Herra rakastaa yhä Israelia
111
Matt. 2:15
– Kun Israel oli nuori, minä rakastin sitä,
Egyptistä minä kutsuin poikani.
2Sitten Israel kuuli muita kutsuja
ja kääntyi pois.
Se uhrasi baaleille,
poltti uhreja kivipatsaille.
3
Minä opetin Efraimin kävelemään,
kannattelin sitä käsivarsista.
Mutta Efraim ei käsittänyt,
että minä sitä hoidin.
4Lempeästi, rakkauden köysin
minä vedin sitä luokseni.
Niin kuin mies syöttäessään juhtaansa
nostaa ikeen sen niskasta,
niin minä käännyin Efraimin puoleen
ja annoin sen syödä.
5Takaisin Egyptiin joutuu Efraim,
Assyria on oleva sen kuningas,
koska se ei halunnut kääntyä Herran puoleen.
6Sota raivoaa Efraimin kaupungeissa.
Se tekee lopun ennustajapapeista
ja heidän tyhjistä puheistaan.
He kaatuvat miekkaan hankkeittensa tähden.
7Kansani horjuu kahtaalle:
minuun päin ja minusta pois.
Se huutaa avuksi Korkeinta
mutta ei saa apua.
8
Miten minä voisin hylätä sinut, Efraim,
jättää sinut, Israel!
Miten voisin hylätä sinut niin kuin hylkäsin Adman,
tehdä sinulle niin kuin tein Seboimille!11:8 Adma ja Seboim olivat Sodoman ja Gomorran lähellä sijainneita kaupunkeja, ks. 1. Moos. 19:25 ja 5. Moos. 29:22.
Minun sydämeni heltyy,
minut valtaa sääli.
9
En anna vihani raivota,
enää en tuhoa Efraimia.
Minä olen Jumala enkä ihminen.
Minä olen Pyhä, olen sinun lähelläsi,
en tule luoksesi vihan vimmassa.
10
Aam. 1:2
Efraim seuraa jälleen Herraa.
Herran ääni on kuin leijonan.
Kun hän ärjyy,
tulevat hänen lapsensa vavisten lännestä,
11peloissaan, arkoina kuin linnut he tulevat Egyptistä,
saapuvat kuin kyyhkyset Assyrian maasta.
Minä annan heidän palata koteihinsa,
sanoo Herra.