Minä teen siitä villieläinten perintömaan

ja muutan sen kaislarämeiköksi

ja lakaisen sen pois tuhon luudalla

– näin sanoo Herra Sebaot.

Assyrian armeijan tuho

²⁴Näin on Herra Sebaot vannonut:

– Mitä minä suunnittelen, se toteutuu,

mitä minä päätän, se tapahtuu.

²⁵

Omilla vuorillani minä poljen sen murskaksi,

ja ies heltiää Israelin hartioilta

ja valjaat sen olkapäiltä.

²⁶Tämä on päätökseni, joka koskee kaikkia maita.

Tässä on käteni, koholla kaikkien kansojen yllä.

²⁷

Kun hän on kohottanut kätensä, kuka estää sen iskun?

Älä iloitse, Filistea!

²⁸

²⁹

vaikka kurittajasi ruoska on katkennut!

Sillä käärmeen suvusta versoo myrkyllinen kyy,

ja sen hedelmänä syntyy siivekäs lisko.

³⁰Turvassa asettuvat levolle Israelin köyhät,

maattomat lepäävät kuin karja minun niityilläni.

Mutta sinut, Filistea, minä näännytän nälkään

ja surmaan rippeetkin, joka ainoan.

³¹Valita, portti! Huuda tuskaasi, kaupunki!

Luovu toivosta, koko Filistean maa!

Savupilvi vyöryy pohjoisesta,

vihollisjoukko lähestyy,

eikä sen riveistä kukaan jättäydy jälkeen.

³²

Että Herra on laskenut Siionin perustukset

ja kurjimmatkin hänen kansastaan löytävät turvansa sieltä.

Moabin tuho

15¹

Näin käy: yöllä se murskataan,

autio on Ar-Moab.

Näin käy: yöllä se murskataan,

autio on Kir-Moab.

²

nousevat Dibonin asukkaat.

Nebonvuorella ja Medebassa

Moab valittaa.

Jokaisen pää on ajeltu paljaaksi,

jokaisen parta leikattu pois.

³Säkkivaatteeseen vyöttäytyneinä

he kulkevat kujilla,

katoilta kuuluu itkua,

toreilla ihmiset vaikeroivat maahan vaipuneina.

⁴

Jahasiin saakka kantautuu niiden ääni.

Siksi Moabin sotajoukko hälisee peloissaan,

Moabin rohkeus pettää.

⁵

Pakolaisia riittää Soariin ja Eglat-Selisiaan asti.

He nousevat itkien Luhitin solaa,

sydäntä särkevästi he valittavat ja vaikeroivat

Horonaimin tiellä.

⁶Ja Nimrimin kosteikko muuttuu autiomaaksi,

ruoho kuivuu, kasvit katoavat,

ei mikään vihannoi.

⁷Pakenijat kantavat tavaransa,

sen mitä heillä on jäljellä,

Arabimin uoman yli.

⁸Ja niin hätähuuto kiirii kautta Moabin maan,

valitus kaikuu Eglaimiin,

kaikuu Beer-Elimiin saakka.

⁹Ja Dimonin purot puuntavat verestä punaisina.

Mutta minä lähetän Dimonille jotakin vielä pahempaa:

lähetän leijonat pelastuneiden kimppuun,

niiden rippeiden kimppuun,

jotka jäivät jäljelle Moabista.

Moab pyytää apua Jerusalemilta

16¹

viekää ne Selan seudulta autiomaan tietä

tytär Siionin vuorelle!»

²Pakenevien lintujen,

pesästä säikytetyn poikueen lailla

Moabin tyttäret valittavat Arnonin kahlaamoilla:

³»Neuvo meitä, tee päätös, auta!

Levitä suojaava varjo kuin yö

keskipäivän kirkkauteen,

piilota pakenijat,

pesästään säikytettyjä älä paljasta.

⁴Salli Moabin pakolaisten asua luonasi,

kätke heidät kansasi keskuuteen

vainoojan lähestyessä!»

Kun hävitys on päättynyt ja sorto on lopussa,

kun maahanpolkijan aika on ohi,

⁵

uskollisuuden lujittama valtaistuin

ja sillä istuu luotettava tuomari,

joka tuntee lain

ja toteuttaa oikeuden.

Jerusalemin torjuva vastaus

⁶

– miten kopea se on ollut! –

ja sen ylimielisyydestä ja ylvästelystä,

pöyhkeydestä ja turhista puheista.

⁷Siksi kaikki nyt valittelevat Moabissa,

koko Moab valittelee surkeuttaan.

Kir-Haresetin rypäleitä muistaessaan

se vaipuu maahan itkien, nyyhkyttäen,

⁸

ja Sibman viiniköynnökset,

joiden jalot rypäleet kaatoivat kansojen ruhtinaita.

Kerran ne ulottivat kasvunsa Jaeseriin,

haaroivat autiomaahan saakka

ja rönsyilivät yli meren.

⁹Sen tähden minä itken Jaeserin kanssa,

itken Sibman viiniköynnöksiä.

Kyynelilläni minä juotan teidät kylläisiksi,

Hesbon ja Eleale,

sillä kesken korjuujuhlien riemun

on kajahtanut sotahuuto.

¹⁰Tarhoista on korjattu pois ilo ja riemu,

viinitarhoista ei kantaudu riemuhuutoja,

viinikuurnissa ei poljeta rypäleitä,

ilon äänet ovat vaienneet.

¹¹Siksi minun sisimpäni valittaa kuin harppu

Moabin tähden,

minun sydämeni valittaa Kir-Haresetin tähden.

¹²Mutta kun Moab uhrikukkulallaan

uuvuttaa itsensä juhlamenoissa

ja pyhäkössään suorittaa kaikki rukoukset,

se näkee vaivaa turhan tähden.

¹³