Raamattu 1992 (KR92)
8

Israel joutuu vihollisten käsiin

81– Nosta torvi huulillesi!

Pyhäkön yllä leijuu onnettomuuden uhka

kuin korppikotka,

sillä kansani on rikkonut minun liittoni,

kapinoinut lakiani vastaan.

2Se huutaa minulle: »Jumalani!

Me tunnemme sinut, me olemme Israel!»

3Mutta Israel on torjunut hyvän,

siksi vihollinen sitä vainoaa.

4Israel asettaa itselleen kuninkaita

vastoin minun tahtoani.

Se valitsee virkamiehiä

kysymättä neuvoa minulta.

Hopeastaan ja kullastaan

se tekee itselleen jumalankuvia

omaksi tuhokseen.

5

8:5
1. Kun. 12:28,29
Hylkää sonnisi, Samaria!

Minun vihani leimuaa sinua vastaan.

Etkö sinä jo vihdoinkin perkaa pois

tuollaista saastaa!

6

8:6
2. Moos. 32:20
Israelissa tuo sonni on valmistettu,

seppä sen on tehnyt, ei se ole Jumala.

Pirstaleiksi lyödään Samarian sonni!

7He kylvävät tuulta,

niittävät myrskyä.

Maasta ei nouse versoja,

kylvöstä ei kypsy viljaa.

Jos maa jotain tuottaakin,

vieraat syövät kaiken suihinsa.

8Israel on nielty!

Se on kansojen joukossa kuin astia,

jolla kukaan ei tee mitään.

9

8:9
Job 39:5–8
Israel on käynyt yhtenään Assyriassa,

villiaasi kulkee omia teitään.

Efraim ostaa itselleen rakastajia.

10Vaikka efraimilaiset hierovat kauppoja

vieraiden valtojen kanssa,

minä kerään yhteen nämä kaikki.

Kaikki he joutuvat Assyrian kuninkaan sorron alle

ja hupenevat vähiin.

11Efraim on tehnyt syntiä,

se on rakentanut paljon alttareita,

synniksi ne ovat sille tulleet.

12Vaikka minä kirjoittaisin

opetuksiani tuhansittain,

ei Efraim niistä välittäisi.

13

8:13
Aam. 5:225. Moos. 28:68
Jer. 42:19
Halukkaasti se tuo uhreja

ja syö niiden lihaa,

mutta Herra ei niitä hyväksy.

Herra muistaa Efraimin rikokset

ja rankaisee sen synnit:

se joutuu takaisin Egyptiin!

14Israel on unohtanut luojansa

ja rakentanut palatseja,

Juuda on linnoittanut monta kaupunkia.

Mutta minä sinkoan tulen niiden kaupunkeihin,

linnoista ei jää jäljelle mitään.