Raamattu 1992 (KR92)
4

41

4:1
Job 35:9
Minä katselin sitten kaikkea sortoa, jota harjoitetaan auringon alla.

Katso: sorrettujen kyynelet!

Ei ole heillä lohduttajaa.

Katso: sortajien väkivalta!

Eikä lohduttajaa ole.

2

4:2,3
Job 3:11–19
Silloin minä ylistin vainajia, jotka ovat kuolleet – ylistin onnellisemmiksi kuin ovat ne, jotka vielä elävät; 3ja näitä kumpiakin onnellisemmaksi ylistin sitä, joka ei ole syntynytkään ja jonka ei ole tarvinnut nähdä sitä pahaa, mitä auringon alla tapahtuu.

4Minä näin kaikessa vaivannäössä, työssä ja menestyksessä vain ihmisten keskinäistä kateutta. Tämäkin on turhuutta ja tuulen tavoittelua.

5Tyhmä istuu kädet ristissä

ja kalvaa omaa lihaansa.

6Parempi on kourallinen levossa

kuin kahmalon täysi

vaivaa nähden ja tuulta tavoitellen.

Yksinäisyys

7Minä näin lisää turhuutta auringon alla:

8

4:8
Sananl. 27:20
Saarn. 5:9
joku ihminen on aivan yksin, hänellä ei ole ketään,

ei poikaa, ei veljeä.

Silti hänen vaivannäöllään ei ole loppua

eikä hänen silmänsä saa rikkaudesta kyllikseen.

»Ketä varten minä näen vaivaa

ja kieltäydyn kaikesta hyvästä?»

Tämäkin on turhuutta, surkeaa ja turhaa.

9

4:9
1. Moos. 2:18
Kaksin on parempi kuin yksin,

sillä kumpikin saa vaivoistaan hyvän palkan.

10Jos he kaatuvat, toinen auttaa toista nousemaan,

mutta voi yksinäistä, joka kaatuu –

häntä auttamassa ei ole ketään.

11Ja jos kaksi makaa yhdessä, on molemmilla lämmin,

mutta kuinka yksinäisellä voisi olla lämmin?

12Yksinäisen kimppuun on helppo käydä,

mutta kaksi pitää puolensa,

eikä kolmisäikeinen lanka katkea helposti.

Maailman kunnia katoaa

13Parempi on köyhä ja viisas nuorukainen

kuin vanha ja tyhmä kuningas,

joka ei enää kuuntele toisten neuvoja.

14

4:14
Ps. 113:7,8
Tosiaankin: nuorukainen lähti vankilasta

ja tuli kuninkaaksi,

vaikka oli syntynyt köyhänä tuon toisen hallitessa.

15Minä näin, miten kaikki kynnelle kykenevät auringon alla

asettuivat kannattamaan nuorukaista,

joka nyt nousi valtaistuimelle.

16Määrätön on joukko jokaisen ympärillä,

joka nousee kansan johtajaksi,

mutta jälkipolvet eivät häntä ihaillen muista.

Turhuutta ja tuulen tavoittelua on sekin.

Jumalanpalveluksesta

17

4:17
1. Sam. 15:22+
Astu varoen Jumalan huoneeseen.

On parempi mennä vain kuuntelemaan

kuin uhraamaan tyhmien tavoin,

jotka tietämättömyyttään tekevät pahaa.

5

51

5:1
Matt. 6:7
Jaak. 1:19
Älä ole kerkeä kieleltäsi

äläkä puhu harkitsematta Jumalan edessä,

sillä Jumala on taivaassa ja sinä olet maan päällä.

Olkoot sanasi sen vuoksi harvat.

2Sillä »paljosta työstä saa levottomia unia,

paljosta puheesta kuuluu tyhmän ääni».

3

5:3
4. Moos. 30:3
5:3,4
5. Moos. 23:22,23
Kun teet Jumalalle lupauksen,

niin täytä se viivyttelemättä,

sillä hän ei mielly tyhmiin.

Täytä siis, minkä lupaat.

4On parempi olla lupaamatta

kuin luvata ja jättää lupaus täyttämättä.

5Älä anna suusi saattaa itseäsi syylliseksi,

älä sano Jumalan sanansaattajalle5:5 »Jumalan sanansaattaja» tarkoittaa tässä temppelivirkailijaa, joka peri Jumalalle luvatut lahjat ja maksut.:

»Minä tein sen vahingossa.»

Miksi ärsyttäisit puheellasi Jumalan

tuhoamaan kättesi aikaansaannokset?

6Totisesti: paljot puheet ovat vain unta ja turhuutta.

Totisesti: pelkää sinä Jumalaa!

Mielivalta yhteiskunnassa

7Jos näet, että maakunnassasi sorretaan köyhää ja loukataan lakia ja oikeutta, niin älä ihmettele:

Viranomainen valvoo toista

ja ylemmät heitä molempia.

8Kaikitenkin on hyväksi,

että asuttua maata hallitsee kuningas.

Rikkaus on turhaa

9

5:9
Saarn. 4:8
Joka rakastaa rahaa, ei saa sitä kyllin,

eikä se, joka rakastaa rikkautta, saa voittoa tarpeekseen.

Tämäkin on turhuutta.

10Kun omaisuus karttuu, karttuvat sen syöjätkin.

Mitä iloa siitä on omistajalleen,

paitsi että saa nähdä sen kuluvan?

11Uurastavan uni on makea,

söipä hän vähän tai paljon,

mutta rikkaalta kylläisyys vie unen.

12

5:12
Job 20:22
Olen nähnyt kipeän kärsimyksen auringon alla: rikkaus oli annettu omistajalleen onnettomuudeksi. 13Kohtalon iskusta hän menetti rikkautensa, ja vaikka hänellä oli poika, ei tämän käsiin jäänyt mitään. 14
5:14
Job 1:21
Ps. 49:18
1. Tim. 6:7
Rikkaan oli täältä lähdettävä yhtä alastomana kuin hän oli äitinsä kohdusta tullut, eikä hän voinut viedä mukanaan mitään siitä, minkä oli vaivaa nähden koonnut. 15Juuri tämä on kipeä kärsimys: sellaisena kuin hän oli tullut, hänen oli myös lähdettävä. Mitä hyötyä oli siis siitä, että hän oli nähnyt vaivaa – tuulen hyväksi! 16Kaikki päivänsä hän kulutti pimeässä huolia kantaen, vaivaa ja murhetta kärsien.

17

5:17–19
Saarn. 2:24+
Niinpä olenkin havainnut, että on oikein ja paikallaan syödä ja juoda ja nauttia elämästä kaiken sen vaivan keskellä, jota ihminen näkee vähinä Jumalan antamina elinpäivinään auringon alla; sellainen on hänen osansa. 18Jumalan lahja on sekin, että hän antaa rikkautta ja omaisuutta ja sallii ihmisen käyttää sitä ja saada siitä osansa ja iloita kaiken vaivannäön keskellä. 19Kun Jumala täyttää mielen iloa tuottavilla askareilla, ei ihminen ehdi ajatella elinpäiviensä kulumista.

6

61Minä näin auringon alla muutakin onnettomuutta, joka painaa ihmistä raskaasti. 2

6:2
Ps. 39:7+
Oli mies, jolle Jumala oli antanut rikkautta, omaisuutta ja kunniaa niin ettei häneltä puuttunut mitään, mitä hän saattoi haluta. Mutta Jumala ei sallinut hänen nauttia siitä, vaan kaiken sai nautittavakseen vieras. Tämä on turhuutta ja kipeä kärsimys. 3Vaikka mies saisi sata lasta ja eläisi lukemattomia vuosia – niin monta kuin ihmisen suinkin on mahdollista elää – niin jos hän ei kaikesta tästä huolimatta saa tyydytystä elämästään eikä edes kunniallista hautausta, minä sanon: kuolleena syntynyt on häntä onnellisempi. 4Turhaan se tulee ja pimeään menee, ja pimeään sen nimi peittyy, 5eikä se ole nähnyt aurinkoa eikä tajunnut mitään; mutta sen lepo on syvempi kuin hänen. 6
6:6
Saarn. 3:20
Vaikka tuo mies eläisi kaksi kertaa tuhat vuotta, hän ei saisi elämästään iloa: eivätkö kaikki ole matkalla samaan paikkaan? 7Kaikki ihmisen vaivannäkö menee samaan nieluun, eikä se kita koskaan täyty.

8Mitä etua viisaalla on tyhmän rinnalla,

mitä hyötyä on nöyrälle siitä,

että hän elää esikuvana muille?

9Minkä silmä jo näkee, on parempi

kuin se, mitä mieli havittelee.

Tämäkin on turhuutta ja tuulen tavoittelua.

Avuttomuus kohtalon edessä

10

6:10
Ps. 139:16
Kaikelle, mikä on olemassa, on annettu nimi jo kauan sitten, ja edeltäkäsin on säädetty, mitä ihmisestä tulee. Ei hän voi käräjöidä vahvempaansa vastaan. 11Mitä enemmän on sanoja, sitä enemmän turhuutta. Mitä hyötyä siitä on ihmiselle? 12
6:12
1. Aik. 29:15Saarn. 8:7,10:14
Kuka tietää, mikä on ihmiselle hyväksi hänen vähinä ja turhina elinpäivinään, jotka hän viettää varjon tavoin? Entä kuka pystyy kertomaan ihmiselle, mitä seuraa hänen jälkeensä auringon alla?