Raamattu 1992 (KR92)
1

Jumala on puhunut meille Pojassaan

11:1
4. Moos. 12:6–8
Luuk. 1:70
Monet kerrat ja monin tavoin Jumala muinoin puhui isillemme profeettojen suulla, 21:2
Ps. 2:8
Dan. 7:14Joh. 1:3
mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka välityksellä hän myös on luonut maailmat. 31:3
Viis. 7:25 - 26
Kol. 1:15–20
Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva, ja hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla. Toimitettuaan puhdistuksen synneistä hän on asettunut korkeuksissa istuimelleen Majesteetin oikealle puolelle. 41:4
Fil. 2:9
Näin hänestä on tullut enkeleitä suurempi, yhtä lailla kuin hänen saamansa nimi on enkelien nimiä ylhäisempi.

Jumalan Poika on enkeleitä suurempi

51:5
Ps. 2:7
Ap. t. 13:33
Hepr. 5:52. Sam. 7:14
Ei Jumala ole yhdellekään enkelille milloinkaan sanonut:

– Sinä olet minun Poikani,

tänä päivänä minä sinut synnytin.

Ei myöskään näin:

– Minä olen oleva hänen Isänsä,

ja hän on oleva minun Poikani.

61:6
Ps. 97:7
Kun Jumala jälleen tuo Esikoisensa maailmaan, hän sanoo:

– Kaikki Jumalan enkelit kumartakoot häntä.

71:7
Ps. 104:4
Enkeleistä hän sanoo näin:

– Hän tekee enkelinsä tuuliksi,

palvelijansa tulenliekeiksi.

81:8,9
Ps. 45:7 - 8
Mutta Pojastaan hän sanoo:

– Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy

ajasta aikaan,

ja sinun kuninkaanvaltikkasi

on oikeudenmukaisuuden valtikka.

91:9
Ap. t. 10:38
Sinä rakastit oikeutta

ja vihasit vääryyttä.

Sen tähden Jumala, sinun Jumalasi,

on voidellut sinut riemun öljyllä,

sinut, ei kumppaneitasi.

101:10–12
Ps. 102:26–28
1:10
Ps. 8:4
Ja myös näin:

– Sinä, Herra, laskit alussa maan perustukset,

sinun kättesi työtä ovat taivaat.

111:11
Jes. 51:6
Ne katoavat, mutta sinä pysyt.

Ne kaikki kuluvat kuin vaate,

121:12
Ilm. 6:14
sinä käärit ne kokoon kuin päällysviitan,

ne vaihdetaan niin kuin vaate.

Mutta sinä olet iäti sama,

sinun vuotesi eivät lopu.

131:13
Ps. 110:1
Mark. 12:36
Yhdellekään enkelille ei Jumala milloinkaan ole sanonut:

– Istu oikealle puolelleni.

Minä kukistan vihollisesi,

panen heidät korokkeeksi jalkojesi alle.

141:14
Ps. 34:8 - 91:11 - 12
Eivätkö enkelit ole palvelevia henkiä? Heidät lähetetään palvelemaan niitä, jotka saavat osakseen autuuden.

2

Enkelien sanoma ja Pojan sanoma

1 Sen tähden meidän on tarkoin ja tunnollisesti pidettävä mielessämme se, minkä olemme kuulleet, ettemme ajautuisi virran vieminä harhaan. 22:2
5. Moos. 27:26
Ap. t. 7:38
Gal. 3:19
Johan sekin sanoma, jonka enkelit toivat, osoittautui paikkansa pitäväksi, ja jokainen rikkomus ja tottelemattomuus sai ansaitsemansa palkan. 32:3
Mark. 1:14 - 15
Ap. t. 1:8
Kuinka sitten me voisimme välttää rangaistuksen, jos emme pidä arvossa sitä suurta pelastusta, jota itse Herra ensimmäisenä julisti? Ne, jotka kuulivat hänen julistuksensa, ovat sen todistuksellaan vahvistaneet ja välittäneet meille, 42:4
Mark. 16:20
ja itse Jumala vahvisti heidän todistuksensa: hän antoi heidän tehdä tunnustekoja ja ihmeitä, monia voimallisia tekoja, ja jakoi Pyhän Hengen lahjoja tahtonsa mukaan.

Poika, ihmisten veli

5 Tulevaa maailmaa, sitä josta nyt puhumme, Jumala ei ole alistanut enkelien hallittavaksi. 62:6–8
Ps. 8:5–7
Tästä on jossakin kohdassa joku todistanut:

– Mikä on ihminen!

Kuitenkin sinä häntä muistat.

Mikä on ihmislapsi!

Kuitenkin pidät hänestä huolen.

7 Lyhyeksi aikaa

sinä asetit hänet enkeleitä alemmaksi,

mutta sitten seppelöit hänet

kirkkaudella ja kunnialla,

82:8
Matt. 28:18
1. Kor. 15:25
panit kaiken hänen valtansa alle.

Jumala siis antoi ihmisen valtaan kaiken, hän ei jättänyt mitään tälle alistamatta. Vielä tosin emme voi havaita, että kaikki olisi hänen vallassaan. 92:9
Fil. 2:8 - 9
Sen kuitenkin näemme, että tuo »lyhyeksi aikaa enkeleitä alemmaksi asetettu», Jeesus, on kuoleman tuskat kärsittyään »seppelöity kirkkaudella ja kunnialla». Armollisen Jumalan tahto näet oli, että Jeesuksen oli kärsittävä kuolema jokaisen ihmisen puolesta.

102:10
Luuk. 22:15
Hän, joka on kaiken luoja ja perusta, tahtoi tuoda paljon lapsia kirkkauteen, ja siksi hänen tuli tehdä heidän pelastajansa ja perilleviejänsä kärsimysten kautta täydelliseksi. 112:11
Joh. 20:17
Pyhittäjällä ja pyhitettävillä on kaikilla sama isä; siksi ei pyhittäjä häpeäkään kutsua näitä veljikseen:

122:12
Ps. 22:23
– Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni,

ylistän sinua seurakunnan keskellä.

132:13
Jes. 8:17 - 18
Hän sanoo myös:

– Minä turvaan Herraan,

ja edelleen:

– Tässä me olemme,

minä ja lapset, jotka Jumala minulle antoi.

142:14
1. Kor. 15:45
Gal. 4:4 - 5
2. Tim. 1:10
Nämä lapset ovat ihmisiä, lihaa ja verta, ja siksi hänkin tuli ihmiseksi, heidän kaltaisekseen. Siten hän kykeni kuolemallaan riistämään vallan kuoleman valtiaalta, Saatanalta, 152:15
Luuk. 1:74
Room. 8:15
ja päästämään vapaiksi kaikki, jotka kuoleman pelosta olivat koko ikänsä olleet orjina.

162:16
Jes. 41:8 - 9
Hän ei siis ota suojelukseensa enkeleitä – hän ottaa suojelukseensa Abrahamin suvun. 172:17
Fil. 2:7Hepr. 4:15 - 5:1 - 2
Niinpä hänen oli tultava joka suhteessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi armahtava ja uskollinen ylipappi ja hän voisi Jumalan edessä sovittaa kansansa synnit. 182:18
Mark. 1:13
Luuk. 22:28
Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan.

3

Jeesus on Moosesta suurempi

1 Tämän tähden, te pyhät veljet, te, jotka olette saaneet taivaasta kutsun, kiinnittäkää katseenne Jeesukseen, joka on tunnustuksemme apostoli ja ylipappi. 23:2
4. Moos. 12:7
Hän on herransa luottamuksen arvoinen, niin kuin Mooses oli »kaikissa hänen huoneensa asioissa», 33:3
2. Kor. 3:7 - 8
mutta hänet on katsottu suuremman kunnian arvoiseksi, yhtä paljon suuremman kuin rakentajan kunnia on rakennuksen kunniaa suurempi. 4 Jokainen talo on jonkun rakentama, mutta Jumala on rakentanut kaiken. 5 Mooses oli kyllä uskottu »kaikissa hänen huoneensa asioissa», mutta silti vain palvelija, elävä todiste siitä, mitä Jumala oli myöhemmin puhuva. 63:6
1. Kor. 3:16
Kristus sen sijaan on Poika, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko rakennus. Tämä rakennus olemme me, kunhan loppuun saakka säilytämme rohkeutemme ja luottavaisin ja iloisin mielin tuomme julki toivomme.

Epäusko ja tottelemattomuus

73:7–11
Ps. 95:7–11
Sen tähden, niin kuin Pyhä Henki sanoo:

– Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä,

83:8,9
2. Moos. 17:2
5. Moos. 6:16
Matt. 4:7
älkää paaduttako sydäntänne

niin kuin silloin, kun nousitte kapinaan,

kun koettelitte minua autiomaassa.

9 Siellä isänne panivat minut koetteelle –

ja saivat neljäkymmentä vuotta kokea,

mitä heille tein.

10 Minä vihastuin heidän sukupolveensa

ja sanoin:

»Aina he sydämessään kulkevat harhaan.»

He eivät tahtoneet seurata minun teitäni,

113:11
4. Moos. 14:21–23
5. Moos. 1:34–39
ja niin minä vihassani vannoin:

»Ikinä he eivät pääse minun lepopaikkaani.»

12 Varokaa siis, veljet, ettei kukaan teistä ole sydämessään paha ja epäuskoinen ja näin luovu elävästä Jumalasta. 133:13
Jes. 55:6
Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana »tänä päivänä» on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi. 14 Mehän olemme osalliset Kristuksesta, kun vain loppuun asti pidämme kiinni siitä todellisuudesta, jonka yhteyteen jo alussa olemme päässeet.

15 Kirjoituksissa siis sanotaan:

– Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä,

älkää paaduttako sydäntänne

niin kuin silloin, kun nousitte kapinaan.

16 Ketkä tekivät näin: kuulivat mutta nousivat kapinaan? Kaikki ne, jotka Mooseksen johtamina olivat lähteneet pois Egyptistä. 173:17
1. Kor. 10:5
Keille Jumala oli vihoissaan neljäkymmentä vuotta? Niille, jotka lankesivat syntiin ja joiden ruumiit sitten jäivät autiomaahan. 18 Keille hän vannoi, etteivät he pääse hänen lepopaikkaansa? Niille, jotka eivät totelleet. 19 Huomaamme näin, että perillepääsyn esti epäusko.
Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt sivuston evästekäytännön » Lisää tietoa.[piilota viesti]