Raamattu 1992 (KR92)
44

Hopeamalja Benjaminin säkissä

441Joosef sanoi taloutensa hoitajalle: »Pane noiden miesten säkkeihin syötävää niin paljon kuin he pystyvät kuljettamaan ja pane kunkin miehen hopea hänen säkkinsä suuhun. 2Mutta nuorimman miehen säkin suuhun sinun on pantava minun hopeamaljani ja lisäksi se hopea, joka hänellä oli viljan ostoa varten.» Ja mies teki niin kuin Joosef oli käskenyt.

3Aamunkoitteessa miesten annettiin lähteä matkaan aaseineen. 4Mutta kun he olivat ehtineet vasta vähän matkan päähän kaupungista, Joosef sanoi taloutensa hoitajalle: »Lähde noiden miesten perään, ja kun tavoitat heidät, sano heille: ’Miksi olette palkinneet hyvän pahalla? 5Teillähän on mukananne se malja, josta herrani juo ja jonka avulla hän näkee tulevat tapahtumat. Kovin pahasti olette tehneet!’»

6Kun mies tavoitti heidät, hän sanoi heille niin kuin oli käsketty. 7He vastasivat: »Miksi sinä puhut noin, herra? Eihän meille tulisi mieleenkään, että tekisimme mitään sellaista! 8Sen hopeankin, jonka aikaisemmin löysimme säkkiemme suusta, me toimme sinulle Kanaaninmaasta takaisin. Miten me siis olisimme varastaneet hopeaa tai kultaa isäntäsi talosta? 9Jos malja löytyy joltakulta meistä, hän olkoon kuoleman oma, ja muista tulkoon herramme orjia!» 10Mies sanoi: »Puhukaa mitä puhutte, mutta jos malja joltakulta löytyy, hän joutuu minun orjakseni. Te muut olette vapaat kaikesta vastuusta.» 11Veljekset laskivat säkkinsä kiireesti maahan ja avasivat ne. 12Mies tutki ne aloittaen vanhimmasta veljestä ja lopettaen nuorimpaan, ja malja löytyi Benjaminin säkistä. 13Silloin veljekset repäisivät vaatteensa, kuormasivat tavaransa uudelleen aasiensa selkään ja palasivat kaupunkiin.

14Niin Juuda ja hänen veljensä menivät Joosefin taloon, jossa tämä odotti heitä, ja he heittäytyivät kasvoilleen maahan. 15Joosef sanoi heille: »Mitä olettekaan tehneet! Olisihan teidän pitänyt tietää, että minunlaiseni mies näkee salatutkin asiat.» 16Juuda vastasi: »Mitä voisimme enää sanoa sinulle, herramme? Mitä puhuisimme ja miten voisimme todistaa syyttömyytemme? Jumala on osoittanut meidät syyllisiksi, ja sen tähden me olemme nyt kaikki sinun orjiasi, se jolta malja löytyi ja yhtä lailla me kaikki muut.» 17Mutta Joosef sanoi: »Se ei käy! Vain se mies, jolta malja löytyi, olkoon minun orjani, ja te muut saatte rauhassa palata isänne luo.»

Juuda anoo armoa Benjaminille

18Silloin Juuda astui Joosefin eteen ja sanoi:

»Anna anteeksi, herra, että rohkenen puhua muutaman sanan. Älä vihastu minuun – sinä, joka olet kuin farao. 19Sinä itse kysyit meiltä: ’Onko teillä isää tai veljeä?’ 20

44:20
1. Moos. 42:13
Ja me sanoimme sinulle: ’Meillä on vanha isä, ja hänellä on nuori poika, joka on syntynyt hänen vanhoilla päivillään. Pojan oma veli on kuollut, hän on äitinsä lapsista ainoana jäljellä ja isällemme hyvin rakas.’ 21Sinä sanoit meille: ’Tuokaa hänet tänne minun luokseni, että saan nähdä hänet omin silmin.’ 22Ja me sanoimme sinulle: ’Poika ei voi lähteä isänsä luota, sillä jos hän lähtee, isä kuolee.’ 23Silloin sinä sanoit meille: ’Jos nuorin veljenne ei tule tänne teidän mukananne, ette saa enää astua minun eteeni.’

24»Kun olimme palanneet kotiin, kerroimme isällemme, sinun palvelijallesi, mitä olit sanonut. 25Kun hän sitten kerran sanoi: ’Lähtekää jälleen ostamaan meille vähän syötävää’, 26me vastasimme: ’Emme voi mennä sinne, ellei nuorin veljemme ole mukanamme. Ilman häntä emme voi astua sen miehen eteen.’ 27Niin isämme sanoi meille: ’Tiedättehän, että vaimoni synnytti minulle kaksi poikaa. 28

44:28
1. Moos. 37:33
Toinen heistä lähti luotani, ja minä luulen, että hänet on peto raadellut, sillä en ole sen koommin nähnyt häntä. 29Jos te nyt viette tämän toisenkin pois luotani ja hänelle sattuu onnettomuus, te syöksette minut, harmaapään, murheen murtamana tuonelaan.’

30»Jos minä nyt palaan isäni luo ja hän näkee, ettei minulla ole mukanani tätä poikaa, johon hän on koko sydämestään kiintynyt, 31niin suru vie hänet hautaan. Silloin me olemme syösseet vanhan isämme tuonelaan. 32

44:32
1. Moos. 43:9
Minä, sinun palvelijasi, olen mennyt isälleni takuuseen pojasta ja sanonut hänelle: ’Jos en tuo häntä sinun luoksesi, olen ikuisesti syyllinen sinun edessäsi.’ 33Salli siis minun jäädä pojan sijasta sinun orjaksesi, herra, ja anna pojan mennä kotiin veljiensä mukana. 34Kuinka minä voisin mennä isäni luo ilman häntä? En voisi katsella sitä murhetta, joka tulee isäni osaksi.»

45

Joosef ilmaisee itsensä

451

45:1
Ap. t. 7:13
Nyt Joosef ei enää jaksanut hillitä itseään. Koska paikalla oli paljon palvelusväkeä, hän huusi: »Pois täältä kaikki!» Niinpä ketään vierasta ei ollut läsnä, kun Joosef kertoi veljilleen, kuka hän oli. 2Hän puhkesi itkemään niin suureen ääneen, että egyptiläiset faraon hovia myöten kuulivat sen. 3Joosef sanoi veljilleen: »Minä olen Joosef. Vieläkö isäni elää?» Mutta hänen veljensä eivät tyrmistykseltään kyenneet vastaamaan hänelle mitään.

4Joosef sanoi veljilleen: »Tulkaa tänne minun luokseni.» He astuivat lähemmäksi, ja hän sanoi:

»Minä olen Joosef, teidän veljenne, jonka te myitte Egyptiin. 5

45:5
1. Moos. 37:28,50:20
Mutta älkää olko murheissanne älkääkä syyttäkö itseänne siitä, että olette myyneet minut tänne, sillä Jumala lähetti minut teidän edellänne pelastamaan ihmishenkiä. 6Nälkä on nyt jo kaksi vuotta vallinnut kaikkialla, ja edessä on vielä viisi vuotta, joina ei kynnetä peltoa eikä korjata satoa. 7Mutta Jumala lähetti minut teidän edellänne, jotta te jäisitte eloon ja teidän sukunne säilyisi maan päällä ja monet pelastuisivat. 8
45:8
Viis. 10:14
Te ette siis lähettäneet minua tänne, vaan Jumala, ja hän asetti minut faraon neuvonantajaksi, koko hänen valtakuntansa herraksi ja Egyptin maan valtiaaksi.

9»Menkää nyt kiireesti isäni luo ja sanokaa hänelle: ’Näin sanoo poikasi Joosef: Jumala on asettanut minut koko Egyptin herraksi. Tule viipymättä tänne minun luokseni, 10niin saatte asua minun lähelläni Gosenin maakunnassa, sinä, poikasi ja heidän lapsensa. Te saatte tuoda tänne lampaanne, vuohenne, nautakarjanne ja kaiken muun teille kuuluvan. 11Minä huolehdin sinun elatuksestasi, niin ettet sinä eikä sinun perheesi tai kukaan muukaan väestäsi jää puutteeseen, sillä nälkävuosia on vielä viisi jäljellä.’ 12Näettehän omin silmin, ja veljeni Benjamin näkee, että minä itse puhun teille. 13Kertokaa vielä isälleni, miten korkeassa asemassa minä olen Egyptissä ja mitä kaikkea olette nähneet, ja tuokaa isä kiireesti tänne.»

14Sitten Joosef lankesi veljensä Benjaminin kaulaan ja puhkesi itkuun, ja myös Benjamin syleili häntä ja itki. 15Ja Joosef suuteli ja syleili itkien kaikkia veljiään. Sen jälkeen hänen veljensä puhelivat pitkään hänen kanssaan.

16Kun tieto Joosefin veljien saapumisesta tuli faraon hoviin, se oli mieleen faraolle ja hänen hovimiehilleen. 17Farao sanoi Joosefille: »Sano veljillesi näin: ’Kuormatkaa juhtanne ja lähtekää Kanaaninmaahan. 18Tuokaa sieltä isänne ja perheenne ja tulkaa minun luokseni, niin minä annan teille parasta, mitä Egyptistä löytyy, ja te saatte yllin kyllin nauttia maan antimista.’ 19Saat myös sanoa heille näin: ’Ottakaa Egyptistä vaunuja mukaanne vaimojanne ja lapsianne varten, käykää hakemassa isänne ja palatkaa tänne. 20Älkää olko huolissanne tavaroista, sillä teille kuuluu kaikki, mikä Egyptissä on parasta.’»

21Jaakobin pojat tekivät niin, ja Joosef antoi heille vaunuja faraon lupauksen mukaisesti sekä evästä matkaa varten. 22Hän antoi heille kaikille uudet juhlavaatteet, mutta Benjaminille hän antoi kolmesataa sekeliä hopeaa ja viisi uutta pukua. 23Lisäksi hän lähetti isälleen kymmenen Egyptin parhailla tuotteilla kuormattua aasia sekä kymmenen aasintammaa, joilla oli kuormanaan viljaa, leipää ja muuta matkaevästä. 24Sitten hän päästi veljensä lähtemään ja sanoi heille: »Älkää riidelkö matkalla.»

Jaakob ja hänen sukunsa muuttavat Egyptiin

25Joosefin veljet lähtivät Egyptistä ja saapuivat Kanaaninmaahan isänsä Jaakobin luo. 26He kertoivat hänelle: »Joosef on elossa! Hän on koko Egyptin maan valtias!» Mutta Jaakobin mieli oli turtunut eikä hän uskonut heitä. 27Vasta kun he kertoivat kaiken, mitä Joosef oli heille sanonut, ja kun Jaakob näki vaunut, jotka Joosef oli lähettänyt häntä hakemaan, hänen henkensä elpyi. 28

45:28
1. Moos. 46:30
Hän sanoi: »Se on sittenkin totta! Poikani Joosef elää! Minä lähden Egyptiin, että saan nähdä hänet ennen kuin kuolen.»

46

461Niin Israel lähti liikkeelle ja otti mukaan kaiken väkensä ja omaisuutensa. Kun hän saapui Beersebaan, hän uhrasi teurasuhreja isänsä Iisakin Jumalalle. 2Yöllä Jumala sanoi Israelille näyssä: »Jaakob, Jaakob!» Hän vastasi: »Tässä olen.» 3

46:3
1. Moos. 12:2+
Jumala sanoi: »Minä olen Jumala, isäsi Jumala. Älä pelkää lähteä Egyptiin, minä teen sinusta siellä suuren kansan. 4
46:4
1. Moos. 50:1
Minä itse tulen sinun mukanasi Egyptiin ja tuon sinut sieltä myös takaisin. Ja Joosef on painava sinun silmäsi kiinni.»

5Jaakob lähti Beersebasta, ja hänen poikansa kuljettivat hänet sekä lapsensa ja vaimonsa Egyptiin niillä vaunuilla, jotka farao oli lähettänyt noutamaan häntä. 6

46:6,7
Joos. 24:4
Ps. 105:23
Jes. 52:4
He ottivat karjansa ja kaiken muun omaisuutensa, jonka olivat Kanaaninmaassa hankkineet, ja niin Jaakob ja koko hänen sukunsa tulivat Egyptiin. 7Jaakob vei kaikki poikansa ja pojanpoikansa, tyttärensä ja poikiensa tyttäret, koko sukunsa mukanaan Egyptiin.

8

46:8–27
2. Moos. 1:1–5
Nämä ovat Egyptiin tulleiden israelilaisten, Jaakobin jälkeläisten, nimet: Jaakobin esikoinen oli Ruuben, 9
46:9
2. Moos. 6:14
4. Moos. 26:5,6
ja Ruubenin pojat olivat Henok, Pallu, Hesron ja Karmi. 10
46:10
2. Moos. 6:15
4. Moos. 26:12,13
1. Aik. 4:24
Simeonin pojat olivat Jemuel, Jamin, Ohad, Jakin, Sohar ja Saul, jonka äiti oli kanaanilainen. 11
46:11
2. Moos. 6:16
4. Moos. 3:17,26:57
1. Aik. 5:27
Leevin pojat olivat Gerson, Kehat ja Merari. 12
46:12
1. Moos. 38:7,10
4. Moos. 26:19–21
1. Aik. 4:1
Juudan pojat olivat Er, Onan, Sela, Peres ja Serah. Er ja Onan olivat kuolleet Kanaaninmaassa. Peresin pojat olivat Hesron ja Hamul. 13
46:13
4. Moos. 26:23,24
1. Aik. 7:1
Isaskarin pojat olivat Tola, Puvva, Jasub ja Simron. 14
46:14
4. Moos. 26:26
Sebulonin pojat olivat Sered, Elon ja Jahleel. 15Tässä olivat Lean pojat, jotka hän oli synnyttänyt Jaakobille Mesopotamiassa, ja näiden poikien pojat. Mesopotamiassa Lealle oli syntynyt myös tytär Dina. Näitä Jaakobin jälkeläisiä, poikia ja tyttäriä, oli kolmekymmentäkolme.

16

46:16
4. Moos. 26:15–17
Gadin pojat olivat Sifjon, Haggi, Suni, Esbon, Eri, Arodi ja Areli. 17
46:17
4. Moos. 26:44
1. Aik. 7:30
Asserin pojat olivat Jimna, Jisva, Jisvi ja Beria, ja heillä oli sisar Sera. Berian pojat olivat Heber ja Malkiel. 18Näiden kuudentoista Jaakobin jälkeläisen kantaäiti oli Silpa, jonka Laban oli antanut orjattareksi tyttärelleen Lealle.

19Jaakobin vaimon Raakelin pojat olivat Joosef ja Benjamin. 20

46:20
1. Moos. 41:50–52
4. Moos. 26:28
Joosefille syntyivät Egyptissä pojat Manasse ja Efraim, ja heidät synnytti Asenat, Onin papin Poti-Feran tytär. 21
46:21
4. Moos. 26:38,39
1. Aik. 7:6,8:1,2
Benjaminin pojat olivat Bela, Beker, Asbel, Gera, Naaman, Ehi, Ros, Muppim, Huppim ja Ard. 22Näitä Jaakobille syntyneitä jälkeläisiä, joiden kantaäiti oli Raakel, oli neljätoista.

23

46:23
4. Moos. 26:42
Danin poika oli Husim. 24
46:24
4. Moos. 26:48,49
1. Aik. 7:13
Naftalin pojat olivat Jahseel, Guni, Jeser ja Sillem. 25Näiden seitsemän Jaakobin jälkeläisen kantaäiti oli Bilha, jonka Laban oli antanut orjattareksi tyttärelleen Raakelille.

26Jaakobin jälkeläisiä, jotka tulivat hänen mukanaan Egyptiin, oli kaikkiaan kuusikymmentäkuusi henkeä, ja vielä lisäksi hänen poikiensa vaimot. 27

46:27
2. Moos. 1:5
5. Moos. 10:22
Ap. t. 7:14
Joosefin poikia, jotka olivat syntyneet hänelle Egyptissä, oli kaksi. Näin oli Jaakobin sukuun kuuluvia tullut Egyptiin kaikkiaan seitsemänkymmentä henkeä.

28Jaakob lähetti Juudan edellään Joosefin luo ilmoittamaan heidän saapumisestaan Goseniin. Niin he tulivat Gosenin maakuntaan, 29ja Joosef valjastutti vaununsa ja lähti sinne isäänsä Israelia vastaan. Heti kun hän näki Jaakobin, hän riensi syleilemään häntä ja itki pitkään hänen olkaansa vasten. 30

46:30
1. Moos. 45:28,48:11
Israel sanoi Joosefille: »Nyt voin kuolla rauhassa! Olen nähnyt sinut ja tiedän, että sinä olet elossa!»

31Sitten Joosef sanoi veljilleen ja isänsä koko väelle: »Nyt minun täytyy palata faraon luo kertomaan, että veljeni ja isäni, jotka asuivat Kanaaninmaassa, ovat tulleet luokseni. 32Sanon hänelle, että te olette paimenia, olette aina olleet karjankasvattajia ja olette nyt tuoneet tänne lampaanne, vuohenne, nautakarjanne ja kaiken muun omaisuutenne. 33Kun sitten farao kutsuu teidät luokseen ja kysyy, mikä teidän ammattinne on, 34

46:34
1. Moos. 47:6
2. Moos. 8:22
niin sanokaa: ’Me, sinun palvelijasi, olemme olleet karjankasvattajia nuoruudestamme tähän päivään saakka, kuten esi-isämmekin.’ Silloin saatte jäädä asumaan Goseniin, sillä egyptiläiset eivät siedä keskuudessaan paimentolaisia, joilla on lampaita ja vuohia.»