Raamattu 1992 (KR92)
14

Israel palaa Herran maahan

141

14:1
Jes. 56:6,7
Herra armahtaa Jaakobia ja ottaa jälleen Israelin omaksi kansakseen, ja se saa rauhassa asua omassa maassaan. Siihen maahan asettuneet muukalaiset liittyvät Jaakobin jälkeläisiin ja sulautuvat heihin. 2
14:2
Jes. 61:5
Vieraat kansat, jotka ottavat Israelin mukaansa ja tuovat sen kotiin, joutuvat Herran maalla itse orjiksi ja orjattariksi, israelilaisten omaisuudeksi. Silloin ne, jotka olivat vankeina, vangitsevat vangitsijansa ja käskevät käskijöitään.

Pilkkalaulu Babylonin kuninkaan kukistumisesta

3Sinä päivänä, jona Herra päästää sinut rauhaan vaivoistasi ja ahdingostasi ja pakkotyön orjuudesta, 4sinä virität Babylonin kuninkaasta pilkkalaulun:

– Jo tuli loppu valtiaasta,

loppu sorrosta ja vainosta!

5

14:5
Jes. 9:3
Herra taittoi jumalattomilta sauvan,

hallitsijoilta ruoskan,

6joka raivon vallassa löi kansoja,

löi ja löi,

joka vallitsi kansoja vihansa voimalla

ja ahdisti niitä säästelemättä.

7Kaikki maa lepää nyt tyynenä rauhassaan,

riemuhuudot kaikuvat kaikkialta.

8Sypressitkin iloitsevat sinun tuhostasi,

Libanonin rinteiden setrit riemuitsevat:

»Nyt kun sinä makaat maassa,

ei kukaan enää tule tänne meitä kaatamaan.»

9Tuonela tuolla alhaalla on kiihdyksissä,

siellä odotetaan sinun tuloasi.

Sinun vuoksesi on ajettu liikkeelle kuolleitten henget:

kaikki jotka kerran olivat maan mahtavia

ja kaikki jotka olivat kansojen kuninkaita,

kaikki ovat nousseet istuimiltaan.

10Kaikki he puhkeavat puhumaan

ja lausuvat sinulle:

»Nyt siis sinäkin olet voimasi kadottanut niin kuin me,

olet yksi meistä.

11

14:11
Job 21:26
Tuonelaan on syösty sinun loistosi ja mahtisi,

sinun harppujesi helkytys.

Sinun allasi ovat vuoteena madot,

sinun ylläsi peitteenä toukat.

12Voi, sinä putosit taivaalta,

sinä Kointähti, sarastuksen poika!

Alas maahan sinut survaistiin,

sinä kansojen kukistaja.»

13Etkö juuri sinä sydämessäsi sanonut:

»Minä tahdon nousta taivaisiin!

Minä pystytän valtaistuimeni

Jumalan tähtiä korkeammalle,

minä tahdon istua jumalten vuorella

kaukana pohjoisessa,

14minä nousen pilviä ylemmäksi,

olen korottava itseni Korkeimman vertaiseksi.»

15Mutta tuonelaan sinut on syösty,

sen pohjimmaiseen kuiluun.

16Jokainen, joka sinut näkee, jää katsomaan,

tuijottaa sinua ihmetellen:

»Tämäkö on se maailman järkyttäjä,

valtakuntien vapisuttaja,

17joka hävitti maanpiirin autioksi

ja murskasi sen kaupungit

eikä päästänyt vankeja koskaan kotiin?»

18Kansojen kuninkaat lepäävät kunniassa

kukin omassa kammiossaan,

19mutta sinut on viskattu kauas haudastasi

kuin kelvoton villiverso,

sinä lojut surmattujen, miekan lävistämien peitossa

manalan kuilun pohjakivillä

kuin tallattu raato.

20Et pääse haudassa liittymään vertaistesi seuraan,

koska olet hävittänyt maasi

ja tuhonnut kansasi.

Eikä kukaan enää koskaan mainitse

rikoksentekijäin jälkeläisten nimiä.

21Pystyttäkää teuraspenkki heidän poikiaan varten

heidän isiensä syyllisyyden tähden!

Muuten he voivat vieläkin nousta ja ottaa haltuunsa maan

ja rakentaa kaupunkejaan kaikkialle yli maanpiirin.

Babylonin lopullinen autioituminen

22

14:22
Job 18:19
Ps. 21:11,37:28
Minä nousen Babylonia vastaan

– näin sanoo Herra Sebaot –

ja pyyhkäisen pois sen nimen ja muiston,

perilliset ja jälkipolvet, sanoo Herra.

23Minä teen siitä villieläinten perintömaan

ja muutan sen kaislarämeiköksi

ja lakaisen sen pois tuhon luudalla

– näin sanoo Herra Sebaot.

Assyrian armeijan tuho

24Näin on Herra Sebaot vannonut:

– Mitä minä suunnittelen, se toteutuu,

mitä minä päätän, se tapahtuu.

25

14:25
Jes. 37:36
Olen päättänyt tuhota Assyrian omassa maassani.

Omilla vuorillani minä poljen sen murskaksi,

ja ies heltiää Israelin hartioilta

ja valjaat sen olkapäiltä.

26Tämä on päätökseni, joka koskee kaikkia maita.

Tässä on käteni, koholla kaikkien kansojen yllä.

27

14:27
Job 9:12
Jes. 43:13
Dan. 4:32
Kun Herra Sebaot on tehnyt päätöksen, kuka sen kumoaa?

Kun hän on kohottanut kätensä, kuka estää sen iskun?

Älä iloitse, Filistea!

28

14:28
2. Kun. 16:20
2. Aik. 28:27
Kuningas Ahasin kuolinvuonna tuli tämä ennussana:

29

14:29–31
Jer. 47:1–7
Hes. 25:15–17
Aam. 1:6–8
Sef. 2:4–7
– Älä iloitse, sinä Filistean maa,

vaikka kurittajasi ruoska on katkennut!

Sillä käärmeen suvusta versoo myrkyllinen kyy,

ja sen hedelmänä syntyy siivekäs lisko.

30Turvassa asettuvat levolle Israelin köyhät,

maattomat lepäävät kuin karja minun niityilläni.

Mutta sinut, Filistea, minä näännytän nälkään

ja surmaan rippeetkin, joka ainoan.

31Valita, portti! Huuda tuskaasi, kaupunki!

Luovu toivosta, koko Filistean maa!

Savupilvi vyöryy pohjoisesta,

vihollisjoukko lähestyy,

eikä sen riveistä kukaan jättäydy jälkeen.

32

14:32
Ps. 87:1
Mitä on vastattava vieraan kansan lähettiläille?

Että Herra on laskenut Siionin perustukset

ja kurjimmatkin hänen kansastaan löytävät turvansa sieltä.

15

Moabin tuho

151

15:1
Jer. 48:1
Hes. 25:9
Aam. 2:1–3
Sef. 2:9
Ennussana Moabista.

Näin käy: yöllä se murskataan,

autio on Ar-Moab.

Näin käy: yöllä se murskataan,

autio on Kir-Moab.

2

15:2
4. Moos. 21:30Jer. 48:37
Hes. 7:18
Itkemään uhrikukkuloille

nousevat Dibonin asukkaat.

Nebonvuorella ja Medebassa

Moab valittaa.

Jokaisen pää on ajeltu paljaaksi,

jokaisen parta leikattu pois.

3Säkkivaatteeseen vyöttäytyneinä

he kulkevat kujilla,

katoilta kuuluu itkua,

toreilla ihmiset vaikeroivat maahan vaipuneina.

4

15:4
4. Moos. 21:26
Jer. 48:34
Hädissään huutavat Hesbon ja Eleale,

Jahasiin saakka kantautuu niiden ääni.

Siksi Moabin sotajoukko hälisee peloissaan,

Moabin rohkeus pettää.

5

15:5
1. Moos. 19:22
Jer. 48:5,36
Minun sydämeni huutaa Moabin hätää.

Pakolaisia riittää Soariin ja Eglat-Selisiaan asti.

He nousevat itkien Luhitin solaa,

sydäntä särkevästi he valittavat ja vaikeroivat

Horonaimin tiellä.

6Ja Nimrimin kosteikko muuttuu autiomaaksi,

ruoho kuivuu, kasvit katoavat,

ei mikään vihannoi.

7Pakenijat kantavat tavaransa,

sen mitä heillä on jäljellä,

Arabimin uoman yli.

8Ja niin hätähuuto kiirii kautta Moabin maan,

valitus kaikuu Eglaimiin,

kaikuu Beer-Elimiin saakka.

9Ja Dimonin purot puuntavat verestä punaisina.

Mutta minä lähetän Dimonille jotakin vielä pahempaa:

lähetän leijonat pelastuneiden kimppuun,

niiden rippeiden kimppuun,

jotka jäivät jäljelle Moabista.

16

Moab pyytää apua Jerusalemilta

161

16:1
2. Sam. 8:2
2. Kun. 3:4
»Lähettäkää verolampaat maan hallitsijalle,

viekää ne Selan seudulta autiomaan tietä

tytär Siionin vuorelle!»

2Pakenevien lintujen,

pesästä säikytetyn poikueen lailla

Moabin tyttäret valittavat Arnonin kahlaamoilla:

3»Neuvo meitä, tee päätös, auta!

Levitä suojaava varjo kuin yö

keskipäivän kirkkauteen,

piilota pakenijat,

pesästään säikytettyjä älä paljasta.

4Salli Moabin pakolaisten asua luonasi,

kätke heidät kansasi keskuuteen

vainoojan lähestyessä!»

Kun hävitys on päättynyt ja sorto on lopussa,

kun maahanpolkijan aika on ohi,

5

16:5
Jer. 23:5,33:15
silloin pystytetään jälleen Daavidin majaan

uskollisuuden lujittama valtaistuin

ja sillä istuu luotettava tuomari,

joka tuntee lain

ja toteuttaa oikeuden.

Jerusalemin torjuva vastaus

6

16:6–12
Jer. 48:29–36
– Me olemme kuulleet Moabin ylpeydestä

– miten kopea se on ollut! –

ja sen ylimielisyydestä ja ylvästelystä,

pöyhkeydestä ja turhista puheista.

7Siksi kaikki nyt valittelevat Moabissa,

koko Moab valittelee surkeuttaan.

Kir-Haresetin rypäleitä muistaessaan

se vaipuu maahan itkien, nyyhkyttäen,

8

16:8
4. Moos. 21:32
sillä kuihtuneet ovat Hesbonin rinteiden tarhat

ja Sibman viiniköynnökset,

joiden jalot rypäleet kaatoivat kansojen ruhtinaita.

Kerran ne ulottivat kasvunsa Jaeseriin,

haaroivat autiomaahan saakka

ja rönsyilivät yli meren.

9Sen tähden minä itken Jaeserin kanssa,

itken Sibman viiniköynnöksiä.

Kyynelilläni minä juotan teidät kylläisiksi,

Hesbon ja Eleale,

sillä kesken korjuujuhlien riemun

on kajahtanut sotahuuto.

10Tarhoista on korjattu pois ilo ja riemu,

viinitarhoista ei kantaudu riemuhuutoja,

viinikuurnissa ei poljeta rypäleitä,

ilon äänet ovat vaienneet.

11Siksi minun sisimpäni valittaa kuin harppu

Moabin tähden,

minun sydämeni valittaa Kir-Haresetin tähden.

12Mutta kun Moab uhrikukkulallaan

uuvuttaa itsensä juhlamenoissa

ja pyhäkössään suorittaa kaikki rukoukset,

se näkee vaivaa turhan tähden.

13

16:13
Aam. 2:1–3
Tämän Herra on jo puhunut Moabista. 14Nyt hän sanoo vielä näin: »Kolmessa vuodessa – laskettuna tarkalleen kuin palkkasoturin päivät – Moabin mahti katoaa, sen väki vähenee olemattomiin, ja jäljelle jää vain arvoton, mitätön ripe.»