Raamattu 1992 (KR92)
11

Elämän epävarmuus

111Lähetä leipäsi veden yli,

ajan mittaan voit saada sen takaisin.

2Talleta omaisuutesi seitsemälle, kahdeksallekin taholle –

ethän tiedä, mitä onnettomuuksia maassa vielä sattuu.

3Kun pilvet täyttyvät vedellä,

ne valavat sateen maahan,

ja kun puu kaatuu,

kaatuupa sitten etelässä tai pohjoisessa,

niille sijoilleen se jää.

4Joka tuulta tarkkaa, ei saa kylvetyksi,

joka pilviä pälyy, ei ehdi leikata.

5

11:5
Saarn. 3:11
Viis. 9:16
Yhtä vähän kuin tiedät, minne tuuli kääntyy

tai miten luut rakentuvat raskaana olevan kohdussa,

yhtä vähän tiedät Jumalan teoista,

hänen, joka kaiken luo.

6Kylvä siemenesi aamulla

äläkä lepuuta kättäsi illan tullen –

ethän tiedä, kummalla kerralla onnistut paremmin

vai onnistutko kenties molemmilla.

Nuoruus ja vanhuus

7Suloinen on valo,

silmät iloitsevat nähdessään auringon.

8

11:8
Saarn. 1:2
Jos ihminen elää monia vuosia,

hän iloitkoon niistä kaikista,

mutta hänen on hyvä muistaa,

että pimeitäkin päiviä tulee paljon.

Kaikki, mikä häntä kohtaa, on turhuutta.

9

11:9
Saarn. 12:14
Iloitse varhaisista vuosistasi, nuorukainen,

nauti nuoruutesi päivistä!

Seuraa sydämesi teitä ja silmiesi haluja,

mutta muista, että Jumala vaatii sinut kaikesta tuomiolle.

10Karkota suru sydämestäsi

ja torju kärsimys ruumiistasi –

silti myös nuoruus, elämän aamu, on turhuutta.

12

121

12:1
Ps. 71:17 - 119:9
Muista Luojaasi nuoruudessasi,

ennen kuin pahat päivät tulevat

ja joutuvat ne vuodet, jotka eivät sinua miellytä,

2ennen kuin auringon valo, kuu ja tähdet himmenevät

ja sadetta seuraavat yhä uudet pilvet.

3Silloin talon vartijat vapisevat,

soturit painuvat kumaraan

ja jauhajanaiset, vähiin käyneet,

ovat jouten.

Ikkunoista kurkistelijat jäävät pimeään,

4kadun kaksoisportit suljetaan,

myllyn ääni heikkenee

ja ohenee linnunlaulun kaltaiseksi

ja laulun kaikki kaiut vaimenevat.

5Silloin myös pelätään mäkiä

ja tie on täynnä kauhuja.

Mantelipuu kukkii

ja heinäsirkka ahmii vatsansa täyteen

ja kapriksen nuput puhkeavat,

mutta ihminen menee iäiseen majaansa

ja valittajat kiertävät kujia.

6Muista Luojaasi nuoruudessasi,

ennen kuin hopealanka katkeaa

ja kultamalja särkyy,

ennen kuin vesiastia rikkoutuu lähteellä

ja ammennuspyörä putoaa särkyneenä kaivoon.

7

12:7
1. Moos. 3:19
Tomu palaa maahan, josta se on tullut.

Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut.

8

12:8
Saarn. 1:2
Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja,

kaikki on turhuutta.

Loppusanat

9

12:9
1. Kun. 5:12
Saarnaaja oli viisas, eikä siinä kyllin: hän myös opetti tietoa kansalle. Hän punnitsi mielessään ja sommitteli monia sananlaskuja. 10Hän pohdiskeli sattuvia sanontoja ja kirjoitti vilpittömiä totuuden sanoja. 11
12:11
Jes. 49:2
Jer. 23:29
Hepr. 4:121. Moos. 48:15
Viisaiden sanat ovat teräviä kuin häränajajan piikki, mietelauselmat kuin lujia nauloja. Nämä sanat ovat kaikki saman paimenen antamia.12:11 Kuninkaasta käytettiin yleisesti vertauskuvallista nimitystä »paimen».

12Ja vielä:

Poikani, paina varoitus mieleesi.

Paljolla kirjojen tekemisellä ei ole loppua,

ja alituinen tutkistelu väsyttää ruumiin.

13

12:13
5. Moos. 6:1
Tässä on lopputulos

kaikesta, mitä nyt on kuultu:

pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä.

Tämä koskee jokaista ihmistä.

14

12:14
Saarn. 11:9
Jumala vaatii tuomiolle

kaikista salatuistakin teoista,

niin hyvistä kuin pahoista.

Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt sivuston evästekäytännön » Lisää tietoa.[piilota viesti]