Daavidin jälkeläinen tuo oikeuden ja rauhan

11¹

vesa puhkeaa sen juuresta ja kantaa hedelmää.

²Hänen ylleen laskeutuu Herran henki,

viisauden ja ymmärryksen henki,

taidon ja voiman henki,

totuuden tuntemisen ja Herran pelon henki:

³hänen ilonsa on totella Herraa.

Hän ei tuomitse silmämitalla

eikä jaa oikeutta korvakuulolta

⁴

ja ajaa vakaasti maan köyhien asiaa.

Hän lyö väkivaltaista sanansa sauvalla

ja surmaa huultensa henkäyksellä väärintekijän.

⁵

ja uskollisuus vyönä hänen uumillaan.

⁶

ja pantteri laskeutuu levolle vohlan viereen,

vasikka ja leijonanpentu syövät yhdessä

ja pikkupoika on niiden paimenena.

⁷Lehmä ja emokarhu käyvät yhdessä laitumella,

yhdessä laskeutuvat levolle niiden vasikat ja pennut,

ja leijona syö heinää kuin härkä.

⁸Ja imeväinen leikkii kyyn kolon äärellä,

vastikään vieroitettu lapsi kurottaa kättään

kohti myrkkykäärmeen luolaa.

⁹

minun pyhällä vuorellani,

sillä maa on täynnä Herran tuntemusta

niin kuin meri on vettä tulvillaan.

¹⁰

Iisain juurivesa kohoaa merkkiviirinä kansoille.

Hänen luokseen pyrkivät kaikki kansat,

hänen asuinsijaansa ympäröi kunnian hohde.

Suuren paluun päivä

¹¹Sinä päivänä Herra jälleen kohottaa kätensä

vapauttaakseen kansansa jäännöksen

Assyriasta ja Egyptistä

ja Patrosista ja Nubiasta ja Elamista

ja Sinearista ja Hamatista,

tuodakseen kansansa takaisin

meren saarista ja kaukaisilta rannoilta.

¹²

hän korjaa talteen Israelista pois ajetut

ja kokoaa yhteen Juudasta eri tahoille hajotetut

maailman neljältä kulmalta.

¹³Efraimin kateus haihtuu,

Juudan katkeruus häviää.

Efraim ei enää kadehdi Juudaa,

eikä Juuda vainoa Efraimia.

¹⁴Rinta rinnan he ryntäävät länteen, Filisteaan,

yhdessä he saalistavat idän heimojen alueilla,

heidän valtansa yltää Edomiin ja Moabiin,

ja ammonilaisista tulee heidän alamaisiaan.

¹⁵

ja heristää kättään Eufratia kohden,

hän hajottaa sen polttavalla henkäyksellään

seitsemään uomaan,

joiden yli voi kulkea jalkojen kastumatta.

¹⁶

hänen kansansa jäännöksen kulkea

– sen, joka on jäljellä Assyriassa –

samalla tavalla kuin tie aukeni Israelille

sinä päivänä, jolloin se lähti Egyptin maasta.

Pelastuneitten kiitosvirsi

12¹Sinä päivänä sinä sanot:

»Minä kiitän sinua, Herra.

Sinä olit minulle vihoissasi,

mutta vihasi väistyi

ja sinä lohdutit minua.

²

Minä luotan häneen, en pelkää,

sillä Herra on minun väkeni ja voimani,

hän pelasti minut.»

³

pelastuksen lähteistä.

⁴

»Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimensä kunniaa!

Kertokaa kansoille hänen suuret tekonsa,

julistakaa, että hänen nimensä on ylhäinen.

⁵Laulakaa ylistystä Herralle,

valtaisat ovat hänen tekonsa!

Levitköön tieto niistä yli maanpiirin.

⁶

Suuri on Israelin Pyhä,

hän, joka on teidän keskellänne.»

Eri kansoja koskevia ennustuksia

13—23

Babylonin hetki on lähellä

13¹

²Pystyttäkää paljaalle vuorenlaelle merkkiviiri,

korottakaa äänenne, huutakaa sotureille,

viittokaa heitä käymään sisälle

ylhäisten porteista.

³Minä, Herra, olen antanut käskyn

sotureille, jotka ovat minulle pyhitetyt,

vihani aseiksi olen kutsunut omat sankarini.

Minun mahtini on heidän ylpeytenään.

⁴Kuule! Vuorilta kantautuu ääniä.

Kuule! Niin kuin väkijoukon ääni,

kokoontuvien kansanheimojen ääni,

kokonaisten valtakuntien kohina!

Herra Sebaot järjestää joukkonsa taisteluun.

⁵Kaukaisesta maasta,

taivaanrannan ääreltä he saapuvat,

Herra ja hänen vihansa aseet,

hävittämään koko maan.

⁶

Kaiken lyö Korkein maan tasalle.

⁷Sen tähden herpoaa jokainen käsi

ja jokainen sydän jähmettyy.

⁸Kaikki säikähtävät,

ihmiset joutuvat tuskan kouristusten valtaan,

he vääntelehtivät kuin synnyttäjä,

katselevat hämmentyneinä toisiaan,

heidän kasvoillaan liekehtii kauhu.

⁹Herran päivä tulee ankarana,

täynnä raivoa ja hehkuvaa vihaa,

se muuttaa maan autioksi

ja hävittää sen syntiset asukkaat.

¹⁰

kieltävät silloin valonsa loiston.

Pimeänä nousee aurinko,

eikä kuu säteile valoa.

¹¹Minä, Herra, vaadin maailman tilille pahuudestaan

ja jumalattomat synneistään.

Minä teen lopun röyhkeiden ylimielisyydestä,

painan maahan väkivaltaisten ylpeyden,

¹²

vähemmän kuin Ofirin jalokultaa.

¹³Sen tähden taivaat järisevät

ja maa järkkyy sijoiltaan

Herran Sebaotin suuttumuksen vuoksi

hänen vihansa päivänä.

¹⁴Kuin pakosalle ajetut gasellit,

kuin lampaat, joilla ei ole paimenta,

niin kukin karkaa oman kansansa luo

ja pakenee omaan maahansa.

¹⁵Jokainen, joka tavoitetaan, lävistetään,

jokainen, joka saadaan kiinni, kaatuu miekkaan.

¹⁶

heidän silmiensä edessä,

heidän talonsa ryöstetään

ja naiset raiskataan.

¹⁷

jotka eivät hopeaa huoli

eivätkä kultaa kumarra.

¹⁸Heidän jousensa kaatavat nuorukaiset.

Kohdun hedelmää he eivät sääli,

eivät armahda lasta.

¹⁹

kaldealaisten ylpeyden ja ihmeen,

kuten kävi Sodoman ja Gomorran,

jotka Jumala pyyhkäisi pois.

²⁰Koskaan siellä ei asuta,

se jää autioksi polvesta polveen.

Ei arabi pystytä sinne telttaansa,

ei yksikään paimen lepuuta siellä laumaansa.

²¹

huuhkajat pesivät huoneissa,

strutsit ovat asettuneet taloksi

ja villivuohet hyppelevät talojen välissä.

²²Sakaalit ulvovat sen palatseissa,

huvilinnoissa kaikuu hyeenan nauru.13:22 Jakeissa 21 ja 22 luetellut eläimet voivat olla myös eläinhahmoisia henkiolentoja, vrt. 34:14.

Babylonin hetki on lähellä,

sen päivät ovat käyneet vähiin.