Raamattu 1992 (KR92)
11

Uskon esikuvia

111

11:1
Room. 8:24
1. Kor. 2:9
2. Kor. 5:7
Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. 2Uskoon perustuu se todistus, jonka Jumala on isistä antanut.

3

11:3
1. Moos. 1:3
Ps. 33:6Room. 4:17
2. Piet. 3:5
Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä.

4

11:4
1. Moos. 4:4 - 51. Moos. 4:10
Hepr. 12:24
Uskon vuoksi oli Abelin Jumalalle antama uhri Kainin uhria arvokkaampi. Koska Abel uskoi, hän sai vanhurskaudestaan todistuksen, kun Jumala otti vastaan hänen lahjansa, ja uskovana hän puhuu vielä kuoltuaankin.

5

11:5
1. Moos. 5:24
Uskon vuoksi otettiin Henok pois niin, ettei hän kokenut kuolemaa. »Sitten häntä ei enää ollut, sillä Jumala otti hänet luokseen.» Ennen kuin hänet otettiin pois, hän näet oli – niin hänestä todistetaan – elänyt Jumalan mielen mukaisesti. 6Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen. Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän kerran palkitsee ne, jotka etsivät häntä.

7

11:7
1. Moos. 6:22
Usko sai Nooan taipumaan Jumalan tahtoon, kun hän sai ilmoituksen sellaisesta, mikä ei vielä ollut nähtävissä. Hän rakensi arkin, ja näin koko hänen perheensä pelastui. Hänen uskonsa langetti maailmalle tuomion ja antoi hänelle itselleen uskovien perinnön, vanhurskauden.

8

11:8
1. Moos. 12:1
Usko sai Abrahamin tottelemaan Jumalan kutsua ja lähtemään kohti seutuja, jotka Jumala oli luvannut hänelle perintömaaksi. Hän lähti matkaan, vaikka ei tiennyt, minne oli menossa. 9Koska hän uskoi, hän asettui muukalaisena luvattuun maahan ja asui siellä teltoissa, ja niin asuivat myös Iisak ja Jaakob, jotka perivät saman lupauksen. 10
11:10
Hepr. 12:22 - 13:14
Ilm. 21:2
Abraham odotti sitä kaupunkia, joka on rakennettu vankalle perustalle ja jonka Jumala itse on suunnitellut ja tehnyt. 11
11:11
1. Moos. 17:19 - 18:9–15 - 21:2
Room. 4:19
Koska Abraham ja Saara uskoivat, he kykenivät saamaan jälkeläisen, vaikka Saara oli hedelmätön ja heidän aikansa jo oli ohi. Abraham piti lupauksen antajaa luotettavana, 12
11:12
1. Moos. 15:5 - 22:17
ja siksi hän, yksi ainoa, mieskuntonsa jo menettänyt, sai jälkeläisiä yhtä suuren määrän kuin on taivaalla tähtiä, yhtä luvuttoman joukon kuin on meren rannalla hiekkajyväsiä.

13

11:13
1. Moos. 23:4
Uskovina nämä kaikki kuolivat. Sitä, mikä heille oli luvattu, he eivät saaneet; he olivat vain etäältä nähneet sen ja tervehtineet sitä iloiten, tunnustaen olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. 14Ne, jotka puhuvat näin, osoittavat kaipaavansa isänmaata. 15Mutta jos heidän mielessään olisi ollut se maa, josta he olivat lähteneet, he olisivat toki voineet palata sinne. 16
11:16
2. Moos. 3:6
Hepr. 2:11
Ei, he odottivat parempaa, taivaallista isänmaata. Sen tähden ei Jumalakaan häpeä heitä, vaan sallii itseään kutsuttavan heidän Jumalakseen, sillä hän on heitä varten jo rakentanut valmiin kaupungin.

17

11:17
1. Moos. 22:1 - 2
Jaak. 2:21
Usko sai Abrahamin tuomaan Iisakin uhriksi, kun hänet pantiin koetteelle. Hän oli valmis uhraamaan ainoan poikansa, vaikka oli saanut lupaukset, 18
11:18
1. Moos. 21:12
Room. 9:7
vaikka hänelle oli sanottu: »Iisakin jälkeläisiä sanotaan sinun lapsiksesi.» 19Hän päätteli, että Jumala kykenee jopa herättämään kuolleen, ja niin hän sai poikansa takaisin, ylösnousemuksen ennusmerkkinä.

20

11:20
1. Moos. 27:27–29 - 39 - 40
Uskon tähden, tulevaisuus mielessään, antoi Iisak siunauksensa Jaakobille ja Esaulle. 21
11:21
1. Moos. 48:15 - 16 - 20
Uskon tähden siunasi kuoleva Jaakob Joosefin kummankin pojan ja rukoili sauvaansa vasten kumartuneena. 22
11:22
1. Moos. 50:24 - 25
Uskon tähden puhui Joosef loppunsa lähetessä siitä, että Israelin kansa kerran lähtee Egyptistä, ja määräsi, mitä hänen luilleen oli tehtävä.

23

11:23
2. Moos. 2:2
Ap. t. 7:20 - 21
Usko sai Mooseksen vanhemmat pitämään poikaansa piilossa kolme kuukautta. Lapsi oli heidän silmissään ihmeen kaunis, eivätkä he pelänneet kuninkaan määräystä. 24
11:24
2. Moos. 2:15
Koska Mooses uskoi, hän aikuiseksi vartuttuaan kieltäytyi esiintymästä faraon tyttären poikana. 25Hän mieluummin jakoi Jumalan kansan kärsimykset kuin hankki synnistä ohimenevää nautintoa. 26
11:26
Hepr. 13:13
Hän näet piti Kristuksen osaksi tulevaa häväistystä suurempana rikkautena kuin koko Egyptin aarteita, sillä hän kiinnitti katseensa tulevaan palkintoon. 27
11:27
2. Moos. 2:10–15
Uskonsa tähden Mooses lähti Egyptistä kuninkaan vihaa pelkäämättä ja pysyi lujana, kuten pysyy se joka ikään kuin näkee Näkymättömän. 28
11:28
2. Moos. 12:7 - 13
Koska hän uskoi, hän pani toimeen pääsiäisen vieton ja veren sivelyn, ettei esikoisten surmaaja koskisi israelilaisten lapsiin. 29
11:29
2. Moos. 14:28 - 29
Uskon voimalla israelilaiset kulkivat Punaisenmeren yli kuin kuivaa maata pitkin, mutta samaa yrittäessään egyptiläiset hukkuivat.

30

11:30
Joos. 6:20
Uskon voimasta sortuivat Jerikon muurit, kun niiden ympäri oli kuljettu seitsemän päivää. 31
11:31
Joos. 6:22–25
Koska portto Rahab uskoi, hän välttyi kuolemasta yhdessä niskoittelijoiden kanssa, sillä hän oli ottanut tiedustelijat ystävinä vastaan.

32

11:32
Tuom. 4—16
1. Sam. 1:1—1. Kun. 2:12
Mitäpä tähän enää lisäisin? Minulta loppuisi aika, jos kertoisin Gideonista, Barakista, Simsonista ja Jeftasta, Daavidista, Samuelista ja profeetoista. 33Uskon voimalla he kukistivat valtakuntia, pitivät yllä oikeutta ja pääsivät näkemään lupausten täyttymisen. He tukkivat leijonien kidat, 34
11:34
Tuom. 7:22 - 15:14
1. Sam. 18:11
Dan. 3:27
sammuttivat roihuavan tulen ja välttivät miekaniskut. He olivat heikkoja, mutta he voimistuivat, heistä tuli väkeviä sotureita, he työnsivät takaisin vihollisen joukot. 35
11:35
1. Kun. 17:23
2. Kun. 4:36
2. Makk. 6:30
Jotkut naiset saivat kuolleet omaisensa elävinä takaisin.

Monet kidutettiin hengiltä. He olivat torjuneet heille tarjotun vapautuksen, koska halusivat parempaan ylösnousemukseen. 36

11:36
Jer. 20:2
Toiset saivat osakseen pilkkaa ja ruoskaniskuja, jopa kahleet ja vankeuden. 37
11:37
1. Kun. 21:13
2. Aik. 24:21
Heitä kivitettiin kuoliaaksi, heitä sahattiin kahtia ja surmattiin miekalla lyöden. He joutuivat kuljeksimaan lampaan- ja vuohennahat vaatteinaan, he kärsivät puutetta, heitä ahdistettiin ja piestiin. 38He olivat liian hyviä tähän maailmaan, ja niin heidän oli harhailtava autiomaassa ja vuorilla ja asuttava luolissa ja maakuopissa.

39Kaikista näistä on heidän uskonsa perusteella annettu kirjoituksissa hyvä todistus, mutta sitä, mikä on luvattu, he eivät vielä saaneet. 40Jumalalla oli näet meitä varten varattuna vielä parempaa, eivätkä he siksi voineet päästä täydellisyyteen ilman meitä.

12

Kehotus kestävyyteen

121

12:1
1. Kor. 9:24
Fil. 3:14
Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, 2
12:2
Hepr. 3:1Hepr. 11:26Hepr. 1:3
katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. Edessään olleen ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset, ja nyt hän istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. 3
12:3
Luuk. 2:34
Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi.

4Vielä te ette ole joutuneet vuodattamaan vertanne taistelussa syntiä vastaan. 5

12:5,6
Sananl. 3:11 - 12
12:5
Job 5:17
Te olette unohtaneet tämän sanan, joka rohkaisee teitä kuin isä poikiaan:

– Älä väheksy, poikani, Herran kuritusta,

älä masennu, kun hän ojentaa sinua –

6

12:6
Ilm. 3:19
jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa,

hän lyö jokaista, jonka pojakseen ottaa.

7Teidän kärsimyksenne on kasvatusta: Jumala kohtelee teitä omina poikinaan. Onko sellaista poikaa, jota isä ei kurittaisi? 8Jos te siis olette jääneet vaille kuritusta, josta kaikki muut ovat osansa saaneet, te olette äpäriä, ette laillisia lapsia.

9Kun maalliset isämme kurittivat meitä, me emme tohtineet vastustaa. Vielä paljon suurempi syy meillä on alistua taivaallisen Isämme tahtoon, sillä se takaa meille elämän. 10Isämme kurittivat meitä vain lyhyttä aikaa varten ja niin kuin heistä näytti hyvältä, mutta Jumalan kuritus koituu meidän todelliseksi parhaaksemme: me pääsemme osallisiksi hänen pyhyydestään. 11Vaikka kuritus ei sitä vastaan otettaessa koskaan tunnu iloiselta vaan ikävältä asialta, se lopulta antaa näin valmennetuille hedelmänsä: rauhan ja vanhurskauden.

12

12:12
Jes. 35:3
Oikaiskaa siis hervonneet kätenne ja halvaantuneet polvenne! 13
12:13
Sananl. 4:26
»Kulkekaa suoria polkuja», jottei ontuva jalka menisi sijoiltaan vaan pikemminkin parantuisi.

Valtakunta, joka ei järky

14

12:14
Matt. 5:93. Moos. 11:44
1. Piet. 1:16
Tavoitelkaa rauhaa kaikkien kanssa ja pyrkikää pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa. 15
12:15
5. Moos. 29:17
Hepr. 3:12
Pitäkää huoli siitä, ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa eikä mikään katkeruuden verso pääse kasvamaan ja tuottamaan turmiota, sillä yksikin sellainen saastuttaa monet. 16
12:16
1. Moos. 25:33
Kol. 3:5
Katsokaa, ettei joukossanne ole ketään siveettömästi elävää tai maailmallista, sellaista kuin Esau, joka yhdestä keitosta myi esikoisuutensa. 17
12:17
1. Moos. 27:34
Tehän tiedätte, että kun hän myöhemmin halusi siunauksen itselleen, hänet hylättiin. Hän ei saanut tilaisuutta parannukseen, vaikka hän sitä itkien anoi.

18

12:18
2. Moos. 19:12
5. Moos. 5:22
Ette te ole tulleet käsin kosketettavan, tulta suitsevan vuoren juurelle, sinne, missä oli synkkä pilvi, pimeys ja myrskytuuli, 19
12:19
2. Moos. 20:18 - 19
5. Moos. 5:22
ette sinne, missä kuultiin torventoitotus ja ääni, joka puhui niin, että kaikki pyysivät päästä kuulemasta enempää. 20
12:20
2. Moos. 19:13
He eivät kestäneet määräystä: »Jokainen, vaikkapa eläinkin, joka koskettaa vuorta, on kivitettävä hengiltä.» 21Se näky oli niin pelottava, että Mooseskin sanoi: »Minä pelkään ja vapisen.»

22

12:22
Gal. 4:26
Ilm. 3:12 - 21:2
Ei, te olette tulleet Siionin vuoren juurelle, elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin luo. Teidän edessänne on tuhansittain enkeleitä 23
12:23
Luuk. 10:20
ja juhlaa viettävä esikoisten seurakunta, ne, joiden nimet ovat taivaan kirjassa. Siellä on Jumala, kaikkien tuomari, siellä ovat perille päässeiden vanhurskaiden henget, 24
12:24
1. Tim. 2:5Hepr. 11:4
ja siellä on uuden liiton välimies Jeesus ja vihmontaveri, joka huutaa, mutta ei kostoa niin kuin Abelin veri.

25

12:25
Hepr. 2:3
Varokaa torjumasta häntä, joka puhuu! Kun isät Siinailla torjuivat hänet, joka ilmoitti tahtonsa maan päällä, he eivät päässeet rangaistuksetta. Vielä huonommin käy meidän, jos käännämme selkämme hänelle, jonka sanat tulevat taivaasta. 26
12:26
Hagg. 2:6
Hänen äänensä pani silloin maan järisemään, ja nyt hän on luvannut:

– Vielä viimeisen kerran

minä panen maan järkkymään,

enkä vain sitä, vaan myös taivaan.

27
12:27
Ps. 102:26–28
Matt. 24:35
2. Piet. 3:10
Sanat »vielä viimeisen kerran» tarkoittavat sitä, että kaikki luotu järkkyy ja siirtyy sijoiltaan, jotta se, mikä ei järky, pysyisi paikallaan.

28Me saamme valtakunnan, joka ei järky. Olkaamme sen vuoksi kiitollisia, kiittäkäämme Jumalaa ja palvelkaamme häntä hänen tahtonsa mukaisesti, kunnioituksen ja pyhän pelon tuntein, 29

12:29
5. Moos. 4:24
sillä meidän Jumalamme on tuhkaksi polttava tuli.

13

Jumalan tahdon mukainen elämä

131

13:1
Joh. 13:34
Pysyköön veljesrakkautenne elävänä. 2
13:2
1. Moos. 18:3
Room. 12:13
1. Piet. 4:9
Älkää unohtako osoittaa vieraanvaraisuutta, sillä jotkut ovat yösijan antaessaan tulleet majoittaneeksi enkeleitä. 3
13:3
Matt. 25:36
Room. 12:15
Kol. 4:18
Muistakaa vankeja, niin kuin olisitte itse kahleissa heidän kanssaan, muistakaa kidutettuja, tunteehan teidänkin ruumiinne kivun.

4

13:4
1. Kor. 6:9
Pitäkää avioliitto kaikin tavoin kunniassa älkääkä häpäiskö aviovuodettanne, sillä Jumala tuomitsee siveettömät ja avionrikkojat.

5

13:5
Fil. 4:11
1. Tim. 6:65. Moos. 31:6
Joos. 1:5
Älkää juosko rahan perässä, vaan tyytykää siihen, mitä teillä on. Jumala on itse sanonut:

– Minä en sinua jätä,

en koskaan sinua hylkää.

6
13:6
Ps. 56:5 - 12
Sen tähden me voimme turvallisin mielin sanoa:

– Herra on minun auttajani,

siksi en pelkää.

Mitä voisi ihminen minulle tehdä?

Jumalalle mieluisat uhrit

7

13:7
1. Kor. 4:16
Muistakaa johtajianne, niitä, jotka julistivat teille Jumalan sanaa. Pitäkää mielessänne, miten he elämänsä elivät, ja ottakaa heidän uskonsa esikuvaksenne. 8
13:8
Ilm. 1:17
Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti.

9

13:9
Room. 14:17 - 16:17
Ef. 4:14
Kol. 2:16
Älkää antako kaikenlaisten vieraiden oppien johtaa itseänne harhaan. Meidän sydämemme tulee vahvistua armosta, ei ruoista, jotka eivät ole ketään hyödyttäneet.

10Meillä on alttari, jonka uhria ei liiton teltassa palvelevien ole lupa syödä. 11

13:11
2. Moos. 29:14
3. Moos. 4:12 - 16:27
Tehän tiedätte, että kun ylipappi syntien sovittamiseksi vie kaikkeinpyhimpään eläinten verta, näiden eläinten ruhot poltetaan leirin ulkopuolella. 12
13:12
Joh. 19:17
Siksi myös Jeesus kärsi ja kuoli kaupunginportin ulkopuolella pyhittääkseen kansan omalla verellään. 13Lähtekäämme siis hänen luokseen leirin ulkopuolelle, hänen häväistystään kantaen. 14
13:14
Hepr. 11:10 - 13 - 16
Eihän meillä täällä ole pysyvää kaupunkia, vaan me odotamme ikävöiden sitä kaupunkia, joka tulee.

15

13:15
Ps. 50:23
Hoos. 14:3
Ef. 5:20
Olkaamme sen tähden hänen välityksellään alati uhraamassa Jumalalle kiitosuhria, niiden huulten hedelmää, jotka tunnustavat hänen nimeään. 16
13:16
2. Kor. 9:8 - 9
Fil. 4:18
Älkää myöskään unohtako tehdä hyvää ja antaa omastanne, sillä sellaiset uhrit ovat Jumalalle mieleen.

17

13:17
1. Kor. 16:16
1. Tess. 5:12 - 13
1. Tim. 5:17
Olkaa johtajillenne kuuliaiset, totelkaa heitä. He valvovat öitä teidän vuoksenne, koska joutuvat kerran tekemään teistä jokaisesta tiliä. Saakoot he tehdä työnsä iloiten, ei huokaillen, sillä se olisi teille paha asia.

18

13:18
Room. 15:30
1. Tess. 5:25Ap. t. 23:1
Rukoilkaa meidän puolestamme. Olemme varmoja siitä, että omatuntomme on puhdas – tahdommehan toimia kaikessa oikein. 19
13:19
Filem. 22
Varsinkin siksi pyydän teiltä esirukousta, että jo pian pääsisin takaisin teidän luoksenne.

Rukous ja päätössanat

20

13:20
Joh. 10:11
1. Piet. 2:25 - 5:4
Rauhan Jumala,

joka ikuisen liiton uhriveren tähden

on nostanut kuolleista

lampaiden suuren paimenen,

meidän Herramme Jeesuksen,

21

13:21
2. Kor. 3:5 - 6
Fil. 2:13
varustakoon teidät hyvillä lahjoillaan,

niin että voitte täyttää hänen tahtonsa.

Sen, mikä on hänelle mieleen,

hän itse tehköön meissä,

hän ja Jeesus Kristus.

Hänen on kunnia

aina ja ikuisesti. Aamen.

22Veljet, pyydän teitä kestämään nämä kehotuksen sanat, olenhan kirjoittanut aivan lyhyesti. 23Vielä voin kertoa teille, että veljemme Timoteus on päässyt vapaaksi. Jos hän tulee ajoissa, otan hänet mukaani teidän luoksenne.

24Tervehtikää kaikkia johtajianne, tervehtikää kaikkia pyhiä. Italiasta kotoisin olevat veljet lähettävät teille tervehdyksensä.

25Armo teille kaikille!

Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt sivuston evästekäytännön » Lisää tietoa.[piilota viesti]