Raamattu 1992 (KR92)
7

Hamanin tuho

71Kuningas ja Haman menivät kuningatar Esterin pitoihin. 2

7:2
Est. 5:3,6
Nyt toisena pitopäivänä viiniä juotaessa kuningas kysyi jälleen Esteriltä: »Mitä haluat saada, kuningatar Ester? Saat kaiken mitä haluat. Vaikka pyytäisit puolta valtakuntaa, saat sen.» 3Kuningatar Ester sanoi: »Jos olen sinulle mieluinen, kuningas, ja jos niin suvaitset, anna minun pitää henkeni ja salli kansani elää, sillä sitä minä pyydän ja toivon. 4Minut ja kansani on myyty tuhottavaksi, tapettavaksi ja hävitettäväksi. Jos meidät olisi myyty orjiksi, en olisi mitään sanonutkaan, sillä sellainen tapahtuma ei olisi aiheuttanut kuninkaalle vahinkoa.»

5Kuningas kysyi kuningatar Esteriltä: »Kuka aikoo tehdä tuollaista? Missä hän on?» 6Ester vastasi: »Se vainooja ja vihollinen on tuo paha Haman!» Haman alkoi vavista pelosta kuninkaan ja kuningattaren edessä. 7Kuningas nousi vihoissaan kesken juominkien ja meni sisäpihan puutarhaan, kun taas Haman jäi paikalle rukoillakseen kuningatarta säästämään hänen henkensä, sillä hän käsitti, että kuningas oli jo päättänyt hänen kohtalostaan.

8Kun kuningas palasi sisäpihan puutarhasta pitosaliin, Haman oli juuri vaipunut sohvalle, jolla kuningatar Ester lepäsi. Silloin kuningas sanoi: »Yritätkö sinä tehdä väkivaltaa kuningattarelle minun läsnä ollessani?» Tuskin oli kuningas saanut tämän sanotuksi, kun palvelijat jo peittivät Hamanin kasvot. 9Harbona, yksi kuningasta palvelevista eunukeista, sanoi: »Onhan Hamanilla pihassaan valmiina viisikymmentä kyynärää korkea hirsipuu. Sen hän pystytti Mordokaita varten, joka kerran teki kuninkaalle suuren palveluksen.» Kuningas sanoi: »Hirttäkää Haman siihen.» 10Vasta kun Haman oli ripustettu hirsipuuhun, jonka hän oli pystyttänyt Mordokaita varten, lauhtui kuninkaan viha.

8

81

8:1
Est. 2:20
Vielä samana päivänä kuningas Kserkses antoi kuningatar Esterille Hamanin, juutalaisten vainoojan, kaiken omaisuuden, ja Mordokai sai astua kuninkaan eteen, sillä Ester oli kertonut, että Mordokai oli hänen sukulaisensa. 2
8:2
Est. 3:10
Kuningas oli ottanut sinettisormuksensa Hamanilta takaisin, ja nyt hän antoi sen Mordokaille. Ester uskoi Hamanin omaisuuden Mordokain hoitoon.

Mordokai ja Ester kumoavat Hamanin käskyn

3Sitten Ester otti asiansa uudelleen esille. Hän heittäytyi itkien kuninkaan jalkoihin rukoillakseen häntä torjumaan uhkaavan onnettomuuden ja tekemään tyhjäksi hankkeen, jonka Agagin jälkeläinen Haman oli suunnitellut juutalaisten tuhoksi. 4

8:4
Est. 4:11,5:2
Kuningas ojensi Esteriä kohden kultavaltikkansa, ja Ester nousi, jäi kuninkaan eteen seisomaan 5
8:5
Est. 3:12,13
ja sanoi: »Jos suvaitset, kuningas, ja jos olen saavuttanut suosiosi, jos pidät asiaa oikeana ja jos minä miellytän silmiäsi, niin estä Hamanin, Hammedatan pojan, Agagin jälkeläisen, hanke. Anna laatia peruutus niille kirjeille, jotka hän lähetti hävittääkseen juutalaiset kaikista kuninkaan maakunnista. 6Kuinka minä jaksaisin katsella kansaani kohtaavaa onnettomuutta, kuinka jaksaisin nähdä sukukuntani tuhon?»

7Silloin kuningas Kserkses sanoi kuningatar Esterille ja juutalaiselle Mordokaille: »Minä olen jo antanut Hamanin omaisuuden Esterille, ja Haman itse joutui hirsipuuhun, koska halusi tappaa juutalaiset. 8

8:8
Est. 1:19+
Kirjoittakaa nyt minun nimissäni uusi juutalaisia koskeva käsky oman mielenne mukaan ja vahvistakaa se kirje minun sinetilläni. Ja kuninkaan nimissä kirjoitettu ja hänen sinetillään vahvistettu käsky on peruuttamaton.»

9

8:9
Est. 1:22,3:12
Oli kolmannen kuukauden, sivan-kuun, kahdeskymmeneskolmas päivä, ja kuninkaan kirjurit kutsuttiin heti paikalla kirjoittamaan Mordokain käskyn mukaisesti juutalaisille sekä satraapeille, maaherroille ja maakuntien ruhtinaille kaikkiin sataankahteenkymmeneenseitsemään maakuntaan Intiasta Nubiaan saakka, kuhunkin sen maakunnan omalla kirjoituksella ja kullekin kansalle sen omalla kielellä, myös juutalaisille heidän omalla kirjoituksellaan ja kielellään. 10
8:10
Est. 3:13
Mordokai kirjoitutti kirjeet kuninkaan nimissä, vahvisti ne hänen sinetillään ja antoi ne vietäviksi pikaläheteille, joilla oli ratsuina kuninkaan tallien postihevoset.

11Kirjeissä kuningas antoi juutalaisille luvan kokoontua kaikissa niissä kaupungeissa, joissa heitä asui, ja puolustaa henkeään. He saivat yhden päivän aikana tuhota, tappaa ja hävittää jokaisen kansan tai maakunnan aseellisia joukkoja, jos nämä vainosivat heitä, surmata vieläpä naisia ja lapsia sekä ryöstää vastustajiensa omaisuutta 12kaikissa kuningas Kserkseen maakunnissa. Se päivä oli kahdennentoista kuukauden, adar-kuun, kolmastoista päivä. 13

8:13
Est. 3:14
Tämän kirjeen jäljennös tuli julkaista lakina jokaisessa maakunnassa ja saattaa kaikkien kansojen tietoon, jotta juutalaiset voisivat valmistautua kostamaan sinä päivänä vihollisilleen. 14Heti kuninkaan käskyn saatuaan pikalähetit lähtivät kiireesti matkaan kuninkaan hevosilla. Laki julkaistiin samaan aikaan myös Susan kaupungissa.

15Mordokai lähti kuninkaan luota kuninkaallisessa puvussa, joka oli purppuravillaa ja valkoista pellavaa, päässään loistava kultainen otsaripa ja hartioillaan hieno pellavainen purppuraviitta, ja Susan kaupungissa kaikuivat ilohuudot. 16Juutalaisille se oli valon ja ilon, riemun ja kunnian päivä, 17ja joka ainoassa maakunnassa ja kaupungissa, kaikkialla, minne kuninkaan käsky saapui, oli juutalaisilla ilo ja riemu, pidot ja juhlat. Monet maan muihin kansoihin kuuluvat halusivat käydä juutalaisista, sillä nyt he tunsivat pelkoa juutalaisia kohtaan.

9

Juutalaiset tuhoavat vihollisensa

91

9:1
Est. 3:13
Niin tuli kahdennentoista kuukauden, adar-kuun, kolmastoista päivä, se päivä, jolloin kuninkaan käsky piti toteuttaa. Mutta tuona päivänä, jona juutalaisten viholliset olivat toivoneet saavansa heidät valtaansa, kävikin juuri päinvastoin: juutalaiset saivat valtaansa vastustajansa. 2Kaikissa kuningas Kserkseen maakuntien kaupungeissa, joissa juutalaisia asui, he kokoontuivat käydäkseen niiden kimppuun, jotka olivat suunnitelleet heidän tuhoamistaan. Eikä kukaan asettunut heitä vastaan, sillä kaikki muut pelkäsivät heitä, 3ja kaikki maakuntien ruhtinaat, satraapit, maaherrat ja virkamiehet, joita kuninkaalla oli palveluksessaan, tukivat juutalaisia, koska pelkäsivät Mordokaita. 4Mordokai oli näet korkeassa asemassa kuninkaan hovissa, ja kaikkiin maakuntiin oli levinnyt tieto, että hänen valtansa jatkuvasti kasvoi.

5Näin juutalaiset surmasivat kaikki vihollisensa, tuhosivat vastustajansa perin juurin ja tekivät heille mitä halusivat. 6Susan kaupungissa juutalaiset surmasivat viisisataa miestä 7ja tappoivat myös Parsandatan, Dalfonin, Aspatan, 8Poratan, Adaljan, Aridatan 9sekä Parmastan, Arisain, Aridain ja Vaisatan, 10

9:10
Est. 5:11
kaikki juutalaisten vainoojan Hamanin, Hammedatan pojan, kymmenen poikaa. Mutta ryöstämään he eivät ryhtyneet.

11Vielä samana päivänä, jona kuningas sai tietää Susan kaupungissa surmattujen määrän, 12hän sanoi kuningatar Esterille: »Susan kaupungissa juutalaiset ovat tappaneet ja tuhonneet viisisataa miestä, myös Hamanin kymmenen poikaa. Mitä he lienevätkään tehneet kuninkaan muissa maakunnissa! Mitä haluat nyt? Saat kaiken mitä haluat! Mitä tahtoisit vielä pyytää? Joka pyyntö täytetään!» 13Ester sanoi: »Jos suvaitset, kuningas, niin sallittakoon Susan juutalaisten toimia vielä huomenna samoin oikeuksin kuin tänään, ja ripustettakoon Hamanin kymmenen pojan ruumiit hirsipuuhun.» 14Kuningas määräsi, että oli tehtävä niin. Susassa julkaistiin sitä koskeva käsky, ja Hamanin kymmenen pojan ruumiit ripustettiin hirsipuuhun. 15Susan juutalaiset kokoontuivat myös adar-kuun neljäntenätoista päivänä ja tappoivat Susassa kolmesataa miestä, mutta ryöstämään he eivät ryhtyneet.

16Myös muualla kuninkaan maakunnissa juutalaiset kokoontuivat puolustamaan henkeään päästäkseen rauhaan vihollisiltaan. He surmasivat vastustajiaan seitsemänkymmentäviisituhatta, mutta ryöstämään he eivät ryhtyneet. 17Tämä tapahtui adar-kuun kolmantenatoista päivänä, ja neljännentoista päivän he viettivät jo rauhassa ja juhlivat sitä pito- ja ilopäivänä. 18Mutta Susan juutalaiset, jotka olivat kokoontuneet sekä kuun kolmantenatoista että neljäntenätoista päivänä, lepäsivät vasta viidentenätoista ja juhlivat sitä pito- ja ilopäivänä. 19Tämän vuoksi maaseutukaupunkien juutalaiset viettävät adar-kuun neljättätoista päivää iloisena juhlapäivänä, järjestävät pitoja ja lähettävät toisilleen herkkuja lahjaksi.

Määräys purim-juhlan vietosta

20Mordokai merkitsi nämä tapaukset muistiin ja lähetti kirjeet kaikille kuningas Kserkseen maakuntien juutalaisille, niin lähellä kuin kaukanakin asuville. 21Hän määräsi heidät viettämään joka vuosi juhlana adar-kuun neljättätoista ja viidettätoista päivää 22muistoksi niistä päivistä, joina juutalaiset olivat päässeet vihollisiltaan rauhaan, ja siitä kuukaudesta, jolloin heidän pelkonsa oli vaihtunut iloksi ja heidän surunsa juhlaksi. Niinä päivinä heidän tuli pitää iloisia juhlia ja pitoja, lähettää toisilleen herkkuja ja antaa lahjoja köyhille.

23Näin juutalaisten keskuudessa vakiintui tapa, jota he jo olivat alkaneet noudattaa ja josta Mordokai nyt heille kirjoitti. 24

9:24
Est. 3:7
Haman, Hammedatan poika, Agagin jälkeläinen, juutalaisten vainooja, oli näet punonut juonen juutalaisia vastaan hävittääkseen heidät ja heittänyt puria eli arpaa päivästä, jona voisi kukistaa ja tuhota heidät. 25Mutta kuningas oli tästä kuultuaan lähettänyt uuden kirjallisen käskyn, ja niin Hamanin katala hanke juutalaisia vastaan kääntyi hänen omaksi tuhokseen ja hänet ja hänen kymmenen poikaansa ripustettiin hirsipuuhun. 26Tästä syystä juutalaiset alkoivat kutsua näitä päiviä nimellä purim9:26 Purim on monikkomuoto sanasta pur ’arpa’. arpaa tarkoittavan pur-sanan mukaan. Kirjeen sisällön sekä kaiken näkemänsä ja kokemansa perusteella 27he antoivat määräyksen, joka velvoitti heitä itseään, heidän jälkeläisiään ja kaikkia heidän joukkoonsa liittyneitä viettämään vuosittain näitä kahta päivää käskykirjeen ohjeiden mukaisesti ja aina oikeaan aikaan. 28Nämä kaksi päivää tuli pitää mielessä sukupolvesta toiseen kaikissa perhekunnissa, ja niitä tuli viettää kaikissa maakunnissa ja kaupungeissa, niin että purim-päivien vietto säilyisi muuttumattomana juutalaisten keskuudessa ja pysyisi aina heidän jälkeläistensäkin mielessä.

29Kuningatar Ester, Abihailin tytär, kirjoitti kaikella arvovallallaan yhdessä juutalaisen Mordokain kanssa vielä uuden kirjeen vahvistaakseen yleiseksi käytännöksi sen, mitä aikaisemmassa kirjeessä oli sanottu purim-juhlasta. 30Mordokai lähetti kirjeen Kserkseen valtakunnan sadankahdenkymmenenseitsemän maakunnan kaikille juutalaisille rauhan ja ystävyyden toivotuksin. 31Siinä velvoitettiin juutalaiset viettämään näitä purim-päiviä juutalaisen Mordokain ja kuningatar Esterin säätämänä määräaikana ja niin kuin juutalaiset itsekin olivat säätäneet itselleen ja jälkeläisilleen. Lisäksi siinä oli määräyksiä juhlan aikana pidettävistä paastoista ja valittajaisista. 32Näin purim-juhlan viettoa koskevat määräykset vahvistettiin Esterin käskyllä ja kirjoitettiin kirjaan.