9¹

näkee suuren valon.

Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa,

loistaa kirkkaus.

²

annat suuren ilon.

He iloitsevat sinun edessäsi

niin kuin elonkorjuun aikana iloitaan,

niin kuin saaliinjaossa riemuitaan.

³

valjaat, jotka painavat olkapäitä,

ja heidän käskijänsä sauvan

sinä murskaat,

niin kuin murskasit Midianin vallan.

⁴

kaikki veren tahrimat vaatteet

poltetaan,

ne joutuvat tulen ruoaksi.

⁵

poika on annettu meille.

Hän kantaa valtaa harteillaan,

hänen nimensä on

Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala,

Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.

⁶

ja rauha on loputon

Daavidin valtaistuimella

ja hänen valtakunnassaan.

Oikeus ja vanhurskaus

on sen perustus ja tuki

nyt ja aina.

Tämän saa aikaan

Herran Sebaotin pyhä kiivaus.

Herra murtaa Israelin uhman

⁷Herra lähetti sanan Jaakobille,

tuomion sanan Israelille.

⁸Koko kansa sai nähdä sen todeksi,

niin Efraim kuin Samarian asukkaat,

jotka ylpeinä uhmaten sanoivat:

⁹»Savitiiliseinät ovat sortuneet,

me rakennamme hakatuista kivistä!

Sykomoripuiset tukipölkyt on pirstottu,

nyt tuodaan tilalle setripalkkeja!»

¹⁰Herra valoi rohkeutta Israelin vastustajiin

ja yllytti sen vihollisia:

¹¹

Ahnaasti ne haukkasivat Israelia, suun täydeltä.

Vieläkään ei väistynyt hänen vihansa,

hänen kätensä on yhä koholla, valmiina lyömään.

¹²Kansa ei palannut kurittajansa luo

eikä turvautunut Herraan Sebaotiin.

¹³

leikkasi palmunlatvan ja kaislanvarret samana päivänä:

¹⁴vanhimmat ja ylimykset – siinä on pää,

profeetat, nuo valheopettajat – siinä on häntä.

¹⁵Sillä johtajat olivat johtaneet kansan harhaan

ja saattaneet johdettavansa sekasortoon ja hämminkiin.

¹⁶Niinpä Herra ei säästänyt tämän kansan nuorukaisia

eikä armahtanut sen orpoja ja leskiä,

sillä ilkeitä ja pahoja he ovat, koko kansa,

jokainen suu puhuu herjasanoja.

Vieläkään ei väistynyt Herran viha,

hänen kätensä on yhä koholla, valmiina lyömään.

¹⁷Ja niin vääryys palaa liekehtien,

niin kuin tuli syö orjantappurat ja ohdakkeet

ja sytyttää metsän tiheiköt,

niin että ne kieppuvat savupyörteinä ilmaan.

¹⁸Maa hehkuu Herran Sebaotin suuttumusta,

ja liekit nielevät ihmisiä.

Toinen toistaan he eivät armahda,

¹⁹

ahmivat vasemmalta eivätkä tule kylläisiksi,

kukin syö oman käsivartensa lihaa,

²⁰Manasse Efraimia, Efraim Manassea,

ja molemmat yhdessä käyvät Juudan kimppuun.

Vieläkään ei väistynyt Herran viha,

hänen kätensä on yhä koholla, valmiina lyömään.

Voi teitä, oikeuden vääristäjät!

10¹Voi niitä, jotka vääriä säädöksiä säätävät,

jotka katalia päätöksiä tekevät

²

riistääkseen kansani köyhiltä lain turvan,

anastaakseen leskien varat,

ryöstääkseen orpojen perintöosan.

³

kun kaukainen rajuilma ehtii tänne?

Kenen luo silloin pakenette apua hakemaan,

minne kätkette rikkautenne?

⁴

kaatua surmattujen sekaan.

Mutta vieläkään ei väistynyt Herran viha,

hänen kätensä on yhä koholla, valmiina lyömään.

Assyrian ylpeys ja tuho

⁵

Suuttumukseni sauva on sen kädessä.

⁶

tämän kansan kimppuun, joka on herättänyt vihani,

ryöstämään ja saalistamaan,

tallaamaan sitä kuin kujien lokaa.

⁷Mutta Assyria itse uskoo toisin,

itse se ei ymmärrä tehtäväänsä.

Sillä on mielessään vain hävitys

ja halu tuhota kansa kansan jälkeen.

⁸Näin sanoo hän, Assyrian valtias:

»Eivätkö minun päällikköni ole kuninkaiden veroisia?

⁹

Hamat saman kuin Arpad,

Samaria saman kuin Damaskos?

¹⁰Olen kukistanut monta valtakuntaa,

jotka palvelivat omia jumaliaan

ja joiden jumalankuvat olivat paljon lukuisammat

kuin Jerusalemin tai Samarian.

¹¹Kuinka en pystyisi tekemään Jerusalemille ja sen kuvatuksille

samoin kuin tein Samarialle ja sen jumalille?»

¹²

»Käteni voimalla olen tehnyt tämän kaiken

ja omalla viisaudellani:

minä tiedän mitä teen.

Minä olen siirtänyt kansojen rajat

ja riistänyt itselleni niiden rikkaudet

ja valtiaan tavoin syössyt kuninkaat valtaistuimiltaan.

¹⁴Minä pääsin käsiksi kansojen rikkauksiin

yhtä helposti kuin linnunpesään,

minä kahmin itselleni kaikki maat

kuin munat hylätyistä pesistä:

ei siiven siipeä räpyttämässä,

ei yhtään nokkaa piipittämässä.»

¹⁵– Onko kirves muka parempi

kuin se, joka sillä hakkaa?

Mahtaileeko saha

sille, joka sitä käyttää?

Ikään kuin ruoska heiluttaisi käyttäjäänsä,

ikään kuin puinen sauva heiluttaisi ihmisen kättä!

¹⁶Ei, vaan Jumala, Herra Sebaot, lähettää hivuttavan taudin

tuon maan lihaviin ylimyksiin,

ja loiston alla kytee polte

kuin tulen polte.

¹⁷Ja Israelin Valosta tulee liekki,

Israelin Pyhästä tulenlieska,

joka yhdessä päivässä polttaa ja nielee

Assyrian orjantappurat ja ohdakkeet,

¹⁸joka tekee perin juurin lopun

sen metsien ja puutarhojen vehmaudesta,

niin että maa on kuin sairas,

tautiinsa menehtymässä.

¹⁹Ja niin vähiin käyvät puut metsissä,

että lapsikin voi ne merkitä muistiin.

Israelin jäännös pelastuu

²⁰

²¹

Jaakobin heimon jäännös kääntyy

väkevän Jumalan luo.

²²

vaikka kansasi olisi lukuisa kuin merenrannan hiekka,

siitä jää vain rippeet.

Hävitys tulee, niin on päätetty,

ja se tulee vanhurskauden tulvana.

²³

hävityksen kaikkialla maan päällä.

²⁴Mutta näin sanoo Jumala, Herra Sebaot: »Älä pelkää, kansani! Siion, älä pelkää Assyriaa, vaikka se lyö sinua ruoskalla ja kohottaa sauvansa sinua vastaan, niin kuin Egypti kerran. ²⁵Älä pelkää, sillä pian, aivan pian, minun suuttumukseni sinua kohtaan on hävinnyt ja minun vihani kääntyy sinun vihamiestesi tuhoksi. ²⁶

²⁷Sinä päivänä sinun hartioiltasi heltiää Assyrian ies

ja sinun olkapäiltäsi katkotaan sen valjaat.»

Vihollinen marssii Jerusalemia kohti

Tuolta ne nousevat,

²⁸tulevat Aijatin kautta,

kulkevat Migronin ohitse.

Mikmasiin ne jättävät kuormastonsa,

²⁹kulkevat solan poikki

ja yöpyvät Gebaan.

Rama vapisee,

Saulin Gibea pakenee.

³⁰Kirkaise, tytär Gallim,

kuuntele, Laisa,

vastaa, Anatot!

³¹Madmena karkaa tiehensä,

Gebimin asukkaat etsivät turvaa.

³²Jo tänään vihollinen seisoo Nobissa

ja heristää nyrkkiään päin Siionin vuorta,

kohti Jerusalemin kukkulaa.

³³

pirstoo vihansa vimmassa oksiston

ja ylväät latvat joutuvat kumartumaan maahan

³⁴ja metsän tiheiköt hakataan kirveellä maahan.

Väkevän valtiaan edessä kaatuu itse Libanon.

Daavidin jälkeläinen tuo oikeuden ja rauhan

11¹

vesa puhkeaa sen juuresta ja kantaa hedelmää.

²Hänen ylleen laskeutuu Herran henki,

viisauden ja ymmärryksen henki,

taidon ja voiman henki,

totuuden tuntemisen ja Herran pelon henki:

³hänen ilonsa on totella Herraa.

Hän ei tuomitse silmämitalla

eikä jaa oikeutta korvakuulolta

⁴

ja ajaa vakaasti maan köyhien asiaa.

Hän lyö väkivaltaista sanansa sauvalla

ja surmaa huultensa henkäyksellä väärintekijän.

⁵

ja uskollisuus vyönä hänen uumillaan.

⁶

ja pantteri laskeutuu levolle vohlan viereen,

vasikka ja leijonanpentu syövät yhdessä

ja pikkupoika on niiden paimenena.

⁷Lehmä ja emokarhu käyvät yhdessä laitumella,

yhdessä laskeutuvat levolle niiden vasikat ja pennut,

ja leijona syö heinää kuin härkä.

⁸Ja imeväinen leikkii kyyn kolon äärellä,

vastikään vieroitettu lapsi kurottaa kättään

kohti myrkkykäärmeen luolaa.

⁹

minun pyhällä vuorellani,

sillä maa on täynnä Herran tuntemusta

niin kuin meri on vettä tulvillaan.

¹⁰

Iisain juurivesa kohoaa merkkiviirinä kansoille.

Hänen luokseen pyrkivät kaikki kansat,

hänen asuinsijaansa ympäröi kunnian hohde.

Suuren paluun päivä

¹¹Sinä päivänä Herra jälleen kohottaa kätensä

vapauttaakseen kansansa jäännöksen

Assyriasta ja Egyptistä

ja Patrosista ja Nubiasta ja Elamista

ja Sinearista ja Hamatista,

tuodakseen kansansa takaisin

meren saarista ja kaukaisilta rannoilta.

¹²

hän korjaa talteen Israelista pois ajetut

ja kokoaa yhteen Juudasta eri tahoille hajotetut

maailman neljältä kulmalta.

¹³Efraimin kateus haihtuu,

Juudan katkeruus häviää.

Efraim ei enää kadehdi Juudaa,

eikä Juuda vainoa Efraimia.

¹⁴Rinta rinnan he ryntäävät länteen, Filisteaan,

yhdessä he saalistavat idän heimojen alueilla,

heidän valtansa yltää Edomiin ja Moabiin,

ja ammonilaisista tulee heidän alamaisiaan.

¹⁵

ja heristää kättään Eufratia kohden,

hän hajottaa sen polttavalla henkäyksellään

seitsemään uomaan,

joiden yli voi kulkea jalkojen kastumatta.

¹⁶

hänen kansansa jäännöksen kulkea

– sen, joka on jäljellä Assyriassa –

samalla tavalla kuin tie aukeni Israelille

sinä päivänä, jolloin se lähti Egyptin maasta.