Moabille

2¹Näin sanoo Herra:

– Koska Moab on tehnyt rikoksen rikoksen jälkeen,

en päätöstäni peruuta.

He ovat polttaneet kalkiksi

Edomin kuninkaan luut.

²Sen tähden minä sinkoan tulen Moabiin,

ja se nielee Kerijotin palatsin.

Moab kukistuu taistelun pauhatessa,

sotahuudon kaikuessa, merkkitorven soidessa.

³Minä tuhoan siltä kuninkaan

ja lyön hengiltä sen hallitusmiehet,

sanoo Herra.

Juudalle

⁴

– Koska Juuda on tehnyt rikoksen rikoksen jälkeen,

en päätöstäni peruuta.

He ovat hylänneet minun lakini,

eivät ole pitäneet minun käskyjäni.

Samat valhejumalat ovat heidät eksyttäneet,

joita jo heidän isänsä seurasivat.

⁵Sen tähden minä sinkoan tulen Juudaan,

ja se nielee Jerusalemin palatsin.

Israelille

⁶

– Koska Israel on tehnyt rikoksen rikoksen jälkeen,

en päätöstäni peruuta.

He myyvät rehellisen rahasta

ja köyhän kenkäparista.

⁷

ja ajavat vähävaraisten asiat umpikujaan.

Isä ja poika käyvät saman naisen luona

ja häpäisevät näin minun pyhän nimeni.

⁸

jokaisen alttarin ympärillä,

he juovat pyhäkössä viiniä,

jonka ovat velallisiltaan korkoina kiristäneet.

⁹

jotka olivat kookkaita kuin setrit

ja vahvoja kuin tammet.

Heidät minä tuhosin

hedelmistä juuriin saakka.

¹⁰

minä johdatin teitä neljäkymmentä vuotta autiomaassa,

että saisitte omaksenne amorilaisten maan.

¹¹Minä herätin teidän pojistanne profeettoja

ja nuorista miehistänne nasiireja.

Eikö näin ole, israelilaiset?

sanoo Herra.

¹²

ja kielsitte profeettoja julistamasta.

¹³Sen tähden minä annan maan huojua jalkojenne alla

niin kuin lyhteitä täyteen kuormatut vankkurit huojuvat.

¹⁴

raskasaseista ei auta hänen voimansa

eikä valiosotilaskaan selviä hengissä.

¹⁵Jousimies ei pysy pystyssä,

jalkamiehistä nopeinkaan ei pääse pakoon

eikä vaunumies selviä hengissä.

¹⁶Sotureista rohkeinkin

heittää aseensa ja pakenee sinä päivänä,

sanoo Herra.

Valitun kansan vastuu

3¹Kuulkaa, mitä Herra on sanonut teistä, israelilaiset, ja koko siitä kansasta, jonka hän toi Egyptistä:

²

kaikista maailman kansoista.

Sen tähden minä vaadin teidät tilille

kaikista vääryyksistänne.

Miksi profeetta ei voi vaieta

³Lähteekö kaksi yhdessä kulkemaan,

jos eivät ole siitä sopineet?

⁴Ärjyykö leijona pensaikossa,

jos sillä ei ole raadeltavaa?

Äriseekö nuori leijona piilopaikastaan,

jos se ei ole saalista kaatanut?

⁵Jääkö lintu maassa kiinni,

jos ei sille ole viritetty ansaa?

Ponnahtaako pyydys maasta,

jos ei saalis ole siihen käynyt?

⁶

ihmisten säikähtämättä?

Tapahtuuko kaupungissa onnettomuutta

Herran sitä aiheuttamatta?

⁷

⁸Leijona ärjyy,

kuka ei pelkäisi?

Herra Jumala puhuu,

kuka ei julistaisi?

Samarian kaupungin asukkaille

⁹Kuuluttakaa Asdodin ja Egyptin palatseissa:

– Tulkaa kaikki Samarian vuorelle ja nähkää,

mikä mellastus kaupungissa on käynnissä,

millainen sorto siellä vallitsee!

¹⁰Heillä ei ole tajua oikeudesta

– sanoo Herra –

vaan he kokoavat omaisuutta palatseihinsa

vääryydellä ja väkivallalla.

¹¹Sen tähden – sanoo Herra Jumala –

vihollinen tunkeutuu joka taholta sinun maahasi.

Se on murtava mahtisi

ja ryöstävä palatsisi.

¹²Näin sanoo Herra:

– Niin kuin paimen saa temmatuksi leijonan kidasta

vain pari koipea tai palan korvaa,

niin pelastuu israelilaisista vain rippeet –

noista, jotka Samariassa istuskelevat

sohvannurkissa ja damaskolaisvuoteilla.

¹³Kuulkaa ja varoittakaa Jaakobin sukua,

sanoo Herra Jumala Sebaot:

¹⁴

jolloin minä vaadin Israelin tilille rikoksistaan.

Silloin käyn käsiksi myös Betelin alttareihin.

Alttarin sarvet hakataan irti,

ja ne putoavat maahan.

¹⁵

Norsunluutalot luhistuvat,

ja asuntojen paljoudesta tulee loppu,

sanoo Herra.

4¹Kuulkaa tätä,

te uhkeat Basanin lehmät Samarian vuorella!

Te sorratte vähävaraisia

ja riistätte köyhiä.

Te sanotte miehillenne:

»Tuo vielä juotavaa!»

²

– Teille koittaa aika,

jolloin teidät raahataan pois väkäpiikeillä,

kalakoukuilla viimeistä myöten.

³Muurinhalkeamista, suorinta tietä

teidän on pakko syöksyä pakoon.

Teidät heitetään kohti Hermonia.

Tämä on Herran sana.

Väärää jumalanpalvelusta vastaan

⁴

Gilgaliin – tekemään lisää syntiä!

Tuokaa aamulla teurasuhrinne

ja kolmantena päivänä kymmenyksenne.

⁵

Toitottakaa vapaaehtoisia lahjojanne niin että kuuluu!

Tätähän te haluatte, israelilaiset.

Tämä on Herran Jumalan sana.

Israelin paatumus

⁶

ja vein leivän kaikista asuinpaikoistanne.

Silti te ette palanneet minun luokseni.

Tämä on Herran sana.

⁷»Samoin minä pidätin teiltä sateen, kun oli vielä kolme kuukautta elonkorjuuseen. Yhdelle kaupungille minä annoin sadetta, toiselle en. Yksi pelto sai sadetta, mutta toinen, joka jäi ilman, kuivui. ⁸Silloin ihmiset hoippuivat kaupungista toiseen juomavettä hakemaan, mutta eivät saaneet janoaan sammumaan. Silti te ette palanneet minun luokseni», sanoo Herra.

⁹

¹⁰

Egyptin ruton.

Minä tapoin sotilaanne miekalla,

teidän hevosenne vietiin sotasaaliiksi.

Ruumiiden löyhkä nousi teidän sieraimiinne

omasta leiristänne.

Silti te ette palanneet minun luokseni,

sanoo Herra.

¹¹

niin kuin Sodoman ja Gomorran hävityksessä,

niin että te olitte pelkkä tulesta siepattu kekäle.

Ja silti te ette palanneet minun luokseni,

sanoo Herra.

¹²– Sen tähden, Israel,

minä teen sinulle vielä jotakin.

Koska sen sinulle teen,

valmistaudu kohtaamaan Jumalasi, Israel!

Luojan ylistys

¹³

Hän ilmoittaa ihmisille tahtonsa.

Hän tekee aamunkoiton ja yön pimeyden,

hän kulkee maan kukkuloiden yli.

Hänen nimensä on Herra, Jumala, Sebaot.