Mikä on hyvää?
71
Sir. 41:12Saarn. 4:2
Hyvä maine on parempi kuin kallis öljy
ja kuolinpäivä parempi kuin synnyinpäivä.
2
Jaak. 4:9
Parempi on mennä surutaloon kuin pitoihin,
koska surutalossa näkee, mikä on kaikkien kohtalo.
Jokainen, joka elää, painakoon sen mieleensä.
3On parempi murehtia kuin nauraa,
sillä sydämelle on hyväksi, että kasvot ovat murheelliset.
4Viisaan sydän on surutalossa,
tyhmän sydän huvipaikoissa.
5On parempi kuulla viisaan nuhteita
kuin tyhmien hymistystä.
6Orjantappuroiden rätinää padan alla
on tyhmän nauru.
Turhuutta sekin.
7
5. Moos. 16:19
Väärä voitto tekee viisaankin hulluksi,
lahjonta turmelee mielen.
8
On parempi lopettaa puhuminen kuin aloittaa,
maltti on mahtailua parempi.
9Älä vähällä vihastu,
sillä kauna pesiytyy tyhmän rintaan.
10Älä kysele, miksi asiat ennen olivat paremmin kuin nyt,
sillä et sinä viisauttasi sitä kysy.
11Viisaus on yhtä arvokas kuin peritty omaisuus,
vieläpä arvokkaampikin täällä auringon alla elävälle,
12sillä viisauden varjossa on kuin rahan varjossa.
Viisaus vain on sikäli rahaa hyödyllisempi,
että se pitää omistajansa hengissä.
13
Katso Jumalan tekoja:
kuka voi suoristaa sen, minkä hän on käyräksi tehnyt?
14Hyvänä päivänä iloitse
ja pahana päivänä muista,
että Jumala on antanut ne molemmat.
Ei ihminen voi moittia Jumalaa.
Kultainen keskitie
15
Tämänkin minä olen nähnyt turhina elinpäivinäni:
hurskas hukkuu, vaikka on elänyt oikein,
jumalaton elää pahuudestaan huolimatta kauan.
16Älä ole liian hurskas
äläkä esiinny ylen viisaana:
miksi tekisit elämäsi autioksi?
17Älä liikaa poikkea laista
äläkä ole tyhmä:
miksi kuolisit ennen aikaasi?
18Sinun on paras pitää kiinni toisesta
hylkäämättä toistakaan:
Jumalaa pelkäävä onnistuu molemmissa.
19Viisaus on viisaalle vahvempi apu
kuin kaupungin kymmenen mahtimiestä.
20
Maan päällä ei ole yhtäkään niin hurskasta,
että hän tekisi aina vain hyvää eikä koskaan syntiä.
21Älä kuuntele kaikkea mitä puhutaan,
ettet joutuisi kuulemaan sitäkin, miten palvelijasi kiroaa sinua.
22Muistathan ne monet kerrat,
jolloin sinä itse olet kironnut muita.
23
Kaiken tämän olen viisauden avulla koetellut. Minä sanoin: »Tahdon tulla viisaaksi.» Mutta viisaus pysytteli tavoittamattomissa.
24Kaukana on kaiken sisin olemus,
syvällä, syvällä – kuka voi sen löytää?
25Minä ryhdyin itsekseni pohtimaan ja etsimään viisautta ja kaiken lopputulosta ja ymmärsin, että jumalattomuus johtuu järjettömyydestä ja tyhmyys mielen sokaistumisesta.
Kokemuksia naisesta
26Minä havaitsin:
Kuolemaakin katkerampi on nainen.
Hän on pyydys,
hänen sydämensä on ansa,
hänen kätensä ovat kahleet.
Jumalalle mieluinen hänet välttää,
mutta synnintekijä takertuu hänen verkkoonsa.
27Katso – sanoi Saarnaaja – tämän minä totesin, kun kohta kohdalta pyrin tulokseen: 28en löytänyt, mitä kaiken aikaa etsin, ihmistä. Tuhannen joukosta minä löysin yhden, mutta koko määrästä en ainoatakaan naista. 29
Vain tämän minä sain selville: Jumala on luonut ihmiset suoriksi, mutta itse he punovat kieroja juonia.
Hallitsija ja alamainen
81Kuka on viisaan veroinen,
kuka osaa selittää asiat?
Viisaus kirkastaa ihmisen kasvot,
mutta röyhkeys ne vääristää.
2
1. Piet. 2:17
Tottele kuninkaan käskyä:
olet vannonut hänelle uskollisuutta
Jumalan nimen kautta.
3
Älä luovu hänestä vähällä
äläkä sekaannu pahoihin hankkeisiin,
sillä hän tekee mitä tahtoo.
4
Kuninkaan sana on laki.
Kuka voi vaatia hänet tilille siitä, mitä hän tekee?
5Se, joka pitää hänen käskynsä,
ei halua tietää juonitteluista.
Viisaan sydän kyllä tietää, milloin toimia ja miten,
6
sillä joka asialla on aikansa ja tapansa.
Mutta ihmistä painaa kiusaava taakka:
7
hän ei tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu
eikä miten se tapahtuu –
kuka voi sen hänelle kertoa?
8Ihminen ei ole tuulen valtias,
ei hän pysty sitä pidättämään,
eikä kukaan hallitse kuolemansa hetkeä.
Sodasta ei ole pääsyä,
eikä synti päästä tekijäänsä vapaaksi.
9Tämän kaiken minä havaitsin
tarkkaillessani, mitä auringon alla tapahtuu
aikana, jolloin ihminen hallitsee toista
tämän onnettomuudeksi.
Oikeus ei toteudu
10Sitten minä näin, miten jumalattomat tulivat ja tunkeutuivat pyhäkköön. Palatessaan he kerskailivat kaupungilla teostaan. Turhuutta kaikki. 11
Milloin pahaa tekoa ei pian seuraa rangaistus, ihmiset rohkaistuvat pahantekoon: 12moni syntinen tekee pahaa sata kertaa ja elää silti kauan. Tiedän kuitenkin, että Jumalaa pelkäävälle käy hyvin hänen jumalanpelkonsa johdosta, 13ja tiedän myös, että jumalattomalle ei käy hyvin: koska hän ei pelkää Jumalaa, hänen elinpäivänsä häipyvät kuin pakeneva varjo.
14
Turhuutta on maan päällä tämäkin: on hurskaita, joiden käy niin kuin he olisivat tehneet vääryyttä, ja on jumalattomia, joiden käy niin kuin he olisivat tehneet oikein. Minä sanon: se on turhuutta. 15
Niinpä minä ylistin iloa, koska ihmisellä ei ole auringon alla muuta onnea kuin syödä ja juoda ja iloita. Tämä ilo seuraa häntä kaiken vaivannäön keskellä niinä elinpäivinä, jotka Jumala on hänelle antanut auringon alla.
16Kun koetin perehtyä viisauteen ja tutkistella sitä työtä, jota ihminen maan päällä yötä päivää tekee saamatta untakaan silmiinsä, 17niin havaitsin, ettei ihminen voi käsittää Jumalan tekoja, sitä mitä auringon alla tapahtuu; vaikka ihminen kuinka ponnistelee yrittäessään ymmärtää, ei hän käsitä. Ja vaikka viisas väittäisikin ymmärtävänsä, ei hän kuitenkaan ymmärrä.
Kaikilla on sama kohtalo
91Kaiken tämän olen ottanut sydämelleni, tätä punninnut mielessäni: millä tavoin hurskaat ja viisaat ja heidän tekonsa ovat Jumalan kädessä. Ei ihminen itse tiedä, käykö hän kohti vihaa vai rakkautta. Kaikki, mikä hänen eteensä tulee, on turhuutta, 2
koska kaikkien kohtalo on sama: niin jumalisen kuin jumalattoman, niin hyvän kuin pahan, puhtaan ja saastaisen, uhraajan ja sen joka ei uhraa. Hyvän käy samoin kuin syntisen, valan vannojan samoin kuin vannomista karttavan. 3Kaikessa, mikä auringon alla tapahtuu, on lohdutonta juuri se, että jokaisen kohtalo on sama, niin kuin sekin, että ihmisen sydän on pahuutta täynnä ja että hänen sisimmässään asuu mielettömyys koko hänen elinaikansa, ja sen jälkeen – suoraa päätä vainajien joukkoon!
4Niin kauan kuin ihminen elää,
hänellä on toivoa.
»Elävä koira on parempi kuin kuollut leijona.»
5Elävät tietävät sen, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään. Heillä ei ole enää palkkaa saatavana, ja heidän muistonsa on unohdettu. 6Heidän rakkautensa ja vihansa ja kiihkonsa on mennyt, eikä heillä enää koskaan ole osaa missään, mikä tapahtuu auringon alla.
7
Syö siis leipäsi iloiten ja juo viinisi hyvillä mielin, sillä jo kauan sitten Jumala on hyväksynyt nuo tekosi. 8Olkoot vaatteesi aina valkeat ja olkoon pääsi runsaasti voideltu. 9Nauti elämästä rakastamasi vaimon kanssa kaikkina turhina elinpäivinäsi, jotka Jumala on antanut; se on osasi tässä elämässä auringon alla, kaiken vaivannäkösi keskellä. 10Tee voimiesi mukaan se mikä tehtävissä on, sillä tuonelassa, jonne olet matkalla, ei ole tekoja, ei ajatuksia, ei tietoa, ei viisautta.
11Vielä tämän minä havaitsin auringon alla:
Juoksu ei ole nopeiden vallassa
eikä sota sankareiden,
ei leipä viisaiden,
ei rikkaus kyvykkäiden
eikä menestys älykkäiden.
Kaikki on ajan ja kohtalon vallassa.
12
Luuk. 21:34,35
Ihminen ei tiedä aikaansa
niin kuin eivät kalatkaan, jotka tarttuvat verkkoon,
eivätkä linnut, jotka takertuvat paulaan.
Niiden tavoin joutuu myös ihminen saaliiksi,
kun hänen hetkensä koittaa.
Maailman menosta
13Minä havaitsin, että viisaudelle, suurellekin, saattoi käydä näin auringon alla:
14Oli pieni kaupunki, jossa oli vähän asukkaita. Sitä vastaan hyökkäsi mahtava kuningas. Hän saartoi kaupungin ja pystytti suuria piirityslaitteita sen ympärille. 15Kaupungissa asui köyhä mutta viisas mies. Hän olisi voinut pelastaa kaupungin viisaudellaan, mutta kukaan ei tullut ajatelleeksi sitä köyhää miestä. 16
Saarn. 7:19
Niinpä minä sanon:
Viisaus on parempi kuin voima,
mutta köyhän viisautta vähätellään
eikä hänen sanojaan kuunnella.
17On parempi kuunnella viisaan hiljaisia sanoja
kuin houkkien johtajan huutoa.
18Viisaus on sota-aseita parempi.