Raamattu 1992 (KR92)
7

71Silloin Elisa sanoi: »Kuulkaa Herran sana! Näin hän sanoo: ’Huomenna tähän aikaan Samarian portilla saa sekelillä sea-mitan parhaita vehnäjauhoja ja kaksi sea-mittaa ohria.’» 2Vaunusoturi, joka seurasi kuningasta, sanoi Jumalan miehelle: »Niinkö käy? Herra kai avaa kaikki taivaan luukut!» Elisa vastasi: »Sinä saat nähdä sen omin silmin, mutta syömään sinusta ei enää ole.»

Syyrian sotajoukko pakenee yöllä

3

7:3
3. Moos. 13:46+
Kaupunginportin ulkopuolella asusti neljä spitaalista miestä. He sanoivat toisilleen: »Miksi istua täällä kuolemaa odottamassa? 4Jos me päätämme mennä kaupunkiin, me kuolemme sinne, koska siellä on nälänhätä, ja jos jäämme tänne, me kuolemme yhtä lailla. Miksemme lähtisi syyrialaisten leiriin! Jos he säästävät meidän henkemme, me pysymme elossa, ja jos he tappavat meidät, silloinkin me vain kuolemme.» 5Aamupuolella yötä he lähtivät liikkeelle mennäkseen syyrialaisten leiriin, mutta kun he saapuivat leirin laitamille, siellä ei ollutkaan ketään. 6Herra oli pannut syyrialaiset kuulemaan vaunujen, hevosten ja suuren sotajoukon ääniä, ja silloin he olivat sanoneet toisilleen: »Israelin kuningas on varmasti ostanut heettiläisten kuninkaat ja Egyptin kuninkaat puolelleen. Nyt he ovat tulossa meidän kimppuumme.» 7Syyrialaiset olivat jo aamuyöstä lähteneet pois, jättäneet teltat, hevoset ja aasit jälkeensä leiriin ja paenneet henkensä edestä.

8Leirin laitaan saavuttuaan spitaaliset menivät erääseen telttaan. He söivät ja joivat ja ottivat sieltä hopeaa, kultaa ja vaatteita. He kävivät kätkemässä tavarat ja menivät sitten toiseen telttaan. Sieltäkin he ottivat tavaroita ja menivät kätkemään ne. 9

7:9
2. Sam. 18:19
Mutta sitten he sanoivat toisilleen: »Me emme tee oikein. Tämä päivä on hyvän uutisen päivä. Jos me olemme tästä hiljaa ja odotamme aamunkoittoon saakka, meitä voidaan syyttää rikoksesta. Paras lähteä heti kaupunkiin ja kertoa tästä kuninkaan väelle.»

10Spitaaliset tulivat takaisin, huusivat kaupunginportin vartijoita ja kertoivat heille: »Me menimme syyrialaisten leiriin, mutta siellä ei näkynyt ketään eikä kuulunut lainkaan ihmisääniä. Hevoset ja aasit kyllä olivat siellä, ja teltat oli jätetty paikoilleen.» 11Vartijat ilmoittivat tämän edelleen kuninkaan palatsiin.

12Oli vielä hämärä, kun kuningas nousi. Hän sanoi hovimiehilleen: »Taidanpa arvata, mitä syyrialaiset ovat tehneet. He tietävät, että olemme nälissämme, ja ovat siksi lähteneet leiristä ja asettuneet väijyksiin. He odottavat, että me tulemme ulos kaupungista, ja ottavat sitten meidät elävältä kiinni ja pääsevät sisälle kaupunkiin.» 13Muuan hänen hovimiehistään sanoi silloin: »Emmekö kuitenkin lähettäisi muutamia miehiä ottamaan asiasta selvää? He voisivat ottaa viisi niistä hevosista, jotka meillä vielä on jäljellä. Ei siinä voi käydä sen pahemmin kuin on käynyt niille israelilaisille, jotka jo ovat saaneet surmansa, tai käy niille, jotka täällä vielä ovat jäljellä.» 14Niin sitten valjastettiin kahdet vaunut, ja kuningas lähetti ne Syyrian sotajoukon perään sanoen: »Menkää katsomaan.» 15Vaunumiehet ajoivat syyrialaisten perässä Jordanille saakka, ja tienvieret olivat täynnä vaatteita ja varusteita, jotka syyrialaiset olivat kiireissään heittäneet pois. Tiedustelijat tulivat takaisin ja kertoivat kuninkaalle näkemästään.

16Silloin väki lähti ulos kaupungista ja ryösti syyrialaisten leirin. Sea-mitan parhaita vehnäjauhoja ja kaksi sea-mittaa ohria sai nyt sekelillä hopeaa, niin kuin Herra oli ilmoittanut. 17Kuningas oli määrännyt seurassaan kulkevan vaunusoturin kaupunginportille pitämään järjestystä, mutta väkijoukko tallasi hänet portissa jalkoihinsa ja hän kuoli. Jumalan mies oli ennustanut näin silloin, kun hän puhui kuninkaalle tämän tultua hänen luokseen. 18Hän oli myös ennustanut kuninkaalle, että kaksi sea-mittaa ohria ja yksi sea-mitta parhaita vehnäjauhoja maksaisi seuraavana päivänä samaan aikaan Samarian portilla yhden hopeasekelin. 19Vaunusoturi oli silloin sanonut Jumalan miehelle: »Niinkö käy? Herra kai avaa kaikki taivaan luukut!» Elisa oli vastannut siihen: »Sinä saat nähdä sen omin silmin, mutta syömään sinusta ei enää ole.» 20Niin hänen sitten kävi, väkijoukko tallasi hänet portissa jalkoihinsa ja hän kuoli.

8

Sunemilaisvaimo saa talonsa takaisin

81

8:1
2. Kun. 4:32–371. Moos. 47:4
Ruut 1:1
Elisa sanoi naiselle, jonka pojan hän oli herättänyt henkiin: »Lähde perheinesi pois Israelista ja asetu jonnekin muualle asumaan. Herra lähettää tähän maahan nälänhädän, ja sitä kestää seitsemän vuotta.» 2Nainen teki niin kuin Jumalan mies oli neuvonut. Hän lähti perheineen Israelista ja asui seitsemän vuotta muukalaisena filistealaisten maassa.

3Seitsemän vuoden kuluttua nainen palasi filistealaisten maasta ja meni anomaan kuninkaalta, että saisi talonsa ja peltonsa takaisin. 4Kuninkaan puheilla oli juuri silloin Gehasi, Jumalan miehen palvelija, ja kuningas oli pyytänyt häntä kertomaan, mitä kaikkia suuria tekoja Elisa oli tehnyt. 5Kun Gehasi parhaillaan kertoi kuninkaalle, kuinka Elisa oli herättänyt kuolleen henkiin, sinne tuli nainen, jonka pojan profeetta oli herättänyt, ja anoi kuninkaalta taloaan ja peltoaan takaisin. Gehasi sanoi: »Herrani ja kuninkaani! Tämä on se nainen, ja tuo on hänen poikansa, jonka Elisa herätti henkiin.» 6Kuningas kysyi naiselta tapauksesta, ja nainen kertoi hänelle kaiken. Silloin kuningas käski erään hovimiehen lähteä naisen mukaan ja sanoi miehelle: »Järjestä hänelle takaisin kaikki hänen omaisuutensa ja korvaa hänen peltonsa tuotto siitä päivästä alkaen, jona hän lähti maasta, aina tähän päivään saakka.»

Elisa Damaskoksessa

7Kun Elisa kerran meni Damaskokseen, Syyrian kuningas Ben-Hadad oli sairaana. Kuninkaalle kerrottiin, että kaupunkiin oli saapunut Jumalan mies. 8

8:8
1. Kun. 14:3
2. Kun. 1:2
Hän sanoi silloin Hasaelille: »Ota mukaasi lahja ja mene tapaamaan sitä Jumalan miestä. Pyydä häntä kysymään Herralta, paranenko minä tästä sairaudesta.» 9Hasael lähti tapaamaan profeettaa ja otti mukaansa lahjaksi neljäkymmentä kamelinkuormaa Damaskoksen parhaita tuotteita. Hän tuli Elisan eteen ja sanoi: »Palvelijasi Ben-Hadad, Syyrian kuningas, lähetti minut luoksesi kysymään, paraneeko hän sairaudestaan.» 10Elisa vastasi: »Sano hänelle, että hän kyllä paranee. Mutta Herra on ilmoittanut minulle, että hän silti on kuoleman oma.»

11Profeetan kasvot jäykistyivät, ja hän tuijotti kauan eteensä. Sitten hän purskahti itkuun. 12

8:12
2. Kun. 10:32,33,12:18,19,13:7
»Miksi itket, herrani?» kysyi Hasael. Elisa vastasi: »Siksi, että tiedän, kuinka paljon pahaa sinä vielä teet israelilaisille. Sinä sytytät tuleen heidän linnoituksensa ja surmaat heidän nuoret soturinsa, sinä isket murskaksi heidän pienet lapsensa ja viillät heidän raskaana olevilta vaimoiltaan vatsan auki.» 13
8:13
2. Sam. 9:81. Kun. 19:15–17
»Kuinka minä, sinun palvelijasi, tällainen koira, voisin tehdä niin suuria tekoja?» kysyi Hasael. Elisa sanoi: »Herra on ilmoittanut minulle, että sinusta tulee Syyrian kuningas.» 14Hasael lähti Elisan puheilta ja tuli herransa luo. Kuningas kysyi häneltä: »Mitä Elisa sanoi sinulle?» »Sinä paranet kyllä, niin hän minulle sanoi», vastasi Hasael. 15Mutta seuraavana päivänä hän otti peitteen, kastoi sen veteen ja painoi kuninkaan kasvoille, ja niin tämä kuoli. Hasael tuli hänen sijaansa kuninkaaksi.

Joram Juudan kuninkaana

16

8:16–24
2. Aik. 21:1–20
Joram, Josafatin poika, tuli Juudan kuninkaaksi Israelin kuninkaan Joramin, Ahabin pojan, viidentenä hallitusvuotena. Juudan kuningas Josafat oli silloin vielä elossa. 17Joram oli kuninkaaksi tullessaan kolmenkymmenenkahden vuoden ikäinen, ja hän hallitsi Jerusalemissa kahdeksan vuotta.

18Joram kulki samaa tietä kuin Israelin kuninkaat. Hänellä oli vaimonaan Ahabin tytär, ja Ahabin suvun tavoin hän teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä. 19

8:19
2. Sam. 21:17+
Palvelijansa Daavidin tähden Herra ei kuitenkaan halunnut tuhota Juudaa, sillä hän oli luvannut jättää Daavidille ja hänen suvulleen lampun ikiajoiksi.

20

8:20
2. Sam. 8:14
1. Kun. 22:48
Joramin aikana Edom nousi kapinaan, irrottautui Juudan alaisuudesta ja valitsi itselleen oman kuninkaan. 21Silloin Joram meni kaikkine sotavaunuineen rajan yli Sairiin. Hän lähti yöllä liikkeelle ja löi Edomin vaunujoukkojen päälliköt ja joukot, jotka olivat saartaneet hänet, mutta hänen sotilaansa lähtivät pakoon teltoilleen. 22
8:22
1. Moos. 27:40Joos. 21:13
Niin Edom pääsi Juudan vallan alaisuudesta ja on pysynyt erillään tähän päivään saakka. Myös Libna irrottautui Juudasta samaan aikaan.

23Kaikki muu, mitä on kerrottavaa Joramista ja hänen teoistaan, on kirjoitettu Juudan kuninkaiden historiaan. 24Joram meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin isiensä viereen Daavidin kaupunkiin. Hänen jälkeensä tuli kuninkaaksi hänen poikansa Ahasja.

Ahasja Juudan kuninkaana

25

8:25–29
2. Aik. 22:1–6
8:25
2. Kun. 9:29
Ahasja, Juudan kuninkaan Joramin poika, tuli Juudan kuninkaaksi, kun Ahabin poika Joram oli kahdettatoista vuotta Israelin kuninkaana. 26
8:26
1. Kun. 16:29
Ahasja oli kuninkaaksi tullessaan kahdenkymmenenkahden vuoden ikäinen, ja hän hallitsi Jerusalemissa yhden vuoden ajan. Hänen äitinsä oli Atalja, Israelin kuninkaan Omrin pojantytär.

27Ahasja kulki Ahabin suvun tietä ja teki tämän suvun tavoin sitä, mikä on väärää Herran silmissä, sillä hänkin oli äidin puolelta sitä sukua.

28Ahasja lähti yhdessä Ahabin pojan Joramin kanssa sotaretkelle Syyrian kuningasta Hasaelia vastaan. He kävivät taisteluun Ramot-Gileadissa, ja syyrialaiset onnistuivat haavoittamaan Joramia. 29

8:29
2. Kun. 9:16
Niin kuningas Joram palasi Jisreeliin toipumaan haavoistaan, joita syyrialaiset olivat häneen Ramotin luona lyöneet hänen taistellessaan Syyrian kuningasta Hasaelia vastaan. Juudan kuningas Ahasja, Joramin poika, tuli Gileadista Jisreeliin katsomaan Ahabin poikaa Joramia, kun tämä makasi haavoittuneena.

9

Jehu voidellaan Israelin kuninkaaksi

91

9:1–29
2. Aik. 22:7–9
Profeetta Elisa kutsui yhden oppilaistaan ja sanoi hänelle: »Vyötä viittasi ja lähde Ramot-Gileadiin. Ota tämä öljypullo mukaasi. 2
9:2
1. Kun. 19:16
Kun saavut kaupunkiin, etsi käsiisi Jehu, Nimsin pojan Josafatin poika. Mene hänen luokseen, ota hänet erilleen toveriensa keskeltä ja vie hänet talon perimmäiseen huoneeseen. 3Ota siellä öljypullosi, kaada hänen päähänsä öljyä ja sano: Näin sanoo Herra: ’Minä olen voidellut sinut Israelin kuninkaaksi.’ Avaa sitten ovi ja lähde heti pois, älä jää sinne.»

4Profeetanoppilas, joka oli vielä nuorukainen, lähti Ramot-Gileadiin. 5Kun hän saapui sinne, sotaväen päälliköt olivat koolla. Oppilas sanoi: »Minulla on sinulle asiaa, päällikkö.» »Kenelle meistä?» kysyi Jehu. »Sinulle, päällikkö», hän vastasi. 6Niin Jehu nousi, ja he menivät sisälle taloon. Siellä oppilas kaatoi öljyä Jehun päähän ja sanoi hänelle: »Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: ’Minä olen voidellut sinut Herran kansan, Israelin, kuninkaaksi. 7

9:7
1. Kun. 18:4,19:101. Kun. 18:36+
Sinä hävität herrasi Ahabin suvun, ja niin minä kostan profeettojen ja muiden palvelijoitteni veren, joka tahraa Isebelin käsiä. 8
9:8,9
1. Kun. 21:21,22
Koko Ahabin suku on tuhoutuva, minä hävitän Israelista kaikki Ahabin miespuoliset jälkeläiset, niin suuret kuin pienetkin. 9Minä teen Ahabin suvulle niin kuin tein Jerobeamin, Nebatin pojan, ja Baesan, Ahian pojan, suvulle. 10
9:10
1. Kun. 21:23
Isebelin syövät koirat Jisreelin maatilalla, eikä kukaan hautaa häntä.’» Sitten oppilas avasi oven ja lähti kiireesti pois.

11Kun Jehu tuli ulos kuninkaan päälliköiden luo, he kysyivät häneltä: »Onko kaikki hyvin? Miksi se hullu tuli sinun luoksesi?» Hän vastasi heille: »Kyllähän te sen miehen ja hänen puheensa tunnette.» 12Mutta he sanoivat: »Älä kiertele, kerro meille totuus.» Niin Jehu kertoi, kuinka profeetanoppilas oli sanonut hänelle: »Näin sanoo Herra: ’Minä olen voidellut sinut Israelin kuninkaaksi.’» 13

9:13
Mark. 11:81. Kun. 1:39
Silloin päälliköt riisuivat heti viittansa ja panivat ne porraskivelle Jehun jalkojen alle. He puhalsivat torveen ja huusivat: »Jehu on kuningas!»

Jehu surmaa Israelin ja Juudan kuninkaat sekä Isebelin

14Jehu, Nimsin pojan Josafatin poika, teki salaliiton Joramia vastaan. Kuningas Joram oli juuri ollut Ramot-Gileadissa johtamassa koko Israelin sotaväkeä, kun se Syyrian kuninkaan Hasaelin hyökättyä maahan puolusti kaupunkia. 15

9:15,16
2. Kun. 8:28,29
Hän oli kuitenkin palannut sieltä Jisreeliin hoitamaan haavojaan, joita syyrialaiset olivat häneen lyöneet hänen taistellessaan Syyrian kuningasta Hasaelia vastaan. Niinpä Jehu sanoi: »Jos toivotte, että aikeistamme tulee totta, älkää päästäkö täältä ketään viemään niistä tietoa Jisreeliin.» 16Jehu nousi vaunuihinsa ja lähti itse Jisreeliin, koska Joram poti siellä haavojaan. Myös Juudan kuningas Ahasja oli tullut sinne katsomaan Joramia.

17Tähystäjä, joka oli Jisreelin tornissa vartiossa, näki Jehun joukkojen tulevan hurjaa vauhtia. Kun hän ilmoitti, että joukko oli näkyvissä, Joram sanoi: »Lähetä ratsumies heitä vastaan kysymään, tulevatko he rauhallisin aikein.» 18Ratsumies lähti heitä vastaan ja sanoi: »Kuningas kysyy, tuletteko rauhallisin aikein.» Jehu vastasi: »Mikä sinä olet minun aikeistani kysymään? Käännä hevosesi ja seuraa minua!» Tähystäjä ilmoitti, että lähetti oli jäänyt joukon luo eikä ollut lähtenyt takaisin. 19Kuningas lähetti silloin toisen ratsumiehen. Tämä saapui joukon luo ja sanoi: »Kuningas kysyy, tuletteko rauhallisin aikein.» Jehu vastasi: »Mikä sinä olet minun aikeistani kysymään? Käännä hevosesi ja seuraa minua!» 20Tähystäjä ilmoitti kuninkaalle: »Hän meni heidän luokseen, muttei lähtenyt takaisin. He ajavat vaunuillaan kuin hurjapäät, aivan kuin Jehu, Nimsin poika.»

21

9:21
1. Kun. 21:1
Silloin Joram sanoi: »Valjastakaa vaunut!» Hänen sotavaununsa valjastettiin. Niin Israelin kuningas Joram ja Juudan kuningas Ahasja lähtivät kumpikin vaunuissaan kaupungista ja menivät Jehua vastaan. He kohtasivat hänet jisreeliläisen Nabotin maatilalla. 22Kun Joram näki Jehun, hän kysyi: »Tuletko rauhallisin aikein, Jehu?» Tämä vastasi: »Miten voit luullakaan sellaista, kun äitisi Isebel yhä suosii noituutta ja haureellisia menoja!» 23Silloin Joram käänsi vaununsa ja lähti pakoon huutaen Ahasjalle: »He ovat nousseet kapinaan, Ahasja!» 24Mutta Jehu sieppasi käteensä jousen ja ampui Joramia hartioiden väliin. Nuoli meni sydämen läpi, ja Joram lyyhistyi vaunuihinsa.

25

9:25
1. Kun. 21:19,22:38
Jehu sanoi Bidkarille, vaunusoturilleen: »Ota hänet vaunuista ja heitä jisreeliläisen Nabotin pellolle. Muistathan sen Herran ennustuksen? Kun me ajoimme valjakoillamme hänen isänsä Ahabin perässä, kuninkaalle lausuttiin tämä Herran sana: 26’Totisesti, minä näin eilen Nabotin ja hänen poikiensa veren, ja sillä samalla paikalla minä vielä kostan sinulle.’ Tee nyt Herran sanan mukaisesti, ota hänet vaunuista ja heitä pellolle.»

27Kun Juudan kuningas Ahasja näki, mitä tapahtui, hän pakeni Bet-Ganiin päin. Mutta Jehu lähti takaa-ajoon ja huusi: »Tappakaa hänetkin!» He haavoittivat Ahasjaa Jibleamin luona hänen noustessaan vaunuillaan Gurin rinnettä. Ahasja pääsi pakoon Megiddoon, mutta kuoli siellä. 28Kuninkaan palvelijat veivät hänet vaunuissa Jerusalemiin ja hautasivat hänet Daavidin kaupunkiin hänen omaan hautaansa isiensä viereen. 29

9:29
2. Kun. 8:25
Ahasja oli tullut Juudan kuninkaaksi Israelin kuninkaan Joramin, Ahabin pojan, yhdentenätoista hallitusvuotena.

30Jehu oli jo tulossa Jisreeliin, kun Isebel kuuli tapahtuneesta. Hän kaunisti värillä silmänsä, koristeli hiuksensa ja asettui ikkunan ääreen katselemaan. 31

9:31
1. Kun. 16:10,18
Kun Jehu tuli portista, Isebel huusi: »Oletko nyt tyytyväinen, kun olet murhannut herrasi niin kuin Simri?» 32Jehu katsoi ylös ikkunaan ja kysyi: »Kuka teistä on minun puolellani?» Pari hovimiestä kumartui silloin ikkunasta hänen puoleensa. 33»Työntäkää hänet alas», Jehu sanoi, ja hovimiehet työnsivät Isebelin ikkunasta. Hänen vertaan roiskui seinään ja hevosten päälle, ja Jehu ajoi vaunuillaan hänen ylitseen. 34
9:34
1. Kun. 16:31
Jehu tuli sisään, söi ja joi ja sanoi: »Huolehtikaa siitä, että se kirottu tulee haudatuksi. Onhan hän sentään kuninkaan tytär.» 35Mutta kun Isebeliä mentiin hautaamaan, hänestä ei löydetty muuta kuin pääkallo, jalat ja kädet. 36Hautaajat tulivat takaisin ja kertoivat tämän Jehulle. Silloin hän sanoi: »Herran sanat ovat käyneet toteen. Hänhän sanoi palvelijansa, tisbeläisen Elian, suulla: ’Koirat syövät Jisreelin maatilalla Isebelin ruumiin, 37ja se ruumis on Jisreelin pellolla levällään kuin lanta, niin ettei kukaan voi enää sanoa: Tämä on Isebel.’»