Raamattu 1992 (KR92)
3

Jeesus on Moosesta suurempi

1 Tämän tähden, te pyhät veljet, te, jotka olette saaneet taivaasta kutsun, kiinnittäkää katseenne Jeesukseen, joka on tunnustuksemme apostoli ja ylipappi. 23:2
4. Moos. 12:7
Hän on herransa luottamuksen arvoinen, niin kuin Mooses oli »kaikissa hänen huoneensa asioissa», 33:3
2. Kor. 3:7
8
mutta hänet on katsottu suuremman kunnian arvoiseksi, yhtä paljon suuremman kuin rakentajan kunnia on rakennuksen kunniaa suurempi. 4 Jokainen talo on jonkun rakentama, mutta Jumala on rakentanut kaiken. 5 Mooses oli kyllä uskottu »kaikissa hänen huoneensa asioissa», mutta silti vain palvelija, elävä todiste siitä, mitä Jumala oli myöhemmin puhuva. 63:6
1. Kor. 3:16
Kristus sen sijaan on Poika, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko rakennus. Tämä rakennus olemme me, kunhan loppuun saakka säilytämme rohkeutemme ja luottavaisin ja iloisin mielin tuomme julki toivomme.

Epäusko ja tottelemattomuus

73:7–11
Ps. 95:7–11
Sen tähden, niin kuin Pyhä Henki sanoo:

– Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä,

83:8,9
2. Moos. 17:2
5. Moos. 6:16
Matt. 4:7
älkää paaduttako sydäntänne

niin kuin silloin, kun nousitte kapinaan,

kun koettelitte minua autiomaassa.

9 Siellä isänne panivat minut koetteelle –

ja saivat neljäkymmentä vuotta kokea,

mitä heille tein.

10 Minä vihastuin heidän sukupolveensa

ja sanoin:

»Aina he sydämessään kulkevat harhaan.»

He eivät tahtoneet seurata minun teitäni,

113:11
4. Moos. 14:21–23
5. Moos. 1:34–39
ja niin minä vihassani vannoin:

»Ikinä he eivät pääse minun lepopaikkaani.»

12 Varokaa siis, veljet, ettei kukaan teistä ole sydämessään paha ja epäuskoinen ja näin luovu elävästä Jumalasta. 133:13
Jes. 55:6
Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana »tänä päivänä» on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi. 14 Mehän olemme osalliset Kristuksesta, kun vain loppuun asti pidämme kiinni siitä todellisuudesta, jonka yhteyteen jo alussa olemme päässeet.

15 Kirjoituksissa siis sanotaan:

– Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä,

älkää paaduttako sydäntänne

niin kuin silloin, kun nousitte kapinaan.

16 Ketkä tekivät näin: kuulivat mutta nousivat kapinaan? Kaikki ne, jotka Mooseksen johtamina olivat lähteneet pois Egyptistä. 173:17
1. Kor. 10:5
Keille Jumala oli vihoissaan neljäkymmentä vuotta? Niille, jotka lankesivat syntiin ja joiden ruumiit sitten jäivät autiomaahan. 18 Keille hän vannoi, etteivät he pääse hänen lepopaikkaansa? Niille, jotka eivät totelleet. 19 Huomaamme näin, että perillepääsyn esti epäusko.
4

1 Olkaamme siis varuillamme. Jumalan lupaus, että pääsemme hänen lepopaikkaansa, on vielä täyttymättä, eikä yksikään teistä saa jäädä taipaleelle. 24:2
1. Kor. 10:11
Mehän olemme kuulleet hyvän sanoman aivan niin kuin nuo entisajan ihmiset. Heille ei kuitenkaan ollut mitään hyötyä sanasta, jonka he kuulivat, koska he eivät sitä uskoneet eikä se näin sulautunut heihin. 34:3
Matt. 25:34
Ef. 1:4
Sen sijaan me, jotka uskoimme, pääsemme perille luvattuun levon maahan.

Jumala on siis sanonut:

– Ja niin minä vihassani vannoin:

»Ikinä he eivät pääse minun lepopaikkaani.»

Näin hän sanoi, vaikka hänen työnsä ovat olleet valmiina maailman luomisesta asti. 44:4
1. Moos. 2:2
Kirjoituksissahan on seitsemännestä päivästä sanottu: »Seitsemäntenä päivänä Jumala lepäsi kaikesta työstään.» 5 Mutta tuossa toisessa kohdassa sanotaan: »Ikinä he eivät pääse minun lepopaikkaani.»

6 Koska siis on varmaa, että jotkut pääsevät sinne, ja koska ne, jotka muinoin kuulivat hyvän sanoman, eivät niskoittelunsa vuoksi sinne päässeet, 74:7
Hepr. 3:7
15
Jumala on asettanut uuden määräpäivän, »tämän päivän». Hänhän on paljon myöhemmin Daavidin suulla lausunut edellä mainitut sanat:

– Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä,

älkää paaduttako sydäntänne.

84:8
5. Moos. 31:7
Joos. 22:4
Jos jo Joosua olisi vienyt kansan levon maahan, ei Jumala puhuisi toisesta, myöhemmin tulevasta päivästä. 9 Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään. 104:10
Ilm. 14:13
Se, joka pääsee levon maahan, saa levätä kaikkien töidensä jälkeen niin kuin Jumalakin työnsä tehtyään. 11 Pyrkikäämme siis kaikin voimin tuohon lepoon, ettei yksikään lankeaisi seuraamaan noiden niskoittelijoiden esimerkkiä ja sen vuoksi jäisi taipaleelle.

124:12
Ef. 6:17
Ilm. 1:16
Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme. 134:13
Ps. 33:13–15
139:1–5
Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili.

Armon valtaistuimen eteen!

144:14–16
Hepr. 10:19–24
4:14
Hepr. 3:1
Koska meillä siis on suuri ylipappi, joka on kulkenut läpi taivaiden, Jeesus, Jumalan Poika, pysykäämme tässä tunnustuksessa. 154:15
Hepr. 2:17
18
Jes. 53:9
Matt. 4:1
2. Kor. 5:21
Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin. 164:16
Ef. 3:12
1. Joh. 3:21
Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme.

5

Aaronin ja Kristuksen pappeus

15:1
2. Moos. 28:1
Jokainen ylipappi valitaan ihmisten joukosta, ja ihmisiä hänet myös asetetaan edustamaan, tuomaan Jumalalle lahjoja ja uhreja syntien sovittamiseksi. 25:2
Hepr. 2:17
18
4:15
Koska hän itsekin on heikko, hän osaa kohdella ymmärtävästi tietämättömiä ja erehtyviä, 35:3
3. Moos. 4:3
9:7
ja heikkoutensa tähden hänellä on myös velvollisuus uhrata syntiuhreja yhtä lailla itsensä kuin kansan puolesta. 45:4
1. Aik. 23:13
Kukaan ei itse ota tätä arvoa itselleen, vaan ylipapin kutsuu Jumala, joka kutsui jo Aaronin. 55:5
Ps. 2:7
Hepr. 1:5
Siten ei Kristuskaan itse korottanut itseään ylipapin arvoon, vaan hänet korotti se, joka sanoi hänelle:

– Sinä olet minun Poikani,

tänä päivänä minä sinut synnytin,

65:6
Ps. 110:4
Hepr. 7:17
ja toisessa paikassa:

– Sinä olet pappi ikuisesti,

sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta.

75:7
Mark. 14:35
36
Joh. 12:27
Ihmiselämänsä päivinä Jeesus ääneen itkien rukoili ja huusi avukseen häntä, jolla oli valta pelastaa hänet kuolemasta, ja hänen uhrirukouksensa kuultiin, koska hän taipui Jumalan tahtoon. 85:8
Fil. 2:8
Hepr. 2:10
Vaikka hän oli Poika, hän joutui kärsimyksistä oppimaan, mitä on kuuliaisuus. 95:9
Room. 1:5
Kun hän oli saavuttanut täydellisyyden, hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen tuoja, kaikkien niiden pelastaja, jotka ovat hänelle kuuliaisia. 10 Hänestä tuli Jumalan asettama ylipappi, jonka pappeus on Melkisedekin pappeutta.

Älkää veltostuko!

11 Meillä olisi tästä paljonkin sanottavaa, mutta ei ole helppo selittää näitä asioita teille, koska olette tulleet niin haluttomiksi kuulemaan. 125:12–14
1. Kor. 3:1
2
Jo aikoja sitten teistä olisi pitänyt tulla toisten opettajia, mutta sen sijaan te olette itse jälleen opin tarpeessa: jonkun olisi opetettava teille Jumalan sanan alkeet. Te tarvitsette taas maitoa, ette te kestä vahvaa ruokaa. 13 Jokainen, jota vielä ruokitaan maidolla, on pikkulapsi, eikä sellainen kykene ottamaan vastaan syvällistä opetusta. 14 Vahva ruoka on tarkoitettu aikuisille. He ovat totuttaneet aistinsa siihen ja harjaannuttaneet ne erottamaan hyvän ja pahan.

Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt sivuston evästekäytännön » Lisää tietoa.[piilota viesti]