Ensimmäinen osa

1—39

Juudaa koskevia ennustuksia

1—12

1¹Jesajan, Amosin pojan, näyt Juudasta ja Jerusalemista. Nämä hän näki Juudan kuninkaiden Ussian, Jotamin, Ahasin sekä Hiskian aikana.

Herra nuhtelee kansaansa

²

Herra puhuu:

– Minä kasvatin lapsia, saatoin heidät täyteen mittaan,

mutta uhmaten he ovat nousseet minua vastaan.

³Härkä tuntee omistajansa

ja aasi isäntänsä seimen,

mutta Israel ei tunne,

minun kansani ei tajua.

⁴Voi syntistä kansaa,

raskaasti rikkonutta sukua,

pahantekijöiden perhettä,

rikoksiin eksyneitä lapsia!

He ovat luopuneet Herrasta,

he ovat halveksineet Israelin Pyhää

ja kääntäneet hänelle selkänsä.

⁵Mihin teitä vielä on lyötävä,

kun yhä vain uhmaatte?

Koko pää on haavoilla,

koko sydän sairas.

⁶Jalkapohjista päälakeen ei tervettä paikkaa,

vain mustelmaa ja juomua ja verestä haavaa.

Ei niitä ole puhdistettu, ei sidottu

eikä öljyllä pehmitetty.

⁷Autius on teidän maassanne,

tuli on tuhonnut kaikki kaupunkinne,

muukalaiset syövät satonne

teidän silmienne edessä.

Autius on kaikkialla,

kaiken on vihollinen tuhonnut.

⁸Vain tytär Siion on jäljellä

kuin maja viinitarhassa,

kuin kurkkupellon vartiolava,

kuin saarrettu kaupunki.

⁹

olisi jättänyt meistä jäännöstä eloon,

meidän olisi käynyt kuin Sodoman,

me olisimme Gomorran kaltaiset.

¹⁰

te Sodoman johtajat,

kuuntele Jumalamme puhetta,

sinä Gomorran kansa.

¹¹

sanoo Herra.

– Olen saanut kyllikseni polttouhreista,

pässeistä ja syöttiläiden rasvasta,

ei minua miellytä vuohien, ei mullien eikä karitsojen veri.

¹²Kuka teitä on käskenyt niitä tuomaan

ja tungeksimaan minun esipihoillani,

kun tulette kasvojeni eteen?

¹³Lakatkaa jo tarjoamasta turhia uhrejanne,

minä inhoan niiden savua!

Uusikuu ja sapatti, kokoukset ja juhlat –

minä en siedä teidän pyhiä juhlianne ja pahoja tekojanne.

¹⁴Teidän uudenkuun menonne ja juhlapäivänne –

minä vihaan niitä.

Niistä on tullut minulle taakka,

jota olen väsynyt kantamaan.

¹⁵

minä peitän silmäni, en tahdo teitä nähdä.

Vaikka te rukoilemistanne rukoilisitte,

minä en teitä kuuntele,

koska kätenne ovat veren tahrimat.

¹⁶Peseytykää, puhdistautukaa,

tehkää loppu pahoista töistänne,

ne ovat aina silmissäni.

Lakatkaa tekemästä pahaa.

¹⁷

tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta,

puolustakaa sorrettua,

hankkikaa orvolle oikeus,

ajakaa lesken asiaa.

¹⁸

sanoo Herra.

– Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset,

ne tulevat valkeiksi kuin lumi.

Vaikka ne ovat purppuranpunaiset,

ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa.

¹⁹

te saatte syödä maan hyvyyttä,

²⁰

miekka syö teidät.

Herran suu on puhunut.

Herra tuomitsee Jerusalemin

²¹

tuo uskollinen kaupunki.

Siellä vallitsi oikeus

ja vanhurskaus piti majaansa.

Nyt siellä asuvat murhamiehet.

²²

jalo viinisi on vedellä laimennettu.

²³

ja varkaiden kumppaneita,

he kaikki rakastavat lahjuksia

ja ahnehtivat lahjapalkkioita.

Orvolle he eivät oikeutta hanki

eivätkä aja lesken asiaa.

²⁴

– Kuulkaa, minä hankin hyvityksen vastustajiltani

ja kostan vihamiehilleni.

²⁵Minä tartun sinuun jälleen,

minä puhdistan sinut niin kuin hopea puhdistetaan,

kuin lipeällä minä irrotan sinusta kaiken kuonan.

²⁶

ja neuvosmiehesi sellaisiksi kuin he olivat muinoin.

Ja niin sinua taas kutsutaan vanhurskauden linnaksi,

uskollisuuden kaupungiksi.

²⁷

minun vanhurskauteni sen asukkaat.

²⁸

ne, jotka hylkäävät Herran, tuhoutuvat.

²⁹

ja turmion nuo pyhät tarhanne, joita niin rakastatte,

³⁰sillä teidän käy kuin puun: sen lehdet kuihtuvat,

tai kuin tarhan, joka jää ilman vettä.

³¹

ja hänen tekonsa on kipinä.

Yhdessä ne kaksi palavat,

eikä sammuttajaa ole.

Tuleva rauhan aika

2¹Sana Juudasta ja Jerusalemista. Jesajan, Amosin pojan, näky.

²

jolloin Herran pyhäkön vuori seisoo lujana.

Ylimpänä vuorista se kohoaa,

korkeimpana kukkuloista,

ja kansat virtaavat sinne.

³

– Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle,

nouskaamme Jaakobin Jumalan pyhäkköön!

Hän opastaa meitä tiellään, ja me,

me tahdomme kulkea hänen polkujaan,

sillä Siionista tulee Herran sana

ja Jerusalemista kaikuu Jumalan puhe.

⁴

hän jakaa oikeutta kaikille kansoille.

Niin taotaan miekat auran teriksi

ja keihäät vesureiksi.

Yksikään kansa ei enää kohota miekkaa toista vastaan

eikä harjoittele sotataitoja.

⁵Jaakobin lapset,

tulkaa, vaeltakaamme Herran valossa!

Herran päivä

⁶Herra, sinä olet hylännyt kansasi,

olet hylännyt Jaakobin lapset.

Heidän maansa on täynnä idän tapoja,

se on ennustajien vallassa kuin filistealaisten maa,

muukalaisia tulvillaan.

⁷Heidän maansa on täynnä kultaa ja hopeaa,

sen aarteilla ei ole määrää,

heidän maansa on täynnä hevosia

eikä vaunuilla ole loppua.

⁸

kättensä töitä he kumartavat,

sormiensa luomuksia palvovat.

⁹Mutta ihminen joutuu nöyrtymään,

miehen on pakko kumartua.

Herra, älä anna anteeksi heille!

¹⁰

piiloutukaa maan tomuun

Herran kauhistuttavan voiman tieltä,

hänen ylhäisen kirkkautensa tieltä!

¹¹

ylpeä varsi taipuu,

sinä päivänä Herra yksin on ylhäinen.

¹²

iskee kaikkeen ylpeään ja korkeaan,

kaikkeen mahtavaan ja ylhäiseen,

niin että se vaipuu maahan.

¹³Se iskee kaikkiin Libanonin setreihin,

korkeihin ja ylpeihin,

ja kaikkiin Basanin tammiin,

¹⁴se iskee kaikkiin korkeihin vuoriin

ja kaikkiin ylhäisiin kukkuloihin,

¹⁵jokaiseen ylpeään torniin se iskee

ja jokaiseen murtumattomaan muuriin,

¹⁶se iskee rantojen huvipursiin

ja kauas merelle purjehtiviin laivoihin.

¹⁷Ylpeä ihminen nöyrtyy, hänen täytyy taipua,

korskeat miehet vaipuvat maahan.

Sinä päivänä Herra yksin on ylhäinen

¹⁸ja epäjumalat väistyvät, joka ikinen.

¹⁹Paetkaa vuorten luoliin,

maan onkaloihin

Herran kauhistuttavan voiman tieltä,

hänen ylhäisen kirkkautensa tieltä,

kun hän nousee järisyttämään maata!

²⁰

hopeajumalansa ja kultajumalansa,

jotka he ovat tehneet kumarrettavikseen.

Myyrille ja lepakoille he ne heittävät

²¹paetessaan vuorten koloihin

ja kallioiden halkeamiin

Herran kauhistuttavan voiman tieltä,

hänen ylhäisen kirkkautensa tieltä,

kun hän nousee järisyttämään maata.

²²

vain kevyt elämän henkäys hänellä on sieraimissaan.

Mikä hän on, mihin hän kelpaa?